Perheväkivalta ja yksinhuoltajien halveksiminen

No ei se kyllä ole useinkaan kiinni tuosta sun "yh-stgmasta", jos joku jää väkivaltaiseen suhteeseen.

Syitä on läheisriippuvaisuus,

toisen "hoitaminen kuntoon",

liika ymmärrys sitä väkivaltaista kohtaan, ja paremman ajan odottelu hänen kanssaan.

Peloteltu jäämään jne.

En itse ole kyllä juuri mitään halveksuntaa(ainakaan päin näköä) saanut. Ja olen yh ollut jo hemmetin monta vuotta. Kohta viistoista.

Mua ärsyttää yksinhuoltajuudessa se, että kaikki luulee tietävänsä, että mulla on vaikeaa ja yksinäistä arki lasten kanssa. Ollaan erottu sovussa ja lasten isä paljon mukana lasten elämässä. En kärsi taloudellisesti, voin harrastaa, tavata ystäviä yms. Paljon rankemmaksi koin suhteen loppuvaiheen ja sen, kun rakennettiin hyvää eroa eka vuosi erosta. Siihen onneksi saatiin paljon ulkopuolista tukea.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 12:25"]

Miksi pitää mennä sen väkivaltaisen Ranen kanssa tekemään niitä lapsia, kun hyviä ja huolehtivia miehiä olisi yllin kyllin? Mutta eihän sitä voi, kun vain Rane saa sukat pyörimään jaloissa. Siinä syy miksi yhäreitä halveksutaan.

[/quote]

Niin niin, että "yhärit" ovat yksi ja sama (nais)henkilö, jota voi halveksua tuollaisen oletuksen perusteella, tapausta tuntematta. Olen ollut perhetyön työntekijä pian 20 vuotta ja oman laajan kokemukseni mukaan voin kertoa, että ne väkivaltaiset miehet ovat YLEENSÄ kaikkea muuta kuin 'pahoja poikia'. Tyypillinen väkivaltainen mies, (varmasti kahdeksan kymmenestä!) on päinvastoin erittäin vaatimattoman oloinen ja vaatimattoman näköinen, ujo, sisäänpäinkääntynyt ihmistyyppi, jolla on vähän sosiaalisia kontakteja ja paljon taipumusta sairaalloiseen takertumiseen ja omistamisenhaluun. Vaimolla ei saisi olla mitään omaa elämää, ei ystäviä, ei sukulaisia.

Ja ketään ei kiinnosta? So typical.

No en nyt tiedä.

Mutta se on kyllä jännä että siinä missä yksinhuoltajanaisia ei arvosteta yhtään ja heitä saa loukata ja morkata loputtomiin milloin mitenkin (oletetut baarijuoksut, toisten naisten miesten vokottelu, siiderivalasmaisuus jne.) niin yh-isät nostetaan suunnilleen pyhimysasemaan.

Ehkä ne haukkujat ei tiedä että se yksinhuoltajanainen on elänyt väkivaltaisessa suhteessa.Väkivalta on tabu josta ei haluta puhua.Ehkä haukkuisivat vähemmän jos tietäisivät.Hau hau.

Ehkä se yksinhuoltaja ei halua korostaa yksinhuoltajuuttaan saati syitä, miksi hänestä tuli yksinhuoltaja.

Et ole tainnut koskaa elää väkivaltaisessa suhteessa? Ei siitä ole helppo lähteä, kun toinen manipuloi ja vetää itsetunnon niin pohjille. Vai mitä luulet onko voimia lähteä suhteesta jossa on saanu jopa vuosia kuulla miten ei osaa mitään, on aivan turha, jos lähdet niin et tuu lapsias näkee enää ikinä, ei sua kukaa huoli ku oot niin ruma/läski/tyhmä yms.
Tommosesta suhteesta eroon pääsy on ison työn takana ja tarvitsee taustajoukkoja tueksi paljon.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 11:45"]No en nyt tiedä.

Mutta se on kyllä jännä että siinä missä yksinhuoltajanaisia ei arvosteta yhtään ja heitä saa loukata ja morkata loputtomiin milloin mitenkin (oletetut baarijuoksut, toisten naisten miesten vokottelu, siiderivalasmaisuus jne.) niin yh-isät nostetaan suunnilleen pyhimysasemaan.
[/quote]

Tämäkin on totta. It takes two to tango ja ainoastaan se nainen on se pahis ja epäonnistuja - mies on suuri sankari ja selviytyjä ollessaan yh-isä. Itse siis olen naimisissa ja nainen, mutta ärsyttää nykyäänkin edelleen ilmenevä kaksinaismoralismi noissa asioissa. Moni yh-äiti on varmasti yh siksi, kun pitikin sen vahinkoraskauden myötä alkunsa saaneen vauvan tai hän rohkeasti lähtikin pois esim. väkivaltaisesta parisuhteesta.

