Kuinka paljon käytte kaksin jossain - siis ilman vauvaa?

meillä 2kk vauva ja ollaan muutamia kertoja jo jätetty hoitoon isovanhemmille.



Mielestäni on tärkeä vaalia myös parisuhdetta, mitä paremmin vanhemmat voi sitä paremmin myös lapsi voi.

Itse en olisi voinut kuvitella jättäväni kumpaakaan lastani ihan pieninä (alle 4kk) hoitoon ihan puhtaasti siitä syystä, että kummallakaan ei ollut tuolloin vakiintunutta syömis- ja nukkumisrytmiä enkä kummallekaan opettanut tuttipulloa missään vaiheessa. Kun rytmi alkoi löytyä saatoimme joskus jättää lapsen tunniksi, pariksi hoitoon (= syöttöväli) ja käydä kahdestaan syömässä tai jotain. Sitten kun lapsi alkoi syödä kiinteitä sen verran hyvin, että tissi oli vain jälkiruokaa tai välipalaa, hoitoaikaa voitiin pidentää esim. iltaan, mutta niin kauan kun lapsi on heräillyt usein öisin, en ole raaskinut jättää yöhoitoon. Siksipä molemmat lapseni ovat olleet yöhoidossa vasta reilusti yli 1-vuotiaina ja silloinkin vain jommillakummilla isovanhemmilla ja yleensä yhden yön kerrallaan.



Minusta on tärkeää, että jokainen perhe löytää tässäkin asiassa sen oman tavan ja kaikilla on hyvä olla. Minä en jaksa muiden tapoja siunailla. Meillä parisuhteelle on aina ollut kummasti aikaa iltaisin kun lapset menevät niin ajoissa nukkumaan (n. klo 20), mutta kaikilla näin ei ole. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa ihan ilman lapsia, toisille riittää parisuhteen hoitaminen pääsääntöisesti arjessa. Kumpikaan tapa ei ole automaattisesti toista huonompi eikä tarkoita, että parisuhteessa menisi automaattisesti huonosti jos lapset ovat/eivät ole hoidossa. Kannattaa kuunnella itseään, kumppaniaan ja lastaan ja tehdä ratkaisut ihan siltä pohjalta. Lapsen/lasten syntyminen on aina mullistus parisuhteessa ja pikkulapsi aika on vaativaa, mutta toisaalta myös lyhyt.

Enemmän siis haluaisimme kumpikin käydä! Meillä on 9-kuinen tyttö ja kaksistaan ollaan oltu kerran elokuvissa tytön ollessa vissiin 2-3-kuinen ja syömässä tytön ollessa 7-kuinen. Erikseen ollaan oltu kerrallaan muutamia tunteja poissa, minä kylläkin paljon vähemmän.



Kyllä kadehdittaa ne, joilla on loistava tukiverkosto! Meillä tilanne se, että äitini asuu vähän kauempana, joten ei pysty auttamaan paljonkaan. Miehen vanhemmat asuvat 45 minuutin ajomatkan päässä, mutta kyllä tuntuu olevan vaikea saada hoitamaan tyttöä. Viimeksi piti useamman puhelun verran maanitella tulemaan muutamaksi tunniksi, että päästään syömään. Isovanhemmuus tuntuu olevan teennäistä lässytystä ja leuhkimista muille, mutta kun on tositilanne (esim. viimeksi se, että oltiin kumpikin ihan poikki ja kaivattiin hetki yhteistä aikaa), niin eipä kauheasti viitsittäisi auttaa. Valittelut kuitataan seuraavilla lausahduksilla: " Ei meitäkään autettu" tai " Nii-i, sellaista se on pienten kanssa" . Lastenlapsia ei ennestään ole, joten luulisi olevan intoa. 24-vuotiasta jo omillaan asuvaan tytärtä kyllä jeesataan ihan älyttömästi, otetaan useampi viikkoa vapaata, jotta voidaan auttaa hääjärjestelyissä. Kyllä välillä potuttaa ja rankasti. Tuntuu siltä, ettei kannata edes harkita toisen lapsen tekemistä, jos täytyy joskus pyytää hieman lapsenhoitoapua..



Ihan pientä vauvaa voi olla toisaalta helppo ulkopuolisen hoitaa, sillä useasti tuttipullo kelpaa. Meillä muutaman kk:n ikäisenä oli sitten ihan turha enää yrittää saada juomaan pullosta, joten pitkiä aikoja en ole voinut olla tytöstä erossa tämän vuoksi. Ihmeesti se muutama tuntikin auttaa kuitenkin! Nyt kun tyttö syö jo sujuvasti muutakin, niin olisi helppo hoitaa tyttöä, mutta eipä näy isovanhempia..



