Miksi monet keski-ikäiset ja vanhemmat naiset eivät siedä lapsia?

Ehkä he salaa toivovat, että saisivat joskus omia lapsenlapsia, mutta tietävät toiveen turhaksi?

Itselläni on noin, mutta toisin päin eli pidän kovasti lapsista ja lapsetkin usein juttelevat kanssani. Minä en tule saamaan lapsenlapsia ikinä

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan huomannut tuollaista, päinvastoin Suomessa ne on nimenomaan keski-ikäiset ja sitä vanhemmat jotka lapsista tykkää ja saattaa tuntemattomiakin lapsia huomioida.

Ylipäätään keski-ikäiset naiset ovat aina olleet minulle tosi mukavia, enkä tunnista yhtään niitä iänikuisia nettipalstojen tarinoita joissa vanhemmista naisista maalataan jotain ikäviä, happamia olentoja.

Itselläni kun on aivan päinvastaiset kokemukset.

Lapsirakas N28

Ai niin unohtui: sen lisäksi että olen lapsirakas ja ollut itsekin vielä aika vasta lapsi, niin minulla on myös itselläni yksi lapsi ja lapseni ikäisiä pikkusisaruksia, kummilapsia ym. eli tästä aiheesta jotain kokemusta löytyy.

Silloin kun niiden lapset oli pieniä ei äitejä kunnioitettu, kuten nykyään. Piti häpeissään luikkia pakoon jos lapsi erehtyi itkemään. Vanhuksia piti nöyristellä, antaa tietä tietä vaikka se rattaiden ja kauppakassien kanssa on usein hankalaa ja kuunnella kommentointia ventovierailta.

Nykyään em. ei tarvitse sietää yhtään. Halutessaan voi hymyillen vastata takaisin jotakin nasevaa.

Eivät vain tykkää huonosti kasvatetuista ja huonon käytöksen omaavista lapsista.

Hyväkäytöksiset ovatkin sitten ok.

Vierailija kirjoitti:

Aloin viisikymppisenä oman eroni jälkeen seurustella miehen kanssa, jonka nuorin lapsi oli 8v. Kun omani olivat jo aikuisia, huomasin, etten enää jaksa parisuhdetta, jonka reunaehdot sanelee lapsesta huolehtiminen. Lopetin suhteen. Mies haukkui minut aivan lyttyyn ja tulkitsi asian niin, että lopetin suhteen, koska vihasin hänen lastaan. Ei se niin ollut, vaan halusin kahden aikuisen ihmisen suhteen, jossa voi mennä ja tulla aika vapaasti.

Hyi kauhea viiskymppinen mies ja alakouluikäisiä lapsia. Kierrän kaukaa. Mitäs ei ollut valppaana silloin kun lapset piti tehdä. 

Mä en ole myöskään huomannut tällaista. Mulla on itselläni ehkä menossa sellainen allergisoitumisesta toipuminen. Pienten lasten vanhemmat on usein hoitajan tarpeessa, enkä nyt just pysty hoitamaan ketään. Se työmäärä oli valtava omien lasten kohdalla ja he edelleen tarvitsevat minua (kannatti kyllä, elämäni tärkein sisältö). Ehkä olen toipunut siihen mennessä, että omat lapseni saavat lapsia. Jos eivät saa, voin tarjoutua sukulaisten lasten hoitajiksi. Sellainen 10 vuotta taukoa tähän kuitenkin. En silti katso nuivasti kenenkään lapsia, mutta arvostan aikuisten kanssa vietettyä aikaa. 

Itse olen vela ja mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän pidän lapsista. Musta tulisi loistava mummo.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun niiden lapset oli pieniä ei äitejä kunnioitettu, kuten nykyään. Piti häpeissään luikkia pakoon jos lapsi erehtyi itkemään. Vanhuksia piti nöyristellä, antaa tietä tietä vaikka se rattaiden ja kauppakassien kanssa on usein hankalaa ja kuunnella kommentointia ventovierailta.

Nykyään em. ei tarvitse sietää yhtään. Halutessaan voi hymyillen vastata takaisin jotakin nasevaa.

Äidit nimenomaan oli kunnioitettuja, ei tarvinnut kuin katsoa päin ja tajusi menneensä liian pitkälle.  Ja vanhuksia kunnioitettiin silloin ja niin tehdään nykyäänkin. Sinä taidat olla sitä hiirien lailla sikiävää sorttia jonka mukuloita saan muutaman kerran vuodessa poimia ajoradalta. Te pilluleveänä elämäänne kyntävät märehtijät ette katso yhtään jo niiden tehtyjen perään. Lisää pitää silti saada, vaikka edellisetkin elää kuin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun niiden lapset oli pieniä ei äitejä kunnioitettu, kuten nykyään. Piti häpeissään luikkia pakoon jos lapsi erehtyi itkemään. Vanhuksia piti nöyristellä, antaa tietä tietä vaikka se rattaiden ja kauppakassien kanssa on usein hankalaa ja kuunnella kommentointia ventovierailta.

Nykyään em. ei tarvitse sietää yhtään. Halutessaan voi hymyillen vastata takaisin jotakin nasevaa.