Yleensä avioeroon on ihan konkreettisiakin syitä joko parisuhteessa, miehessä tai naisessa (esim. väkivaltaa tai pettämistä) - siis muita kuin pelkkä oletettu NAISEN kevytkenkäisyys, minkä vuoksi yh-äitejä yleensä ainakin näillä palstoilla halveksitaan.

Minusta ainakin sellainen nainen on kunnioitettava joka ottaa lapset ja lähtee heti ensimmäisestä lyönnistä kuin nainen joka jää siihen ja tuhoaa mahdollisesti oman ja lastensa elämän, heihin pitäisi enemmän kiinnittää huomiota ja auttaa irtautumaan väkivaltaisesta suhteesta. Myös läheisriippuvuus on kamala asia. Taisin kuulla että Helsingissäkin on kotihälytyksiä joka yö, mikä mahtaakaan tilanne olla koko maan mittakaavassa, aivan tolkuton määrä on perheitä joissa väkivallalle altistuu myös lapsia. Ei voi olla vaikuttamatta heidän tulevaisuuteensa..ja mallit opitaan kotoa. Jos jokaisella naisella olisi hyvä itsetunto, uskaltaisivat lähteä niin kotiväkivalta vähenisi rajusti. Kannusta ihan jokaista joka sellaista kokee lähtemään ja kertokaa siitä muille! Itse lähdin avioliitosta ensimmäisestä lyönnistä vauvan kanssa, olen siitä niin tyytyväinen että uskalsin. Sen jälken olemmekin eläneet todella hyvää elämää! Kerroin asiasta sukulaisille ja kaikki tukivat ja ymmärsivät, uusi hyvä avioliittokin tuli sitten aikanaan.

Siis mikä ihmeen "yksinhuoltaja-pohjasakka" juttu on? Miksi tupladuunin tekevä olisi yhtään huonompi? Päin vastoin!!

Yh:t saa täyden kunnioituksen, he ovat arjen sankareita ja lapsensa hylkäävät miehet pohjasakkaa.

Yksinhuoltajuuden kritisointi on vain jälleen kerran yksi patriarkaalisen yhteiskuntamallin seuraus: mies nähdään välttämättömänä tässäkin suhteessa, kun taas nainen vajavaisena ja jotenkin virheellisenä, jos kasvattaa yksin lasta. 

Mikä yh-stigma? Yksinhuoltajuus on niin tavallista.

Miksi pitää mennä sen väkivaltaisen Ranen kanssa tekemään niitä lapsia, kun hyviä ja huolehtivia miehiä olisi yllin kyllin? Mutta eihän sitä voi, kun vain Rane saa sukat pyörimään jaloissa. Siinä syy miksi yhäreitä halveksutaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 12:25"]

Miksi pitää mennä sen väkivaltaisen Ranen kanssa tekemään niitä lapsia, kun hyviä ja huolehtivia miehiä olisi yllin kyllin? Mutta eihän sitä voi, kun vain Rane saa sukat pyörimään jaloissa. Siinä syy miksi yhäreitä halveksutaan.

[/quote]

Monesti kun aletaan jo pian teini-iän jälkeen seurustelemaan ja Rane on komea ja sillä on makee auto. Niin siitä se lähtee sitten.. ja 10 vuoden päästä tajutaan, että ei mitä vittua, mistä mä tuollaisen laiskan juopon paskan olen ottanut vaivoikseni.

Aika karkea yleistys taas, ei kaikkien yksinhuoltajien takaa löydy väkivaltaista suhdetta..Miksi ylipäänsä pitää halveksia ketään, jokainen on valintansa tehnyt, elämässä sattuu kaikenlaista eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa vaikka miten haluaisi. Uskaltaisin väittää ettei se leskeksi jäänyt tai puolisonsa mielenterveisongelmille menettänyt yh ole voinut valita-

Tämä sama ikuisuusaihe kuin lähärit (joskus sairaanhoitajatkin) mouruaa ettei ihmiset arvosta!

MÄÄ EN JAKSA!! Miten tämä "ei arvostus" ilmenee? Koska väitän, että ihminen joka tekee rakastamaansa työtä ei välitä nurinasta. Aina riittää ihmisiä jotka voi huonosti ja sanoo suoraan huonosta palvelusta (kyllä, niin saa tehdä) sitten otetaan huomioon että ihmisillä on eriasteen kehnoja elämänvaiheita tai mielenterveys voi heikosti..

