Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP haluaa valita värin koska pentu maksaa 2000€. Kävikö mielessä että kaikki muutkin maksavat koirasta tuon verran? Pitäisikö kaikkien ostajien saada valita väri? Entäs kun kaikki haluaa saman pennun?
Tottakai kaikkien ostajien pitäisi saada valita väri! Osa haluaa minkä tahansa pulssin omaavan koiran kunhan saa sen äkkiä, osa haluaa tietynlaisen koiran ja on valmis odottamaan sitä.
Älytöntä että tuostakin saatu ongelma aikaan.
Onko teillä oikeasti älyssä vikaa? Jos 5 ostajaa haluaa blue merlen ja niitä syntyy yksi, niin kaikki eivät saa blue merleä. Opiskele värien periytymistä. Tuossa tapauksessa voi olla, että kasvattaja itse pitää blue merlen ja kukaan ostaja ei sitä saa. Loput pennut voivat olla muita värejä. Samoin pentujen lukumäärää ei tiedä. Meillä eläinlääkäri näki harhoissaan 8 pentua ultrassa ja 3 syntyi.
Mitä vikaa älyssäni nyt on? Blue merlen värisen pennun haluavat varmasti voivat sitä odottaa. Jos haluavat vain minkä tahansa niin voivat ottaa minkä tahansa. Myy ne eriväriset pennut ihmisille jotka eivät halua blue merlejä, äläkä tuputa epätoivottuja värejä. Ottajia varmasti löytyy. Ei se sen vaikeampaa ole.
Ei se ole myyjälle ongelma, vaan ostajalle. Ostaja voi olla loppuikänsä ilman koiraa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koiranpennun voi värjätäkin. Olethan nähnyt pinkkejä villakoiria ja vastaavia. Yrität vain ensin saada mahdollisimman vaalean tai valkoisen ja sitten voit kehitellä oman värimaailmasi, jota voi kätevästi jopa vaihdella mielentilan mukaan. Keväällä pirtsakat pinkit ja pastellit. syksyllä aamu-usvainen, pimenevien iltojen väripaletti. Sellainen piristää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
No monetkin ottaa susiruman koiran. Mielestäni kaikki lyttynokat ovat susirumia.
Sen sijaan värin perustella en kyllä tiedä susirumaa koira. Onko joku väri niin ruma, ettei sen takia voisi koiraa ottaa?
Sudet ovat kylläkin yksiä maailman kauneimpia ja uljaimpia otuksia. Erityisesti koirien ja susien sukulaisuussuhde on kiehtonut ihmisiä aina.
Tää kommentti on kyllä koko ketjun koirahullut pyöristettynä yhteen pakettiin.
"kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran"
-SUDET OVAT KYLLÄKIN YKSIÄ ULJAIMPIA..
:D niinkun eihän tuossa susien ulkonäköön otettu millääntapaa kantaa. Susiruma on suomenkieleen vakiintunut sanonta, eikä mikään kannanotto eläimen ulkonäköön.
Mietis laajemmin ja uudelleen. Kenties tutustuisit vaikka filosofien teksteihin? Yhdistämällä suden negatiiviseen asiaan pidät yllä susivihaa. Ihan tutkittuja asioita. Sinä vain olet sivistymätön.
lääkkeet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Aika harva kasvattaja on ihan itse keksinyt näyttely- tai jalostussääntöjä. Nykyään moni kasvattaja on kyllä kehittämässä niitä. Rotukoirat ovat tuhansia vuosia vanha ilmiö ja sitä on sallittua kritioida. Yksittäisen kasvattajan vastuulle sitä on turha sysätä. Ap nyt kuitenkin on valitsemassa tietyn rodun tietynväristä koiraa. Siksi tässä yritetään avata rotukoirien jalostusmaailmaa.
Nuo näyttely- ja jalostussäännöt eivät ole Suomen lakiin kirjattuja vaan jonkin tietyn liiton ylläpitämiä ja tähän liittoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Suomen laki ei kiellä roturisteytyksiä ja jokainen voi kasvattaa lemmikiksi aivan millaisia risteytyksiä ja väriyhdistelmiä haluaa, mutta tietenkään sekarotuisista pennuista ei saa yhtä paljon rahaa kuin rotupennuista.
Tässä nimenomaan avattiin ROTUKOIRIEN jalostusmaailmaa.