Minä olen keski-ikäinen, enkä ole kyllä ikinä häpeissäni luikkinut mihinkään lasteni kanssa. Onpa ihmisillä hassuja kuvitelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun niiden lapset oli pieniä ei äitejä kunnioitettu, kuten nykyään. Piti häpeissään luikkia pakoon jos lapsi erehtyi itkemään. Vanhuksia piti nöyristellä, antaa tietä tietä vaikka se rattaiden ja kauppakassien kanssa on usein hankalaa ja kuunnella kommentointia ventovierailta.

Nykyään em. ei tarvitse sietää yhtään. Halutessaan voi hymyillen vastata takaisin jotakin nasevaa.

Äidit nimenomaan oli kunnioitettuja, ei tarvinnut kuin katsoa päin ja tajusi menneensä liian pitkälle.  Ja vanhuksia kunnioitettiin silloin ja niin tehdään nykyäänkin. Sinä taidat olla sitä hiirien lailla sikiävää sorttia jonka mukuloita saan muutaman kerran vuodessa poimia ajoradalta. Te pilluleveänä elämäänne kyntävät märehtijät ette katso yhtään jo niiden tehtyjen perään. Lisää pitää silti saada, vaikka edellisetkin elää kuin pellossa.

Kiitos sivistyneistä sanoistasi. Minulla on kaksi lasta, jotka olen aviomieheni kanssa saanut IVF-hoidoilla. Olemme kummatkin akateemisia ja vanhempani tohtoreiksi väitelleitä.

Pílluni leveyttä en ole ehtinyt vielä mittaamaan ja lapseni olen synnyttänyt suunnitellulla sektiolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka ei siedä lapsia on VELOJA. Me joilla on lapsi, rakastetaan lapsia. Mulle muidenkin lapset on rakkaita ja tärkeitä.

T. Keski-ikäinen

Ps. Kiva yleistysaloitus taas…

Kun et pidä yleistyksistä, niin miksi teet sitä itse?

Tosiaan miksi yleistät, että kaikki joilla on lapsia rakastaisi muidenkin lapsia. Minulla on lapsi, joka on minulle rakas ja tärkeä. Vieraista lapsista en pidä, paitsi hyvin kasvatetuista lapseni kavereista. "Huonosti" käyttäytyviä lapseni kavereita en päästä kotiini laisinkaan. Lapseni saattaa heidän kanssaan leikkiä koulussa tai puistossa.

Entäpä miehet: miten eri-ikäiset miehet sietävät muiden lapsia?

Näppituntumana sanoisin, että pyrkivät pysymään loitolla mahdollisuuksoen mukaan, ettei tarvi ottaa kantaa. Tyypillinen miesreaktio.

Hormonaaliset syyt. Eikä se äkäisyys rajoitu lapsiin, lapset ovat vain helppo kohde, koska heidän nuoruudessaan lapsiin sai purkaa kaiken kiukun.

Koska lapsia ei tarvitse jaksaa, onneksi ei ole yhtäkään. 😊😄

Mä inhoan jos lapsi on huonokäytöksinen ja vanhemmat ei ees yritä puuttua siihen! Oman 6v lapsen oon kasvattanu kunnolla ja en oo ikinä törmänny ihmiseen joka siitä ei pitäis, koska ei hypi seinille/melua/ole epäkohtelias/kuvittele olevansa maailman keskipiste. N26

Vierailija kirjoitti:

En minä pitänyt kaikista lapsista nuorenakaan. Ikä ei ole vaikuttanut asiaan mitenkään.

Minä en pitänyt silloinkaan, kun olin itsekin lapsi. Enkä pidä nyt.

Voi olla, että he ovat nähneet elämässään jo tarpeeksi lapsia ja hoitaneet heitä. Haluaisivat, että vihdoin olisi heidän aikansa ja joku huomioisi heitäkin. Ettei ole vaan se tyyppi, joka hoitaa kodin, hoitaa ihmisten sotkut j a kuuntelee murheet, käy töissä ja maksaa verot, lasten kulut, nuorten kulut. Kun ikää alkaa karttumaan ja hoitovastuu vaan jatkuu ja jatkuu, joskus ilman vastapalveluksia, tulee mieleen, että tätäkö tämä loppuelämä on - muiden passaamista ja heidän kulujensa maksamista. Useat keski-ikäiset ja vanhemmat naiset ovat saaneet itse sellaisen lapsuuden, että ei heitä juuri passattu - olivat vaan työvoimaa lapsesta asti. Nyt sitten nykylapset ja nuoret perseilevät ovat passattavina, joten ei ihme jos vanhempi väki on vähän katkerana. Lapsena sait raataa toisten hyväksi, nuorena raadoit toisten hyvöksi ja nyt vanha raadat toisten eteen....

Älä yleistä, kiitos!!!! Itse pidin nuorena lapsista ja niin myös nyt keski-ikäisenä. Ihan nuorena tyttönä olin myös  hoitamassa lapsia, joten kai olen lapsirakas luonteeltani. 

Voiko tästäkään tehdä yleistystä iän perusteella. Mun yksi tuttu vihasi lapsia jo nuorena, eikä niistä keski-ikäisenäkään pidä.