Lue keskustelun säännöt.
Viikko-viikko ja säätäminen
20.08.2021 |
Tarvitsen tässä nyt vaan tilaa purkaa ajatuksia, mutta jos jollain on jotain fiksua sanottavaa (ja tyypilliseen tapaan haukkuja), niin en pistä pahitteeksi.
Ex miehen kanssa on kaksi lasta 7 ja 4v, lapset ovat vuoroviikoin isällään ja minulla. Aiemmin ollut lasten isän taholta todella paljon muutoksia tähän systeemiin, yllättäen ilmoittaa kun ettei voi hakea lapsia ja minä haen lapset luokseni, viikkoja pitää työreissujen takia säätää yms. Tästä nuorempi viime keväänä oireili ja ilmaisin jo silloin että esikoisen koulun alun SEKÄ tämän oireilun takia pitäisi kesän jälkeen pystyä nyt pitämään sopimuksista kiinni, eikä säätää tuhottomasti. No.. sitten lasten isä on omalla viikollaan lähdössä kohta Lappiin kavereiden kanssa ja viikkoja pitää vaihtaa. Alunperin ehdotti vielä niin että tämän reissun ja koulun syysloman yhteisvaikutuksena lasten syys- ja lokakuu olisi ollut pelkkää poikkeusjärjestelyä. Saatiin lopulta sumplittua niin että tilanteesta olisi mahdollisimman vähän häiriötä lapsille, mutta olipa taas meininki saada sovittua. Sain kuulla kaiken lähtien siitä miten hänen hyvinvointinsa on myös otettava huomioon asioissa ( toki kaikkieäa pitää ajatella, mutta ei mitenkään poikkeuksellista exältä, että unohtuu että tässä on ajateltava lapsiakin, minusta hänen ei tarvitse puolestani huolehtia) ynnä muuta kaikkea järjetöntä. Olen vaan ihan poikki tähän. Yritän parhaani pitää paletin kasassa, että lapset voisi hyvin, toinen sooloilee ihan omiaan jatkuvasti ja minä vaan väsyn huolehtiessa kokoajan asioista. Mitä järkeä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme siinä oikeasti on , että nimenomaan eron jälkeen pitää saada rutkasti sitä "omaa" aikaa. Yleensä molemmat ovat ne lapset tahtoneet. viikko/viikko systeemilläkin sitä omaa aikaa on puolet kuukaudesta, mikä yleensä on rutkasti enemmän kuin yhdessä asuessa, jolloin se jälkikasvu on 24/7 läsnä ja hoidettava. Ja en nyt syyllistä kumpaakaan sukupuolta, molemmista näitä itsekkäitä löytyy.
Eron jälkeen on lapsiviikot yksin vastuussa lapsista. Se on huomattavan paljon raskaampaa kuin vastuullisen puolison kanssa. Itse teen lapsiviikoilla lyhyempää päivää, jotta ehdin hoitaa lasten päiväkoti-, koulu- ja harrasterumban ilman jatkuvaa kiireentunnetta lapsille. Lapsivapaat viikot teen pitkää työpäivää ja harrastan.
Joskus hareastukseni kisamatkat osuvat lapsiviikoilleni. Eksäni on ystävällisesti silloin joustanut. Itse joustan silloin, kun eksälläni on vastaavia menoja.
Niin mäkin halusin eron jälkeen sitä lapsi vapaata, myönnän sen, olin uupunut silloin. Sen takia yritinkin taistella "lapsen oikeuksista olla isän kanssa".
Todellisuus oli kuitenkin ettei isä halunnut olla juurikaan lasten kanssa. Jälkeenpäin tajusin, että olin uupuneempi siihen taisteluun kuin siihen, että lapset olivatkin mun kanssa lähes sen 24/7. Vain satunnaisia viikonloppuja isällään.
Lapset varmasti aistivat sen kuinka stressaantunut olin siihen kun oli se "isä-viikko" tulossa. Kun en tiennyt ottaako lapsia, onko maisemissa, pitääkö mennä mummolaan jne. Lapsetkin ahdistuivat.
Olin stressissä sitten siitä, että missä lapset ovat kun isällä työ reissuja sun muuta.
Arki kuitenkin helpottui huomattavasti kun päätin, että nyt riittää, lapset asuvat mulla kokonaan. Siinähän kitisee maksuista ja tapaamisista ym. Olivat kuitenkin vain sananhelinää.
Mun ei olisi alunperinkään pitänyt lähteä siihen ihme vko/vko säätöön, mikä ei koskaan toiminut ja oli lapsille varmasti kamalaa.
Joillain varmasti toimii ja tosi hyvä.
Nyt vuosien jälkeen voin sanoa (lapset nyt jo täysikäisiä), että jälkensä se heihin jätti.
