Tiedättekö miltä tuntuu ruokakaupassakin miettiä

Opiskeluaikoina elin herroiksi. Söin ja join ravintolassa, ostin vaatteita ja kenkiä vaikkei ollut tarviskaan ja kävin kampaajalla.

Toista se on nyt kun on töissä ja lapsia. Joka centin saa laskea ja vain halvinta ostetaan.

Olen työkyvyttömyyseläkeläinen. Saan kuussa käteen n. 730 euroa, josta vuokraan 210 euroa. Lääkemenoni kuukaudessa on 70 euroa. Mitään avustusta en saan niihin. Kyllä elän näin kuolemaani saakka.

Opiskelijat vinkuu ja vonkuu aina miten tiukkaa on... Teillä on terveys ja elämä edessä.

Joku voi opiskella useammankin tutkinnon. Ja voi olla, että silloin on lapsetkin hankittuna. Kyllä täällä on mustavalkoista porukkaa.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:01"]

Tietenkin se on sellaista. Vai pitäisikö sinun mielestäsi opiskelusta maksaa palkkaa?

[/quote]

Pitäisikö mielestäsi lapsien tekemisestä maksaa palkkaa? Pitäisikö mielestäsi sossupummeilusta maksaa palkaa? Pitäisikö mielestäsi sairastumisestasi maksaa palkkaa? Pitäisikö mielestäsi työttömänä makaamisesta maksaa palkkaa? Jos kerran on niin helppoa tehdä kahta työtä eli opiskella ja hankkia ansiota smaan aikaan, niin miksi eivät muutkin ryhmät tee niin? Lapsiperheissäkin vaan päiväduunien jälkeen iltatöihin! Opiskelijalle on yhtä raskasta lähteä opintopäivän jälkeen töihin, kuin niiden kaheksasta-neljään valittajille, joille tuntuu mahdottomalta ajatukselta lähteä illaksi uuteen työhön, kun on niin raskasta. Samat jaksaa kyllä olla huolissaan siitä, etteivät vaan opiskelijat saisi tukea ihmisarvoiseen elämään.

Mikä siinä on niin kamalaa, että joutuu miettimään kaupassa hintoja? Harvassa on ihmiset, jotka ei joudu yhtään miettiä mitä ostavat. Ja jotkut ostavat vaan ja miettivät vasta jälkikäteen, että oliko oikeasti varaa ja sitten ollaan hirveissä veloissa... Onhan se nyt paljon kamalampaa!

Itse teen puolipäiväisesti töitä (huonolla palkalla) ja hoidan lapseni kotona, ja voin sanoa, ettei tulot ole kovin kummoset, mutta aina on ollut varaa syödä ihan terveellistä ruokaa ja ostaa tarvittavat vaatteet, ei ehkä uutena mutta silti. Asunto ja autokin on. Ja AINA katson hintoja, koska mielestäni on vaan tyhmää olla katsomatta.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:20"]Olen työkyvyttömyyseläkeläinen. Saan kuussa käteen n. 730 euroa, josta vuokraan 210 euroa. Lääkemenoni kuukaudessa on 70 euroa. Mitään avustusta en saan niihin. Kyllä elän näin kuolemaani saakka.

Opiskelijat vinkuu ja vonkuu aina miten tiukkaa on... Teillä on terveys ja elämä edessä.

 
[/quote]

Mun äidillä meni selkä nyt keväällä, ja siitä asti on joutunut olemaan poissa töistä. Palkkaa ei enää tule, mutta sitä jtn tukea, mitä pitkällä sairauslomalla saa, saa n.700e käteen tms. En ole ihan perillä tukijutuista, mutta 700e/kk saa nyt. Vuokra tonnin ja meitä alaikäisiä lapsia on viisi, lääkärin arvio että nyt ensi keväällä töihin, jos kaikki menee hyvin. Että näin.

Tiedän. Ja mä käyn töissä :/  
Näppärästi joku voisi sanoa että oma valinta se on tämäkin, niin kuin onkin, mutta sitä en valinnut itse että maksan exän velkoja vielä 15 vuotta.

Eiköhän moni tiedä. Tiedätkö millaista on käydä kaupassa kun on ollut 4 kuukautta saikulla ja Kela perii opintotuen takaisin koska olen saanut jopa kahta etuutta? Niih. Elämä on.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:20"]

Opiskeluaikoina elin herroiksi. Söin ja join ravintolassa, ostin vaatteita ja kenkiä vaikkei ollut tarviskaan ja kävin kampaajalla.

Jaa, et ainakaan kyllä yhteiskunnan tuella. Jos sait jostain muualta rahaa, niin hyvä sinulle!

Toista se on nyt kun on töissä ja lapsia. Joka centin saa laskea ja vain halvinta ostetaan.

[/quote]

Tiedän tunteen.

Ensi kerralla ostat niitä irtoporkkanoita. Vaikka kilohinta on hieman kalliimpi, niin se tulee silti reilusti halvemmaksi, kun ostat vain tarpeeseen. Sen jälkeen on siihen jogurttiinkin varaa.

