Hyväksytäänkö lähihoitajaopiskelijaksi nykyään pääsääntöisesti kaikki hakijat?

matikka opetus jossa pakko suorittaa tentti karsii monta hakijaa osa lopetaa kun ei pääse läpi kaikkea tilavuus ym.laskentaa . lääkelaskun takia.

moni opiskelija ihan hyvän koulutuksen omaava ammatinvaihtaja.

osa nuoria ja sit sekalaista porukkaa,

ainoa mikä huonoa on ettei rikostaustaa ja persoonallisuus häiriöitä karsita mikä on väärin.pilaa maineen.

Vierailija kirjoitti:

On jo otettu pois vaatimukset ettei saa olla diagnoositaustaa kuten ADHD, joten kyllä lähtökohtaisesti kaikki pääsevät. Vain jos on huumeiden vuoksi tai prostituution yhteydessä joutunut vankilaan saattaa tulla hankaluuksia mutta yleisesti ottaen ne kuitataan villaisella.

Kun opiskelin lähihoitajaksi, samalla luokalla oli ex-narkkari. Hän puhui taustastaan ihan avoimesti, mitä ihmettelin aika paljon. Hänellä oli jostakin syystä unelma päästä mielenterveystyöhön. Sinne hän sitten menikin, muuta kuulemma heti kuukauden jälkeen oli saanut sieltä kenkää. Hän oli ilmeisesti käynyt liian läheiseen kanssakäymiseen potilaiden kanssa ja ollut muutenkin täysin rajaton. Myöhemmin hän kai sortui uudestaan aineisiin. Tuskin on alalla enää, ellei sitten jossakin vanhuspuolella.

Vierailija kirjoitti:

"Lähäreiden maine menee kohta täysin tämän nykyisen linjauksen myötä.

Itse olen ylpeä ammatistani toistaiseksi, mutta kohta en ehkä enää ole."

Joo on nähty erinomaisia lähihoitajia ja sitten taas täysin pihalla olevia reppanoita (tyyliin sopparin jälkeen 1pv töissä 4pv poissa /viikko, koska "vaikeaa jostain syystä, eivät jaksa, kykene, jne") jotka ei missään nimessä kuuluisi työskentelemään lasten tai vanhusten pariin.

Koen että karkeusero hyvien ja surkeiden lähihoitajien välillä ei saisi olla näin suuri mitä se nykyään on.

Tuntuu, että henkilöitä on painostettu kouluttautumaan alalle jonka kokevat epämieluisana, jopa alun alkaen vastenmielisenä. Opiekelussa sitten "tuetaan paljon" että pääsevät luovimaan jotenkuten läpi ja paprut käteen ja koulusta pois.

Eivät siis edes halua olla pätkääkään jossain lähihoitajan työtehtävissä, mutta on ollut siis "pakko" kouluttautua alalle eri "hyvää tarkoittavien" instanssien painostamana.

Tämä ero on kyllä ihan valtava. Parhaat on todella hyviä, kun taas huonot on ihan avuttomia ja sekaisin. Joku mättää valinnoissa.

Tutun tuttu kävi opiskelemassa lähihoitajaksi. Miten tämän nyt kauniisti sanoisi, mutta tyyppi ei todellakaan käy täysillä. Jutut ovat noin viisi vuotiaan tasoa. Mitkään normaalit arkiset asiat eivät oikein suju. Rahankäyttö holtitonta, pikavippejä ottaa kunhan vain onnistuu saamaan. Alko maistuu ja miehet kiinnostavat maanisesti. 

Mutta jotenkin juuri HOJKS:in avulla suoritti lähärin opinnot.

Kävipä sitten itselleni niin, että jouduin operaatioon, jossa minulta poistettiin letkulla sappikivi. Sedaatiosta kun aloin selviämään heräämisosastolla, niin kuulin tämän tuttavan tutun kimittävän äänen, vielä huuruisessa olotilassani.

