Miten ennen pärjätty ilman lasten harrastuksia.
Kun vanhemmat nyt vaativat lasten harrastusten jatkamista, terveyden vaarantumisen uhalla, niin miten me, joilla ei ole ollut yhtään harrastusta pärjäsimme aikuiseksi?
Meistä tuli vastuullisia ja vanhempammekin jaksoivat olla kanssamme kotona joka päivä.
Osasimme leikkiä ja juosta pihalla ilman ohjaajaa. Miten lapset eivät enää osaa tätä?
Kommentit (45)
Kyllä minä kärsin siitä jo silloin.
Jos annat heidän elämän olevan kännykässä!
Jos annat!
Yhteiskuntamme ja maailma muuttuu.
KYllä meillä oli 1960- ja 70-luvulla ohjattuja lasten kesäryhmiä lähipuistoissa ja talkkari karjumassa pihalla missä saa leikkiä. MOnien äidit olivat kotona ja ehtivät kyttäämään ikkunoista/partseilta lapsiaan ja kiljua kotiin syömään. Pihalle ei jouduttu jäämään leikkimään, vaan kotiin pääsi sisälle ja jossa oli joku avaamassa oven tulipa pissahätä tai muuta asiaa.
Omakotitalojen ja rivareitten pihat ovat nykyään niin pieniä, että niihin yleensä mahtuu vain auto parkkiin ja muutama puska talon eteen. Kerrostaloilla ei ole varaa kustantaa asetuksien mukaisia lasten leikkialueita turvaratkaisuilla. Missä luulet lasten voivan leikkiä etenkään kaupungissa? Asuinyhteisöön ei kuulu kontaktointi naapureiden kanssa ja pidetään yksityisyyden loukkaamisena, jos joku naapuri koettaa tervehtiä.
Lapsien turvallisuus ei ole enää samaa kuin sinun tai minun lapsuudessani. Me pystyimme luottamaan aikuisiin ja jos lähikulmilla pyöri joku epäilyttävä hälytys kulki toisensa tuntevien naapurien kesken heti. Lapsia osattiin neuvoa ja varoittaa. Nyt sellainen varoittelu tulkitaan kyttäämiseksi ja asennemalli kopioituu lapsillekin.
Kyllä me jokainen aikuinen saamme katsoa itseämme peiliin ennen kuin arvostelemme lasten elintapoja. Kuinka moni meistä puuttuu vieraiden lasten huonoon käytökseen? Harva, sillä siitäkin saa nokilleen. Emme auta vierasta lasta, koska pian voi kimpussa olla lapsen vanhemmat ja poliisit vanhempien väärän ilmiannon vuoksi.
Minun äitini kiitti naapureita, jos he ojensivat minua tottelemattomuudesta pihalla, En saanut siitä traumoja ja opin noudattamaan yhteisön sääntöjä sekä kunnioitamaan auktoriteetteja silloin kun se on järkevää. Oli helppo mennä pihalle leikkimään muiden lasten kanssa.
Käsitys siitä, että mikä on "harrastus" on muuttunut vuosikymmenten varrella. Nykyään se on ohjattu ja maksullinen toiminto johon lapsi kyyditetään. Ennen taas se oli mikä tahansa vapaa-ajan tekeminen.
Pihat ovat tyhjiä, lapset ovat harrastuksissa. Sitten jos laittaa lapsen tyhjälle pihalle, niin se vaatii vanhempia mukaan leikkimään. Oikeasti jos lapsi tylsistyy hetken, niin sitten se jo keksii leikin. Joskus hyvän ja joskus sellaisen, että maalataan talon seinä uudelleen. Eikä vanhemmille tee huonoa joskus leikkiäkin. En ole harrastuksia vastaan, mutta mun lapsuudessani alle kouluikäisistä harvat harrastivat. Ne joiden vanhemmat veivät niitä viisivuotiaana jumppaan olivat yleensä sellaisia vähän leuhkoja tyyppejä.