Sori, tästä tuli nyt valitusviesti, mutta välillä niin kiukuttaa tämä asia. Mieluusti soisimme tytön hoitoon, jotta tottuu muihinkin ihmisiin ja jo senkin vuoksi, että tyttö on nauttinut isovanhempiensa seurasta silloin, kun ollaan käyty heillä!



Muiden lastenhoitoratkaisuja tuskin kannattaa arvostella. Meitä on niin moneen junaan, jotkut tarvitsevat enemmän omaa aikaa, jotkut vähemmän. Pääasia, että kuitenkin huolehtii lapsistaan ja hankkii hyvän hoitajan, eikä jätä heitteille!



-Pilkku & Sara-Ellen 9 kk-

kaverilla juhlissa ja sen jälkeen baarissa, olin pois 3-4 tuntia, mies jäi juhlimaan, isovanhemmat hoitivat. kun vauva oli 9.5 kk kävimme muutaman tunnin reissun mökiltä kaupungissa hoitelemassa asioita (asunnon katsominen, pyykinpesu jne.) Asumme ulkomailla, ei ole täällä isovanhempia tai muita tuttuja hoitajia. Emme niin paljon kaipaa kahdenkeskistä aikaa, onhan meillä sitä joka ilta yhdeksän jälkeen, kun vauva nukahtaa:-) Olemme aika " vanhoja" , ei niin riennot kiinnosta. Tosin nyt olemme ajatelleet, kun uusi vauvakin on tulossa, että jos vain löydämme luotettavan babysitterin, olisi kiva käydä konserteissa, teatterissa tai jotain sellaista. Enpä tiedä olisiko enempää kahdenkeskistä aikaa vaikka asuisimme Suomessa ja olisi isovanhempia tai muita hoitamassa. Sitten ehkä vain kävisimme kavereiden kanssa jossain, olisiko se nyt sitten kahdenkeskistä aikaa? Ihan kivalta tuntuu tämä perheenkeskeinen aika.

ja kerran istuttu vaan kahvilla kahdelleen, kun äitini on ollut luonamme (asuu kaukana) ja tyttö on nyt 3 kuukautta. Meille kerrat on ollut miehen kanssa hyvin tarpeellisia, koska näemme mieheni työn vuoksi aamulla kun herätän hänet töihin ja hän tulee töistä yöllä 3-4 aikaan 7 päivää viikossa... Joten yhteistä aikaa ei todellakaan ole. Miehellä on noin 3-4 päivää kk:ssa jolloin on osa päivästä vapaata, silloin mennään yhdessä kaikki kolme syömään ym ym.

ja se vauvamme on nyt 11kk.

Esikoisen ollessa vauva, kävimme ehkä joka kuukausi kerran jossain yhdessä, siitä pitäen kun vauva oli 3kk, kunnes tämä toinen syntyi.

Nyt ei olla käyty, ei yhdessä, enkä yksin. (Mies on kyllä käynyt.)

En ole voinut jättää imetyksien takia pitkäksi aikaa, ja ei vaan olla kaivattu

muuta kuin nukkumista tms. On meillä hoitajia ollut sentään vähän, että on esim. saatu käydä saunomassa kaksistaan tai nukkumaan mennä aikaisemmin tai ottaa päikkäriä kaksistaan tai syödä rauhassa kotona (tai kylässä) kaksistaan. Ei me muuta olla edes kaivattukaan. :) Leffatkin katsotaan kotona. Nukahtelin esikoisen aikana aina leffateatteriinkin, ja ravintolassa tuli uni silmään aina, ei vaan jaksanut seurustella, ei viitsi edes mennä kun tietää että sama se on nytkin. Sitten myöhemmin kyllä jaksaa ja ehtii taas kodin ulkopuolisiakin rientoja... :)



Matkusteltukin on toki silti, mutta meillä on aina ollut hoitajat mukana kavereina. Siten on saatu oltua jossain lasten lähellä mutta siis ei kotona sentään. Olisi jotenkin outoakin mennä ihan kaksistaan minnekään matkalle. Ihmettelen pikemmin niitä, jotka menee esim. 2 viikon kaukolomille kaksistaan ja jättää vuoden ikäisen (tai hui nuoremmankin) kotiin mummolle hoitoon. Illanvietot tms. yhdet yöt vielä ymmärtääkin.

