Teini ei halunnut lähteä isälleen. Eksä soitti mulle ja haukkui pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Näin. En erikoisesti pidä exästäni, enää, mutta luotan häneen, hän on ihan hyvä isä ja pojalleen tärkeä. Haluan tukea kaikin mahdollisin keinoin heidän suhdettaan. Jos huomaisin nihkeyttä isän luokse menemisessä selvittäisin mistä on kyse ja yrittäisin parantaa tilannetta.

SE TOINEN VANHEMPI ON SEN LAPSEN OIKEUS -niin paljon ei kannata kehittää vihaa exäänsä kohtaan, että lapsen paras unohtuu.

Ei meillä vihaamisesta ollut kysymys. Meidän teini ei kestänyt, kun isä ”koko ajan valitti ja huusi”.

Totta kai minä olisin halunnut teinin isälleen. Oma aika on luksusta.

Kyllä minä äitinä haluaisin selvittää tilannetta pitemmälle jos noin poikani sanoisi. Kyllä minä vähintään haluaisin tietää, että mistä valitti ja mitä huusi, ja kysyisin isältään, onko noin. Lähtisin vieläpä selvittämään, josko voitaisiin silti sopia jostain. Ei tuo riitä että kohauttaa olkia asialle ja toteaa että voi harmi ja se siitä sitten. Pitäähän teinin opetella selviytymään tuollaisestakin tilanteesta. Eri asia sitten jos isä on täyshullu tai addikti, mutta siitähän tässä ei kai ollut kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että lapsi ei saa itse päättää millaisen isäsuhteen luo kun katkerat eksät katkoo ne kumminkin.

Kyllä isä on ihan itse tuhonnut suhteen lapseensa, jos lapsi ei enää teininä halua mennä isälleen.

Luultavasti kyllä. Mutta on se mahdollista, että tuossa on pelattu toinen vanhempi ulos. Eikö totta? 

Minä väitän, että teini kyllä näkee totuuden pelaamisen läpi. Ei teinejä sumuteta niin helposti.

Jos isä on aina mukava, kun teini isälleen menee - miksi hän ei sinne menisi? Mikä voi saada teinin uskomaan, että isä ei olekaan mukava, jos ei sellaista koskaan näe?

Sä oot niin paljon parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Näin. En erikoisesti pidä exästäni, enää, mutta luotan häneen, hän on ihan hyvä isä ja pojalleen tärkeä. Haluan tukea kaikin mahdollisin keinoin heidän suhdettaan. Jos huomaisin nihkeyttä isän luokse menemisessä selvittäisin mistä on kyse ja yrittäisin parantaa tilannetta.

SE TOINEN VANHEMPI ON SEN LAPSEN OIKEUS -niin paljon ei kannata kehittää vihaa exäänsä kohtaan, että lapsen paras unohtuu.

Ei meillä vihaamisesta ollut kysymys. Meidän teini ei kestänyt, kun isä ”koko ajan valitti ja huusi”.

Totta kai minä olisin halunnut teinin isälleen. Oma aika on luksusta.

Kyllä minä äitinä haluaisin selvittää tilannetta pitemmälle jos noin poikani sanoisi. Kyllä minä vähintään haluaisin tietää, että mistä valitti ja mitä huusi, ja kysyisin isältään, onko noin. Lähtisin vieläpä selvittämään, josko voitaisiin silti sopia jostain. Ei tuo riitä että kohauttaa olkia asialle ja toteaa että voi harmi ja se siitä sitten. Pitäähän teinin opetella selviytymään tuollaisestakin tilanteesta. Eri asia sitten jos isä on täyshullu tai addikti, mutta siitähän tässä ei kai ollut kyse?

Kyllä minä selvitin tilannetta varmaan neljä vuotta. Lapsia kun oli kaksi.

Ei isä ollut täyshullu eikä addikti, mutta dominoiva ja kontrolloiva, joka päätti mitä tehdään. Ja koko ajan valitti ja kritisoi kaikkea. Kuulemma ihan kaikkea.

Kun vuosia yrittää ja yrittää, niin jossain kohtaa tulee kulminaatiopiste, jossa kohautetaan olkia.

Ei mene enää minunkaan lapsi- sen jälkeen kun isän vaimo heitti lapsen konkreettisesti ulos kodistaan isän ja naisensa riidellessä.