Niin, ja ymmärrän jos joku haluaa kasvattaa nimenomaan rotukoiria tai -kissoja ja tällöin se täytyy tehdä liiton alaisuudessa jos niistä haluaa näyttelykelpoisia, mutta kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset (ja väärät väriyhdistelmät) eli ovat sitä mieltä, että kukaan ei saisi risteyttää eri rotuja koska heidän tarkasti jalostetut rotunsa menevät pilalle. Miksi näin, jos ainoastaan terveydellä ja hyväluonteisuudella on väliä ja kaksi erirotuista eläintä voivat saada terveitä ja hyväluonteisia pentuja?
Siis miten niin kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset? En minä ainakaan tunne yhtään tällaista kasvattajaa. Minua ei sinänsä kenenkään sekarotuisten kasvattaminen kiinnosta, koska se ei vaikuta minun kasvatustyöhöni mitenkään. Viralliset risteytysprojektit ovat kiinnostavia ja sellaisessa olen saanut olla mukanakin.
Sinua ei siis haittaa, jos joku tekee sinun kasvattamallasi koiralla sekarotuisia pentuja? Monia muita kasvattajia haittaa ja ainakin kissakasvattajat tuomitsevat erittäin jyrkästi roturisteytykset ja jos saavat tietoonsa että joku on tehnyt sekarotuisia pentuja niin tämän maine pyritään pilaamaan täysin eikä tällä henkilöllä ole sen jälkeen enää mitään asiaa kissapiireihin.
Ei ole minun asiani, mitä omistajat koirillaan tekevät. Toki jos kasvatillani aloitettaisiin joku pentutehtailumeininki niin olisin pahoillani ja suruissani koiran puolesta mutta joku satunnainen pentue ei minua haittaisi kunhan eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan. Jos kasvattini omistaja haluaa teettää pennut niin tarjoan tukea ja neuvoja esim uroksen valintaan jos hän niin toivoo.
Hieno asenne, ajattelisivatpa kaikki muutkin kasvattajat noin mutta ikävä kyllä hyvin moni tuomitsee sekarotuisen pentueen vaikka terveydestä ja hyvinvoinnista huolehdittaisiin.
Minkälaiset julkiset rekisterit sinulla on, josta ostajat voivat seurata terveystuloksia?
En ole itse kasvattaja, mutta ihmettelen ihmisten suhtautumista kenneltoimintaan.
Totta kai kennelin pitäjä saa itse päättää, mitkä pennut antaa omille tutuille, joilla on jo ennestään koiria. Ja jos joku harrastaa näyttelyitä, niin totta kai saa parhaan näköisen pennun. Mikä siinä on niin epäoikeudenmukaista? Entisistä tutuista tietää, miten he kohtelevat koiria, ja millainen heille sopii. Uusien kanssa on epävarmempaa.
Aika moni asia toimii suhteilla muutenkin. Jos pomosi kehuu sinua toisen firman pomolle, saat työpaikan varmemmin kuin joku muu. Tai saat vuokrakämpän, koska isäsi tuntee asunnon omistajan. Ei tämä ole mikään koiramaailman erikoisuus. Valitettavasti uusien tulokkaiden on aina vaikea päästä alkuun kaikissa asioissa, ja se saattaa vaatia sinnikkyyttä ja odottamista.
Ihmettelen myös puhetta "jumalakompleksista", kun kenneli haluaa varmistaa että ostaja pärjää tietyn luonteisen pennun kanssa. Totta kai halutaan nähdä, sopiiko vaikka joku raisu pentu juuri tälle ihmiselle. Eikö tämä ole itsestään selvää, jos haluaa pennulle hyvän elämän? Mikä siinä on ongelmana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kommentteja, mutta joo... Sain valita pentueesta itseäni miellyttävän pennun. Nyt kaksi vuotta myöhemmin väri on täysin toinen kuin sillä 5-8 vk vanhalla pennulla. Eli väri voi vaihtua.
Jos rodussa on niin rumanvärisiä yksilöitä ettei niitä halua, rotu on väärä!
No ei se väri nyt kyllä yleensä mihinkään vaihdu. Toki sävy voi tummua tai vaaleta, mutta ei esim musta pentu muutu valkoiseksi tai trikki blue merleksi.