Minustakin meille riittää se aika, joka on lasten nukahdettua. Tai kun he ovat toisten sylkytettävinä ja viihdytettävinä kenties jopa ruokittavina tms. päiväsaikaan. Että en valita. Joskus tietysti tekisi mieli ottaa enempi viiniä tms. mutta kyllä sitä kerkiää vielä, ja on sitä tullut jo otettuakin ihan tarpeeksi. ;)

Valilla ihmetyttaa naiden keskustelujen savy " mina en ainakaan jattaisi omaa lastani hoitoon" jne jne Jos ei huvita menna ulos kahdestaan miehensa kanssa, niin mikas siina. Kaikki tavallansa. Me ainakin haluttaisiin menna ulos enemmankin, mutta valitettavasti lapsenvahteja ei ole riittavasti... Koitan kylla loytaa jostain luotettavaa maksettavaa lastenvahtia, jotta paastaisiin valilla ulos kaksisteen tai kavereiden kanssa. Esikoisen ollessa pieni asuimme ulkomailla ja musta oli ihanaa kuinka sikalaiset isovanhemmat + muut sukulaiset olivat mukana vauvanhoidossa paljon enemman. He halusivat olla mukana ja hoitaa vauvaa niin usein kuin vain " annoimme" . Musta oli ihanaa kuinka laheinen meidan esikoinen oli isovanhempiensa kanssa, varmaan juuri siita syysta etta naki niita niin usein ja oli yokylassakin. Nyt Suomessa asuessa takalaiset isovanhemmat eivat ole niin aktiivisia ja tuntuu etta lapset jaavat lahinna paitsi jostain. Mielestani on erittain hyva lapsellekin huomata etta muutkin ihmiset rakastavat heita valtavasti kuin vain omat vanhemmat.

Vaikka vauva onkin maailman napa, niin on mielestani erittain rentouttavaa ja ihanaa valilla paasta " ulkoilemaan" ilman sita! Koko ajan huomio ei ole siina onko lapsilla jano, nalka, likainen vaippa jne. Vaikka onkin aiti, niin eihan se sita tarkoita etteiko voisi menna valilla nauttimaan aikuisten seurasta - kuinka usein niin se on varmasti hyvin henk.kohtainen asia. Mutta ei se sita tarkoita etta rakastaisi lastansa yhtaan sen vahempaa, vaikka useimmin kavisikin ulkona.

Sori,, valilla alkaa naa ' moralisoinnit' arsyttaa....

Kyllä sitä voi käydä kaksin jossain jos siltä tuntuu ja vauvalle sen hoitajan siksi ajaksi saa.

Aivan kuin kahdenkeskinen aika tulisi unohtaa kun lapsi tulee perheeseen.



Höpöhöpö.



Meillä sitä ainakin tarvitaan enkä koe, että olisi väärin sitä myöntää.



Ei kaikki ammenna sitä parisuhteen kipinää kakkavaipoista ja arjesta.

Meillä on arjen katkaisu aina toivottua.



Ja meillä tämä asia unohdettiin tänä vuonna.

Oli melko lähellä, ettemme eronneet kesällä.

Miehellä oli yhden illan juttu, jonka kertoi heti seuraavana päivänä.

Tämä sai aikaan sellaisen vyöryn puhumiselle, jossa mitattiin, mitä oikeasti kumpikin kaipaa ja haluaa.



En jaksa sepustaa, millaista meillä sitä ennen oli.

Kaikki varmaan tietävät sen tunteen, kun ei vaan jaksa enää toista huomioida lapsen nukkumaan menon jälkeen ja kun se jatkuu kauan, liiankin pitkään, niin hiljaisuutta... asioiden kertomatta jättämistä... jne.



Joten on AIVAN turha toisia ihmisiä miettiä silloin kun on PARISUHTEESTA kyse. En tietenkään tarkoita, että joka viikkoinen ulkona juoksu sen hoitoa on, mutta KOHTUUDELLA kaikkea ja niin että kaikilla on hyvä olla.