Ja kyllä tämä tarina on tosi. Lapsi ei ollut millään tavalla osallinen tässä heidän riidassa.

Että näin:

Tämä ns äitipuoli on hyvin manipuloiva ja outo. Minun ja hänen välillään ei ole ollut katkeruutta miehestä johtuen ja olemme tulleet toimeen aiemmin oikein hyvin- siis sillä tavalla että olemme soitelleet ja hoitaneet asioita yhdessä, olemme olleet samoissa juhlissa, normaalia kanssakäymistä siis.

Nyt hänellä läikkyi sen verran pahasti että paluuta ei enää ole.

Toinen, jo aikuinen lapsi on naisen kanssa ok väleissä mutta tuntee hänen toimintatapansa sekä ei ole yöpynyt isällään kertaakaan täytettyään 18. Siitä voi jo päätellä paljon.

Jep kannattaa aina pakottaa lapsi juopolle isälleen, joka huutaa sille. Muutenhan se ei muodosta siihen kunnon suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Näin. En erikoisesti pidä exästäni, enää, mutta luotan häneen, hän on ihan hyvä isä ja pojalleen tärkeä. Haluan tukea kaikin mahdollisin keinoin heidän suhdettaan. Jos huomaisin nihkeyttä isän luokse menemisessä selvittäisin mistä on kyse ja yrittäisin parantaa tilannetta.

SE TOINEN VANHEMPI ON SEN LAPSEN OIKEUS -niin paljon ei kannata kehittää vihaa exäänsä kohtaan, että lapsen paras unohtuu.

Ei meillä vihaamisesta ollut kysymys. Meidän teini ei kestänyt, kun isä ”koko ajan valitti ja huusi”.

Totta kai minä olisin halunnut teinin isälleen. Oma aika on luksusta.

Kyllä minä äitinä haluaisin selvittää tilannetta pitemmälle jos noin poikani sanoisi. Kyllä minä vähintään haluaisin tietää, että mistä valitti ja mitä huusi, ja kysyisin isältään, onko noin. Lähtisin vieläpä selvittämään, josko voitaisiin silti sopia jostain. Ei tuo riitä että kohauttaa olkia asialle ja toteaa että voi harmi ja se siitä sitten. Pitäähän teinin opetella selviytymään tuollaisestakin tilanteesta. Eri asia sitten jos isä on täyshullu tai addikti, mutta siitähän tässä ei kai ollut kyse?

tätä juuri tarkoitin kun kirjotin tuolla aiemmin, että pyrkisin selvittämään mistä on kysymys. Ja tämä että isä valittaa ja kontrolloi. Kyllä kyllä, niin meilläkin. kontrolloi kun ottaa luurin yöksi pois ja valittaa kun astiat ei mene koneeseen, läksykirja ei ilmesty eteen jne.

Tätä kiitollisuuden määrää kun exän kanssa molemmat haluamme kasvattaa lasta, eikä kilpailla siitä kumman luona teinillä on rennompaa.

En sano, että tästä olisi aloittajan tilanteessa kyse kun lähtötiedoista tämä ei tule ilmi. Mutta tulee siitä sen verran ilmi, että isän luokse menemättä jättäminen oli ilmoitusasia, jota minä en antaisi sen koskaan olla.

Minä kävin isäni luona koko lapsuuden teini-ikään asti. Siinä iässä aloin itse ajatella asioita syvällisemmin ja tiedostin että isäni pahoinpiteli äitiäni ja oli alkoholisti. Siksi en halunnut käydä enää hänen luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että lapsi ei saa itse päättää millaisen isäsuhteen luo kun katkerat eksät katkoo ne kumminkin.

Kyllä isä on ihan itse tuhonnut suhteen lapseensa, jos lapsi ei enää teininä halua mennä isälleen.

Luultavasti kyllä. Mutta on se mahdollista, että tuossa on pelattu toinen vanhempi ulos. Eikö totta? 

Minä väitän, että teini kyllä näkee totuuden pelaamisen läpi. Ei teinejä sumuteta niin helposti.

Jos isä on aina mukava, kun teini isälleen menee - miksi hän ei sinne menisi? Mikä voi saada teinin uskomaan, että isä ei olekaan mukava, jos ei sellaista koskaan näe?

