Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Mulla on kauhean helppoa kun omistan koiran joita on vain yhden värisiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
”Minä en ainakaan halua koiraa jonka on värinsä takia muutenkin vaikea saada koti, menkööt vaikka piikille. Minulle kelpaa vain ne koirat minkä värisiä muutkin haluavat,”
Aika kaukaa haettua. Johan tässäkin ketjussa on monet sanoneet, että heitä ei väri kiinnosta. Eli vaikka osalla on väritoive, ei pentuja todellakaan tarvitse lopettaa, niille pitää vaan löytää eri ostaja. Ne joita väri kiinnostaa saa siten mieleisen, ja ne joita väri ei kiinnosta saa myös mieleisen koiran. Sitäpaitsi jos nyt tosiaan on 10 ostajaehdokasta koiraa kohti, niin kyllä ne ihan jokainen väri menee kaupaksi vaikka osalla toiveet värin suhteen onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
”Minä en ainakaan halua koiraa jonka on värinsä takia muutenkin vaikea saada koti, menkööt vaikka piikille. Minulle kelpaa vain ne koirat minkä värisiä muutkin haluavat,”
Annatko siis ymmärtää, että kasvattajalla ei mitään moraalista vastuuta, kunhan tehtailee pentuja, jotka menee kaupaksi?? Ja jos ostajaa ei väri kiinnosta, niin ostajan vika, että kasvattaja laittaa koiran piikille?
Joissakin roduissa varmaan värit pystyy ennustamaan tarkasti. Aika monessa ei. Siinä on vähän vaikea ”tehtailla” tietyn värisiä koiria. Itselläni lähinnä tökkäisi tuo ”Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.” Kuulostaa siltä, että kirjoittaja ei halua tummaa koiraa koska niitä hylätään eniten. Ihan kuin muiden ihmisten hylkäämät koirat jotenkin vaikuttaisivat hänen väripreferensseihinsä. Eihän sitä mustaa koiraa ole pakko hylätä..
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
apua. Siis puhutte eläimestä visuaalisena tavarana. Mitäs tulevat lapset? Värjäättekö.
Tiedätkö. Ensinnäkin tuet kieroon jalostamista. Eli koirasi vanhemmat ovat niin moninkertaisesti serkkuja että muistuttaisi ihmisenä Habsburgeja.
Ota selvää. Eli tuo värin saaminen vaatisi vielä enemmän jalostusta. Väri menee sinulla terveyden yli.
Meiltä taas kasvattaja kysyi, onko väritouveita, kun hän kasvattaa tietystä rodusta useampaa väriä. Olin miettinyt vain rotua, mutta toki sitten valitsin sen omaan silmään kauniimman värin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
apua. Siis puhutte eläimestä visuaalisena tavarana. Mitäs tulevat lapset? Värjäättekö.
Tiedätkö. Ensinnäkin tuet kieroon jalostamista. Eli koirasi vanhemmat ovat niin moninkertaisesti serkkuja että muistuttaisi ihmisenä Habsburgeja.
Ota selvää. Eli tuo värin saaminen vaatisi vielä enemmän jalostusta. Väri menee sinulla terveyden yli.
Harvoin tähän jaksan kommentoida vaikka seurailenkin, mutta siis mitä? Emme ole puhuneet eläimestä visuaalisena tavarana, en ole puhunut edes rodusta minkä aiomme hankkia, joten kieroon jalostamiskommenttikin aivan järjetön. Koiran sukutaulut tutkitaan kyllä koiranetistä tarkkaan ennen ostopäätöstä.
"Ota selvää. Eli tuo värin saaminen vaatisi vielä enemmän jalostusta. Väri menee sinulla terveyden yli."
Anteeksi mitä? Ei ilmeisesti riitä vaikka kuinka moneen kertaan täällä maininnut, että Luonne ja terveys on tottakai etusijalla. Silti joku tuntematon tulee päättämään mikä on meille etusijalla. Edelleen rodulla on sallittuja värejä useita (5), niistä meille mieleisiä on 3. Eli ei edes niin että 1/7 sopii, vaan kaikista mahdollisista väreistä kahta emme halua.