Nyt odotan jo kovasti sitä hetkeä, kun tämä kuukauden vanha tyttö sylissä on niin vanha, että joku sitä ja sen 3v siskoa hoitaa ja pääsen miehen kanssa kaksistaan ulos, ihan pulloineen kaikkineen :)

Että hui hui

Olen aivan samaa mieltä 16 kanssa siitä että on aivan turha syyllistää toisia vanhempia siitä että haluavat hoitaa parisuhdettaan lähtemällä kaksin jonnekin. Harvalla se tarkoittaa sitä, että lapsi on viikottain yöhoidossa. Meillä parisuhteen hoito tarkoittaa muutaman kerran vuodessa " vapaata" viikonloppua, ja joskus, ehkä 3kk välein, saamme lapset hoitoon siskon perheeseen illaksi tai päiväksi. Kuopus ei ole vielä hoidossa ollut, imetän ja on muutenkin kova vierastamaan joten häntä ollaan otettu mukaan.



Vaikka meillä on lapsia, kaipaamme silti jonkun verran kahden keskistä aikaa. Ja mielestäni se on aivan normaalia. Sen kerran kun ollaan kahdestaan oltu jossain, on kyllä ollut niin ihanaa ja vapauttavaa jutella rauhassa ja olla vaan. Suosittelen kaikille!! :) Jotenkin tuntuu että varsinkin miehille on tärkeää saada olla aivan ilman lapsia, mistä lie sitten johtuu...

Meillä on pian 6kk vauva. Me kävimme yhdessä eka kerran ulkona, kun vauva oli n.5kk. Aiemmin ei oikein tehnyt mieli edes käydä, koska pidimme tärkeänä sitä, että opetellaan ensin rytmit ym. yhdessä. Sitten kun itse opimme tuntemaan vauvaa ja hänen rytminsä selkeytyivät, uskalsimme lähteä ekan kerran ulos yhdessä ja jättää pienokaisen mummin hoiviin omaan kotiimme. Saimme hyvin opastettua ja kerrottua mitä vauva mihinkin aikaan tarvitsee, jos tarvitsee. Mm. sanoin äidilleni, että neiti syö yleensä puolen yön maita...ja niinhän se olikin alkanut heräilemään juuri niitä main ja mummi tiesi mitä tehdä =). Oma varmuus hoitamisessa piti ensin saada ja opetella tuntemaan tuo elämämme ihanin toukka, ennenkuin sen uskalsi muille antaa " lainaksi" .



Me emme kiirehtineet uloslähdön suhteen. Yhteisä hetkiä tosiaan oli illat, silloin kun vauva nukkui.



Yksin olen minäkin käynyt kampaajalla ja syömässä ystävieni kanssa muutaman kerran, samoin mieheni.

Ollaan esikon raskauden jälkeen käyty muutaman kerran ulkona, lähinnä baarissa kavereiden kanssa ja kaksi kertaa leffassa.



Ihmettelen niitä vanhempia, jotka kehuskelevat mitä kaikkea pystyvät tekemään vaikka on lapsia; harrastamaan monta kertaa viikossa, käymässä leffassa ja baarissa yhdessä puolison kanssa, töissä jne. Mutta ihmettelen vain, että missähän vaiheessa niiden lapsien kanssa sitten ollaan.. Ensin 8h töissä, sitten tunti-pari harrastuksissa.. Viikonloput lapset on mummolassa.. Onhan se hyvä, jos ehtii tekemään " omiakin juttuja" , mutta meille ainakin se " oma juttu" on sitä, että vietämme aikaa lapsiemme kanssa.



Välillä JOS tekee mieli, on kiva käydä leffassa tai baarissa, mutta meillä se on tosiaan n. pari-kolme kertaa vuodessa jos silloinkaan. Mutta tämä vain vastaus meidän tilanteestamme, ketään moralisoimatta, koska kaikki tekevät ne ratkaisut jotka ovat oikeita ja sopivimpia juuri omalle perheelleen.

Kahdestaan miehen kanssa olimme ekan kerran syömässä, kun hän oli jo reilun vuoden. Olemme myös kerran käyneet Tallinnan reissulla kahdestaan, kun poika oli 2,5-vuotias. Siinä meidän kahdenkeskeiset tekemiset ja menot. En voi muuta kuin sanoa, että älkää tehkö vauvahuumassa samaa virhettä. Parisuhde retuperällä ja eroakin mietitty useaan kertaan. Kaksi kertaa viikossa on ehkä vähän paljon, mutta ehkä he tarvitsevat sen.

varsinkin ne joilla on ihan pieniä vauvoja!

Meillä on kaksi lasta 4v ja kohta 7kk. Olemme kaksin liikkeellä muutaman kerran kuussa. Tytöt ovat sillä aikaa mieheni vanhempien luona tai kummien hyvässä hoidossa. Meillä on hyviä hoitajia ja aina päästään menmään kun halutaan. Joskus ovat yökylässä (noin kerran kuussa) ja joskus vain muutamia tunteja. Mitään ongelmia ei ole kertaakaan ollut.