Mutta teini kyllä sumuttaa, shoppailee parempien etujen majoituksen ja pelaa vanhempiaan vastakkain, jos siis hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Omakin yritti n 12 vuotiaana hetken, mutta huomattuaan, että perhana, isä ja äitihän juttelee näistä jutuista lopetti.

Olin herkkä lapsi, joka ei halunnut mennä lapsenakaan isälleen, koska tämä oli tempperamenttinen ja aggressiivinen. Esiteininä päätin, että minulle ei huudeta enää ja en nähnyt isääni vuosiin. Äitini ei puhunut isästäni koskaan negatiiviseen sävyyn, eikä onneksi myöskään painostanut menemään isäni luokse vastoin tahtoani.

Nyt kun olen aikuinen olemme taas väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Näin. En erikoisesti pidä exästäni, enää, mutta luotan häneen, hän on ihan hyvä isä ja pojalleen tärkeä. Haluan tukea kaikin mahdollisin keinoin heidän suhdettaan. Jos huomaisin nihkeyttä isän luokse menemisessä selvittäisin mistä on kyse ja yrittäisin parantaa tilannetta.

SE TOINEN VANHEMPI ON SEN LAPSEN OIKEUS -niin paljon ei kannata kehittää vihaa exäänsä kohtaan, että lapsen paras unohtuu.

Ei meillä vihaamisesta ollut kysymys. Meidän teini ei kestänyt, kun isä ”koko ajan valitti ja huusi”.

Totta kai minä olisin halunnut teinin isälleen. Oma aika on luksusta.

Kyllä minä äitinä haluaisin selvittää tilannetta pitemmälle jos noin poikani sanoisi. Kyllä minä vähintään haluaisin tietää, että mistä valitti ja mitä huusi, ja kysyisin isältään, onko noin. Lähtisin vieläpä selvittämään, josko voitaisiin silti sopia jostain. Ei tuo riitä että kohauttaa olkia asialle ja toteaa että voi harmi ja se siitä sitten. Pitäähän teinin opetella selviytymään tuollaisestakin tilanteesta. Eri asia sitten jos isä on täyshullu tai addikti, mutta siitähän tässä ei kai ollut kyse?

tätä juuri tarkoitin kun kirjotin tuolla aiemmin, että pyrkisin selvittämään mistä on kysymys. Ja tämä että isä valittaa ja kontrolloi. Kyllä kyllä, niin meilläkin. kontrolloi kun ottaa luurin yöksi pois ja valittaa kun astiat ei mene koneeseen, läksykirja ei ilmesty eteen jne.

Tätä kiitollisuuden määrää kun exän kanssa molemmat haluamme kasvattaa lasta, eikä kilpailla siitä kumman luona teinillä on rennompaa.

En sano, että tästä olisi aloittajan tilanteessa kyse kun lähtötiedoista tämä ei tule ilmi. Mutta tulee siitä sen verran ilmi, että isän luokse menemättä jättäminen oli ilmoitusasia, jota minä en antaisi sen koskaan olla.

Voi AV-mamman katkeruutta ja miesvihaa kun tätäkin joku alapeukuttaa. Häiritsee niin kovin jos jotkut eronneet vanhemmat kykenee yhteistyöhön kasvatuksessa?

Me olemme eronneet juuri siksi, että mitään asioita ei voinut puhumalla selvittää. Ei ole sellaista mahdollisuutta, että exä oikeasti kertoisi minulle mitään rehellisesti, tai ottaisi minulta vastaan mitään kommentteja, tai varsinkaan kehitysehdotuksia.

Ei ole sellaista vaihtoehtoa että minä olisin hänen yhteydessä.

Mutta ei myöskään sellaista että pakottaisin tai painostaisin lapseni minnekään minne hän ei halua. Voi olla että hän ei osaa sanoittaa missä tarkalleen on vika, tai on isälleen liian lojaali kertoakseen minulle kaikkea. Mutta luotan lapseeni ja olen aina hänen puolella. Vaikka olisin mitä itse sopinut vapaalle ajalleni, jos lapsi sanoo, että haluaa jäädä kotiin, minä sanon että ok. Kysyn kyllä vähän ajan päästä, että miksi. Ja jos asia on selvitettävissä, hän ehkä menee myöhemmin. Mutta pakottamaan en ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Näin. En erikoisesti pidä exästäni, enää, mutta luotan häneen, hän on ihan hyvä isä ja pojalleen tärkeä. Haluan tukea kaikin mahdollisin keinoin heidän suhdettaan. Jos huomaisin nihkeyttä isän luokse menemisessä selvittäisin mistä on kyse ja yrittäisin parantaa tilannetta.

