Lue keskustelun säännöt.
Miten ennen pärjätty ilman lasten harrastuksia.
21.08.2021 |
Kun vanhemmat nyt vaativat lasten harrastusten jatkamista, terveyden vaarantumisen uhalla, niin miten me, joilla ei ole ollut yhtään harrastusta pärjäsimme aikuiseksi?
Meistä tuli vastuullisia ja vanhempammekin jaksoivat olla kanssamme kotona joka päivä.
Osasimme leikkiä ja juosta pihalla ilman ohjaajaa. Miten lapset eivät enää osaa tätä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kärsin siitä jo silloin.
Melkein kaikki luokkatoverini harrastivat ohjatusti jo 80-luvulla. Tytöt voimistelua tai balettia, pojat jääkiekkoa, jalkapalloa, tennistä. Itse kävin koulun kerhoissa joita oli joka päivälle. Lisäksi seurakunnan tyttökerhot, kuoro, partio.
Eli ohjattuja harrastuksia oli. Suurin ero omasta lapsuudesta on että niihin kuljettiin pääsääntöisesti itse. Pikkupaikkakunnalla se oli mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai osaavat leikkiä ja urheilla ilman ohjausta, mutta etkö tosiaan keksi yhtään hyvää syytä ohjatuille harrastuksille? Itse ainakin näen hyvänä että on joku aiheeseen perehtynyt ohjaaja. Vaikea olisi oppia uusia juttuja jos ei edes tiedä mitä ne on (esim vaikka jalkapallon säännöt, harhautukset, tiimipelaaminen...)
Jotenkin ei ole häirinnyt, että olen mennyt elämän läpi tietämättä jalkapallon sääntöjä. Ei muuten häirinnyt äitiäkään, vaikka se ei osannut varmaan minkään pallopelin sääntöjä. :) Aika kallista lystiä se harhautusten opettelu.
Jotta ei synny väärää mielikuvaa osalle lukijoista, niin ihan vaan kokemuksesta muistan, että juuri jalkapallo oli edullinen ja yhteistyötaitoja kehittävä harrastus. Tyttö pelasi muutamia vuosia 7-12 ikäisenä. Ei vaatinut kalliita välineitä (pallo ja nappikset kerran vuodessa) Vanhemmat voi talkootoiminnalla osallistua kulujen kattamiseen.
Ennen oli lapsilla harrastuksina puuhun kiipeäminen, ritsalla tai pihlajanmarjoilla ja puhallusputkella ammuskelu, piilosilla olo (yksi laskee silmät kiinni sataan ja muut menee sillä aikaa piiloon ja sataan laskenut alkaa etsimään piilossa olijoita sataan päästyään), hippa, kymmenen tikkua laudalla, polttopallo, kyykkä, kriketti itse tehdyillä mailoilla hitsauspuikoista tehtyjä portteja ja jääpalloja apuna käyttäen, tai ihan vaan mökkitikan heitto. Olivat halpoja ja helppoja harrastuksia.
Eikait meillä lapsilla ole mitään säännöllisiä harrastuksia. Potkivat palloa ulkona, käyvät pyöräilemässä ja koiran kanssa lenkillä. Talvella koitetaan hiihdellä ja yritetään että käytäis edes pari kertaa talvessa luistelemassa kun aikaa ei tahdo olla. Samalla tavalla kait oli itsekkin joskus.
On kai niitä harrastuksia nyt ollut ennenkin. Itse harrastin jo vuonna 1970 kun aloitin baletin. Vuotta myöhemmin aloitin voimistelun. Isäni harrasti nyrkkeilyä ja telinevoimistelua nuorena eli joskus 1940-1950-luvuilla. Lapsuudessani vain oli paljon enemmän aikaa olla harrastusten ohella myös ulkona, kun ei ollut nettiä tai älypuhelimia, pleikkaa eikä edes tv:stä tullut mitään. Kerrostalon pihalla pelattiin erilaisia pelejä ja läheisellä kentällä pesäpalloa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kärsin siitä jo silloin.
Oletko syntynyt ilman aivoja kun et itse osaa tehdä mitään?
Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa ohjattu harrastus oli kerta viikkoon ja vanhemmat korkeintaan kuskasivat ja maksoivat kurssimaksun. Jos harrastus oli lähellä, sinne mentiin pyörällä. En tosin tiedä mitä meno oli joukkueurheilun harrastajilla tuolloin. Nykyään tuntuu että lapsen harrastus pitäisi olla koko perheen harrastus ja on vanhemman velvollisuus osallistua siihen paljon (viikonloppu turnaukset, kisamatkat, talkoilu, varainhankinta jne.) Vanhemmuudesta on tehty niin vaikeaa tässäkin suhteessa. Vai onko nykyään hyväksyttävää ettei anna lapsen harrastaa futista tai jääkiekkoa, koska se on liian työlästä perheelle...Näin toistaiseksi lapsettoman pohdintoja, joka kauhulla katsoo tuttujensa työmäärää lasten harrastuksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai osaavat leikkiä ja urheilla ilman ohjausta, mutta etkö tosiaan keksi yhtään hyvää syytä ohjatuille harrastuksille? Itse ainakin näen hyvänä että on joku aiheeseen perehtynyt ohjaaja. Vaikea olisi oppia uusia juttuja jos ei edes tiedä mitä ne on (esim vaikka jalkapallon säännöt, harhautukset, tiimipelaaminen...)
Jotenkin ei ole häirinnyt, että olen mennyt elämän läpi tietämättä jalkapallon sääntöjä. Ei muuten häirinnyt äitiäkään, vaikka se ei osannut varmaan minkään pallopelin sääntöjä. :) Aika kallista lystiä se harhautusten opettelu.
Jalkapallon säännöt muuten oppii koulun liikuntatunnilla, samoin muidenkin yleisempien joukkuepelien.
Olen viisikymppinen. Lapsilla oli harrastuksia kun olin lapsi, niin on nytkin. Roskaväellä ei ollut 80 -luvulla ja ei ole nytkään ellei sossu maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen pärjättiin monessa asiassa, kun oli pakko. Ei ollut aikaa harrastaa säänöllisesti, kun autettiin kotitöissä (veden kanto, puiden kanto, lämmittäminen, siivous, tiskaaminen ja maaseudulla vielä ihan talon muut työt esim. äitini heräsi viideltä lypsämään lehmät ihan pienestä pitäen). Luksusta oli raskaan päivän päätteeksi pulahtaa uimaan ja sinne veden äärelle saattoi olla matkaa niin, että tuli samalla pyöräiltyä ihan kunnolla. Äitini muistelee, ettei koskaan esimerkiksi lukenut kokeisiin tai harjoitellut kouluun tarvittavia taitoja, koska aina piti auttaa vanhempia talon töissä tai sitten juostiin sisarusten kanssa uimaan tai lähdettiin hiihtämään, jotta sai hetken tuulettaa päätään. Taidot opittiin tekemällä ja kokemalla.
Äitini mielestä nykylasten elämä on paljon parempaa ja antoisampaa, kun on mahdollisuuksia kehittää itseään asioissa, joissa on taitava tai joissa on kiinnostusta. Ennen tehtiin vain sitä, mitä ehdittiin, ei sitä mitä haluttiin tai missä oltiin lahjakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai osaavat leikkiä ja urheilla ilman ohjausta, mutta etkö tosiaan keksi yhtään hyvää syytä ohjatuille harrastuksille? Itse ainakin näen hyvänä että on joku aiheeseen perehtynyt ohjaaja. Vaikea olisi oppia uusia juttuja jos ei edes tiedä mitä ne on (esim vaikka jalkapallon säännöt, harhautukset, tiimipelaaminen...)
Jotenkin ei ole häirinnyt, että olen mennyt elämän läpi tietämättä jalkapallon sääntöjä. Ei muuten häirinnyt äitiäkään, vaikka se ei osannut varmaan minkään pallopelin sääntöjä. :) Aika kallista lystiä se harhautusten opettelu.
Hie osti olet mennyt läpi elämän ymmärtämättä esimerkkejä. En alkanut jokaista maailman harrastusta yksityiskohtineen listaamaan. Mutta jos et ole kaivannut koskaan mitään lisäoppia mistään niin hyvät sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kuinka monta lasta näet ulkona kirmailemassa? Sisällä ne on ruudun ääressä. Ohjatut harrastukset katkaisevat tuijottamisen ainakin harrastuksen ajaksi.
Minä näen tällä hetkellä kolme. Tuossa takapihalla ovat pelaamassa jalkapalloa. Näen suoraan tästä missä nyt olen ikkunasta pihalle. Kaksi isää siinä on myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai osaavat leikkiä ja urheilla ilman ohjausta, mutta etkö tosiaan keksi yhtään hyvää syytä ohjatuille harrastuksille? Itse ainakin näen hyvänä että on joku aiheeseen perehtynyt ohjaaja. Vaikea olisi oppia uusia juttuja jos ei edes tiedä mitä ne on (esim vaikka jalkapallon säännöt, harhautukset, tiimipelaaminen...)
Jotenkin ei ole häirinnyt, että olen mennyt elämän läpi tietämättä jalkapallon sääntöjä. Ei muuten häirinnyt äitiäkään, vaikka se ei osannut varmaan minkään pallopelin sääntöjä. :) Aika kallista lystiä se harhautusten opettelu.