Äitini erosi isästäni kymmeniä vuosia sitten. Eikä äidille kuin yksi mennyt aukomaan päätään (ja sen tyypin jutut nyt on mitä on). Mitäköhän ahdasmielistä sinä ajattelet jostain lähihoitajista tai naapurin alkoholistista? Heitäppä itse kivi? :)

Asia, mihin sinun kannattaa kiinnittää huomiota on että parannat itsetuntoasi. Ihmisiä eroaa tuon tuosta: meidän pojan luokalla eronneita perheitä on miltei 50 %. Tämä elämä on niin lyhyt että siinä menee iso osa huomaamattasi surkutellen jos ei huolehdi omasta voinnistaan. Toivottavasti et ole muuten itse lähihoitaja ja sitä kautta moninkertaista tuota "kukaan ei arvosta" potaskaa.. ;)

Hei, vinkki: Sosiaali- ja terveysalalle voisi laittaa vähän kaupallistakin ajattelua. Miten nopeaan asiakkaat levittää negatiivisen sanan KUIN kehuu yritystä/henkilöä työssään hyvästä toiminnasta. Tämä on sitä, kun pitäisi itse tietää omaa itseisarvo ja unohtaa ne kuvitelmaa että kaikki tuomitsee, muistaa virheesi yms.

Kannattaa miettiä milloin joku ystäväsi teki jotain väärin/virheen tai nolon asian (jota voisi itsekseen muistella kauhulla) eikä se sinusta ollut kuin olan kohautus..

Ihminen voi muuttua vanhetessaan. Luonteesta voi tulla esiin erilaisia piirteitä mitä ei nuorena kakskymppisenä ollut. Alkoholin käyttö voi lisääntyä 30-40-vuotiaana radikaalisti ja samalla alkoholin myötä tulee väkivalta kuvioon.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 12:43"]Tämä sama ikuisuusaihe kuin lähärit (joskus sairaanhoitajatkin) mouruaa ettei ihmiset arvosta!

MÄÄ EN JAKSA!! Miten tämä "ei arvostus" ilmenee? Koska väitän, että ihminen joka tekee rakastamaansa työtä ei välitä nurinasta. Aina riittää ihmisiä jotka voi huonosti ja sanoo suoraan huonosta palvelusta (kyllä, niin saa tehdä) sitten otetaan huomioon että ihmisillä on eriasteen kehnoja elämänvaiheita tai mielenterveys voi heikosti..

Äitini erosi isästäni kymmeniä vuosia sitten. Eikä äidille kuin yksi mennyt aukomaan päätään (ja sen tyypin jutut nyt on mitä on). Mitäköhän ahdasmielistä sinä ajattelet jostain lähihoitajista tai naapurin alkoholistista? Heitäppä itse kivi? :)

Asia, mihin sinun kannattaa kiinnittää huomiota on että parannat itsetuntoasi. Ihmisiä eroaa tuon tuosta: meidän pojan luokalla eronneita perheitä on miltei 50 %. Tämä elämä on niin lyhyt että siinä menee iso osa huomaamattasi surkutellen jos ei huolehdi omasta voinnistaan. Toivottavasti et ole muuten itse lähihoitaja ja sitä kautta moninkertaista tuota "kukaan ei arvosta" potaskaa.. ;)

Hei, vinkki: Sosiaali- ja terveysalalle voisi laittaa vähän kaupallistakin ajattelua. Miten nopeaan asiakkaat levittää negatiivisen sanan KUIN kehuu yritystä/henkilöä työssään hyvästä toiminnasta. Tämä on sitä, kun pitäisi itse tietää omaa itseisarvo ja unohtaa ne kuvitelmaa että kaikki tuomitsee, muistaa virheesi yms.

Kannattaa miettiä milloin joku ystäväsi teki jotain väärin/virheen tai nolon asian (jota voisi itsekseen muistella kauhulla) eikä se sinusta ollut kuin olan kohautus..
[/quote]

En ole itse "lähäri" (olen muutenkin täysin toisella alalla) ja olen itse naimissa. Näitä palstoja lukiessa vain huomaa sen halveksunnan (joskus myös kommentteihin "piilotetunkin"), mikä kohdistuu yh-äiteihin. Monesti naiset halutaan puristaa aika kapeaan muottiin sen osalta, mikä on hyväksyttyä. En ole edes täysiverinen feministikään, mutta eihän noista epäkohdista voi olla pöyristymättä.

T. Ap

Ei millään jaksaisi, mutta 16-vuoden yh urani aika minua ei ole kukaan koskaan halveksinyt, näyttänyt juurtuneita asenteita tai pitänyt minään pohjasakkana, joten koittakaa päivittää itsenne jo tähän päivään ja unohtakaa streotyypiset juurtuneet asenteet ja viettäkää aikaanne täyspäisten ja empatiakykyisten ihmisten kanssa.