Liikumme myös tyttöjen kanssa paljon esim. ravintolassa, museoissa, kaupungilla ja matkustelemme muuallakin kuin suomessa.

Tämä on meidän tapa ja sopii meille :)



Birdy

Meillä pian 4kk ikäinen poika eikä ole vielä tullut mieleen että pitäisi päästä kahdestaan jonnekin. Enkä usko että haluaisinkaan vielä pitkään aikaan. Jotenkin tuntuu etten osaisi tässä vaiheessa nauttia esim. illanvietosta ravintolassa tms; kyllä lapsi täyttää ajatukset niin totaalisesti. Kauhea sanoa, mutta parisuhteen " hoito" tuntuu tällä hetkellä toissijaiselta lapsen kanssa puuhasteluun verrattuna (en olisi ikinä uskonut sanovani näin!). Uskon ja luotan siihen että parisuhdekin " palautuu" kunhan kuluu jonkin aikaa. Toki välillä mietin huolestuneena että onkohan tämä normaalia...Mutta mielestäni on hyvä tehdä niinkuin sydän sanoo, hulluahan se olis " hampaat irvessä" laittaa lapsi hoitoon ja lähteä jonnekin jos ei tunnu siltä. Varmaan silläkin merkitystä että olemme ehtineet olla ja tehdä paljon kaksistaan ja ikääkin on jo 35:n paikkeilla. Ketään en tuomitse mutta aika vaikea ymmärtää niitä jotka haluavat ja raaskivat jättää 5-viikoisen hoitoon ja viettää omaa aikaa. Varmaan kyseessä aika nuoret vanhemmat. Ja toki silloin ymmärrän jos vauva esim. kovin itkuinen ja vanhemmat lopen uupuneita.

Meillä vauva on ollut kyllä hoidossa mummolassa muistaakseni ekan kerran aika pienenä..oisko ollut kuukauden vanha. Sillon ihan vaan päivällä jonkin aikaa. Yöhoidossa poika oli muistaakseni 2-3kk ikäsienä ensikerran ja nyt 6kk ikäsienä uskaltauduttiin miehen kanssa mökille ja poika jäi kahdeksi yöksi hoitoon. Hyvin meni.



Tarkoitus olisi vaalia parisuhdetta vähintään kerran kuussa. Eli mennä miehen kanssa treffeille ja mahdollisesti kaksin olla jopa yötä jossain (esim hotellissa). Mielestäni tällainen on hyvin tärkeää meille vanhemmille mutta myös lapselle. Sillä lapsi on hyvä totuttaa yövierailuihin ym jo tässä vaiheessa. Muuten isonpana hoitoon viemisestä tulee iso ongelma.



5 kertaa viikossa urheilemme mieheni kanssa ja ainakin pari kertaa viikossa yhdessä. Lasta ei viedä siis juuri koskaan hoitoon urheilun takia vaan hän tulee mukaan. Kun menemme esim kiipeilemään (seinä kiipeilyä) niin siellä se poika harjoittelee konttaamista matolla. Kuntosalilla pidämme poikaa sylissä vuoronperään ja toinen tekee liikkeitä. Juoksemassa käymme rattaiden kanssa. Eli kyllä sitä voi urheilla säännöllisesti lapsen kanssakin. Ja välillä on kiva laittaa poika hoitoon ja treenata rauhassa. Luultavasti isonpanakin poika tulee olemaan mukana harrastuksissa koska olemme urheilullinen perhe, niin luultavasti hänkin haluaa liikkua. Eipä tuo kotona neljän seinän sisällä tunnu viihtyvän nytkään :)



Me matkustelemme paljon, kuntoilemme, käymme ulkona syömässä ja puistossa kävelyllä ym. ja suurimman osan ajasta poika on mukana. Meillä tämä toimii hyvin näin. Pitää vaan muistaa vaalia parisuhdetta ja ottaa sitä yhteistä aikaa myös säännöllisesti.



Poika siis 6,5kk, yö hoidossa 1-2 kertaa kuukaudessa, päivähoidossa 1-5 kertaa kuukaudessa

jaahas... mikäs sitä ap:ta siinä ystävän toiminnassa oikein ihmetyttää? En mä ainakaan tajua. Siis jos vanhemmat menee kaksistaan, ne ei halua olla lapsensa kanssa? Tai ehdi, kuten Mikaela77 kirjoitti?