Jalkapallon säännöt muuten oppii koulun liikuntatunnilla, samoin muidenkin yleisempien joukkuepelien.
Varmasti pääpiirteittäin mutta ei meillä ainakaan ollut täysin oikeita sääntöjä varmaan missään lajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joku jalkapallo tai jääkiekko on sellaisia, että sen kus menit kentälle niin siellä pelattiin. Sen sijaan esim. kamppailulajit tai vaikka lentopallo eivät nyt niin helposti onnistukkaan tuosta vaan.
Lapsuudessa koko kylän muksut meni yhteisellä sopimuksella luisteleen, pelaan jääkiekkoa, jalkapalloa, pesäpalloa, leikittiin illat ulkona yhdessä. Nykyään kaikki pitää olla ohjattua. Pyhäkoulu ja jokin kerho oli ainoat missä käytiin. Pyhäkoulussa lähinnä kun sai niitä lammastarroja jota liimattiin sellaseen tauluun.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa koko kylän muksut meni yhteisellä sopimuksella luisteleen, pelaan jääkiekkoa, jalkapalloa, pesäpalloa, leikittiin illat ulkona yhdessä. Nykyään kaikki pitää olla ohjattua. Pyhäkoulu ja jokin kerho oli ainoat missä käytiin. Pyhäkoulussa lähinnä kun sai niitä lammastarroja jota liimattiin sellaseen tauluun.
Asun Helsingin keskustassa. Meillä on taloyhtiössä todella paljon lapsia. Tiedätkö miksi he eivät lähde yhteisellä sopimuksella luistinradalle tai pelaamaan jalkapalloa? Koska jokainen on pihalla jomman kumman vanhempansa kanssa. Tänä päivänä pikkulapsia ei jätetä yksin pihalle. Niillä vanhemmilla on työpäivän jälkeen muitakin asioita tehtävänä kuin lähteä lapsijoukkoa spontaanisti vahtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa koko kylän muksut meni yhteisellä sopimuksella luisteleen, pelaan jääkiekkoa, jalkapalloa, pesäpalloa, leikittiin illat ulkona yhdessä. Nykyään kaikki pitää olla ohjattua. Pyhäkoulu ja jokin kerho oli ainoat missä käytiin. Pyhäkoulussa lähinnä kun sai niitä lammastarroja jota liimattiin sellaseen tauluun.
Asun Helsingin keskustassa. Meillä on taloyhtiössä todella paljon lapsia. Tiedätkö miksi he eivät lähde yhteisellä sopimuksella luistinradalle tai pelaamaan jalkapalloa? Koska jokainen on pihalla jomman kumman vanhempansa kanssa. Tänä päivänä pikkulapsia ei jätetä yksin pihalle. Niillä vanhemmilla on työpäivän jälkeen muitakin asioita tehtävänä kuin lähteä lapsijoukkoa spontaanisti vahtimaan.
En ole ihan varma, minkä ikäisistä puhut, mutta täällä maakuntakeskuksessa usein lähdetään lapset ja vanhemmat yhdessä potkimaan sitä palloa. Ihan spontaanisti, tai joskus sovitustikin. Kun jokainen kumminkin joutuu sitä lastaan vahtimaan, niin siitä saa jo hyvät pelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kuinka monta lasta näet ulkona kirmailemassa? Sisällä ne on ruudun ääressä. Ohjatut harrastukset katkaisevat tuijottamisen ainakin harrastuksen ajaksi.
Kyllä meillä lapset leikkii ulkona tuntikausia.
Olen huomannut, että korona on palauttanut tämän.
Ovat leikkineet ennen koronaakin.
Hyvä, jos leikkivät ulkona. Minun lapsuudessani talojen pihat olivat joka päivä täynnä lapsia ja nuorisoa ikäluokassa 3-16 v. Myös koko pihan lapset leikkivät yhdessä esim. kirkonrottaa, haukkanattaa, valokuvajaissii, milloin mitäkin. Ei haitannut, vaikka ei tuntenut kaikkia. Kesällä isot pojat pelasivat jääkiekkovarusteissa asfaltilla ilman luistimia. Nyt samat pihat ovat enimmäkseen tyhjiä tai siellä on joku yksivuotias äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kuinka monta lasta näet ulkona kirmailemassa? Sisällä ne on ruudun ääressä. Ohjatut harrastukset katkaisevat tuijottamisen ainakin harrastuksen ajaksi.
Minä luin kirjoja, samanlaista tuijottamista sekin oli. Ulkona kirmailin vain pakotettuna.
Ovat leikkineet ennen koronaakin.