Herranjumala, aivan kuin joku viiltävä pakokauhu olisi istunut olkapäällä. Jos olisin mitenkään kyennyt, olisi ottanut jalat alleni. Juossut. Kauas. Pois. Onneksi operaationi oli sen verran pieni, että pääsinkin hyvin äkkiä hetkeksi osastolle ja kotiin. Enkä joutunut tämän tietämäni lähärin lähikontaktiin.

Aloitin lähihoitajan opinnot vuonna 2005. Silloin oli psykologin haastattelu, ryhmähaastattelu ja kirjallisia tehtäviä, joissa testattiin ainakin äidinkieltä ja matematiikkaa. Hain kouluun 9,3 ka:n päättötodistuksella ja olin ylpeä päästessäni sisään. Silloin ala oli kai suositumpi ja pääsykokeisiin ei otettu edes kaikkia.

Noihin aikoihin koulussa arvioitiin kurssit ja harjoittelut asteikolla 1-5. Se kannusti opiskelemaan "hyvät paperit". Nykyään kaikki ammattikoulutus arvioidaan vain hyväksytty/hylätty-asteikolla, joten koulusta voi valmistua vain juuri ja juuri rimaa hipoen. Kenenkään harjoittelua ei hylätä, ellei ole räikeä turvallisuusriski.

En työskentele hoitoalalla, mutta sosiaalialalla kyllä. Olen lähivuosina opiskellut parikin erikoisammattitutkintoa työn ohella, ja oppilaitoksen opinnon laatu on selkeästi laskenut. Opiskelijat on taitamattomimpia ja löyhä arviointi on huono juttu. Kai tämä lähtee jo peruskoulusta, että nykyään nuoret aikuiset eivät osaa edes kunnolla äidinkieltään. Opiskelu on tunneilla rupattelua ja opetusvastuu on siirretty lähes kokonaan työpaikoille. Sosiaali-ja terveysalan oppisisältö ja teoriat vaatisivat mielestäni nykyistä enemmän paluuta sinne vanhan ajan opiskelutapaan, joka oli analyyttisempi kuin tämä nykyinen tyyli.

Laadukkaalla opetuksella saadaan työntekijöitä, jotka kykenevät työurallaan kehittymään, opiskelemaan lisää tai olemaan niitä tulevien opiskelijoiden työpaikkaohjaajia. Laadukasta opetusta ei ole se, että kaikki pääsevät sisään ja sitten osa valmistuu koulusta juuri ja juuri rimaa hipoen, kun oppilaitos ei voi (taloudellisista?) syistä hylätä juuri ketään.

Jos kaivataan lisää nopeasti koulutettuja "pepunpesijöitä", jokin muu ratkaisu pitäisi olla, kuin koko lähihoitaja-ammatin arvostuksen polkeminen pohjamutiin. Sen perushoitoa tekevänkin ihmisen onmyös oltava kykenevä kuntouttavaan työotteeseen ja ihmislähtöiseen ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin lähihoitajan opinnot vuonna 2005. Silloin oli psykologin haastattelu, ryhmähaastattelu ja kirjallisia tehtäviä, joissa testattiin ainakin äidinkieltä ja matematiikkaa. Hain kouluun 9,3 ka:n päättötodistuksella ja olin ylpeä päästessäni sisään. Silloin ala oli kai suositumpi ja pääsykokeisiin ei otettu edes kaikkia.

Noihin aikoihin koulussa arvioitiin kurssit ja harjoittelut asteikolla 1-5. Se kannusti opiskelemaan "hyvät paperit". Nykyään kaikki ammattikoulutus arvioidaan vain hyväksytty/hylätty-asteikolla, joten koulusta voi valmistua vain juuri ja juuri rimaa hipoen. Kenenkään harjoittelua ei hylätä, ellei ole räikeä turvallisuusriski.

