Lue keskustelun säännöt.
Viikko-viikko ja säätäminen
20.08.2021 |
Tarvitsen tässä nyt vaan tilaa purkaa ajatuksia, mutta jos jollain on jotain fiksua sanottavaa (ja tyypilliseen tapaan haukkuja), niin en pistä pahitteeksi.
Ex miehen kanssa on kaksi lasta 7 ja 4v, lapset ovat vuoroviikoin isällään ja minulla. Aiemmin ollut lasten isän taholta todella paljon muutoksia tähän systeemiin, yllättäen ilmoittaa kun ettei voi hakea lapsia ja minä haen lapset luokseni, viikkoja pitää työreissujen takia säätää yms. Tästä nuorempi viime keväänä oireili ja ilmaisin jo silloin että esikoisen koulun alun SEKÄ tämän oireilun takia pitäisi kesän jälkeen pystyä nyt pitämään sopimuksista kiinni, eikä säätää tuhottomasti. No.. sitten lasten isä on omalla viikollaan lähdössä kohta Lappiin kavereiden kanssa ja viikkoja pitää vaihtaa. Alunperin ehdotti vielä niin että tämän reissun ja koulun syysloman yhteisvaikutuksena lasten syys- ja lokakuu olisi ollut pelkkää poikkeusjärjestelyä. Saatiin lopulta sumplittua niin että tilanteesta olisi mahdollisimman vähän häiriötä lapsille, mutta olipa taas meininki saada sovittua. Sain kuulla kaiken lähtien siitä miten hänen hyvinvointinsa on myös otettava huomioon asioissa ( toki kaikkieäa pitää ajatella, mutta ei mitenkään poikkeuksellista exältä, että unohtuu että tässä on ajateltava lapsiakin, minusta hänen ei tarvitse puolestani huolehtia) ynnä muuta kaikkea järjetöntä. Olen vaan ihan poikki tähän. Yritän parhaani pitää paletin kasassa, että lapset voisi hyvin, toinen sooloilee ihan omiaan jatkuvasti ja minä vaan väsyn huolehtiessa kokoajan asioista. Mitä järkeä?
Kommentit (25)
Älä suostu enää vaihtamaan, pidät vaan tiukasti kiinni siitä mitä sopimuksessa lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaako isä edes lapsia luokseen? Meillä oli alkuun vko ja vko systeemillä, lapset olivat samanikäisiä kuin sulla. Meni kyllä niin armottomaksi säädöksi. Ex perui ja siirteli jne. Lopulta totesin, että parempi lapsille, että asuvat mun luona ja käyvät exällä vain joka toinen vkonloppu. Tätäkin yritti vaihdella ja perua. Lapset kasvoivat ja lopulta lopettivat exällä käymisen kokonaan siinä esiteininä.
Älä vaihda. Ilmoita isälle, että hän saa luvan isäviikolla huolehtia lapsista, oli itse missä tahansa. Jos se ei isälle käy, niin sano, että mennään lastenvalvojalle ja sovitaan elatusmaksut uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Haluaako isä edes lapsia luokseen? Meillä oli alkuun vko ja vko systeemillä, lapset olivat samanikäisiä kuin sulla. Meni kyllä niin armottomaksi säädöksi. Ex perui ja siirteli jne. Lopulta totesin, että parempi lapsille, että asuvat mun luona ja käyvät exällä vain joka toinen vkonloppu. Tätäkin yritti vaihdella ja perua. Lapset kasvoivat ja lopulta lopettivat exällä käymisen kokonaan siinä esiteininä.
En ymmärrä äiti ihmisenä noita viikko/ viikko syysteemeitä. Se on aivan sama kummalla ne lapset on enemmän. Ja sitä pitäisi kysyä myös lapselta, kun kasvavat. Jos pitää riidellä kuka hoitaa, niin miksi niitä lapsia tehdään, kun elämä on niin raskasta niiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako isä edes lapsia luokseen? Meillä oli alkuun vko ja vko systeemillä, lapset olivat samanikäisiä kuin sulla. Meni kyllä niin armottomaksi säädöksi. Ex perui ja siirteli jne. Lopulta totesin, että parempi lapsille, että asuvat mun luona ja käyvät exällä vain joka toinen vkonloppu. Tätäkin yritti vaihdella ja perua. Lapset kasvoivat ja lopulta lopettivat exällä käymisen kokonaan siinä esiteininä.
