Lue keskustelun säännöt.
Opiskelen lähihoitajaksi. Pelkään tehneeni virheen.
21.08.2021 |
Tällä palstalla on paljon spekuloitu kyllä jo lähäriopintojen laatua ja opiskelijoiden tasoa.
Halusin kuitenkin tuoda henkilökohtaisen näkökulmani koska en ole ihan varma edes omasta soveltuvuudesta alalle.
Ensinnäkin hain pelkästään koronan vuoksi alalle. Olin haaveillut alanvaihdosta jo aikaisemmin ja kun omat työt meni tauolle niin pistin hieman ehkä huvikseni hakemuksen koululle. Tiedostan potentiaalini jossain määrin kyllä ja tiesin pärjääväni opinnoissa jos pääsen.
Yllättäen sain paikan - yhden hakemuksen perusteella. Ei mitään muuta. Tervetuloa opiskelemaan.
No mennään sitten ajattelin, sopi elämäntilanteeseen ja olin uusia tuulia vailla.
Olen onneksi ihan tunnollinen ja opiskelen. Pyrin olemaan osallisena tunneilla ja oppimaan. Yritän hoitaa tehtävät parhaani mukaan. Ensimmäisellä harjoittelujaksolla sain täyden arvosanan ja kesätöitä.
Minusta kuitenkin opetuksen laatu on huonoa joka ei motivoi kiristämään tahtia vaan hölläämään asennettani. Menemme kovalla sykkeellä eteenpäin, luottavat, että opimme kyllä. Ei minulle kuitenkaan jää käteen paljoakaan kuuden tunnin päivistä, joissa käsittelemme laajaa kirjoa, teemme nopeasti tehtävän ja lähdemme kotiin.
Lääkelaskujen opetus on vähäistä. No toki panostan itsenäiseen opiskeluun kotona ja tahdon olla hyvä hoitaja siinä vaiheessa kun joutuu heittäytymään kentälle pysyvästi.
Yritän kyllä.
Jokin tässä takkuaa omassa mielessä. Mistä minä tiedän olenko oikea ihminen tekemään työtä? Olenko varmasti turvallinen hoitaja tulevaisuudessa?
Haluaisin ammattikorkeaan vielä varmuuden vuoksi opiskelemaan lisää ja perusteellisemmin eri sairauksista.
Koen olevani nyt jossain hätäisessä sisään-ulos tyyppisessä pyörityksessä mukana.
Moni opiskelijoista ei ole motivoituneita tuolla ja kaikki pääsee kuitenkin läpi.Minä olen tavallaan mutta kaikki ihmeellisyys saa jotenkin lannistumaan kun oikein mitään tasoa ei ole enkä osaa arvioida itseäni.
No kai kaikki tulee selkeämmäksi ajan kuluessa mutta väitän, että suuri osa tuolla ei välttämättä ole ihan hoitotyöhön soveltuvia enkä ole varma olenko itsekkään.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
On siis kyllä niitäkin päiviä kun ei voisi vähempää kiinnostaa enkä ole niin mukana tunneilla kun voisin. Välillä kapasiteetti on jotenkin aivan hukassa ja tunnit menevät ohi.
Kai siellä on niin paljon hälinää ja asioita, että joskus oikeasti aivosumu iskee pahasti päälle.
Toisaalta pyrin silti ymmärtämään kokonaisuudessaan. En ole mallioppilas mutta riittävän tunnollinen ehkä.
No, jos olen epävarma töissä niin en aio kyllä riskeerata potilaan terveyttä. Nostan kädet pystyyn riskitilanteissa jos epäilen vielä valmistuttuani, että en ole kyllin hyvä.
Tavallaan on arvostus ammattia ja etenkin asiakkaita kohtaan mutta sitä en tiedä enää, että millainen ammattilainen mahtaa minusta tulla.
Ap
Sellaista ihmistä ei olekaan, joka aina jaksaisi olla innostunut ja motivoitunut. Huonoja päiviä on kaikilla. Ne on ihan normaaleja. Niistä ei kannata mitään johtopäätöksiä vedellä. Sitten jos huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä, on syytä kääntyä opiskelijaterveydenhuollon tai opinto-ohjaajan puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin pääsit yhdellä hakemuksella sisään? Nykyisin on soveltuvuustestit taas psykologin haastatteluineen, itse olin juuri kesällä niissä.
Älkää viitsikö pahentaa näillä provoilevilla vääristelyillänne muutenkin hankalaa tilannetta!