En työskentele hoitoalalla, mutta sosiaalialalla kyllä. Olen lähivuosina opiskellut parikin erikoisammattitutkintoa työn ohella, ja oppilaitoksen opinnon laatu on selkeästi laskenut. Opiskelijat on taitamattomimpia ja löyhä arviointi on huono juttu. Kai tämä lähtee jo peruskoulusta, että nykyään nuoret aikuiset eivät osaa edes kunnolla äidinkieltään. Opiskelu on tunneilla rupattelua ja opetusvastuu on siirretty lähes kokonaan työpaikoille. Sosiaali-ja terveysalan oppisisältö ja teoriat vaatisivat mielestäni nykyistä enemmän paluuta sinne vanhan ajan opiskelutapaan, joka oli analyyttisempi kuin tämä nykyinen tyyli.

Laadukkaalla opetuksella saadaan työntekijöitä, jotka kykenevät työurallaan kehittymään, opiskelemaan lisää tai olemaan niitä tulevien opiskelijoiden työpaikkaohjaajia. Laadukasta opetusta ei ole se, että kaikki pääsevät sisään ja sitten osa valmistuu koulusta juuri ja juuri rimaa hipoen, kun oppilaitos ei voi (taloudellisista?) syistä hylätä juuri ketään.

Jos kaivataan lisää nopeasti koulutettuja "pepunpesijöitä", jokin muu ratkaisu pitäisi olla, kuin koko lähihoitaja-ammatin arvostuksen polkeminen pohjamutiin. Sen perushoitoa tekevänkin ihmisen onmyös oltava kykenevä kuntouttavaan työotteeseen ja ihmislähtöiseen ajatteluun.

Anteeksi, mutta miksi helvetissä hait tuollaisilla papereilla lähäriksi? Olisit mennyt lukioon. Olisit päässyt hoitoalalle senkin jälkeen, mutta kenties mielesi olisi muuttunut kolmessa vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi päästä, vaikka olisikin ehops ollut käytössä ja semmoinen tehdään myös uuteen kouluun.

Onko tuo faktaa, mistä sen voisi tarkistaa?

Kävin lähärikoulun muutama vuosi sitten ja luokallamme oli pari opiskelijaa kenelle tehtiin HOJKS.

kyllä mulla oli hojks mutta sinne kirjattiin työkokemukset ja kaikki muut opinnot

niistä sai ns hyväksilukua,ei tarvinnut suorittaa kaikkea,eikä mennä kaikkiin harjoitteluihin

Taitaa nykyään päästä kaikki. Yksi tuttu narkomaani pääsi juuri opiskelemaan lähihoitajaksi. Ulkonäöstä jo näkee, että käyttää vahvempia aineita. Luulisi, että aineiden käyttö estäisi pääsyn alalle, kun miettii, mitä väärinkäytöksiä voi tulla esim. asiakkaiden lääkkeiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jo otettu pois vaatimukset ettei saa olla diagnoositaustaa kuten ADHD, joten kyllä lähtökohtaisesti kaikki pääsevät. Vain jos on huumeiden vuoksi tai prostituution yhteydessä joutunut vankilaan saattaa tulla hankaluuksia mutta yleisesti ottaen ne kuitataan villaisella.

Kun opiskelin lähihoitajaksi, samalla luokalla oli ex-narkkari. Hän puhui taustastaan ihan avoimesti, mitä ihmettelin aika paljon. Hänellä oli jostakin syystä unelma päästä mielenterveystyöhön. Sinne hän sitten menikin, muuta kuulemma heti kuukauden jälkeen oli saanut sieltä kenkää. Hän oli ilmeisesti käynyt liian läheiseen kanssakäymiseen potilaiden kanssa ja ollut muutenkin täysin rajaton. Myöhemmin hän kai sortui uudestaan aineisiin. Tuskin on alalla enää, ellei sitten jossakin vanhuspuolella.

Nämä ex-narkkarit ja nuppivikaiset on aina hakeutumassa mielenterveys- ja päihdepuolen hommiin, missä he eivät kuitenkaan pärjää ollenkaan. Noihin hommiin kaivataan täysipäisiä ja tasapainoisia tyyppejä, joilla ei ole mitään menneisyyden painolasteja sotkemassa nupin toimintaa. Se on hoidettavillekin parempi.