En ymmärrä äiti ihmisenä noita viikko/ viikko syysteemeitä. Se on aivan sama kummalla ne lapset on enemmän. Ja sitä pitäisi kysyä myös lapselta, kun kasvavat. Jos pitää riidellä kuka hoitaa, niin miksi niitä lapsia tehdään, kun elämä on niin raskasta niiden kanssa?
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Meidän tilanteessa exää ei kiinnostanut lapset enää ollenkaan, joten parempi olla mun luona tietenkin. Ja kun olivat luonani suurimman osan ajasta ei lapset enää edes halunneet mennä isälleen. Ei kuulemma tuntunut kodilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä kiinni sopimuksista. Sano, ettei sulle käy, koska olet suunnitellut oman elämäsi niin. Ex järjestäköön elämänsä myös niin, että voi huolehtia vuorollaan lapsistaan tai käyttäköön tarvittaessa omaa verkostoaan siihen. Nythän sä olet koko ajan se varapäre, jota ex pompottaa. Eikö sulla ole omaa elämää vai suunnitteletko senkin exän pompotusten mukaan? Siihen voisin suostua, että vaikka 6 kuukauden välein tsekataan yhdessä kuviot ja poikkeukset, jolloin ne ovat lapsillekin hyvissä ajoin tiedossa.
Älä jousta. Siksi nuo sopimukset tehdään ettei toinen sooloile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Olen kokeillut sitä etten jousta, jolloin lapset oli exän viikolla vuoroin mummolaan hoidossa ja exän veljellä, lopulta mulla kun ex oli toisella puolella Suomea töissä ja molemmat näistä varahoitajista menivät omiin töihinsä. Lapset olivat aivan totaalien sekaisin ja kuopus (silloin vielä 3 v) heitti sohvapöydän nurin kun piti hoitoon lähteä. Harmittaa jälkikäteen etten tehnyt silloin tyyliin lasua, koska lastenneuvojalle ex ei ole suostunut. Perheneuvolaan olen kyllä ensi viikolla yhteydessä, sitä suositeltiin neuvolastakin.
Miksei lapset ole sulla kokonaan jos isälle noin hankalaa? Mä luulen, että jos olisivat kokonaan sun luona niin tuntuisi heistä turvallisemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei lapset ole sulla kokonaan jos isälle noin hankalaa? Mä luulen, että jos olisivat kokonaan sun luona niin tuntuisi heistä turvallisemmalta.
Isä ei halua niin. Mä en jaksaisi alkaa mitään huoltajuuskiistoja, mutta pakko se varmaan on jos ei auta muu. Olen sanonut jo useasti että lapset voi olla mun luona kyllä vaikka aina, että mennään uudestaan tekemään ne sopimukset jos on niin vaikeaa, mutta ei käy. Lykkää mulle kyllä lapset mielellään ja vasta kun nostan esim esille raha-asiat, niin alkaa kiinnostaa ihan eri tavalla lasten kanssa oleminen. Alkaa mun viikkoja kinuamaamnettei tarvitsisi maksaa siitä että lapset on enemmän mun luona.
Kuulostaa kyllä tosi ikävältä lasten kannalta. Heille olisi paljon parempi se yksi koti, anteeksi vaan. Ja olen siis se kuka aikaisemmin kirjoitti, että meillä ollut lähes samanlaista.
Mua nyt itseäni harmittaa oma käytökseni kun yritin, että lapset olisivat olleet isällään ja se meni hirveäksi säädöksi. Meillä oli myös sitä, että lapset olivat isä-viikoilla mummolassa ja ties missä. Toinen lapsistä oli juuri aloittanut eka luokan ja oireili kovin, pienempi sai raivareita jne. Mun olisi heti pitänyt tehdä stoppi sille touhulle, eikä yrittää paria vuotta saada sitä hommaa toimimaan. Tekisin siis nyt jälkeenpäin toisin.
Ehkä sun kannattaisi ottaa yhteyttä lastenvalvojan ja selittää tilanne ja yrittää saada ne lapset sulle kokonaan.
Me mentiin lopulta oikeuteen asiasta. Tapaamisia ei edes sovittu siellä (koska isä ei noudattanut niitä) vaan lätkäistiin ne elatusmaksut isälle. Mitä ei muuten maksanut koskaan vaan ne tuli kelalta ja ulosotto sitten vei ne isältä.