SE TOINEN VANHEMPI ON SEN LAPSEN OIKEUS -niin paljon ei kannata kehittää vihaa exäänsä kohtaan, että lapsen paras unohtuu.

Ei meillä vihaamisesta ollut kysymys. Meidän teini ei kestänyt, kun isä ”koko ajan valitti ja huusi”.

Totta kai minä olisin halunnut teinin isälleen. Oma aika on luksusta.

Kyllä minä äitinä haluaisin selvittää tilannetta pitemmälle jos noin poikani sanoisi. Kyllä minä vähintään haluaisin tietää, että mistä valitti ja mitä huusi, ja kysyisin isältään, onko noin. Lähtisin vieläpä selvittämään, josko voitaisiin silti sopia jostain. Ei tuo riitä että kohauttaa olkia asialle ja toteaa että voi harmi ja se siitä sitten. Pitäähän teinin opetella selviytymään tuollaisestakin tilanteesta. Eri asia sitten jos isä on täyshullu tai addikti, mutta siitähän tässä ei kai ollut kyse?

tätä juuri tarkoitin kun kirjotin tuolla aiemmin, että pyrkisin selvittämään mistä on kysymys. Ja tämä että isä valittaa ja kontrolloi. Kyllä kyllä, niin meilläkin. kontrolloi kun ottaa luurin yöksi pois ja valittaa kun astiat ei mene koneeseen, läksykirja ei ilmesty eteen jne.

Tätä kiitollisuuden määrää kun exän kanssa molemmat haluamme kasvattaa lasta, eikä kilpailla siitä kumman luona teinillä on rennompaa.

En sano, että tästä olisi aloittajan tilanteessa kyse kun lähtötiedoista tämä ei tule ilmi. Mutta tulee siitä sen verran ilmi, että isän luokse menemättä jättäminen oli ilmoitusasia, jota minä en antaisi sen koskaan olla.

Kasvatusfilosofioita on monia. Minä en usko pakottamiseen lainkaan. Pidän tärkeämpänä vaalia ihmissuhdetta kuin tuhota se nalkuttamisella.

Jos eksä on eri mieltä, niin se on ok. Hänellä on oikeus toimia tavallaan aivan samoin kuin minulla on oikeus toimia tavallani. Teini sitten saa päättää, kummasta tavasta tykkää enemmän, ja teini saa (ihan virallisesti) itse valita, missä asuu. Ja se on se riski, jonka tiukka kasvattaja ottaa; ei välttämättä enää näe lastaan. Onko tämä Hyvä vaihtoehto kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että lapsi ei saa itse päättää millaisen isäsuhteen luo kun katkerat eksät katkoo ne kumminkin.

Kyllä isä on ihan itse tuhonnut suhteen lapseensa, jos lapsi ei enää teininä halua mennä isälleen.

Luultavasti kyllä. Mutta on se mahdollista, että tuossa on pelattu toinen vanhempi ulos. Eikö totta? 

Minä väitän, että teini kyllä näkee totuuden pelaamisen läpi. Ei teinejä sumuteta niin helposti.

Jos isä on aina mukava, kun teini isälleen menee - miksi hän ei sinne menisi? Mikä voi saada teinin uskomaan, että isä ei olekaan mukava, jos ei sellaista koskaan näe?

Mutta teini kyllä sumuttaa, shoppailee parempien etujen majoituksen ja pelaa vanhempiaan vastakkain, jos siis hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Omakin yritti n 12 vuotiaana hetken, mutta huomattuaan, että perhana, isä ja äitihän juttelee näistä jutuista lopetti.

Puhu sinä omasta teinistäsi. Minä olen aina voinut luottaa omaani.