Lapsikommentti oli jo niin mauton, että siihen en lähde edes vastaamaan.
-ap
Täällä on ollut paljon järkeviä kommentteja asiasta. Jos väri on tärkeä kriteeri, koiraa voi joutua odottamaan useita vuosia. Joko siis tinkii väristä, tai odottaa. Se on oma valinta. Kasvattajan joka pennun omistaa, ei ole pakko myydä mitään kenellekään.
Kyllä se koiran ottaminen vähän sellainen työhaastattelu on. Jos ei siihen halua suostua, niin toivon ettei silti pentutehtaisiin sorru, vaan etsii jonkun toisen, fiksun reitin koiransa hankinnalle. Nykyistä koiraa ostaessa meilläkin oli väripreferenssit, mutta tärkeintä oli saada kotiin pentu kyseisestä rodusta, koska rotu oli se tärkein kriteeri. Sitten lähdettiin etsimään kasvattajaa joka me kelpuutetaan, ja joka kelpuuttaa meidät. Ja koska koirien kysyntä on nyt niin älytöntä, oli selvää että nyt on myyjän markkinat. Karsittiin vaatimuslistalta kaikki epäolennaisuudet, ja jätettiin vain se mikä oikeasti merkitsee yhteiselossa; koiran luonne. Kaikki muu sukupuolesta aina väriin oli vain toiveita, ei vaatimuksia.
Kun aiempi koirani kuoli, luulin etten koskaan enää löydä yhtä upeaa koiraa. Olin väärässä, ja tuo meillä nyt oleva pelkän luonteen perusteella otettu koira on upeampi kuin mikään koira ikinä aiemmin. Ja kun koiran sisaruksia ja muita samanrotuisia saman ikäisiä olen tavannut, kaikissa niissä muissa on mielestäni aina luonteessa jotain ”vikaa”, ja oma on parempi. Muut omistajat varmasti tuntevat samoin omista koiristaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun läpi ja täytyy sanoa, että oma käsitys koirankasvattajista vahvistui. Olen viime aikoina yrittänyt etsiä labradoria ja tietenkin tietyn väristä. En ole kuitenkaan ihan ehdoton väristä, mutta suosikki on. Se ei tunnu olevan mikään ongelma kasvattajille, ilmeisti tämän rodun kanssa on ihan normaalia toivoa tiettyä väriä.
Monilla kasvattajilla (ei kaikilla) sen sijaan on kummallisia vaatimuksia koiranostajille. Ymmärrän täysin, että kasvattaja haluaa varmistaa, että pentu saa hyvän kodin. Tästä tietoisena olen pentuja tiedustellessa lähettänyt "hakemuskirjeen" - melkein kuin työpaikan hakukirjeen. Niihin on tullut ihan hyvin vastauksia ilmeisesti, koska on kuitenkin koirataustaa ja ollut pari koiraa aiemminkin.
Outoa on se, että todella monelta kasvattajalta tulee hyvin tiukkoja vaatimuksia siitä, mitä pitää harrastaa koiran kanssa, pakko luvata käydä näyttelyssä, pakko ottaa vakuutus ja jopa tietystä yhtiöstä jne. jne.
Näihin on melkein pakko mennä mukaan ja "luvata", jotta pääsee seulasta läpi, ja siltikin on epävarmaa, miten käy.
Onneksi joukossa on kuitenkin toisenlaisia kasvattajia, jotka ovat valmiita luovuttamaan pennun kasvatettavaksi kotikoiraksi, koska sitähän hyvin suuri osa kuitenkin haluaa. En halua yleistää ja mustamaalata kaikkia kasvattajia, mutta joukossa on yllättävän paljon liian "fanaattisia". Ilmeisesti joku hankkii pentuja heiltäkin, koska voivat käyttäytyä siten. Minä jätän sellaiset mieluusti väliin, josa vain onnistun löytämään muualta.