Mun blue merlellä on käytännössä enää mustaa ja ruskeaa jäljellä. on 10 v. nyt. Eikä väri tosiaan ollut peruste, vaan rotu. Sanoin kasvattajalle, että kumpi vaan väri käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
No monetkin ottaa susiruman koiran. Mielestäni kaikki lyttynokat ovat susirumia.
Sen sijaan värin perustella en kyllä tiedä susirumaa koira. Onko joku väri niin ruma, ettei sen takia voisi koiraa ottaa?
Sudet ovat kylläkin yksiä maailman kauneimpia ja uljaimpia otuksia. Erityisesti koirien ja susien sukulaisuussuhde on kiehtonut ihmisiä aina.
Tää kommentti on kyllä koko ketjun koirahullut pyöristettynä yhteen pakettiin.
"kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran"
-SUDET OVAT KYLLÄKIN YKSIÄ ULJAIMPIA..
:D niinkun eihän tuossa susien ulkonäköön otettu millääntapaa kantaa. Susiruma on suomenkieleen vakiintunut sanonta, eikä mikään kannanotto eläimen ulkonäköön.
Mietis laajemmin ja uudelleen. Kenties tutustuisit vaikka filosofien teksteihin? Yhdistämällä suden negatiiviseen asiaan pidät yllä susivihaa. Ihan tutkittuja asioita. Sinä vain olet sivistymätön.
lääkkeet!
Luehan ne teokset ensin ja keskustellaan sitten lääkityksesi tarpeesta. Luultavasti kuitenkin ymmärrät lukemasi, etkä tarvitsekaan lääkitystä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joka toivoo ruskeaa pentua mustan sijaan, lytätäön nyt nyt pakkomielteenä väriin, koiran terveyden ja luonteen kustannuksella.
Aihe on ilmeisen kipeä tabu Suomessa.
Vähän kuin synnärillä, sain haukut kun kysyin tuliko tyttö vai poika, olen kuulemma huono äiti kun tuommoista kyselen.
Joopa joo, ihan varmasti sait. Ja sitten koko kätilöjoukko alkoi taputtaa.
Kaikki lapsen hankkineet tuttuni ovat saaneet tietää lapsen sukupuolen jo raskausaikana, ja kaikille se on kerrottu ilman mitään mutinoita. Cool story bro.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koiranpennun voi värjätäkin. Olethan nähnyt pinkkejä villakoiria ja vastaavia. Yrität vain ensin saada mahdollisimman vaalean tai valkoisen ja sitten voit kehitellä oman värimaailmasi, jota voi kätevästi jopa vaihdella mielentilan mukaan. Keväällä pirtsakat pinkit ja pastellit. syksyllä aamu-usvainen, pimenevien iltojen väripaletti. Sellainen piristää.
Suomessa koirien värjääminen on kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blue merle väritys on kyllä harvinaisen visto näky. Ihanko oikeasti ihmiset haluaa näitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.
Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.
Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.
Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta.
Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?
No onhan sillä väliä jos toinen väri on puistattavan ruma ja toinen nätti :D Toisen karvat erottuu sohvasta ja lattioilta ja toisen ei? Onko se nyt keneltäkään pois jos siitä koirasta saisi ihania joulukuviakin otettua?
Jokaiselle värille löytyy kuitenkin ottajia ja toisille suosikkivärit on toisten inhokkeja. Absurdia et koira pitäis ostaa sen mukaan mitä joku toinen päättää, eikä sen mukaan mitä itse haluaa, koska ulkonäkö on yksi kriteereistä.
Mikä koiran väri on yleensä puistattava väri?
Sulla ei ole lempiväriä? Rakastat iihan kaikkia värejä, koska ne on niin ihquja!
Olen eri
Olen todella nuiva värien suhteen, en tykkää oikein mistään väreistä vaatteissa tai sisustuksessa. Esim. ruskea on minulle suuräklötyksen huippu. Kuitenkin ihastelen käpyjä ja puunrunkoja... Jotka ovat ruskeita.
Olen tarkka myös tavaroien asentojen suhteen ja korjailen niitä jatkuvasti muiden jäljiltä oikeaan asentoon. Tokoa en kumminkaan harrata kisamielessä, koska koiralta on turhaa vaatia ihmisten asettamaa millintarkkuutta asennoissa.
