Lue keskustelun säännöt.
Mitä teit 20-vuotiaana?
13.09.2014 |
Erosin itse juuri pitkäaikaisesta poikaystävästäni, muutin ulkomailta takaisin Suomeen kotikaupunkiini ja en tiedä mitä oikein tekisin. Tykkään matkustaa ja koko Eurooppa onkin jo koluttu läpi. Jos olisi rahaa, lähtisin pidemmälle.
Stressaa myös se, että haluiaisin lapsia nuorena. Nyt ei ole enää edes miestä.
Mikä teidän tilanteenne oli, mitä teitte?
Kommentit (60)
Opiskelin Englannissa ensimmäistä vuotta yliopistossa ja seurustelin brittimiehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Treenasin ylioppilaskirjoituksiin. Koulussa pärjäsin, ulkonäköni perusteella en saanut arvostusta, tai edes hyväksyntää.
Valmistuin toiveammattiini, ja sain heti vakipaikan. Palkka oli susihuono. Menimme kihloihin poikaystäväni kanssa. Vietimme viikonloput yhdessä, ja sunnuntai-iltaisin oli raastavaa erota, hänen opiskelupaikkakunnallaan ja minun työpaikkakunnalla oli 200 km välimatkaa. Haaveilin perhe-elämästä ja vauvakuumeilin.
Oin kihloissa, ostin talon, tein töitä.
Nain kaksikymppisvuoden paatteeksi voin antaa pienen vuosiraportin: asuin (vielakin) ulkomailla, tienasin 75 opintopistetta, aloitin hauskan osa-aikatyon, sain paremman flexityon, sain oman alan opetustyon, jouduin lopettamaan ensimmaisen noista kun aika loppui kesken. Asuin edelleen avomiehen kanssa yhdessa. Matkustin pari kertaa, liikuin paljon. Ihan hyva vuosi siis!
21-vusikatsaukseen olisi tarkoitus saada valmistuminen ja maisterinopintojen aloittaminen. Ja oman alan kaytannon tyot. :) lapsia ajattelin hankkia vasta kolmekymppisena, kun enhan mina edes saa toimia itsenaisesti ammatissani kuin viiden vuoden paasta. Nytkin kayn kotona vain kaantymassa etta ehtii tehda kaikki opiskeluhommat ja tyotunnit. Hyva etta naen miestakaan paivan aikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin nykyisen aviomieheni kanssa ja opiskelin yliopistossa. Jonkin verran juhlin kavereiden kanssa, mutta paljon olin myös miehen kanssa kotona tai käytiin kahdestaan elokuvissa jne
Valmistuin ylioppilaaksi ja sain esikoiseni. Asuin silloisen mieheni kanssa ja suunnittelin tekeväni lapsia vielä jokusen. Opiskelu ja työ ei ollut ensimmäisinä mielessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlin ja bailasin ja juhlin ja bailasin.
Jaa a, silloin olin parisuhteessa vielä. Kun erosin, niin varmaan vuoden jaksoin mennä ja liihottaa... Nyt on kulunut 4 vuotta sinkkuna ja alkaa olemaan vähän tylsää. Tietysti edelleen nautin ystävien seurasta, matkustelusta (mitä nyt töiden ohessa pystyykään), bilettämisestä, miesten pokailusta ym. Mutta jotenkin kaipaa jo vähän rauhottumista ja sitä oikeaa jostain. En tiedä tulenko saamaan, kauhea ikäkriisi ja olen vasta 24v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä, töitä, töitä, muutin yhteen mieheni kanssa, töitä, töitä, töitä, otettiin kissa, töitä, töitä, joskus harvoin käytiin radalla.
3, olitko kauan seurustellut ennen sinkkuaikaa? Monien kanssa vuosien varrella, vai vaan yhden? Miksi olet yhä sinkku, mitä arvelet? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin 2v lasta, opiskelin ja mies kävi duunissa
Olin kotona rakastavan miehen vierellä, opiskelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin Pariisissa ja seurustelin silloisen ranskalaisen poikaystäväni kanssa. Ei siitä lopulta tullut mitään ja muutin lopulta takaisin Suomeen.
Opiskelen, tapaan kavereita, tapailen miehiä, juhlin, teen töitä, laitan asuntoa kivaksi, luen kirjoja, urheilen. Hakuna matata.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 16:16"]3, olitko kauan seurustellut ennen sinkkuaikaa? Monien kanssa vuosien varrella, vai vaan yhden? Miksi olet yhä sinkku, mitä arvelet? :)
[/quote]
Kyllä 4v. ja sitä ennen oli pari jotain teinisuhdetta. Syy sinkkuudelle on vähän kinkkinen... Toisaalta olen sellainen, joka nauttii itsenäisyydestä ja siitä, ettei tarvitse sitoutua. Toisaalta taas kaipaan sellaista ihmistä lähelle, joka olisi minulle se oikea. Olen ehkä vähän nirso miesten suhteen ja haluan olla varma kaikesta. Säätöjä on ollut aika paljon, mutta jostain syystä niistä ei ole tullut mitään pysyvämpää.
Mulla oli oma yritys, tein siis töitä ja bailasin vapaa-ajat. Välillä nukuin muutaman tunnin :) Poikaystävää ei ollu, vakipanoja pari ja irtonumeroita lisäks. Hitsi se oli hauskaa aikaa!
Sain esikoiseni, kun olin 20 v ja 3 viikkoa.
Aloitin työharjoittelun alalla, jonne halusin. Nyt 10 vuotta myöhemmin voin sanoa, että kannatti.
Olin miltei koko ajan poikaystäväni kanssa, ja juhlittiin joinakin iltoina paljon. Nykyään ei kuitenkaan juhlita paljoa.. :) Ollaan molemmat jo yli 34v.