Kun olin hankkimassa collieta, halusin blue-merlen. Pidin väristä paljon. Kotikoiraksi olin hankkimassa, joten sanoin kasvattajalle, että haluan blue-merlen, mutta ei haittaa jos on kivesvikaa, värivirhettä tms. Hyvä koira saatiin, toivotussa värissä, ja kasvattaja oli täysin tietoinen ettei siitä näyttelykoiraa tule. Koira eli hyvän, aktiivisen, urheilullisen elämän, koska sellaisia mekin oltiin. Rehellisyys on joka tapauksessa se paras valtti, kyllä ne hyvät kasvattajat osaa erotella jyvät akanoista vaikka väritoiveitakin esittäisi.
Juuri näin, esimerkillistä!
<3
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kauhean helppoa kun omistan koiran joita on vain yhden värisiä :D
Onhan se kuitenkin joku harvinainen rotu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
”Minä en ainakaan halua koiraa jonka on värinsä takia muutenkin vaikea saada koti, menkööt vaikka piikille. Minulle kelpaa vain ne koirat minkä värisiä muutkin haluavat,”
Joo, vähän outo asenne kyllä. Tuossa nyt ei enää koiran luonne tai terveys ole etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
”Minä en ainakaan halua koiraa jonka on värinsä takia muutenkin vaikea saada koti, menkööt vaikka piikille. Minulle kelpaa vain ne koirat minkä värisiä muutkin haluavat,”
Annatko siis ymmärtää, että kasvattajalla ei mitään moraalista vastuuta, kunhan tehtailee pentuja, jotka menee kaupaksi?? Ja jos ostajaa ei väri kiinnosta, niin ostajan vika, että kasvattaja laittaa koiran piikille?
Joissakin roduissa varmaan värit pystyy ennustamaan tarkasti. Aika monessa ei. Siinä on vähän vaikea ”tehtailla” tietyn värisiä koiria. Itselläni lähinnä tökkäisi tuo ”Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.” Kuulostaa siltä, että kirjoittaja ei halua tummaa koiraa koska niitä hylätään eniten. Ihan kuin muiden ihmisten hylkäämät koirat jotenkin vaikuttaisivat hänen väripreferensseihinsä. Eihän sitä mustaa koiraa ole pakko hylätä..
Kirjoittaja on sellainen lapasluonne, jonka pitää koko ajan vakuutella muille kuuluvansa "sisäpiiriin". Hänellä ei ole omaa makua, eikä omia mielipiteitä, vaan hän peilaa aina itsensä, tekemisensä ja valintansa muiden ihmisten antamien tuomioiden kautta. Tässä muut ihmiset ovat päättäneet, että tummat koirat ovat luuserikoiria, eikä hän ainakaan halua tulla nähdyksi luusereiden koiran kanssa. Hankalaa heittää oma elämänsä hukkaan tuolla lailla ja antaa muiden ihmisten päättää kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
”Minä en ainakaan halua koiraa jonka on värinsä takia muutenkin vaikea saada koti, menkööt vaikka piikille. Minulle kelpaa vain ne koirat minkä värisiä muutkin haluavat,”
Annatko siis ymmärtää, että kasvattajalla ei mitään moraalista vastuuta, kunhan tehtailee pentuja, jotka menee kaupaksi?? Ja jos ostajaa ei väri kiinnosta, niin ostajan vika, että kasvattaja laittaa koiran piikille?
Joissakin roduissa varmaan värit pystyy ennustamaan tarkasti. Aika monessa ei. Siinä on vähän vaikea ”tehtailla” tietyn värisiä koiria. Itselläni lähinnä tökkäisi tuo ”Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.” Kuulostaa siltä, että kirjoittaja ei halua tummaa koiraa koska niitä hylätään eniten. Ihan kuin muiden ihmisten hylkäämät koirat jotenkin vaikuttaisivat hänen väripreferensseihinsä. Eihän sitä mustaa koiraa ole pakko hylätä..
