Miten te ekstrovertit jaksatte koronan keskellä?
Valtaväestö suomalaisistakin on ekstroverttejä. Koronauutisoinnissa on muistettu kertoa introverteistä miten he kokevat elämän mielekkäämmäksi näinä hiljaisina aikoina, mutta entä me jotka elämme sosiaalisten suhteiden avulla, iloitsemalla ja puhumalla sekä nauttimalla sosiaalisista kontakteista?
Esimerkiksi äitiysvalmennukset on etänä nykyisin, ensisynnyttäjä ystävän puolesta tuntuu pahalta kun ei pääse livenä käymään siellä. Pikkulapsiryhmät, vertaistuet yms on lopetettu ja tuoreet äidit sekä isät tasapainoilevat yksin kotona.
Ei ole kulttuuritapahtumia juurikaan, ei mitään minne mennä ihmisten joukkoon ettei tuntisi oloaan niin yksinäiseksi tai vaihtaa sananen kasvotusten jonkun toisen kanssa. Itse koen puhelimessa keskustelun hengettömäksi, en vain saa siitä mitään irti.
Huomaan, että alan olla uupunut yksinäisyyteen. Koen masennuksen oireita ja kaipaan hirvittävästi seuraa, eri tuoksuja, naurua, kahvilan astioiden kilinää, murteita ja PUHETTA!! Ihmisten elämän ääniä!
Sama koti, samat kuviot, sama etätyö. Kotona 24/7 ja joskus lähikauppaan tekemään ruokaostokset. Se onkin ainoa iloni.
Tekee mieli nukkua koko ajan, väsyttää koko ajan. Olen innoton avaamaan läppärin ja naputtelemaan tyhjänpäiväisiä tekstejä. Jos voisi vain herätä tästä ja huomata, että tämä yksinäisyys olikin vain pahaa unta.
Kommentit (2)
Nää parivuotta on todellakin ollut täyttä tuskaa, ollaan käytetty palveluita niin kauan kuin on ollut mahdollista, mä oon tottunut harrastaa paljon, viikonloppuna ollaan aina käyty uimahallissa, museoissa, ravintoloissa... Tosi tylsää kuin elämä on nykyään rajoittunut vaan kotiin. Naapurit eivät ole yhtään saman henkisiä, heitä lähinnä kiinnostaa onko pihassa joku saamarin trampoliini minkä taloyhtiö on kieltänyt, samaan aikaan itse ovat pohjattoman laiskoja ja koiratkin pitää paskattaa leikkipihalle, eikä tarpeita todellakaan vaivaannuta keräämään.
Kyllä ois ehdottomasti törkeää pitää yllä mahdollisuuksia harrastaa, se lisää hyvinvointia, vaikka nää naapurin tontut on eläneet koko elämän sillä että kytätään kenet se marjatta tänään tuo baarista kotiin, niin ei kiitos ei kiinnosta, mä haluan itse sinne baariin.
Jaksan ihan hyvin, koska mulla ei sosiaaiset suhteet perustu puolituttuihin ja tuntemattomiin Tarkoitan, että tapaan lähisukulaisiani (vanhempani ja siskoni) sekä ystäviäni ja kavereitani. Halutessani voisin käydä myös toimistolla ja tavata työkavereitani, mutta tein jo ennen pandemiaa etätöitä.