Kun parisuhteesta tulee kämppäkaveruus.... :(
Surullista mutta totta. Parisuhteemme on muuttunut vuosien aikana pelkäksi kämppäkaveruudeksi. :(
Käytännössä kaikki toimii (laskut maksetaan, asumisjärjestelyt toimii, perusarki ja kotielämä on ok ainakin ulospäin, taloudellinen turvallisuus), mutta intohimoa ei ole enää ollenkaan. Rakkautta kyllä, mutta sellaista kaverillista. Olemme kuin kaksi samassa asunnossa asuvaa toisistamme välittävää henkilöä, kuin kämppäkaverit toisillemme.
Tähänkö pitää nyt "tyytyä"? Vai repiäkö itsensä irti "turvallisesta" elämästä ja lähteä metsästämään intohimoa ja rakkautta? Kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Mun mies sanoi eilen etten mä rakasta sitä enää. Ei pidä paikkaansa, mutta on sitä mieltä. Surettaa...
Mä vähän kadehdin teitä, jotka pystytte tekemään kaikkea yhdessä miestenne kanssa ja olette toistenne parhaat kaverit. Meillä menee helposti kaikki yhteishommat riitelyksi ja ilmapiiri on usein aika kireä. Seksiä on silti ollut aina kohtuullisesti, ehkä kerran viikossa tai kahdessa vielä viime aikoinakin, vaikka mies käy hermoille ihan kybällä. Takana yli 20 vuotta riitelyä ja rakkautta, enemmän kuitenkin riitelyä. Saisinpa minäkin ihanan kämppiksen!