Pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin muutto- mitkä asiat voivat tulla shokkina?
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta? Miten pienipaikkakuntalaisena sopeuduit Helsingin elämään?
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:17"]
Minulle on ollut yllätys ihmisten mukavuus. Naapurusto järjestää yhteisiä juhlia, kaikki morjenstaa ja on kivoja. Samaten lapsen koulussa vanhempainillassa on aina kaikkien vanhemmat paikalla ja osallistuvat mielellään yhteisiin juttuihin. Yhteisöllisyyttä ja samanhenkisiä ihmisiä on yllättävän paljon.
Toinen on turvallisuus. Siis se ettei Helsingissä tunnu sen turvattomammalta iltaisin kuin jossain pienemmässä paikassa - oikeastaan päin vastoin koska koskaan kadulla illalla et ole yksin vaan siellä on normaalia, selvää väkeä liikkumassa. Kuka tulee töistä, kuka ravintolasta.
Ratikoiden hitaus oli kanssa yllätys, kävellen pääsee melkein yhtä nopeasti muutaman pysäkinvälin, polkupyörä on nopein kulkuneuvo. Autolla ruuhkaa välillä turhan paljon, vaikka se ei ollutkaan yllätys.
Varmasti nämä liittyvät asuinpaikkaan vahvasti, mutta me olemme viihtyneet täällä lapsenkin kanssa loistavasti. Muutimme eräästä pikkukaupungista muutama vuosi sitten.
[/quote]
Jep, huikeita kaupunginosia on esimerkiksi Käpylä, Vallila ja Kumpula. Viikki on uudempaa asuinaluetta, mutta kyllä täälläkin yhteisöllisyyttä on. Minäkään en ole pelännyt ikinä kaupungilla öiseen aikaan.
Tuosta muun Suomen tuntemattomuudesta: itse huomasin asian lähinnä teini-iässä, kun olin tekemisissä syntyperäisten helsinkiläisten nuorten kanssa. Muualla asuvat saivat näiltä epäuskoista hihitystä osakseen, jos eivät tienneet vaikka Oulunkylän tai Pakilan sijaintia. Tai metron päätepysäkkejä.
Tietenkään nämä samat teinit eivät olisi osanneet nimetä yhtä ainutta Tampereen kaupunginosaa (eikä pidäkään, kuten ei pidä muiden osata Helsingin lähiöitä), mutta sehän on Aivan Eri Asia...
Aikuisten keskuudessa en ole huomannut enää samaa ilmiötä.
Hei 10.
Virhe siinä mielessä, että miksi lähteä hakemaan elämyksiä muualta, kun ei tunne omaa kotikaupunkiakaan tarpeeksi, jotta osaisi kertoa siitä ulkopaikkakuntalaisille tai vaikka ulkomailla? Virhe siinäkin mielessä, että jos saa lapsia ja lapset eivät ole käyneet Helsingissä muilla saarilla kuin Korkeasaaressa, kokeneet ulkoilmatapahtumia, puistoa, markkinoita, turistien suosimia kohteita, kauppahalleja, loppukesän pimeneviä iltoja asfaltilla, ilotulitulituksia, ottelutunnelmia, siirtolapuutarhoja, luonnossuojelualueita, hiekkarantoja, erilaista arkkitehtuuria, ajan kerrostumista, kaupunkisuunnistusta vanhempien kanssa, leikkipuistoja vähän laajemmin ja vaikka mitä muuta. Ope kysyy koulussa, että onko kukaan käynyt siellä ja nähnyt tätä ja lastasi vain jännittää tuleva retki! Eikä hän tiedä, että missä päin Helsinkiä retkikohde on! Onneksi koulu sentään vie museoihin!
8.
Hämmentävintä oli ensin oppia se, että bussille pitää huitaista jos haluaa sen kyytiin. Jos vain toljottaa sitä eikä viito, se posottaa ohi.
Yllätyksinä tulivat ehkä
- välimatkojen pituus. Pikkukaupungissa oikeastaan kaikki on maksimissaan vartin matkan päässä, mutta täällä matkoihin voi mennä aikaa. Myös kilometreissä välimatkat saattavat olla todella pitkiä, esimerkiksi meiltä yhden ystävän luo 32 km Espoosta Helsingin Aurinkolahteen. Ei ihan joka päivä tule piipahdettua :)!