Mua säälittää mun omat lapset kun joutuivat sitä säätöä kokemaan vuosia sitten. Peruuntuneita tapaamisia, yökylässä ties missä jne. Ja nyt mua säälittää sun lapset kun kokevat tällaista. Anteeksi kun sanon näin. Lapsille olisi ollut jo alunperin niin paljon parempi olla yhdessä kodissa kuin olla sekaisin kuin seinäkellot, että "missäs me ens viikolla taas ollaan". Varsinkin kun tuli sitä ymmärrystä lisää. Ja tosiaan, eivät halunneet edes mennä isälle jossain vaiheessa enää ollenkaan.
Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Olen kokeillut sitä etten jousta, jolloin lapset oli exän viikolla vuoroin mummolaan hoidossa ja exän veljellä, lopulta mulla kun ex oli toisella puolella Suomea töissä ja molemmat näistä varahoitajista menivät omiin töihinsä. Lapset olivat aivan totaalien sekaisin ja kuopus (silloin vielä 3 v) heitti sohvapöydän nurin kun piti hoitoon lähteä. Harmittaa jälkikäteen etten tehnyt silloin tyyliin lasua, koska lastenneuvojalle ex ei ole suostunut. Perheneuvolaan olen kyllä ensi viikolla yhteydessä, sitä suositeltiin neuvolastakin.
Miksi olette tehneet viikko viikko sopimuksen, kun pelkästään miehen työt näyttävät sen estävän. Lisänä vielä miehen säädöt omien lomiensa kanssa.
Paremmaksi kaikki muuttuu, mutta hyväksi ei milloinkaan. Usein mietin sitä,että miten se ihana rakkaus muuttuu vihaksi, raivoksi, inhoksi.. Eronkin jälkeen on kestettävä puolisoa. Kärsikää toinen toistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lapset ole sulla kokonaan jos isälle noin hankalaa? Mä luulen, että jos olisivat kokonaan sun luona niin tuntuisi heistä turvallisemmalta.
Isä ei halua niin. Mä en jaksaisi alkaa mitään huoltajuuskiistoja, mutta pakko se varmaan on jos ei auta muu. Olen sanonut jo useasti että lapset voi olla mun luona kyllä vaikka aina, että mennään uudestaan tekemään ne sopimukset jos on niin vaikeaa, mutta ei käy. Lykkää mulle kyllä lapset mielellään ja vasta kun nostan esim esille raha-asiat, niin alkaa kiinnostaa ihan eri tavalla lasten kanssa oleminen. Alkaa mun viikkoja kinuamaamnettei tarvitsisi maksaa siitä että lapset on enemmän mun luona.
Tervepäinen isä ei halua lastensa oirehtivan vaan haluaa lastensa parasta. Ei halua maksaa elareita on vastenmielinen syy.
Mikä ihme siinä oikeasti on , että nimenomaan eron jälkeen pitää saada rutkasti sitä "omaa" aikaa. Yleensä molemmat ovat ne lapset tahtoneet. viikko/viikko systeemilläkin sitä omaa aikaa on puolet kuukaudesta, mikä yleensä on rutkasti enemmän kuin yhdessä asuessa, jolloin se jälkikasvu on 24/7 läsnä ja hoidettava. Ja en nyt syyllistä kumpaakaan sukupuolta, molemmista näitä itsekkäitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Olen kokeillut sitä etten jousta, jolloin lapset oli exän viikolla vuoroin mummolaan hoidossa ja exän veljellä, lopulta mulla kun ex oli toisella puolella Suomea töissä ja molemmat näistä varahoitajista menivät omiin töihinsä. Lapset olivat aivan totaalien sekaisin ja kuopus (silloin vielä 3 v) heitti sohvapöydän nurin kun piti hoitoon lähteä. Harmittaa jälkikäteen etten tehnyt silloin tyyliin lasua, koska lastenneuvojalle ex ei ole suostunut. Perheneuvolaan olen kyllä ensi viikolla yhteydessä, sitä suositeltiin neuvolastakin.
Miksi olette tehneet viikko viikko sopimuksen, kun pelkästään miehen työt näyttävät sen estävän. Lisänä vielä miehen säädöt omien lomiensa kanssa.