Kirjoittaja on sellainen lapasluonne, jonka pitää koko ajan vakuutella muille kuuluvansa "sisäpiiriin". Hänellä ei ole omaa makua, eikä omia mielipiteitä, vaan hän peilaa aina itsensä, tekemisensä ja valintansa muiden ihmisten antamien tuomioiden kautta. Tässä muut ihmiset ovat päättäneet, että tummat koirat ovat luuserikoiria, eikä hän ainakaan halua tulla nähdyksi luusereiden koiran kanssa. Hankalaa heittää oma elämänsä hukkaan tuolla lailla ja antaa muiden ihmisten päättää kaikesta.
Nyt kuulostaa melko uniikin lumihiutaleen puheelta. Miksi niistä vaaleista ei voi tykätä vaan koska se on oma mielipide? Uskotko tosiaan, että miljoonat ihmiset maailmassa on kyselleet toisten mielipiteitä koiran väriin? Kuka tässä ketjussa ylipäätään on kysynyt että minkä värisestä koirasta saa tykätä? Yksi taisi kysyä minkä värinen on puistattava.
AP, täällä palstalla saa haukut ihan kaikesta, sama mitä ajattelet. Minut haukuttiin kerran siitä, että sanoin itsemurhan aina aiheuttavan tuskaa muille. Sanoivat itsekkääksi, kun haluan että masentuneet sinnittelevät hengissä, ettei minulle tule paha mieli.
Täällä on paljon sellaisia tyyppejä, jotka hakemalla hakevat vikaa kaikista muista ja tuomitsevat, sanoitpa mitä vaan. Kannattaa jättää omaan arvoonsa ne kommentit, joissa on täysin ymmärretty koko pointtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
Ei kaikille ole väliä kumppanin ulkonäössä. Itse torjuin komeita mulkkuja. Luonne ratkaisee. Kertoihan joku tuossa aiemmin syövän takia kaljuuntuneesta kumppaniehdokkaastakin. Kyllä minä otan mieluiten terveen koiran. Ihan sama minkä värinen ja onko korvat lupalla vai pystyssä. Molempia on ollut ja on ollut myös sekarotuinen.
Ei ulkonäkö merkkaa kaikille ihmisille. Ulkonäkö merkkaa vain pinnallisille ihmisille. Yksi rotukoiristani on aivan eri värinen kuin pentuna. Ei oikeastaan edes tunnistettava enää :D
Ulkonäkö merkitsee visuaalisille ihmisille eikä se että on visuaalinen tee kenestäkään huonompaa ihmistä kuin sinusta eikä sinun valintakriteereistäsi parempia, en ymmärrä mikä tarve ei-visuaalisilla ihmisillä on asettua visuaalisten ihmisten yläpuolelle.
Se tässä onkin hauskinta, että olen visuaalinen ja minulla on taidealan koulutus :)
Ei se mitään.
Ja myyjällä, eli kasvattajalla on oikeus päättää kenelle ja millä kriteereillä myy pentua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
”Minä en ainakaan halua koiraa jonka on värinsä takia muutenkin vaikea saada koti, menkööt vaikka piikille. Minulle kelpaa vain ne koirat minkä värisiä muutkin haluavat,”
No minä taas valitsen mieluiten juuri mustan koiran, ja olen jo valinnutkin. Niin että mikä ongelma kun molemmat saavat haluamansa? Eivät kaikki suosi samaa väriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Aika harva kasvattaja on ihan itse keksinyt näyttely- tai jalostussääntöjä. Nykyään moni kasvattaja on kyllä kehittämässä niitä. Rotukoirat ovat tuhansia vuosia vanha ilmiö ja sitä on sallittua kritioida. Yksittäisen kasvattajan vastuulle sitä on turha sysätä. Ap nyt kuitenkin on valitsemassa tietyn rodun tietynväristä koiraa. Siksi tässä yritetään avata rotukoirien jalostusmaailmaa.