- miten paljon luontoakin pääkaupunkiseudulta löytää ja sienimetsään ym. voi päästä pyörällä tai ainakin julkisilla.
Helsingissä on myös metsää, peltoja ja kotieläintiloja. Siis maaseutua kaupungissa. Jokainen halukas helsinkiläislapsi pääsee harrastamaan navetta-, lampola-, sikala-, kanala- ja tallitöitä hyvin edullisesti. 5 euron jäsenkortilla muistaakseni per kausi. Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen järjestämää toimintaa. Ei hullumpi harrastus? Tosin kotona saa olla jatkuvasti pesemässä lapsen haisevia vaatteita.
Yllätyin siitä, miten ystävällisiä ihmiset oikeasti ovat. Monet ihmiset, joihin olen täällä tutustunut, ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä, espoolaisia tai vantaalaisia, ja jotenkin vaan se perusluonne eroaa tietyllä tapaa muualta päin Suomea kotoisin oleviin - jotenkin paljon rennompaa ja avarakatseisempaa. Yllätyin myös siitä, miten paljon kauneutta ja luonnonläheisyyttä täällä voikaan kokea. Rakastan merta, ja sitä täällä riittää, lisäksi metsää, mistä on löytänyt jopa yllättävän paljon mustikoita :) Kulkeminen paikasta toiseen saattaa kestää, mutta siihen tottuu, ja julkinen liikenne toimii hyvin. Tällä hetkellä asun Espoon puolella, mutta olen oikein hyvin kotiutunut pääkaupunkiseudulle, eikä täältä tekisi ihan heti mieli muualle lähteä.
Miinuspuolena tuon kulkemisen hitauden kanssa se, että tietyntyylisiä maahanmuuttajia, spugeja ja muita hörhöjä on tietyillä alueilla oikeasti paljon. Jos kuitenkin on mahdollista hieman katsoa, ettei muuta ihan millekään kamalimmalle alueelle, ei noistakaan nyt pahempaa vahinkoa ole.
Lähes aina on joku hullu tai humalainen juuri siinä julkisessa kulkuvälineessä missä sinäkin olet.
Se, miten hiton vaikeaa on saada ystäviä. Ja se, etteivät vieraammat ihmiset juurikaan juttele. Ja se, että yksinkertaisenkin asian hoitamiseen saa varata ihan hitosti aikaa. Pienten lasten kanssa on paljon hankalampaa kaikin puolin, kuin kotipuolessa, jossa asustellaan omakotitaloissa, on hyvät pihat, lyhyet välimatkat ja helppo hurauttaa tarvittaessa autolla melkein ovelta ovelle.
Minulle on ollut yllätys ihmisten mukavuus. Naapurusto järjestää yhteisiä juhlia, kaikki morjenstaa ja on kivoja. Samaten lapsen koulussa vanhempainillassa on aina kaikkien vanhemmat paikalla ja osallistuvat mielellään yhteisiin juttuihin. Yhteisöllisyyttä ja samanhenkisiä ihmisiä on yllättävän paljon.
Toinen on turvallisuus. Siis se ettei Helsingissä tunnu sen turvattomammalta iltaisin kuin jossain pienemmässä paikassa - oikeastaan päin vastoin koska koskaan kadulla illalla et ole yksin vaan siellä on normaalia, selvää väkeä liikkumassa. Kuka tulee töistä, kuka ravintolasta.
Ratikoiden hitaus oli kanssa yllätys, kävellen pääsee melkein yhtä nopeasti muutaman pysäkinvälin, polkupyörä on nopein kulkuneuvo. Autolla ruuhkaa välillä turhan paljon, vaikka se ei ollutkaan yllätys.
Varmasti nämä liittyvät asuinpaikkaan vahvasti, mutta me olemme viihtyneet täällä lapsenkin kanssa loistavasti. Muutimme eräästä pikkukaupungista muutama vuosi sitten.