Lasten isä oli vasta aloittanut työt uudessa paikassa kun sopimusta tehtiin. Sillä hetkellä ongelmia ei ollut ollenkaan. Ikävä kyllä en osannut tätä ennustaa, koska mies silloin sanoi että on sopinut työnantajan kanssa, että työreissut onnistuu niillä viikoilla kun lapset ei ole hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä tosi ikävältä lasten kannalta. Heille olisi paljon parempi se yksi koti, anteeksi vaan. Ja olen siis se kuka aikaisemmin kirjoitti, että meillä ollut lähes samanlaista.
Mua nyt itseäni harmittaa oma käytökseni kun yritin, että lapset olisivat olleet isällään ja se meni hirveäksi säädöksi. Meillä oli myös sitä, että lapset olivat isä-viikoilla mummolassa ja ties missä. Toinen lapsistä oli juuri aloittanut eka luokan ja oireili kovin, pienempi sai raivareita jne. Mun olisi heti pitänyt tehdä stoppi sille touhulle, eikä yrittää paria vuotta saada sitä hommaa toimimaan. Tekisin siis nyt jälkeenpäin toisin.
Ehkä sun kannattaisi ottaa yhteyttä lastenvalvojan ja selittää tilanne ja yrittää saada ne lapset sulle kokonaan.
Me mentiin lopulta oikeuteen asiasta. Tapaamisia ei edes sovittu siellä (koska isä ei noudattanut niitä) vaan lätkäistiin ne elatusmaksut isälle. Mitä ei muuten maksanut koskaan vaan ne tuli kelalta ja ulosotto sitten vei ne isältä.
Mua säälittää mun omat lapset kun joutuivat sitä säätöä kokemaan vuosia sitten. Peruuntuneita tapaamisia, yökylässä ties missä jne. Ja nyt mua säälittää sun lapset kun kokevat tällaista. Anteeksi kun sanon näin. Lapsille olisi ollut jo alunperin niin paljon parempi olla yhdessä kodissa kuin olla sekaisin kuin seinäkellot, että "missäs me ens viikolla taas ollaan". Varsinkin kun tuli sitä ymmärrystä lisää. Ja tosiaan, eivät halunneet edes mennä isälle jossain vaiheessa enää ollenkaan.
Tsemppiä sulle.
Ei kun anna tulla vaan. Olen kokoajan koventanut linjaani, mutta en selvästikään riittävästi. Nyt pitää oikeasti vaan pitää lasten puolia asioissa, eikä antaa lasten kärsiä.
Siis nytkö joku yksittäinen matka on ongelma, kun koko syksy saatiin samalla sumplittua?
Kehottaisi ap:ta katsomaan, meneekö syksy nyt yhdessä sopimanne mukaisesti. Jos menee, voit rauhoittua. Jos exältä tulee syksyyn vielä useita yllärimuutoksia, sitten on vakavan keskustelun paikka.
Vaikka eksäni on ehkä muuten hieman hankala henkilö, muutokset vuoroviikkoihin on saatu molemmin puolin sumplittua kivuttomasti ja lapset huomioon ottaen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä oikeasti on , että nimenomaan eron jälkeen pitää saada rutkasti sitä "omaa" aikaa. Yleensä molemmat ovat ne lapset tahtoneet. viikko/viikko systeemilläkin sitä omaa aikaa on puolet kuukaudesta, mikä yleensä on rutkasti enemmän kuin yhdessä asuessa, jolloin se jälkikasvu on 24/7 läsnä ja hoidettava. Ja en nyt syyllistä kumpaakaan sukupuolta, molemmista näitä itsekkäitä löytyy.
Eron jälkeen on lapsiviikot yksin vastuussa lapsista. Se on huomattavan paljon raskaampaa kuin vastuullisen puolison kanssa. Itse teen lapsiviikoilla lyhyempää päivää, jotta ehdin hoitaa lasten päiväkoti-, koulu- ja harrasterumban ilman jatkuvaa kiireentunnetta lapsille. Lapsivapaat viikot teen pitkää työpäivää ja harrastan.
Joskus hareastukseni kisamatkat osuvat lapsiviikoilleni. Eksäni on ystävällisesti silloin joustanut. Itse joustan silloin, kun eksälläni on vastaavia menoja.
Tietenkin kummankin teidän hyvinvointi huomioidaan - myös sinun, mutta lasten maailma on tärkein ja sopimuksista tulee pitää kiinni.