Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi saada apua jos on ryssinyt koko tämänastisen elämänsä?
Kommentit (57)
Itse järkeilemällä ja olemalla anteeksiantava itselleen, hyväksymällä itsensä. Jos haet aina ulkopuolelta apua, joku alkaa kontrolloimaan sinua ja tekee monenlaisia ehdotuksia. Entä jos valitset itse mitä haluat elämääsi ja mitä et. Joskus sukulainenkin voi tukea. Jos haluat keskustella, jos joku ahdistaa tai haluaa selkeyttää ajatuksia olisiko kriisipuhelin tai fiksumpi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea luulisi ainakin löytyvän paljon.
Ainekin muutamien kommenttien perusteella, monella muullakin tuntuu menevän elämässä päin helvettiä kun purkavat omaa pahaa oloa täällä.
Monella ihmisellä saattaa olla kokemusta näistä oman elämän luusereista. Kun ihminen on menossa täysillä alamäkeen, kukaan muu ei pysty painamaan jarrua. Jos ihminen ei herää ongelmiensa lähteeseen, itseensä, kukaan ei pysty häntä herättämään.
Minulla on tällaisista ihmisistä kokemusta ja jokainen heistä on mullan alla. Olen yrittänyt kuunnella ja antaa tukea, neuvoja ja taloudellista apua. Mikään ei toimi. Kun koko elämä on jos sitä, jos tätä jos ja jos ja jos, mutta kun ei itse tee mitään, mikä nostaisi elämän jossittelun yläpuolelle, kaikki on turhaa.
Juuri näin! Jos joku vetää täyttä häkää alamäkeen ei siinä ole oikein mitään tehtävissä, palaset voi kerätä sen jälkeen kun on menty täysillä tiiliseinään, mutta monesti sekin on jo tehty niin monta kertaa että itseään suojellakseen on vain pakko antaa olla.
Mitä ole tarkemmin ottaen ryssinyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Kysy peilikuvalta, mitä kannattaisi tehdä.
Jep, siellä se ratkaisu katselee.
Ap, sinä olet ihan itse aiheuttanut oman elämäsi tilanteen. Miksi kenenkään pitäisi sinua auttaa?
Ota itseäsi niskasta kiinni, koska sinä olet ainoa, joka voi tehdä sinun elämällesi jotain. Tee itse elämästäsi itsesi näköinen. Kukaan muu ei sitä tule tekemään.
Entäpä kun siitä ei enää voi saada omannäköistä?
ei ap
Se on jo just sen näköistä kuin mikä olet. Sopeudu.
Itse näen elämän lähtökohtaisesti kärsimyksenä, jota ei voi erityisemmin ”ryssiä”. Joillain vain käy mieletön mäihä ja heidän elämässään kärsimystä on vähän. Länsimaat ovat niin vauraita ja vakaita että on syntynyt käsitys, että elämän tulisi olla suhteellisen helppoa ja onnellista, ja poikkeamat tästä ovat harvinaista epäonnistumista. Todellisuudessa pelkästään mahdollisuus ravintoon ja suojaan tekee ihmisestä onnekkaamman kuin suurimmasta osasta muita maailman ihmisiä.
Se että elämä olisi vielä ”oman näköistä” on jo aika luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on "oman näköinen elämä"?
Jos kuvittelet että unelmaa, olet väärässä. Tavoitteita pitää olla ja niihin voi pyrkiä, mutta unelmissa on se paha vika, että ne katoavat kun ne saavuttaa.
Minusta oma elämä on sitä, että pyritään pienin määrätietoisin askelin kohti parempaa, eikä se aina tarkoita materiaa vaan henkistä hyvinvointia.
On olemassa ihmisiä, jotka rypevät aineellisessa hyvässä, mutta voivat henkisesti huonosti.
Elämä on joka tapauksessa vain tämä, tässä ja nyt. Se on matka, ei päämäärä.
Ota opiksi menneisyyden virheistä ja ala tekemään muutoksia jotta tulevaisuus näyttää enemmän omannäköiseltä.
Vaihtoehto 1 jatkat samaa rataa kuin nytkin ja katkeroidut entistä enemmän.
Vaihtoehto 2 teet muutoksia nyt ja elämäsi muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi
Kumman vaihtoehdon kuvittelet tekevän sinut onnellisemmaksi pitkällä tähtäimellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tarpeeksi ryssii elämänsä niin ihana hyvinvointi-Suomen yhteiskunta maksaa kyllä kaikki viulut ja järjestää asunnon. Ei tarvitse tehdä mitään elämänsä eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Kysy peilikuvalta, mitä kannattaisi tehdä.
Jep, siellä se ratkaisu katselee.
Ap, sinä olet ihan itse aiheuttanut oman elämäsi tilanteen. Miksi kenenkään pitäisi sinua auttaa?
Ota itseäsi niskasta kiinni, koska sinä olet ainoa, joka voi tehdä sinun elämällesi jotain. Tee itse elämästäsi itsesi näköinen. Kukaan muu ei sitä tule tekemään.
Entäpä kun siitä ei enää voi saada omannäköistä?
ei ap
Luovuttamalla ei saavuta mitään. Jos ei edes yritä, mitään ei tapahdu. Sinun elämäsi, sinun valintasi.
