Miksi kaikki on nykyään ihan hirveän väsyneitä?
Ja kongnitiivisia ongelmiakin tuntuu olevan, mikään ei kiinnosta.
Kommentit (31)
Varmaan yliannostus corona-sontaa.
Jos töissä istutaan koneella, kotona istutaan koneella ja lopuksi ei nukuta tarpeeksi niin ei mikään ihme.
Uutiset masentaa ja väsyttää mua. 1,5 vuoden koronapelottelu. Ei vaan jaksa enää millään. Yritän välttää nimenomaan uutisten lukemista, some ei niinkään väsytä koska siellä aiheet ovat muuta.
Ja siten hellekesä oli aika tyrmäävä. Ei saanut nukuttua, eikä oltua oikein mitenkään. Kaikki normaalit piristävät kesäpuuhat jäi tekemättä.
Meillä kaikki mitä ratkaisee, on konsultin "utilisaatio" eli tuntilaskutettu työ. Tällainen itsensä myyminen on erittäin raskasta introvertille ja muutenkin se jatkuva tulospaine on kuin hirttosilmukka kaulassa. En saa työasioita päästäni edes neljän viikon vuosilomalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos töissä istutaan koneella, kotona istutaan koneella ja lopuksi ei nukuta tarpeeksi niin ei mikään ihme.
Minä hyvin mielelläni kyllä nukkuisin tarpeeksi.
Perseen kuvaaminen on raskasta. Pitää olla isompi perse ja enemmän seuraajia kuin naapurin
Jennica-Charlotella.
Työ vie kaikki voimat ja siihen päälle esimiehen jatkuva v*****u. Liikaa töitä ja liian vähän tekijöitä ja tästäkin vähästä aina joku saikulla. Jos haluais kaikki tehdä mitä pitää, niin sais tehdä 12-15 tuntii päivässä.
Stessi työstä vaikuttaa yöuniin. Ei siinä muuta tarvii niin johan väsyttää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja kyllä, vain toimistotyö kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän porukka ole väsyneitä korona-ajan vuoksi. Eikä todellakaan mikään ihme.
Minulla vireystaso nousi dramaattisesti "pakotetun" etätyön myötä. Ei tarvitse enää kuluttaa rajallisia resurssejaan työpaikan hiekkalaatikkoleikkeihin ja tekohymyilyyn. Lisäksi työmatkojen puuttueessa saan nukkua pidempään.
Nykyinen elämäntyyli kaikkinensa ei sovi ollenkaan ihmiselle. Kontaktit puuttuvat nyt kokonaan. Ihminen ei tule kuulluksi. Työ on liian stressaavaa ja epäinhimillistä seurantaa on koko ajan. Ilman nettiä elämä on toisenlaista. Ehkä siirrymme netittömyyteen pakon edessä, kun rikolliset ovat vallanneet tekoälyineen kaikki yritykset ja yhteisöt, sairaalat, pankit jne. Sen jälkeen riittää työtä kaikille.
Ei ole mitään asiaa mistä olisin enää erittäin kiinnostunut ja intohimoinen. Tunne-elämäni on muuttunut erittäin tasapaksuksi puuroksi.
Lukekaa/kuunelkaa Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirja. Niin ymmärrätte.