Aivot varmaan erottaa taulu- sisustustavara- ja vaateasiat eläimistä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
Vierailija kirjoitti:
Blue merle väritys on kyllä harvinaisen visto näky. Ihanko oikeasti ihmiset haluaa näitä?
Blue merle on varmaan toistunut esimerkeissä, koska on tuotu esille, että kahta blue merleä ei terveysongelmien takia yhdistää. Väri voi olla mikä tahansa muu päähänpinttymä. Värivalikoimaa löytyy nettiä tai koirakirjoja selailemalla. Joitain rotuja on vain valkoisena ja toisessa rodussa valkoinen voi olla harvinaisuus. Jostain syystä sinä rodussa oleva harvinaisuus muodostuu ihmisille päähänpinttymäksi. Sillä luodaan itselle statusta. Sillä värillä ei lopulta ole väliä, koska toisessa rodussa yleinen väri lakkaa kiinnostamasta jos se yleinen rotu pitäisi ottaa. Sama väri harvinaisena rodun sisällä ja aijai, taas on tokmannin ämpärijono oven takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Aika harva kasvattaja on ihan itse keksinyt näyttely- tai jalostussääntöjä. Nykyään moni kasvattaja on kyllä kehittämässä niitä. Rotukoirat ovat tuhansia vuosia vanha ilmiö ja sitä on sallittua kritioida. Yksittäisen kasvattajan vastuulle sitä on turha sysätä. Ap nyt kuitenkin on valitsemassa tietyn rodun tietynväristä koiraa. Siksi tässä yritetään avata rotukoirien jalostusmaailmaa.
Nuo näyttely- ja jalostussäännöt eivät ole Suomen lakiin kirjattuja vaan jonkin tietyn liiton ylläpitämiä ja tähän liittoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Suomen laki ei kiellä roturisteytyksiä ja jokainen voi kasvattaa lemmikiksi aivan millaisia risteytyksiä ja väriyhdistelmiä haluaa, mutta tietenkään sekarotuisista pennuista ei saa yhtä paljon rahaa kuin rotupennuista.
Tässä nimenomaan avattiin ROTUKOIRIEN jalostusmaailmaa.
Niin, ja ymmärrän jos joku haluaa kasvattaa nimenomaan rotukoiria tai -kissoja ja tällöin se täytyy tehdä liiton alaisuudessa jos niistä haluaa näyttelykelpoisia, mutta kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset (ja väärät väriyhdistelmät) eli ovat sitä mieltä, että kukaan ei saisi risteyttää eri rotuja koska heidän tarkasti jalostetut rotunsa menevät pilalle. Miksi näin, jos ainoastaan terveydellä ja hyväluonteisuudella on väliä ja kaksi erirotuista eläintä voivat saada terveitä ja hyväluonteisia pentuja?
Siis miten niin kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset? En minä ainakaan tunne yhtään tällaista kasvattajaa. Minua ei sinänsä kenenkään sekarotuisten kasvattaminen kiinnosta, koska se ei vaikuta minun kasvatustyöhöni mitenkään. Viralliset risteytysprojektit ovat kiinnostavia ja sellaisessa olen saanut olla mukanakin.
Sinua ei siis haittaa, jos joku tekee sinun kasvattamallasi koiralla sekarotuisia pentuja? Monia muita kasvattajia haittaa ja ainakin kissakasvattajat tuomitsevat erittäin jyrkästi roturisteytykset ja jos saavat tietoonsa että joku on tehnyt sekarotuisia pentuja niin tämän maine pyritään pilaamaan täysin eikä tällä henkilöllä ole sen jälkeen enää mitään asiaa kissapiireihin.
Ei ole minun asiani, mitä omistajat koirillaan tekevät. Toki jos kasvatillani aloitettaisiin joku pentutehtailumeininki niin olisin pahoillani ja suruissani koiran puolesta mutta joku satunnainen pentue ei minua haittaisi kunhan eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan. Jos kasvattini omistaja haluaa teettää pennut niin tarjoan tukea ja neuvoja esim uroksen valintaan jos hän niin toivoo.
Hieno asenne, ajattelisivatpa kaikki muutkin kasvattajat noin mutta ikävä kyllä hyvin moni tuomitsee sekarotuisen pentueen vaikka terveydestä ja hyvinvoinnista huolehdittaisiin.