Kouluikäisenä kaikki harrastivat kyllä jotain tyyliin ratsastusta tai seurakunnan tyttökerhoa, mutta ei useinkaan niin tavoitteellisesti tai säännöllisesti tai joka päivä. Ennen elämä oli muuten raskaampaa kuin nykyään, mutta lasten kasvatus oli helpompaa. Lapset laitettiin keskenään pihalle leikkimään, siellä oli kavereita. Ei oikein ollut aikaa ja jaksamista muuhun. Kyllä sitten aina joku joutui onnettomuuteen, mutta jälkeenpäin ajatellen yllättävän harva.
Harrastukset eivät ole huonoja, mutta luppoaikaakin pitää olla, että saa itse keksiä tekemistä.
Miksi ennen lasten ylipaino ei ollut ongelma? Katsele ympärillesi niin näet aika monta pulleaa lasta. Kyllä lapsia kannattaa nykyisin kannustaa ohjatun liikuntaharrastuksen päälle jos halua että elävät yli viisikymppisiksi.
Jos et ole huomannut, elinympäristömme ja elintasomme on muuttunut aika huimasti vaikka 30-40 vuotta takaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ennen lasten ylipaino ei ollut ongelma? Katsele ympärillesi niin näet aika monta pulleaa lasta. Kyllä lapsia kannattaa nykyisin kannustaa ohjatun liikuntaharrastuksen päälle jos halua että elävät yli viisikymppisiksi.
Jos et ole huomannut, elinympäristömme ja elintasomme on muuttunut aika huimasti vaikka 30-40 vuotta takaiseen.
Pitäisikö myös aikuisilla olla nimenomaan ohjattuja liikuntaharrastuksia? Omatoiminen ja ei-kilpailuhenkinen liikkuminen ei riitä?
En tiedä, mutta juuri kun Katsellut uutisia Afganistanista ja mitä esim. siellä tapahtuu niin tuntuu kyllä ihan käsittämättömältä tämä länsimaisten valitus, ettei pääse oopperaan tai lapset "harrastuksiin". Heti on tulevaisuus pilalla tms.
Tottakai osaavat leikkiä ja urheilla ilman ohjausta, mutta etkö tosiaan keksi yhtään hyvää syytä ohjatuille harrastuksille? Itse ainakin näen hyvänä että on joku aiheeseen perehtynyt ohjaaja. Vaikea olisi oppia uusia juttuja jos ei edes tiedä mitä ne on (esim vaikka jalkapallon säännöt, harhautukset, tiimipelaaminen...)
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kuinka monta lasta näet ulkona kirmailemassa? Sisällä ne on ruudun ääressä. Ohjatut harrastukset katkaisevat tuijottamisen ainakin harrastuksen ajaksi.
Kyllä meillä lapset leikkii ulkona tuntikausia.
Vierailija kirjoitti:
Jos annat heidän elämän olevan kännykässä!
Jos annat!
Totta, meidän aikuisten vastuullahan se on.
Mun 10v just lähtee ulos kirmaamaan.
Harrastettu on aina. Minunkin isäni oli urheiluseurassa ja vpk:ssa.
Appivanhemmat oli innokkaita teatteri-ihmisiä.
Ihan maaseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai osaavat leikkiä ja urheilla ilman ohjausta, mutta etkö tosiaan keksi yhtään hyvää syytä ohjatuille harrastuksille? Itse ainakin näen hyvänä että on joku aiheeseen perehtynyt ohjaaja. Vaikea olisi oppia uusia juttuja jos ei edes tiedä mitä ne on (esim vaikka jalkapallon säännöt, harhautukset, tiimipelaaminen...)
Jotenkin ei ole häirinnyt, että olen mennyt elämän läpi tietämättä jalkapallon sääntöjä. Ei muuten häirinnyt äitiäkään, vaikka se ei osannut varmaan minkään pallopelin sääntöjä. :) Aika kallista lystiä se harhautusten opettelu.