Nuo näyttely- ja jalostussäännöt eivät ole Suomen lakiin kirjattuja vaan jonkin tietyn liiton ylläpitämiä ja tähän liittoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Suomen laki ei kiellä roturisteytyksiä ja jokainen voi kasvattaa lemmikiksi aivan millaisia risteytyksiä ja väriyhdistelmiä haluaa, mutta tietenkään sekarotuisista pennuista ei saa yhtä paljon rahaa kuin rotupennuista.
Tässä nimenomaan avattiin ROTUKOIRIEN jalostusmaailmaa.
Niin, ja ymmärrän jos joku haluaa kasvattaa nimenomaan rotukoiria tai -kissoja ja tällöin se täytyy tehdä liiton alaisuudessa jos niistä haluaa näyttelykelpoisia, mutta kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset (ja väärät väriyhdistelmät) eli ovat sitä mieltä, että kukaan ei saisi risteyttää eri rotuja koska heidän tarkasti jalostetut rotunsa menevät pilalle. Miksi näin, jos ainoastaan terveydellä ja hyväluonteisuudella on väliä ja kaksi erirotuista eläintä voivat saada terveitä ja hyväluonteisia pentuja?
Siis miten niin kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset? En minä ainakaan tunne yhtään tällaista kasvattajaa. Minua ei sinänsä kenenkään sekarotuisten kasvattaminen kiinnosta, koska se ei vaikuta minun kasvatustyöhöni mitenkään. Viralliset risteytysprojektit ovat kiinnostavia ja sellaisessa olen saanut olla mukanakin.
Sinua ei siis haittaa, jos joku tekee sinun kasvattamallasi koiralla sekarotuisia pentuja? Monia muita kasvattajia haittaa ja ainakin kissakasvattajat tuomitsevat erittäin jyrkästi roturisteytykset ja jos saavat tietoonsa että joku on tehnyt sekarotuisia pentuja niin tämän maine pyritään pilaamaan täysin eikä tällä henkilöllä ole sen jälkeen enää mitään asiaa kissapiireihin.
Ei ole minun asiani, mitä omistajat koirillaan tekevät. Toki jos kasvatillani aloitettaisiin joku pentutehtailumeininki niin olisin pahoillani ja suruissani koiran puolesta mutta joku satunnainen pentue ei minua haittaisi kunhan eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan. Jos kasvattini omistaja haluaa teettää pennut niin tarjoan tukea ja neuvoja esim uroksen valintaan jos hän niin toivoo.
Hieno asenne, ajattelisivatpa kaikki muutkin kasvattajat noin mutta ikävä kyllä hyvin moni tuomitsee sekarotuisen pentueen vaikka terveydestä ja hyvinvoinnista huolehdittaisiin.
Minkälaiset julkiset rekisterit sinulla on, josta ostajat voivat seurata terveystuloksia?
Koiranet jalostustietojärjestelmä. Siellä on kaikki Kennelliittoon rekisteröidyt koirat tietoineen, tuloksineen, titteleineen, tutkimuksineen.
Niin, se on ROTUKOIRIEN tietokanta. Missä on vastaava sekarotuisista?
No tutkitaanko edes sekarotuisia sen kummemmin? Ei ainakaan tuttu ole teettänyt mitään silmä- ja lonkkatutkimuksia tai muitakaan ylimääräisiä tutkimuksia. Käyttää eläinlääkärissä, kun jotain vaivaa on.
