Ekaluokkalainen tyttö 113cm. Onko tosiaan muka ihan kamalan pieni?

Meidän 4 vuotias tyttö on melkeen noin pitkä :D

....

Sun pitää vaan keksiä pienuudesta positiivisia puolia ja kertoa tytölle, siinä se itseluottamus vahvistuu. Tuo pieni keijukainen on ihana positiivinen kommentti pienelle hoikalle tyttömäiselle tytölle. Ja omat tytöt on aina kauniita joten eteen voi lisätä vielä sanan kaunis, eli kehu vaikka kauniiksi pieneksi keijukaiseksi. Toki aina on vielä parempi kehua ominaisuuksia jotka ei liity ulkonäköön, silloin lapsi oppii ettei ulkonäkö oo olennainen asia. (mutta jos nimenomaan ulkonäkö häiritsee lasta jollain tavalla ja puhuu siitä, niin sitten positiiviset kommentit ulkonäönkin suhteen on toisinaan paikallaan)

Meidän tyttö oli ekalla 117cm (19kg). Olihan se selkeästi muita pienempi. Tyttö on nyt nelosella eikä koskaan kukaan ole asiasta kiusannut. Nyt 10v. On siis 132cm ja edelleen luokkansa lyhyin.

Mun ekaluokkalainen on 135cm ja viisi vuotias 118cn. Eli aika pieneltä kuulostaa. Toivottavasti ei kiusata...

Meidän poika oli 116cm ekalle mennessään. Pienuudesta ei olla kiusattu.

Mulla samanikäinen tyttö, toukokuinen ja -2 käyrällä.. nyt about 116cm. Ikävää että sun lapsesi on joutunut kiusatuksi tollaisesta! Meidän tytön koulussa ei ainakaan vielä ole kiusattu tai nimitelty kun olen tytöltä yleisesti kysynyt. Tytöstä on ennustettu 150cm pitkää aikuisena, joten olen aina hokenut hälle joka käänteessä että meitä on monen kokoisia, ja jos kiusaamista ilmenee, poksauta niitä nokkaan.. Joo tosi aikuista, tiedän, mutta pienen on opittava pitämään puoliaan pienestä asti. Itse olen 162cm ja hänen ikäisenä ollut samankokoinen. Koosta ei minua ole kiusattu, muusta kylläkin.
Onhan hän siis vähän pieni ikäisekseen mutta mitäpä se haittaa! :) Tytön luokalla on paljon lyhempi poikakin eikä häntä kuulemma kiusata (varmaksihan en voi tietää).

kannattaisko mittauttaa kilpirauhas- ja kasvuhormonipitoisuudet varmuuden vuoksi.

Meillä monta lasta ja kaikki olleet samaa mittaa kuin ap:n lapsi. Ei ole kiusattu, välillä joku kysynyt, minkä pituinen on. Siinä alkuun oli opettelemista, että lapsi osasi reippaasti vastata, jotta näyttäisi siltä, ettei pienuus haittaisi itseä, vaikka sydän oikeasti itki omaa pienuutta. Sanottiin, että jos itkettää, itkee ja purkaa sen sitten kotona. Sitten tyttöni kehitti itse vielä hauskan keinon kiusallisiin tilanteisiin, hän vastasi, mitä kaikkea voi tehdä, mistä pienuudesta on hyötyä.

Silti suurin ongelma ollut se, miten pituus vaikuttanut lapsen itsetuntoon. Kahdella lapsellani on tullut haavoja itsetuntoon pienuudesta johtuen. Lähinnä he itse vertaavat itseä muihin suhteessa kavereihin ja ajattelevat, että pitemmät kaverit ovat jotenkin parempia. Silloin sanon yleensä sanon jotain itsestäni ja nykytilanteestani. Heitä onneksi lohduttaa se, kun katsovat äitiään. Minäkin olen pärjännyt elämässä ihan hyvin, vaikka olen 158 cm :)

Meidän ekaluokkalainen poika on luokan pisin (kouluuntulotarkastuksessa 134 cm), eli pituushaitari on kyllä melkoinen jos ajattelee että luokan lyhimmän ja pisimmän välillä olisi 20 cm.

Itse kun olin alaluokalla niin meidän opettaja puhui aina pienimpien puolesta. Siihen aikaan koulussa laulettiin virsiä vielä yleisesti, niin aina kun lauloimme "Pienikin on tärkeä, pienikin voi tuoda, ympärilleen lämpöä, hyvää mieltä luoda", niin luokan lyhyin lapsi sai mennä luokan eteen seisomaan. :D Jollekin ujolle lapselle tuokin olisi kyllä voinut olla harmittavaa.

Meidän 5v poika on 113cm, on ihan keskimittaa tarhakavereiden joukossa. Ja 3,5v tyttömme on 109cm, kasvaakin +10 käyrällä (poika -10 käyrällä, painon suhde pituuteen). Lapset painavat yhtä paljon vaikka on ikäeroa ja pituuseroa. Eli kyllä niissä lapsissa on paljon kasvueroja ihan jo perheenkin sisällä...

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 01:13"]

Meidän likka oli ekan luokan aloittaessa vain 106cm ja nyt 10 vuotiaana hurjat 120cm, eikä ole edes luokan lyhin ;-)

[/quote]

Oho, erityisluokkako? Mun 10 v on 130 cm ja on se lyhin 25 oppilaan luokalla.