Minulla oli lapsena tylsää. Yksi kaveri taas soitti viulua päivittäin ja teininä angstasi, kun oli pakko soittaa.
Hän rakensi sitten kansainvälisen uran viulistina joten enpä osaa nähdä, että harrastaminen oli huono juttu.
Musta ei tullut minkään alan huippua.
Milloin oli ”ennen”? Minulla oli ohjattuja harrastuksia 70 ja 80-luvulla ja vanhemmillani oli ohjattuja harrastuksia 50 ja 60-luvulla. Isoäidillänikin oli ohjattu harrastus kun kävi sodan aikana pikkulotissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kuinka monta lasta näet ulkona kirmailemassa? Sisällä ne on ruudun ääressä. Ohjatut harrastukset katkaisevat tuijottamisen ainakin harrastuksen ajaksi.
Kyllä meillä lapset leikkii ulkona tuntikausia.
Olen huomannut, että korona on palauttanut tämän.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntamme ja maailma muuttuu.
KYllä meillä oli 1960- ja 70-luvulla ohjattuja lasten kesäryhmiä lähipuistoissa ja talkkari karjumassa pihalla missä saa leikkiä. MOnien äidit olivat kotona ja ehtivät kyttäämään ikkunoista/partseilta lapsiaan ja kiljua kotiin syömään. Pihalle ei jouduttu jäämään leikkimään, vaan kotiin pääsi sisälle ja jossa oli joku avaamassa oven tulipa pissahätä tai muuta asiaa.Omakotitalojen ja rivareitten pihat ovat nykyään niin pieniä, että niihin yleensä mahtuu vain auto parkkiin ja muutama puska talon eteen. Kerrostaloilla ei ole varaa kustantaa asetuksien mukaisia lasten leikkialueita turvaratkaisuilla. Missä luulet lasten voivan leikkiä etenkään kaupungissa? Asuinyhteisöön ei kuulu kontaktointi naapureiden kanssa ja pidetään yksityisyyden loukkaamisena, jos joku naapuri koettaa tervehtiä.
Lapsien turvallisuus ei ole enää samaa kuin sinun tai minun lapsuudessani. Me pystyimme luottamaan aikuisiin ja jos lähikulmilla pyöri joku epäilyttävä hälytys kulki toisensa tuntevien naapurien kesken heti. Lapsia osattiin neuvoa ja varoittaa. Nyt sellainen varoittelu tulkitaan kyttäämiseksi ja asennemalli kopioituu lapsillekin.
Kyllä me jokainen aikuinen saamme katsoa itseämme peiliin ennen kuin arvostelemme lasten elintapoja. Kuinka moni meistä puuttuu vieraiden lasten huonoon käytökseen? Harva, sillä siitäkin saa nokilleen. Emme auta vierasta lasta, koska pian voi kimpussa olla lapsen vanhemmat ja poliisit vanhempien väärän ilmiannon vuoksi.
Minun äitini kiitti naapureita, jos he ojensivat minua tottelemattomuudesta pihalla, En saanut siitä traumoja ja opin noudattamaan yhteisön sääntöjä sekä kunnioitamaan auktoriteetteja silloin kun se on järkevää. Oli helppo mennä pihalle leikkimään muiden lasten kanssa.
Juuri näin, kukkapuska tälle. Sanotaan, että ennen lapset saivat näkyä mutteivät kuulua. Nykyään tuntuu etteivät saa edes näkyä. Minne nykypäivänä kaupungissa saa rakentaa majan?
Jaa, meillä lapset leikkii pihalla kavereiden kanssa (just lähtivät ovesta molemmat), lapsilla on harrastuksia, lapset on kännyköillään/pelavat pleikkaa sekä tekevät juttuja meidän vanhempien kanssa. Kiva että on monenlaista tekemistä.
Ennen ei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kuinka monta lasta näet ulkona kirmailemassa? Sisällä ne on ruudun ääressä. Ohjatut harrastukset katkaisevat tuijottamisen ainakin harrastuksen ajaksi.