Vierailija kirjoitti:

"Meidän paikkakunnalla "hoitajiksi" koulutettiin kaikki päihde/mt-ongelmaiset.[/quote"

- - -

Oletko tosissasi? Lähihoitajathan toimivat mm hoitoa/hoivaa tarvitsevien asiakkaiden kodeissa.

Mikäli näin, niin esimrkiksi MOT- ohjelman pitäisi tarttua tähän asap.

(vai onko jo tuotu tällainen julki?)

Tottakai sinne otetaan vaikka keitä, kun ala on niin raskas ja paskasti palkattu että halukkaita on vähänlaisesti.

[

"Anteeksi, mutta miksi helvetissä hait tuollaisilla papereilla lähäriksi? Olisit mennyt lukioon. Olisit päässyt hoitoalalle senkin jälkeen, mutta kenties mielesi olisi muuttunut kolmessa vuodessa. [/quote]"

Se oli silloin varteenotettava vaihtoehto. Mutta se muuttui aika nopeasti muutaman vuoden sisällä. Arvostus laski.

Mulle tuli työkkärin kautta alaan tutustuja,joka ei kestänyt. Piti päästä vartin välein tupakalle,ei ymmärtänyt ettei voi. Toinen tuli stilettikoroissa ja ryntäät näkyi...eipä etsinyt asiallista vaatetta vaikka sanottiin. Yks ei voinut mennä vessattamaan koska kynnet jnejne. Aines muuttui radikaalisti heikommaksi,parempi meni muihin kouluihin.

Nyt on huoh joo en jaksa...olkoon,onneks pääsin pois.

Ihan uskomatonta, että se on tuollaiseksi mennyt. Sääli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meidän paikkakunnalla "hoitajiksi" koulutettiin kaikki päihde/mt-ongelmaiset.[/quote"

- - -

Oletko tosissasi? Lähihoitajathan toimivat mm hoitoa/hoivaa tarvitsevien asiakkaiden kodeissa.

Mikäli näin, niin esimrkiksi MOT- ohjelman pitäisi tarttua tähän asap.

(vai onko jo tuotu tällainen julki?)

Ei tää ole mikään uusi juttu; olen työskennellyt vuodesta 2007 lähtien lasussa ja päihdehuollossa ja asiakkaissa ihan säännönmukaisesti MONIA lähihoitajia. On diagnoosejakin vaikka mitä. Mielestäni järkyttävä epäkohta.

Ihmisillä nyt on diagnooseja. Diagnoosi X ei ole sinänsä koulutuksen este.

Lapseni kävi pitkään eräissä hoidoissa yliopistollisessa sairaalassa. Minulle jäi monesti aikaa istuskella siellä sun täällä ja käppäillä ympäriinsä. Joskus kuulin parin lähärin keskusteluja puolella korvalla, ja täytyy ihmetellä minkä tason juttuja kuuli vahingossa. 

Siis jotain ryyppyreissuja esim. oli jatkuvasti suunnitelmissa. Saahan sitä ihminen tietenkin vapaa-ajallaan tehdä mitä huvittaa, mutta jotenkin outo kuva jäi, kun vertailivat niitä baarikokemuksiaan. 

Kerran eräs lastani hoitanut ylilääkäri, jotenkin tahattomasti puuskahti lähärin poistuessa hänen huoneestaan ja meidän menessä sisään, että: "Hyvänen aika, eiväthän nämä enää osaa yhtään mitään".

Vierailija kirjoitti:

"Meidän paikkakunnalla "hoitajiksi" koulutettiin kaikki päihde/mt-ongelmaiset.[/quote"

- - -

Oletko tosissasi? Lähihoitajathan toimivat mm hoitoa/hoivaa tarvitsevien asiakkaiden kodeissa.

Mikäli näin, niin esimrkiksi MOT- ohjelman pitäisi tarttua tähän asap.

(vai onko jo tuotu tällainen julki?)