Mä en ainakaan näe asiaa lainkaan noin. Meillä lapsen tulo tietenkin muutti elämää aikalailla, mutta olemme silti pitäneet tärkeänä etsiä aikaa myös meille kaksistaan. Lisäksi on tilaisuuksia (kosteat aikuisten juhlat) joihin ei mielestäni lapset sovi.



Meillä on poika ollut hoidossa enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti noin 1,5kk iästä asti. Nyt 6,5kk iässä on ollut useasti mummolassa yötä tai sitten muutaman kerran sellaisen pari-kolme tuntia kun meillä on miehen kanssa menneet harrastukset päällekkäin tai ollaan menty esim. lätkämatsiin. Oikein sujuvasti on meillä hoitojärjestelyt menneet ja enemmän ottaisivat mummot hoitoon, jos vain vietäis.



Kerran-pari kuussa ainakin on poika hoidossa kun olemme jossain kaksistaan. Varmasti kun aloitan työt loppuvuodesta, ei hoitoon tule vietyä niin usein, koska silloin se " perheaika" on muutenkin paljon lyhyempi kun päivät menee töissä.



Mä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä haittaa siitä voi lapselle olla että viettää yön silloin tällöin mummolassa. Eri asia on tietty se, että jos vanhemmat ei raaski olla lapsesta erossa -silloin ei pidäkään olla. Mutta jos tuntuu, että mieli tekis kaksistaan vaikka konserttiin, ulos syömään tai kaverin 40-vuotiskekkereille niin miksei.



Kun poika on vanhempi, niin hänet voi ottaa esim. lätkämatsiin mukaan -parikuista ei vielä viitsi ottaa sinne meteliin. Ainakin ensi talvena meidän vajaa vuotias jätkä tulee varmasti hallin " penkkejä kuluttamaan" . Olen onnekas, kun meillä on innokkaat mummit ja kummit, jotka poikaa hoitaa tarvittaessa. Tiedän, että isovanhemmille hetken lapsenlapsen kanssa on kultaakin arvokkaampia ja mielelläni ne heille suon -ehdimmehän itse olla lapsen kanssa kuitenkin lähes jokaikinen päivä.

Meillä 6kk ja 2v7kk lapset, ja kaksistaan miehen kanssa käydään missään ihan liian vähän. Vuorotellaan kyllä jonkin verran hoitamisessa, että kumpikin pääsee omille menoille, tosin nekin menot on aika vähissä. Mutta kun pääsee joskus yksin lenkille tai shoppaileen, niin kyllä se tekee hyvää!



Esikoisen ensimmäisenä elinvuonna käytiin yhdessä ekan kerran missään hänen ollessa 7kk. Esikoisen ollessa vauva en kaivannut erikoisemmin omaa/parisuhdeaikaa, koska oli todella tiukassa symbiosissa vauvaan ;o)



Kuopus oli 4kk, kun oltiin ekan ja toistaiseksi vikan kerran kaksin liikenteessä, kaverin synttäreillä, oltiin poissa 5 tuntia. Nyt kun lapsia on kaksi, niin yhteinen aika miehen kanssa olisi tervetullutta. Kuopus on kuitenkin aika kiinni mussa, kun imetän, mutta olisi kiva käydä esim. syömässä kaksin. Vauvalle parin tunnin poissaolo ei olisi liikaa, mutta meitä se virkistäisi. Kuopuksen hoitoon jättäminen muutamaksi tunniksi ei tunnu niin vaikealta kuin aikanaan esikoisen hoitoon jättäminen. Täytyykin laittaa tuumasta toimeen :)))



Eli kohtuudella vanhempien oma aika ja vauvan hoitoon jättäminen on musta hyvä juttu.

jos puolen tunnin mittaista lainanhakureissua pankkiin ei lasketa. Vauva on nyt reilut seitsemän kuukautta ja täytyy sanoa, että kyllä tekis mieli miehen kanssa jonnekin jo kaksinkin päästä. Suoraan myönnän, että kateellinen olen teille, joilla on lapselle hyvä hoitaja siksi aikaa, kun hummaatte keskenänne.



Yksin olen käynyt kaksi kertaa kampaajalla. Mutta eipä ole mieskään juuri nokkaansa ulos pistänyt, jos töissä käyntiä ei lasketa.



Muttamutta, kahdenkeskistä aikaa meillä on miehen kanssa sentään aina iltaisin, kun vauva menee unille viimeistään yhdeksältä. Sekin on jotain!