Sehän se pointti olikin, miksi sekarotuisien teettäjiä katsotaan pahasti. Niille ei teetetä terveystutkimuksia, lonkkakuvauksia, dna-testejä. Mistä ostaja siis voi seurata kasvattajan terveystuloksia, kuinka terveitä/sairaita koiria käyttää pentuja tehdessään. Täällä kun joku huuteli, että miksi ei vaan voi katsoa rodusta riippumatta kivaluonteisia koiria ilman että se tuomitaan. Sairaita ja lonkkavikaisia ne seropitkin voi olla.
No itse kun tein sekarotuiset pennut niin kerroin myynti-ilmoituksessa mitä terveystestejä vanhemmille oli tehty ja kysyttäessä näytin eläinlääkärin antamat tulokset testeistä, siis paperisena versiona. Ja toki käytin pennut eläinlääkärin tarkastuksessa ennen luovutusta ja siitäkin sai ostajat todistuksen mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun läpi ja täytyy sanoa, että oma käsitys koirankasvattajista vahvistui. Olen viime aikoina yrittänyt etsiä labradoria ja tietenkin tietyn väristä. En ole kuitenkaan ihan ehdoton väristä, mutta suosikki on. Se ei tunnu olevan mikään ongelma kasvattajille, ilmeisti tämän rodun kanssa on ihan normaalia toivoa tiettyä väriä.
Monilla kasvattajilla (ei kaikilla) sen sijaan on kummallisia vaatimuksia koiranostajille. Ymmärrän täysin, että kasvattaja haluaa varmistaa, että pentu saa hyvän kodin. Tästä tietoisena olen pentuja tiedustellessa lähettänyt "hakemuskirjeen" - melkein kuin työpaikan hakukirjeen. Niihin on tullut ihan hyvin vastauksia ilmeisesti, koska on kuitenkin koirataustaa ja ollut pari koiraa aiemminkin.
Outoa on se, että todella monelta kasvattajalta tulee hyvin tiukkoja vaatimuksia siitä, mitä pitää harrastaa koiran kanssa, pakko luvata käydä näyttelyssä, pakko ottaa vakuutus ja jopa tietystä yhtiöstä jne. jne.
Näihin on melkein pakko mennä mukaan ja "luvata", jotta pääsee seulasta läpi, ja siltikin on epävarmaa, miten käy.
Onneksi joukossa on kuitenkin toisenlaisia kasvattajia, jotka ovat valmiita luovuttamaan pennun kasvatettavaksi kotikoiraksi, koska sitähän hyvin suuri osa kuitenkin haluaa. En halua yleistää ja mustamaalata kaikkia kasvattajia, mutta joukossa on yllättävän paljon liian "fanaattisia". Ilmeisesti joku hankkii pentuja heiltäkin, koska voivat käyttäytyä siten. Minä jätän sellaiset mieluusti väliin, josa vain onnistun löytämään muualta.
No mutta jos kasvattajalla on varaa valita haluamansa ostaja niin miksi hän ei niin tekisi? Itse kasvatan aktiivista paimenkoirarotua, ja edellytän ostajilta aktiivisuutta harrastuksissa ja koulutuksessa. Tuntuu aika oudolta, että pitäisi myydä sohvakoiraksi koska joku nyt sattuu niin haluamaan.
Myyjän oikeus myydä tai olla myymättä.
Ei pennun värillä väliä. Lidlistä saa halpoja hiusvärejä, pysyy hyvin koirassa ja kissassakin.
Kun olin hankkimassa collieta, halusin blue-merlen. Pidin väristä paljon. Kotikoiraksi olin hankkimassa, joten sanoin kasvattajalle, että haluan blue-merlen, mutta ei haittaa jos on kivesvikaa, värivirhettä tms. Hyvä koira saatiin, toivotussa värissä, ja kasvattaja oli täysin tietoinen ettei siitä näyttelykoiraa tule. Koira eli hyvän, aktiivisen, urheilullisen elämän, koska sellaisia mekin oltiin. Rehellisyys on joka tapauksessa se paras valtti, kyllä ne hyvät kasvattajat osaa erotella jyvät akanoista vaikka väritoiveitakin esittäisi.