Tunnen räväkän siskoni kautta kolme lähihoitajaa ja kaikki ovat viinaan meneviä. Kaksi näistä on saanut jopa potkut, mutta saaneet työnsä takaisin ollessaan ainoita hakijoita. Yhdellä menee viinan lisäksi lääkkeitä ja tämä on sen verran ovela ja hyvä kätkemään ongelmansa, ettei ole potkuja tullut eikä kukaan vissiin työpaikallaan epäile mitään. On hieman negatiivinen kuva hoitajista, mutta tunnen heitä vain kolme ja nekin levotonta elämää viettävän siskoni kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin lähihoitajan opinnot vuonna 2005. Silloin oli psykologin haastattelu, ryhmähaastattelu ja kirjallisia tehtäviä, joissa testattiin ainakin äidinkieltä ja matematiikkaa. Hain kouluun 9,3 ka:n päättötodistuksella ja olin ylpeä päästessäni sisään. Silloin ala oli kai suositumpi ja pääsykokeisiin ei otettu edes kaikkia.

Noihin aikoihin koulussa arvioitiin kurssit ja harjoittelut asteikolla 1-5. Se kannusti opiskelemaan "hyvät paperit". Nykyään kaikki ammattikoulutus arvioidaan vain hyväksytty/hylätty-asteikolla, joten koulusta voi valmistua vain juuri ja juuri rimaa hipoen. Kenenkään harjoittelua ei hylätä, ellei ole räikeä turvallisuusriski.

En työskentele hoitoalalla, mutta sosiaalialalla kyllä. Olen lähivuosina opiskellut parikin erikoisammattitutkintoa työn ohella, ja oppilaitoksen opinnon laatu on selkeästi laskenut. Opiskelijat on taitamattomimpia ja löyhä arviointi on huono juttu. Kai tämä lähtee jo peruskoulusta, että nykyään nuoret aikuiset eivät osaa edes kunnolla äidinkieltään. Opiskelu on tunneilla rupattelua ja opetusvastuu on siirretty lähes kokonaan työpaikoille. Sosiaali-ja terveysalan oppisisältö ja teoriat vaatisivat mielestäni nykyistä enemmän paluuta sinne vanhan ajan opiskelutapaan, joka oli analyyttisempi kuin tämä nykyinen tyyli.

Laadukkaalla opetuksella saadaan työntekijöitä, jotka kykenevät työurallaan kehittymään, opiskelemaan lisää tai olemaan niitä tulevien opiskelijoiden työpaikkaohjaajia. Laadukasta opetusta ei ole se, että kaikki pääsevät sisään ja sitten osa valmistuu koulusta juuri ja juuri rimaa hipoen, kun oppilaitos ei voi (taloudellisista?) syistä hylätä juuri ketään.

Jos kaivataan lisää nopeasti koulutettuja "pepunpesijöitä", jokin muu ratkaisu pitäisi olla, kuin koko lähihoitaja-ammatin arvostuksen polkeminen pohjamutiin. Sen perushoitoa tekevänkin ihmisen onmyös oltava kykenevä kuntouttavaan työotteeseen ja ihmislähtöiseen ajatteluun.

Anteeksi, mutta miksi helvetissä hait tuollaisilla papereilla lähäriksi? Olisit mennyt lukioon. Olisit päässyt hoitoalalle senkin jälkeen, mutta kenties mielesi olisi muuttunut kolmessa vuodessa. 

Jälkeen päin on kaduttanut kyllä, että lukio jäi käymättä. Pienen paikkakunnan opinto-ohjaus oli surkeaa ja halu pois ankeasta lapsuudenkodista oli suuri. 15-vuotiaana kouluun hakiessa tiesin, ettei lapsuudenkodista tulisi tukea lukion rahallisiin menoihin, joten "fiksu" ratkaisuni oli lähteä hoitajakouluun yli 100km päähän ja muuttaa opiskelupaikkakunnalle heti 16-vuotiaana. Näin pääsin omilleni ja kuvittelin, kuinka perustutkinto avaisi myöhemmät opiskelumahdollisuudet yhtä lailla kuin lukiokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin lähihoitajan opinnot vuonna 2005. Silloin oli psykologin haastattelu, ryhmähaastattelu ja kirjallisia tehtäviä, joissa testattiin ainakin äidinkieltä ja matematiikkaa. Hain kouluun 9,3 ka:n päättötodistuksella ja olin ylpeä päästessäni sisään. Silloin ala oli kai suositumpi ja pääsykokeisiin ei otettu edes kaikkia.