Omani ei ole juuri käynyt täytettyään 12. Valitettavasti iskänsä on elänyt niin, että ei ollut aikaa lapsilleen ja senkin vähän ajan käytti huutaen lapsilleen. Sama huuto jatkui puhelimessa. Onneksi eksä löysi uuden elämän, on unohtanut minut ja lapset, saadaan olla ja elää rauhassa ja hän voi huutaa pahaaoloaan uudelle perheelle.

Juu, valitettavasti en löytänyt hyvää puolisoa, ja iskää lapsilleni. Ollaan kuitenkin pärjätty näinkin. Ei teinin tarvitse mennä kärsimään sellaisen ihmisen luo, jok tuottaa huonoa mieltä ja oloa.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme eronneet juuri siksi, että mitään asioita ei voinut puhumalla selvittää. Ei ole sellaista mahdollisuutta, että exä oikeasti kertoisi minulle mitään rehellisesti, tai ottaisi minulta vastaan mitään kommentteja, tai varsinkaan kehitysehdotuksia.

Ei ole sellaista vaihtoehtoa että minä olisin hänen yhteydessä.

Mutta ei myöskään sellaista että pakottaisin tai painostaisin lapseni minnekään minne hän ei halua. Voi olla että hän ei osaa sanoittaa missä tarkalleen on vika, tai on isälleen liian lojaali kertoakseen minulle kaikkea. Mutta luotan lapseeni ja olen aina hänen puolella. Vaikka olisin mitä itse sopinut vapaalle ajalleni, jos lapsi sanoo, että haluaa jäädä kotiin, minä sanon että ok. Kysyn kyllä vähän ajan päästä, että miksi. Ja jos asia on selvitettävissä, hän ehkä menee myöhemmin. Mutta pakottamaan en ala.

Tuota minäkin olen monesti miettinyt: jos minä en ole lapseni puolella, niin kuka on?

Toki monesti tulee mietittyä, sumuttaako teini minua vai mistä on kyse. Mutta kun olen kaikki näkökulmat selvittänyt, niin päätän asian niin, että olen aina lapsen puolella.

Erotessamme exä oli alkoholisti, joka saattoi yöllä ollut kadonnut jonnekin kotoa, aina ryyppäämään. Tämän takia vaadin tapaamisetkin viikolle, koska viikonloppuna ryyppäsi sammuksiin asti luotettavasti kuin kello. Todellakaan en alkanut painostaa lasta menemään isälleen, jos ilmoitti ettei halua mennä nyt.

Exä myös yhtä luotettavasti on eron jälkeen vaihtanut naista kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Näin. En erikoisesti pidä exästäni, enää, mutta luotan häneen, hän on ihan hyvä isä ja pojalleen tärkeä. Haluan tukea kaikin mahdollisin keinoin heidän suhdettaan. Jos huomaisin nihkeyttä isän luokse menemisessä selvittäisin mistä on kyse ja yrittäisin parantaa tilannetta.

SE TOINEN VANHEMPI ON SEN LAPSEN OIKEUS -niin paljon ei kannata kehittää vihaa exäänsä kohtaan, että lapsen paras unohtuu.

Ei meillä vihaamisesta ollut kysymys. Meidän teini ei kestänyt, kun isä ”koko ajan valitti ja huusi”.

Totta kai minä olisin halunnut teinin isälleen. Oma aika on luksusta.

Kyllä minä äitinä haluaisin selvittää tilannetta pitemmälle jos noin poikani sanoisi. Kyllä minä vähintään haluaisin tietää, että mistä valitti ja mitä huusi, ja kysyisin isältään, onko noin. Lähtisin vieläpä selvittämään, josko voitaisiin silti sopia jostain. Ei tuo riitä että kohauttaa olkia asialle ja toteaa että voi harmi ja se siitä sitten. Pitäähän teinin opetella selviytymään tuollaisestakin tilanteesta. Eri asia sitten jos isä on täyshullu tai addikti, mutta siitähän tässä ei kai ollut kyse?

tätä juuri tarkoitin kun kirjotin tuolla aiemmin, että pyrkisin selvittämään mistä on kysymys. Ja tämä että isä valittaa ja kontrolloi. Kyllä kyllä, niin meilläkin. kontrolloi kun ottaa luurin yöksi pois ja valittaa kun astiat ei mene koneeseen, läksykirja ei ilmesty eteen jne.