Ei kaikkialle ole haastattelua, vaan pelkkä hakemus riittää. Esim. Espoon Omniaan.
Hei haloo nyt puhutaan lähihoitajakoulusta. Siellä siis opitaan moppaamaan lattioita, syöttämään ja ihan yleissivistykseen kuuluvia asioita tyyliin ”diabeetikko tarvitsee aterian jälkeen insuliinia, koska verensokeri jää muuten liian korkeaksi, eikä lihakset ym. saa sokereita”.
Ei se ole vaikeaa, ellei kärsi jostakin vaikeasta psyykkisestä ongelmasta tai merkittävästä oppimisvaikeudesta.
Jos liikaa ahdistaa, puhu opinto-ohjaajan tai vastaavan kanssa. He ovat siellä sitä varten, että auttavat, jos joku opinnoissa mietityttää.
Tiedät sitten kun tulee poikkeuslaki että sinua koskee työvelvoite, voidaan teettää ylitöitä miten vaan ja perua lomat. Irtisanomisaika pitenee jopa puoleen vuoteen. Että näin. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lähäri ei tiedä
että munuaiset ovat selänpuolella
että pistävä kipu keuhkoissa, kuume ja hengenahdistus voi olla myös keuhkosyöpää
että alaraajan laskimotukos voi johtaa hengenvaaralliseen keuhkoemboliaan
että katetrointi voi helpostikin johtaa vaaralliseen infektioon, jos potilaan immuniteetti on heikentynyt esim. syöpähoitojen, glukokortikoidien syönnin tai hyvin korkean iän vuoksi
että koronarokote kannattaa ottaa
Tuliko yllätyksenä että vuosien varrella koulutuksista on leikattu? Paikkakunnasta, ammattiopistosta ja alasta huolimatta opetuksen taso on huonoa, oli sitten nuori päiväopetuksessa tai aikuispuolella. Kurssit ovat hyvin pintaraapaisua, mutta toisaalta tämä laaja "vähän kaikkea" pitäisi oppia ja omaksua kahdessa viikossa ja yrittää vielä muistaa nämä seuraavassa harjoittelussa.
Ennenhän oppimista syvennettiin pikkuhiljaa, nykyään yksi osa käydään kokonaan parissa viikossa. Selvähän tämä on että kahdessa viikossa et oikeasti sisäistä asioita. Tämän takia työpaikat ei mielellään ota opiskelijoita, koska opiskelijat eivät osaa ja työpaikalla ei ole aikaa opettaa opiskelijoita. Koulusta ei saada tarvittavaa pohjaa.
Oma asenne on kuitenkin tärkein, jos haluat oppia niin tämä huomataan. Vastuu on itselläsi.
Opiskeluista ei kannata ottaa stressiä, hyvät arvosanat saa jos vähänkään yrittää. Eikä kukaan niitäkään tule koskaan kysymään. Tärkeintä on loistaa harjoitteluissa ja verkostoitua työnantajien kanssa.
T. Toisen alan aikuisopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi suomalainen lähäriopiskelija joutuu opiskelemaan vuosikausia ja filippiiniläiset 5 kk, kuten kerrottiin jutussa heidän roudaamisestaan Suomeen.
Ennen ns perushoitaja/apuhoitajakoulutus kesti 1 v.
Jos opiskelija voisi heti alkuun valita suuntautumisensa, niin aikaa voisi varmaan lyhentää huomattavasti ja ihmiset pääsisi nopeammin työhön.
T.hoitsu
Valmistuin kaksi vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja koulutus oli täyttä kuraa. Eli emme todellakaan opiskelleen perusteellisesti sairauksia tmv työhön oikeasti liittyvää vaan teimme mm. paljon pilipaliprojekteja ja kirjoittelimme esseitä turhista aiheista, joista ei ole mitään hyötyä kentällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä väärä luulo, että lähihoitajan ei tarvitse tietää sairauksista mitään. Meidän osastolla on erittäin monisairaita vanhuksia, joilla menee tietysti monenlaisia lääkkeitä näihin sairauksiin. Kuinka ihmeessä pystyisimme seuraamaan asukkaiden tilaa ja lääkitysten vaikutuksia jos heidän sairauksistaan ei ole mitään tietoa? Lisäksi täytyy osata tarvittaessa viestiä lääkärille nämä asiat. Osastollamme ei ole sairaanhoitajaa, joten me lähihoitajat hoidamme koko paletin. Aika metsään kyllä menis homma jos sairauksista ja lääkityksistä ei olisi mitään tietoa.
Teit virheen, kyllä.