Okei. Kun en luovuta, niin kello ei vaan pysähdy vaan se kääntyy pari vuosikymmentä taaksepäin jotta saan aikaa hyvän ja itselleni mieluisan/sopivan ammatin opiskeluun, puolison löytämiseen ja perheen perustamiseen?
Nuo kun on ne asiat joita omannäköinen elämä omalta kohdaltani vaatii. Sen sijaan en tarvitse ketjussa avuksi tarjottua velka- tai päihdeneuvontaa, en terveyspalveluita enkä edes te-toimistoa.
Työhön tarvitset te-toimistoa, että saat edes vähän mietittyä uraasi.
On turha haikailla vanhan ja täydellisen haavepaketin perään.
Tee se mitä vielä voit, niin siinä sivussa saatat saavuttaa jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos myöntää ryssineensä, on jo menossa kohti parempaa.
Kaikki ryssivät, itsekin viimeiset noin 55 vuotta eli siitä alkaen kun opin kävelemään, mutta ei sihen jäädä rypemään.
Kohti uusia munauksia siis ja osan pystyy jo välttämäänkin 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Kun tarpeeksi ryssii elämänsä niin ihana hyvinvointi-Suomen yhteiskunta maksaa kyllä kaikki viulut ja järjestää asunnon. Ei tarvitse tehdä mitään elämänsä eteen.
Kuulostat katkeralta. Mikä olisi mielestäsi parempi vaihtoehto kuin se, että yhteiskunta järjestää asunnottomalle kansalaiselleen asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Kysy peilikuvalta, mitä kannattaisi tehdä.
Jep, siellä se ratkaisu katselee.
Ap, sinä olet ihan itse aiheuttanut oman elämäsi tilanteen. Miksi kenenkään pitäisi sinua auttaa?
Ota itseäsi niskasta kiinni, koska sinä olet ainoa, joka voi tehdä sinun elämällesi jotain. Tee itse elämästäsi itsesi näköinen. Kukaan muu ei sitä tule tekemään.
Entäpä kun siitä ei enää voi saada omannäköistä?
ei ap
Luovuttamalla ei saavuta mitään. Jos ei edes yritä, mitään ei tapahdu. Sinun elämäsi, sinun valintasi.
Okei. Kun en luovuta, niin kello ei vaan pysähdy vaan se kääntyy pari vuosikymmentä taaksepäin jotta saan aikaa hyvän ja itselleni mieluisan/sopivan ammatin opiskeluun, puolison löytämiseen ja perheen perustamiseen?
Nuo kun on ne asiat joita omannäköinen elämä omalta kohdaltani vaatii. Sen sijaan en tarvitse ketjussa avuksi tarjottua velka- tai päihdeneuvontaa, en terveyspalveluita enkä edes te-toimistoa.
Työhön tarvitset te-toimistoa, että saat edes vähän mietittyä uraasi.
On turha haikailla vanhan ja täydellisen haavepaketin perään.
Tee se mitä vielä voit, niin siinä sivussa saatat saavuttaa jotain muutakin.
Vaikka puolison, jolla jo on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Kysy peilikuvalta, mitä kannattaisi tehdä.
Jep, siellä se ratkaisu katselee.
Ap, sinä olet ihan itse aiheuttanut oman elämäsi tilanteen. Miksi kenenkään pitäisi sinua auttaa?
Ota itseäsi niskasta kiinni, koska sinä olet ainoa, joka voi tehdä sinun elämällesi jotain. Tee itse elämästäsi itsesi näköinen. Kukaan muu ei sitä tule tekemään.
Entäpä kun siitä ei enää voi saada omannäköistä?
ei ap
Sitten se on hyväksyttävä ja tehtävä kuitenkin tilanteesta paras mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi auttavat tai jos olet aikuinen et mistään. Olet itse vastuussa omasta elämästäsi niinkuin me kaikki muutkin.
Minäkin olen ryssinyt kaiken. Olen 50v. Toisaalta ajattelen niin, että olen saanut kokea yhtä ja toista. Yritän olla jatkossa ryssimättä niin pahasti. Mutta pelkään, että ryssimätön elämä on minusta tylsää. Ryssintä tulee väkisinkin, koska muuten minä en olisi minä. Elämäni vain on erilainen kuin niillä, jotka elävät tarkan suunnitelman mukaan. Ei voi mitään. Pahimmat karikot luultavasti osaan kyllä nyt väistää.
Omani ei ole ehkä ap:n tilanne, mutta itsekin koen että elämä on mennyt monella tavalla pieleen. Ei mennyt opinnot niin kuin olisin toivonut eikä työelämä. Eikä auttanut peiliin katsominen. Vasta kun oma lapsi päätyi ADHD-tutkimuksiin, syntyi itselläkin lamppu päässä ja 51-vuotiaana sain diagnoosin ja lääkityksen, jonka jälkeen on edes jotkut asiat alkaneet sujua. Ei se ole aina kiinni siitä, että olisi laiska ja saamaton. Siinä taustalla saattaa olla ihan oikea ongelma, jota ei vaan itse tunnista.
Ja vaikka nyt tiedänkin, miksi elämä on mennyt niin kuin se meni, niin vähän tässä silti joutuu miettimään että mistä päästä sen elämän rakentamisen nyt sitten alkaisi, kun korjattavaa on niin monella suunnalla.
No sehän on itsesi näköinen kun itse olet sen ryssinyt.