Tätä kiitollisuuden määrää kun exän kanssa molemmat haluamme kasvattaa lasta, eikä kilpailla siitä kumman luona teinillä on rennompaa.

En sano, että tästä olisi aloittajan tilanteessa kyse kun lähtötiedoista tämä ei tule ilmi. Mutta tulee siitä sen verran ilmi, että isän luokse menemättä jättäminen oli ilmoitusasia, jota minä en antaisi sen koskaan olla.

Voi AV-mamman katkeruutta ja miesvihaa kun tätäkin joku alapeukuttaa. Häiritsee niin kovin jos jotkut eronneet vanhemmat kykenee yhteistyöhön kasvatuksessa?

Ehkäpä he alapeukuttivat tyyliäsi. Annat kirjoituksella itsestäsi aikamoisen justiinakuvan kaulin kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Näin. En erikoisesti pidä exästäni, enää, mutta luotan häneen, hän on ihan hyvä isä ja pojalleen tärkeä. Haluan tukea kaikin mahdollisin keinoin heidän suhdettaan. Jos huomaisin nihkeyttä isän luokse menemisessä selvittäisin mistä on kyse ja yrittäisin parantaa tilannetta.

SE TOINEN VANHEMPI ON SEN LAPSEN OIKEUS -niin paljon ei kannata kehittää vihaa exäänsä kohtaan, että lapsen paras unohtuu.

Se on vaan jännä kun monella miehellä se LAPSEN PARAS unohtuu ja kun lapsi on paikalle isukkiliini vetää kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa siihen oletko asenteellasi vaikuttanut lapsen arvostukseen toista vanhempaa kohtaan, teini-ikä on hankala ja silloin jos koskaan lähivanhemmalla on todella suuri merkitys sille, että teini säilyttää läheiset välit myös etävanhempaan. Teinithän eristäytyvät ja nyt isona riskinä on, että tuet käytöstä, josta on hänelle itseasiassa haittaa. Sinulle se sävystä päätellen olisi etu, mutta halusit tai et, lapselle parempi on pitää huolta suhteesta isäänsä. Vaikka vähän pakottamalla.

Ei hitto, mulle olisi ollut kamalaa jos oltaisi pakotettu vielä teininäkin menemään isän luokse. Olin ihan tarpeeksi nähnyt sitä kännäämistä siellä hänen luonaan kaikki viikonloput. Hänen vaihtuvat tyttöystävät huolehti minusta lähinnä. Kyllä siinä isäni sai jo mahdollisuuden luoda minuun yhteyttä, mutta jätti sen käyttämättä. Teininä on jo myöhäistä yrittää luoda yhteyttä lapseensa. Jos sitä ei ole siihen ikään mennessä tehnyt, teini alkaa itse vältellä etävanhempaansa. Sen huomaa jo tuosta, ettei isä soita lapselleen ja kysy suoraan häneltä miksei halua tulla.

Tämä. Jos kerran lapsi on pienestä asti viettänyt viikonloput isän luona, mutta sitten kun alkaa tulla siihen ikään ettei enää olekaan ihan ohjailtavissa, eikä halua enää mennä sinne, niin kyllä silloin on isä tehnyt jotain väärin.

Minä viihdyin isäni kanssa viikonloput niin hyvin, että oikein harmitti tulla takaisin kotiin. Isä vietti laatuaikaa kanssani, mihin äitini ei oikein kyennyt, koska hän joutui eron jälkeen tekemään kahta työtä ja oli aina väsynyt. Sain ottaa teininä kavereitakin mukaan isälle ja hän järjesti kaikkea kivaa meille, esimerkiksi teltta pihalle jossa saimme olla yötä. Hän vei museoihin ja opetti paljon erilaisia taitoja, kuten kalastamaan. Hän hankki koiran, josta tuli minulle erittäin rakas ja muistan sen koiran ikuisesti. Oikein odotin viikonloppuja että pääsen isän luo.

Vanhemmillani oli todella riitaisa ero koska se johtui pettämisestä ja sain kuulla paljon syyttämistä ja haukkumista molemmilta toisistaan, mutta ei mua ne asiat sinänsä kiinnostaneet. Lasta kiinnostaa lähinnä se oma suhde vanhempiensa kanssa. Lapset elää niin hetkessä.