Noihin aikoihin koulussa arvioitiin kurssit ja harjoittelut asteikolla 1-5. Se kannusti opiskelemaan "hyvät paperit". Nykyään kaikki ammattikoulutus arvioidaan vain hyväksytty/hylätty-asteikolla, joten koulusta voi valmistua vain juuri ja juuri rimaa hipoen. Kenenkään harjoittelua ei hylätä, ellei ole räikeä turvallisuusriski.

En työskentele hoitoalalla, mutta sosiaalialalla kyllä. Olen lähivuosina opiskellut parikin erikoisammattitutkintoa työn ohella, ja oppilaitoksen opinnon laatu on selkeästi laskenut. Opiskelijat on taitamattomimpia ja löyhä arviointi on huono juttu. Kai tämä lähtee jo peruskoulusta, että nykyään nuoret aikuiset eivät osaa edes kunnolla äidinkieltään. Opiskelu on tunneilla rupattelua ja opetusvastuu on siirretty lähes kokonaan työpaikoille. Sosiaali-ja terveysalan oppisisältö ja teoriat vaatisivat mielestäni nykyistä enemmän paluuta sinne vanhan ajan opiskelutapaan, joka oli analyyttisempi kuin tämä nykyinen tyyli.

Laadukkaalla opetuksella saadaan työntekijöitä, jotka kykenevät työurallaan kehittymään, opiskelemaan lisää tai olemaan niitä tulevien opiskelijoiden työpaikkaohjaajia. Laadukasta opetusta ei ole se, että kaikki pääsevät sisään ja sitten osa valmistuu koulusta juuri ja juuri rimaa hipoen, kun oppilaitos ei voi (taloudellisista?) syistä hylätä juuri ketään.

Jos kaivataan lisää nopeasti koulutettuja "pepunpesijöitä", jokin muu ratkaisu pitäisi olla, kuin koko lähihoitaja-ammatin arvostuksen polkeminen pohjamutiin. Sen perushoitoa tekevänkin ihmisen onmyös oltava kykenevä kuntouttavaan työotteeseen ja ihmislähtöiseen ajatteluun.

Anteeksi, mutta miksi helvetissä hait tuollaisilla papereilla lähäriksi? Olisit mennyt lukioon. Olisit päässyt hoitoalalle senkin jälkeen, mutta kenties mielesi olisi muuttunut kolmessa vuodessa. 

Jälkeen päin on kaduttanut kyllä, että lukio jäi käymättä. Pienen paikkakunnan opinto-ohjaus oli surkeaa ja halu pois ankeasta lapsuudenkodista oli suuri. 15-vuotiaana kouluun hakiessa tiesin, ettei lapsuudenkodista tulisi tukea lukion rahallisiin menoihin, joten "fiksu" ratkaisuni oli lähteä hoitajakouluun yli 100km päähän ja muuttaa opiskelupaikkakunnalle heti 16-vuotiaana. Näin pääsin omilleni ja kuvittelin, kuinka perustutkinto avaisi myöhemmät opiskelumahdollisuudet yhtä lailla kuin lukiokin.

Ymmärrän. Serkkuni oli myös todella hyvä oppilas, keskiarvo myös ysin pintaan, mutta haki hoitajakouluun koska vanhemmat eivät arvostaneet lukiota. Ihan järjetöntä. Hän on edelleen siitä katkera. Ei ole jaksanut opiskella enää mitään, vaan katkeroituu vanhainkodin hoitajana.

" Eikö niissä valinnoissa ole nykyään enää lääkelaskuja, jos kerran kuka tahansa voi päästä sisään?"

- - -

" Opettajille suunnatun kyselyn perusteella keskeisimmiksi erityisen tuen ja ohjauksen 

tarpeen aiheuttajiksi sekä varsinaisen erityisopetuksen aiheiksi nousivat:

1. Lukemisen ja kirjoittamisen hankaluudet.

2.  Matemaattiset oppimisvaikeudet.

3. Hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet.

4.Vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöt.