Olen perheetön opiskelija. Onhan se kallista elää myös vain ns. itselleen, kun ei ole kumppania jakamassa kuluja.
Nostan opinolainaa, eli vielä ei ole tehnyt "tiukkaa" eli aina on riittänyt rahat Lidlin kaurahiutaleihin, mutta nin no toisaalta, en mä oikein kuluta mitään, eli elän todella tiukasti. Eikä silti jää mitään säästöön.

Tiedämme. Oikeasti sen vuoden yhden (vaipoissa olevan) lapsen yh:na 500mk:lla/kk  tuohon aikaan (vuokran jälkeen opintuesta + lapsilisä)  kaikkeen asumisen jälkeen jääneenä - ja ihan itse säädettynä tuo (riitaisa ero lasen isästä). Tukea ei tuohon aikaan yhtä helposti saanut ja kun en uskaltanut tuolloin uhkaavaa lapsen isää elatusvaateilla lähestyä, niin sossu nauroi pihalle, kokeilin kyllä sieltäkin. Selvittiin. Valmistuin ja pääsin hyväpalkkaisiin töihin. Tämä siperia opetti tuon vuoden ajan ja vielä nytkin sen jälkeen yhä ärsyttävät nämä samankaltaisessa tilanteessa nyt elävän dissaajat. Ap, opiskelu kestää aikansa, ei ikuisesti ja sen jälkeen tilanne sinullakin luultavasti toinen. Jaksa hetki vielä.

Kyllä tiedän. Juuri muistelin miehelle, että muistaako kun mietittiin ostetaanko leivän päälle juustoa vai leikkelettä vai onko varaa kumpaankaan, nykyään siis töissä ollessa todellakin ostetaan ja käytetään jopa yhtäaikaa kumpaakin, mitä tuhlausta :) minä söin lähes koko opiskeluajan makaronia ja ketsuppia. Onneksi koulussa sai edullisen lounaan...

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:20"]

Olen työkyvyttömyyseläkeläinen. Saan kuussa käteen n. 730 euroa, josta vuokraan 210 euroa. Lääkemenoni kuukaudessa on 70 euroa. Mitään avustusta en saan niihin. Kyllä elän näin kuolemaani saakka.

Opiskelijat vinkuu ja vonkuu aina miten tiukkaa on... Teillä on terveys ja elämä edessä.

[/quote]

Otahan huomioon, että meitä työn sairastuttamia uudelleen koulutuksessa oleviakin on. Voisin minäkin itkeä ja vonkua työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta kun haluan tehdä töitä. Edellistä ammattiani en voi harjoittaa, koska terveys meni. Nyt opiskelen uutta ammattia ja toivon, että ei enää tämän jälkeen tarvitse kituuttaa. Pelkään kuitenkin, että terveys menee tässäkin ammatissa.

Jos haluaa perheen, se on tehtävä. Paha vaan jos käy näin kuin minulle, että pienten lasten äitinä joutuu opiskelemaan uuden ammatin.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:20"]

Olen työkyvyttömyyseläkeläinen. Saan kuussa käteen n. 730 euroa, josta vuokraan 210 euroa. Lääkemenoni kuukaudessa on 70 euroa. Mitään avustusta en saan niihin. Kyllä elän näin kuolemaani saakka.

Opiskelijat vinkuu ja vonkuu aina miten tiukkaa on... Teillä on terveys ja elämä edessä.

[/quote]

Otahan huomioon, että meitä työn sairastuttamia uudelleen koulutuksessa oleviakin on. Voisin minäkin itkeä ja vonkua työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta kun haluan tehdä töitä. Edellistä ammattiani en voi harjoittaa, koska terveys meni. Nyt opiskelen uutta ammattia ja toivon, että ei enää tämän jälkeen tarvitse kituuttaa. Pelkään kuitenkin, että terveys menee tässäkin ammatissa.

Jos haluaa perheen, se on tehtävä. Paha vaan jos käy näin kuin minulle, että pienten lasten äitinä joutuu opiskelemaan uuden ammatin.

[/quote]

Ei ole tullut mieleen... ettei kaikki enää voi tehdä töitä tai osallistua työelämään. Sairaus voi viedä kaiken.

No, itse en enää edes mene ruokakauppaan, kun ei ole varaa. Viisisenttisiä on, niillä saa maitoa vielä jonkin aikaa.

Kaikki pakolliset on karsittu, kaiken mahdollisen ja mahdottoman teen itse.

Ewqw

No sitä se elämä on. On ollut ennen ja tulee olemaan tulevaisuudessa. Perhettään ei voi elättää tekemättä uhrauksia.

Jotain sä teet väärin jos noin tiukkaa on. Sä saat opintotuen, lainan, lapsilisän ja yleisen asumistuen. Jos olet vielä yh saat elarit ja lapsilisään korotuksen. Sillä pärjää stadissakin vaikka kämppä on yksityiseltä.

Oletko näitä opiskelijoita jotka ei suostu lainaa nostamaan?