Eivät luota isäänsä yhtään, ovat hyvin vähän tekemisissä, silloin tällöin soittelevat. Mutta ovat melko isättöminä kasvaneet ja sille en voinut mitään.
Yritin kuitenkin parhaani ja nykyäänkin lapset aina tukeutuvat minuun.
Silloin vuosia sitten ajattelin alkuun liikaa itseäni, juuri sitä jaksamistani yms. Lapset ovat kuitenkin tärkeintä ja se on lyhyt hetki se lapsuus, sillä vaan voi olla iso merkitys tulevaisuuteen. Kelloja vaan en enää voi kääntää.
Nyt mulle vaan tulee tosi paha mieli muiden lasten kohdalla, jotka mahdollisesti kokevat samaa ja joutuvat tuota säätöä kestämään.
Huh, olipa sepustus.
T: se aikaisempi samaa kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jouduin ilmoittamaan että jos ei ota sopimuksen mukaan niin ei ollenkaan. Mulle myös selitettiin että töiden takia pitää joustaa, todelliseksi syyksi paljastui tyttöystävä. Lapset olivat aivan sekaisin, eivät tienneet missä ovat milloinkin ja alkoivat oireilla juurikin raivokohtauksilla yms. Tapaamisia siirreltiin muutaman päivän varoitusajalla.
Oikeuden kautta valitettavasti jouduttiin käymään mutta nyt tapaamiset sujuvat. Sopimuksen pitää olla sellainen että molemmat voivat sitä noudattaa, muuten se vastaa vessapaperia. Poikkeuksia voi tehdä vasta kun rutiini toimii eli poikkeus ei ole sääntö. Lapsetkin alkoivat voida paremmin kun ex oppi huomioimaan ekana lapset sopimuksen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Typerin vaihtoehto on, ettei jousta yhtään eikä missään.
Meillä ei tarvitse riidellä, kun kumpikin voi joustaa tarvittaessa. Niitä tilanteita ei tule edes joka vuosi, niin miksi turhaan tulehduttaa välit, jos joustamaan pystyy.
Meillä toki isä ottaisi lapset mielellään vaikka kokonaan itselleen, mutta siihen en ole halukas, vaikka omaa aikaa arvostankin.
Lapset ovat aina tervetulleita molempiin koteihin.
Mä olen joustanut aika paljon ja sen seurauksena kolmevuotias hakkaa pk kavereita kun on liikaa muutoksia. Ja arvaa toimiiko se jousto ikinä toisin päin? Yritin muuton takia pyytää että lapset olisi on päivää-paria aikaisemmin menneet isälleen. Ei käy. Yritin ehdottaa että muutetaan lasten takia viikot toisin päin, että voisin hoitaa lapsia lomat, kun ne on samaan aikaan. Ei käy.
Ja sille joka ihmetteli että se yksi lomaviikko on ongelma, niin lapset ensin sysättiin mulle viikonlopuksi koska halusi metsästämään, joustin. Sitten vasta ilmoitettiin että olis muuten reissu tuossakin tulossa. Sitten kun ehdotin että on tuo syysloma tuossa tulossa myös, että jos vaihdettaisi samalla viikkoja päikseen, kun kerran mulla olisivat 2vk putkeen, että sattuisi lapset syyslomalla mulle kun olen lomalla (isä ei voi pitää lapsia syyslomalla), niin se ei käy, koska hänellä on uusi parisuhde. Ja minä tämänkin ymmärrän, ettei onnistu. Mutta ei se niinkään voi mennä, että lapset voi noin pahoin, erityisesti kuopus.
Ja lisään vielä että kummasti minäkin osaan varata omat lomani niille viikoille/viikonlopulle jolloin lapset eivät ole mulla. Ei sen pitäisi sen haastavampaa olla toiselle täysjärkiselle aikuisellekaan. Ja jos en töistä saa lomaa muulloin (enkä opettajana saakaan, vaan lomat on silloin kun on), niin ei mahda mitään. Jos lapset ovat mulla esim syyslomalla, niin ovat.
Ja ovat tervetulleita kotiin ihan aina. Voivat asua vaikka aina täällä. Säännönmukaisuutta tässä peräänkuulutetaan, että voisivat hyvin.
Ap
Typerin vaihtoehto on, ettei jousta yhtään eikä missään.
Meillä ei tarvitse riidellä, kun kumpikin voi joustaa tarvittaessa. Niitä tilanteita ei tule edes joka vuosi, niin miksi turhaan tulehduttaa välit, jos joustamaan pystyy.
Meillä toki isä ottaisi lapset mielellään vaikka kokonaan itselleen, mutta siihen en ole halukas, vaikka omaa aikaa arvostankin.
Lapset ovat aina tervetulleita molempiin koteihin.