Minkälaiset julkiset rekisterit sinulla on, josta ostajat voivat seurata terveystuloksia?
Ole eri, mutta Koiranetistä löytyy terveystuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
Jos pentueeseen tuleekin van mustia koiria, niin jätät sitten ottamatta ja odotat seuraavaa pentuetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ikävää nähdä, miten moni edelleen rinnastaa elävän olennon tuotteeseen. Jos jossakin maassa ihmiskauppa on laillista, onko silti moraalisesti oikein kohdella ihmistä tuotteena ja vedota "ostotapahtumaan" oikeuttaakseen toimintansa?
Mutta joo. Kyllähän jotkut kai adoptoivat lapsiakin välittäen ulkonäöstä, joten eihän tässä ole mitään yllättävää.Oletko siis sitä mieltä, että myös esimerkiksi sekarotuiset, kahden rodun sekoitukset ovat täysin ok? Jos ainoastaan eläimen terveydellä ja luonteella on merkitystä niin tällöinhän mikä tahansa terve ja hyväluonteinen naaras voi tehdä pentuja minkä tahansa terveen ja hyväluonteisen uroksen kanssa.
Vaan ei. Ainakin kissojen suhteen on hyvin tarkasti määritelty mitkä väriyhdistelmät ovat sallittuja ihan silmien ja hännänpään väriä myöten eikä rotuja saa sekoittaa ulkonäöllisistä syistä, vaikka terveyden kannalta olisi parempi pitää geenipooli mahdollisimman laajana. Samalla nämä kasvattajat kuitenkin tuomitsevat sen jos ostaja haluaa tietyn värisen eläimen. Voisiko joku selittää mikä logiikka tässä on?
Aika harva kasvattaja on ihan itse keksinyt näyttely- tai jalostussääntöjä. Nykyään moni kasvattaja on kyllä kehittämässä niitä. Rotukoirat ovat tuhansia vuosia vanha ilmiö ja sitä on sallittua kritioida. Yksittäisen kasvattajan vastuulle sitä on turha sysätä. Ap nyt kuitenkin on valitsemassa tietyn rodun tietynväristä koiraa. Siksi tässä yritetään avata rotukoirien jalostusmaailmaa.
Nuo näyttely- ja jalostussäännöt eivät ole Suomen lakiin kirjattuja vaan jonkin tietyn liiton ylläpitämiä ja tähän liittoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Suomen laki ei kiellä roturisteytyksiä ja jokainen voi kasvattaa lemmikiksi aivan millaisia risteytyksiä ja väriyhdistelmiä haluaa, mutta tietenkään sekarotuisista pennuista ei saa yhtä paljon rahaa kuin rotupennuista.
Tässä nimenomaan avattiin ROTUKOIRIEN jalostusmaailmaa.
Niin, ja ymmärrän jos joku haluaa kasvattaa nimenomaan rotukoiria tai -kissoja ja tällöin se täytyy tehdä liiton alaisuudessa jos niistä haluaa näyttelykelpoisia, mutta kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset (ja väärät väriyhdistelmät) eli ovat sitä mieltä, että kukaan ei saisi risteyttää eri rotuja koska heidän tarkasti jalostetut rotunsa menevät pilalle. Miksi näin, jos ainoastaan terveydellä ja hyväluonteisuudella on väliä ja kaksi erirotuista eläintä voivat saada terveitä ja hyväluonteisia pentuja?
Siis miten niin kasvattajat tuomitsevat yleisesti roturisteytykset? En minä ainakaan tunne yhtään tällaista kasvattajaa. Minua ei sinänsä kenenkään sekarotuisten kasvattaminen kiinnosta, koska se ei vaikuta minun kasvatustyöhöni mitenkään. Viralliset risteytysprojektit ovat kiinnostavia ja sellaisessa olen saanut olla mukanakin.
Sinua ei siis haittaa, jos joku tekee sinun kasvattamallasi koiralla sekarotuisia pentuja? Monia muita kasvattajia haittaa ja ainakin kissakasvattajat tuomitsevat erittäin jyrkästi roturisteytykset ja jos saavat tietoonsa että joku on tehnyt sekarotuisia pentuja niin tämän maine pyritään pilaamaan täysin eikä tällä henkilöllä ole sen jälkeen enää mitään asiaa kissapiireihin.
