Olen 38-vuotias nainen ja tunnen itseni nuoreksi tytöksi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että voi *kokea* itsensä nuoreksi tytöksi, mutta sen näkeminen peilistä on kyllä itsepetosta.

Niin, jännä mutta minä näen ja tunnen samoin.

Täytän 37.

Minä en vaan näe itseäni vanhempana . Joskus valokuvista mutta monesti en niistäkään.

Minä en tunne enkä näe peilistä 37-vuotiasta. Minusta se on vaan hyvä. Jossain vaiheessa luulin että siinä on jotain väärää. Ei ole vaan jos on tällaisella ominaisuudella varustettu, se kannattaa ottaa lahjana. Kerran (KERRAN!) esim tänä vuonna olen kauhistellut otsaryppyjäni ja sitten tajusin että tosi monella nuorellakin menee otsa ruttuun ja sitten vaan jotenkin unohdin ne...

Näen myös nuoren tytön ja tunnen että olen sama persoona kuin 13-vuotiaana ja että olen jotenkin ”tullut kotiin”.

Sisälläni on jokin sellainen iätön elämän liekki.

Ja sen olen saavuttanut jotenkin sitä kautta että en häpeä , en nolostele tai morkkaa itseäni enääz enkä arvostele toisia arvostelun vuoksi. Olen ollut ja valmis olemaan nolo, heikko, herkkä ja tarvitseva, valmis olemaan niitä asioita joille muut nauravat . Ja se vapaus on se elämän liekki!

Mä kävin vaginan kiristysleikkauksessa, ja tunnen itseni taas teiniksi.

t.50v

Eiköhän kaikki keski-ikäiset ja vanhatkin ihmiset tunne itsensä nuoriksi. Itsekin olen yli 40, mutta en todellakaan tunne itseäni tämän ikäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin vaginan kiristysleikkauksessa, ja tunnen itseni taas teiniksi.

t.50v

Saitko neitsyydenkin takaisin?

Tässä kesällä lapsen konfirmaatiossa huomasi, kuinka upeita, nuoria naisia ripille pääsevät ovat, ja totuus iski lujaa:

mun parhaat päivät on takana!

:(

N36

Vierailija kirjoitti:

Tässä kesällä lapsen konfirmaatiossa huomasi, kuinka upeita, nuoria naisia ripille pääsevät ovat, ja totuus iski lujaa:

mun parhaat päivät on takana!

:(

N36

No älä nyt... Mitä taakseen jättää, saattaapi eestä löytää.

Luulen olevani komeampi nyt viisikymppisenä kuin parikymppisenä. Onkohan se fyysistä vai psyykkistä laatua...

Olen 40, enkä varmasti näytä ikäistäni nuoremmalta, mutta en myöskään ajattele tai voivottele ikääni. Pystyn samastumaan teineihin ja vanhuksiin. Olen pienen lapsen äiti. En näe, että nyt pitäisi surkutella vanhuutta kun elämästä on puolet jäljellä.

Mä taidan olla poikkeus 😂

Olen 40 v., ja tunnen itseni ihan nelikymppiseksi. Ja näytänkin ihan ikäiseltäni.

Eikä siinä ole mitään negatiivista! Koen olevani seesteinen aikuinen, joka osaa hoitaa asiansa ja olla hyvä, kypsä vanhempi lapsilleenkin. Ja muutenkin on suhteellisuudentajua, armollisuutta, järkeä elämää ja ympärillä tapahtuvaa kohtaan.

Elämäni on hyvää. Enhän ole edes vanha, vaikka olenkin 40. Jaksan ihan hyvin ja kiinnostun vielä uusista asioista. Elän parasta aikaa juuri nyt, siltä tuntuu.

Testi

R o s k a porukkaa

Sori ei siis aloittaja vaan nämä nälvijät

Olen 37-vuotias ja tunnen olevani ikäiseni. Silti, on enemmän sääntö kuin poikkeus, että minua luullaan ikäistäni nuoremmaksi. Luultavasti syy on pukeutumisessani ja (kuulemma) iloisessa luonteessani. Erikoista sikäli, koska kyllä mulla on myös 5-kymppisiä ystäviä, eivätkä he ole mitenkään elähtäneitä tai ilottomia.

Yleensä nuoremmat, alta 30 v, luulevat minua ikätoverikseen ja vaikuttavat hämmentyneiltä, kun paljastuu etten olekaan. Papereita myös kysellään joskus. Naamasta ja kropastani olen kyllä selkeästi 37 v. Olen melko puhelias ja tutustun suht helposti uusiin ihmisiin, jos itse haluan. Ja ei, en ole naiivi höpsö tai höslääjä.

Sori testailin mikä oli se sana mikä esti vastaukseni. Sensuuri on täällä selvästi kiristynyt eikä noita tyyppejä jotka ovat tuota porukkaa kuin viestissä 32 sanon, saa kutsua niiksi. Tämä oli vastaukseni viestiin jossa ihmeteltiin kielteisen sävyisiä vastauksia. Niin siihen yritin vastata, että tän paikan anonymiteetti vetää puoleensa noita 32 viestissä mainittuja.

Aika tyttöhän oletkin vielä,

Terv N55

Mulla on ehkä vähän samaa ongelmaa, peilistä katsoo kyllä aikuinen nainen, mutta tunnen itseni nuoremmaksi, jopa lapselliseksi ja en oikein tiedä miten "aikuiset " suhtautuvat asioihin. Omat ikäiseni tuntuvat elämässään paljon enemmän aikaansaaneilta.

Kun täyttää 40 niin mitä saa tehdä, miltä näyttää, miltä taholta voi hakea luvan liikkua ulkona,  miten pukeutua,  mitä puhua?  Palstalla on suurta paheksuntaa raameista poikkeaville.  Antakaapa täsmälliset ohjeet jos sellaiset on mielessä sekä perustelut.  Se tapa itsesi on liian radikaali koska nelikymppiselläkin voi olla velvoitteita. 

Mun äiti on 71v ja sanoo samaa. Ja elääkin edelleen kuin nuori tytönheitukka. On todella iloluonteinen ja miehiä pyörii jaloissa, jopa montakymmentä vuotta nuorempia.

Se mikä tässä on hassua, että itse olen nelikymppinen nainen, enkä ole missään elämäni vaiheessa tuntenut itseäni nuoreksi tytöksi, en edes silloin nuorena tyttönä. Olen ikään kuin syntynyt vanhana. Oon ollut ihan vauvasta asti sellainen kuin olen nyt, no ulkonäkö tietenkin vanhentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehkä vähän samaa ongelmaa, peilistä katsoo kyllä aikuinen nainen, mutta tunnen itseni nuoremmaksi, jopa lapselliseksi ja en oikein tiedä miten "aikuiset " suhtautuvat asioihin. Omat ikäiseni tuntuvat elämässään paljon enemmän aikaansaaneilta.

Niin ja jotenkin vaan aikuismaisemmilta. Tehdään aikuisten juttuja. Suunnitellaan asioita, eletään tiettyjen raamien sisällä. Ovat ennalta-arvattavia, tylsiä.