5. Tilastokeskuksen luokituksen "muu syy" perusteella erityisopiskelijaksi luokitellut.

LÄHDE :   https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2016/09/jokiniemi4_2007.pdf

( Työssäoppiminen erilaisen oppilaan tukena / Kokeilut ja käytänteet / Jokiniemi,Uotila, Mahlamäki-Kultanen. )

Voi siinä käydä toisinkin päin, siis että hyvin koulutetulle, akateemiselle henkilölle tuputetaan lähihoitajan opintoja. Tuttuni on korkeakoulutettu, joka lähentelee 60 vuotta. Hän osittain jäi, eli irtisanoutti itsensä, koska ei jaksanut enää henkisesti rankassa työssään. Hakeutui kuitenkin työttömäksi työnhakijaksi kartoittaessaan elämäntilannettaan.

Mitä tekee työkkärin täti, melkein pakottaa tuttuni lähihoitajakoulutukseen, koska ajatteli, että tämä ei korkeasta koulutuksestaan huolimatta saa mistään töitä. Ikä rasitteena. 

Tässä olisi ollut samankaltainen tapaus, että henkilö, joka nyt ei missään nimessä haluaisi lähäriksi, niin ei kun sinne vaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Meidän paikkakunnalla "hoitajiksi" koulutettiin kaikki päihde/mt-ongelmaiset.[/quote"

- - -

Oletko tosissasi? Lähihoitajathan toimivat mm hoitoa/hoivaa tarvitsevien asiakkaiden kodeissa.

Mikäli näin, niin esimrkiksi MOT- ohjelman pitäisi tarttua tähän asap.

(vai onko jo tuotu tällainen julki?)

Tähän ongelmaan pitäisi oikeasti puuttua ja tuoda se julki. 1. lähäriksi opiskelemaan pääsee käytännössä kuka vaan, 2. koulusta pusketaan kaikki läpi, vaikka selvästi monista opiskelijoista huomataan, ettei heistä alalle ole (esim. tehtävät ei onnistu ja niitä helpotetaan, jotta saadaan suoritusmerkintä lopulta usean yrityksen jälkeen/opinnot venyy vuosikausia opiskelijan ongelmien vuoksi - tälläinen superongelmainen on sitä usein edelleen myös työelämässä! ym.). Ja vielä 3. nämä alalle täysin sopimattomat työllistyvät nykyisessä hoitajapulassa kyllä, vähintään sijaisiksi, vaikka se käytännön työ ei sekään oikein onnistuisi. Ja muut joutuu sitten paikkaamaan näiden mokia/puutteita taidoissa...

Nämä ovat kauhutyökavereita niin koti- kuin laitoshoidossakin, ja lisäävät entisestään sitä kunnon hoitajien kuormitusta ja alalta pakoa. Enkä edes halua ajatella sitä ongelmien määrää, mikä aiheutuu asiakkaille/potilaille... Lähihoitajan työ on vastuullista ja omalla tavallaan vaativaa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika simppeliä työtä (nyt on varmaan mainittava että olen itsekin lähäri, ei tarvi tulla kivittämään että ilman tietoa joku taas kommentoi...) Jos ei kykene opinnoista selviytymään suurin piirtein tavoiteaikataulussa (pl. sairastumiset/muut "järkevät" syyt, jotka hoidetaan) tai jos harkoissa havaitaan, että ei kykene sitä työtä hoitamaan asianmukaisesti, ei hoitajaksi kuulu.

Ammattikoulutusta (kokonaisuudessaan) pitäisi muokata oikein reilulla kädellä ja kouluilla pitäisi olla ehdoton vastuu siitä, että jos havaitaan opiskelijan syystä tai toisesta olevan alalle sopimaton, hänen koulutuksensa tulisi keskeyttää ja ohjata tälläinen opiskelija paremmin hänelle sopivalle alalle. Nyt näin ei todellakaan ole.