Onko totta, että alkoholiongelmaiset viettävät mieluummin aikaa esimerkiksi puistojen penkeillä toisten alkoholistien kanssa, koska he saavat niistä piireistä paremmin hyväksyntää?

No jaa, eiköhän ne saa porukassa viinaa.

Mä meen mielummin suomenlinnan kallioille tai seurasaareen juapottelemaan sekä tuijottelemaan merelle päin... Haikeana haaveilen sillä yksin olen minä ihminen kaikkien keskellä aina yksin..

Ihminen yleensä kaipaa seuraa.

Elämänhallinnan menettäneellä alkoholistilla ne muut puistonpenkillä viihtyvät sedät voivat olla se ainoa piiri, johon pääsee.

Oma ongelmani on että juon alkoholia ahdistuksen peittämiseen. Ainoa vaikuttava aine jota voi ostaa ilman lupia/reseptejä. Juon yksin kotona enkä halua mitään seuraa tai hyväksyntää. Kun putki on päällä niin aamuksi pitää olla 5-6 kaljaa. Niillä saa itsensä sen verran selväksi että voi hakea lisää.

Tiedän että tämä ei ole järkevää. Lääkäriin on turha mennä kun ne tyrkyttää vain niitä hyödyttömiä mielialalääkkeitä. Onneksi liikaa juominen lyhentää ikää. Oiken hyvällä säkällä rohkaistun joku kerta kännissä ja teen sen oikean ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Osalla on. Ainakin meidän ostarilla näyttää olevan jengillä näin. Juttelevat siellä sitten iltapaskojen lööpeistä ym. Sama meno (ja osin samat osallistujat) kuin viereisen yläasteen tupakkaringissä 30 vuotta sitten.

Olen aina tiennyt, että väitteet "tupakkarinkien parhaista jutuista" ovat puutaheinää.

Vierailija kirjoitti:

Oma ongelmani on että juon alkoholia ahdistuksen peittämiseen. Ainoa vaikuttava aine jota voi ostaa ilman lupia/reseptejä. Juon yksin kotona enkä halua mitään seuraa tai hyväksyntää. Kun putki on päällä niin aamuksi pitää olla 5-6 kaljaa. Niillä saa itsensä sen verran selväksi että voi hakea lisää.

Tiedän että tämä ei ole järkevää. Lääkäriin on turha mennä kun ne tyrkyttää vain niitä hyödyttömiä mielialalääkkeitä. Onneksi liikaa juominen lyhentää ikää. Oiken hyvällä säkällä rohkaistun joku kerta kännissä ja teen sen oikean ratkaisun.

Kumpi oli ensin, ahdistus vai alkoholi?

Vierailija kirjoitti:

Mun juoppo ex oli sellainen, että suurimman osan aikaa joi kyllä ihan yksikseen kotona, mutta välillä sitten kaipasi seuraa ja lähti jonnekkin ulos muiden känniläisten kanssa hillumaan. Yhden kesän (ei oltu silloin enää yhdessä, mutta tekemisissä kuitenkin) hän melkein hillui asuntonsa lähipuistossa, kun sinne oli silloin pesiytynyt joku asunnottomien juoppojen porukka. Ja tottakai se on mukavinta olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka ei arvostele juomisesta.

Joku hakee itseään kurjempaa seuraa, että tuntee olonsa edes vähän fiksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun juoppo ex oli sellainen, että suurimman osan aikaa joi kyllä ihan yksikseen kotona, mutta välillä sitten kaipasi seuraa ja lähti jonnekkin ulos muiden känniläisten kanssa hillumaan. Yhden kesän (ei oltu silloin enää yhdessä, mutta tekemisissä kuitenkin) hän melkein hillui asuntonsa lähipuistossa, kun sinne oli silloin pesiytynyt joku asunnottomien juoppojen porukka. Ja tottakai se on mukavinta olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka ei arvostele juomisesta.

Joku hakee itseään kurjempaa seuraa, että tuntee olonsa edes vähän fiksuksi.

Tämä on fakta. Koskee erityisesti mt-ongelmaisia juoppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ongelmani on että juon alkoholia ahdistuksen peittämiseen. Ainoa vaikuttava aine jota voi ostaa ilman lupia/reseptejä. Juon yksin kotona enkä halua mitään seuraa tai hyväksyntää. Kun putki on päällä niin aamuksi pitää olla 5-6 kaljaa. Niillä saa itsensä sen verran selväksi että voi hakea lisää.

Tiedän että tämä ei ole järkevää. Lääkäriin on turha mennä kun ne tyrkyttää vain niitä hyödyttömiä mielialalääkkeitä. Onneksi liikaa juominen lyhentää ikää. Oiken hyvällä säkällä rohkaistun joku kerta kännissä ja teen sen oikean ratkaisun.

Kumpi oli ensin, ahdistus vai alkoholi?

Ahdistus tuli ensin. Se alkoi 2018 ja jatkuu edelleen. Tosissani yritin juoda 18 lopun ja 19 alun. Huonompi homma kun en saata juoda jatkuvasti. Paha olo tulee jo neljästä vuorokaudesta. Ennätys on 6 vrk ja siitäkin oikeastaan kaksi viimeistä oli enemmän krapulaa kuin humalaa. 

Nyt on vasta toinen päivä ja neloskalja tekee hissiä. Se on aivan evvk. Tulisikin joskus oksennus niin se voisi helpottaa. En ole moneen vuoteen saanut oksennettua vaikka työnnän sormia kurkkuun niin että vesi valuu silmistä. Krapulat on luokkaa miksen saa kuolla?

Vierailija kirjoitti:

Oma ongelmani on että juon alkoholia ahdistuksen peittämiseen. Ainoa vaikuttava aine jota voi ostaa ilman lupia/reseptejä. Juon yksin kotona enkä halua mitään seuraa tai hyväksyntää. Kun putki on päällä niin aamuksi pitää olla 5-6 kaljaa. Niillä saa itsensä sen verran selväksi että voi hakea lisää.

Tiedän että tämä ei ole järkevää. Lääkäriin on turha mennä kun ne tyrkyttää vain niitä hyödyttömiä mielialalääkkeitä. Onneksi liikaa juominen lyhentää ikää. Oiken hyvällä säkällä rohkaistun joku kerta kännissä ja teen sen oikean ratkaisun.

Kuulostaa tutulta.

Niinhän se kävi Lailallekin. Milana sanoi jossakin haastattelussa äidistään, että sitten, kun sitä kokee, ettei olekaan enää mitään erikoista, niin sitä menee hakemaan hyväksyntää sellaisesta seurasta, jonne vielä kelpaa.

pussikaljaa puistonpenkillä

onko mitään exoottisempaa

😁

Touhu on aidompaa siellä puistonpenkillä kuin gaalaillallisissa kristallikruunujen loisteessa.

Iso osa Suomen alkoholisteista käy töissä. Puistoissa on rapajuoppo-osasto.