Ei ole minun asiani, mitä omistajat koirillaan tekevät. Toki jos kasvatillani aloitettaisiin joku pentutehtailumeininki niin olisin pahoillani ja suruissani koiran puolesta mutta joku satunnainen pentue ei minua haittaisi kunhan eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan. Jos kasvattini omistaja haluaa teettää pennut niin tarjoan tukea ja neuvoja esim uroksen valintaan jos hän niin toivoo.
Hieno asenne, ajattelisivatpa kaikki muutkin kasvattajat noin mutta ikävä kyllä hyvin moni tuomitsee sekarotuisen pentueen vaikka terveydestä ja hyvinvoinnista huolehdittaisiin.
Minkälaiset julkiset rekisterit sinulla on, josta ostajat voivat seurata terveystuloksia?
Ole eri, mutta Koiranetistä löytyy terveystuloksia.
Ei sekarotuisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai oman koiran värin saa valita! Itse en haluaisi missään tapauksessa tummaa koiraa, esimerkiksi mustaa ta tumman ruskeaa. Muutenkin mustia koiria hylätään eniten.
Omani oli valkoinen, toinen on punaruskea (nyt vanhempana jopa tummakulta) ja seuraavat ovat jotain samaa.
Jos pentueeseen tuleekin van mustia koiria, niin jätät sitten ottamatta ja odotat seuraavaa pentuetta?
Näin on. Sitä paitsi jos vanhemmat ovt vaaleita, harvoin tummaa koiraa tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti se ulkonäkö on tärkeä, ihan kuin parisuhteessakin.
Heittäköön kiven se joka puolisoa etsiessä toteaa, että ulkonäöllä ei ole välia, kunhan on terve yksilö.
Samoin lemmikeissä, kyllä sitä mielummin ottaa söpön kuin susiruma koiran.
Tässä ketjussa tahallisesti ymmärretään väärin ja taivastellaan kohtuuttomasti täysin normaalia toivetta söpöstä lemmikistä.
"Mielenkiinnollla odotan miten tätä kommenttiani kohta taivastellaan ja käännetään ympäri. On ne av palstalaiset kuitenkin melkoisia mielensäpahoittajia."
Ei kaikille ole väliä kumppanin ulkonäössä. Itse torjuin komeita mulkkuja. Luonne ratkaisee. Kertoihan joku tuossa aiemmin syövän takia kaljuuntuneesta kumppaniehdokkaastakin. Kyllä minä otan mieluiten terveen koiran. Ihan sama minkä värinen ja onko korvat lupalla vai pystyssä. Molempia on ollut ja on ollut myös sekarotuinen.
Ei ulkonäkö merkkaa kaikille ihmisille. Ulkonäkö merkkaa vain pinnallisille ihmisille. Yksi rotukoiristani on aivan eri värinen kuin pentuna. Ei oikeastaan edes tunnistettava enää :D
Ulkonäkö merkitsee visuaalisille ihmisille eikä se että on visuaalinen tee kenestäkään huonompaa ihmistä kuin sinusta eikä sinun valintakriteereistäsi parempia, en ymmärrä mikä tarve ei-visuaalisilla ihmisillä on asettua visuaalisten ihmisten yläpuolelle.
Se tässä onkin hauskinta, että olen visuaalinen ja minulla on taidealan koulutus :)
Kasvattaja voi antaa ehdot ja sitten otatte tai jätätte. Itse halusin harvinaisen rodun, jota kasvattaa vain kaksi kenneliä suomessa. Kummastakin olisi saanut koiran vain sijoitukseen. Tähän en koskaan suostu, sillä minun koirasta ei muut määrää ja tuntuu täysin käsittämättömältä, että koira lähetetään vieraaseen paikkaan pantavaksi ja sen jälkeen odotellaan ja taas vieraaseen paikkaan saamaan pennut. Koiran psyyke varmasti kärsii tästä. Ratkaisin ongelman tuomalla itse koiran maahan ulkomaiselta kasvattajalta.
Mietis laajemmin ja uudelleen. Kenties tutustuisit vaikka filosofien teksteihin? Yhdistämällä suden negatiiviseen asiaan pidät yllä susivihaa. Ihan tutkittuja asioita. Sinä vain olet sivistymätön.