Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen elämä kamalaa
12.09.2014 |
Me haksahdettiin keskiluokkaiseen unelmaan: kaunis koti lainalla, muutenkin kaikki vimpan päälle hyvin. Mutta molempien mielestä tämä on vastenmielistä. Keskiluokkaiset ympäröivät meidät ja yritetään itsekin istua tähän kuvioon. Oikeasti molemmat haluaa vaihtaa kämpän halvempaan ja pienempään (saadaan ilman lainaa) huonommalle alueelle. Vaatteita jaksetaan ostaa just sen verran mitä ehjiä tarvii. Itse käytän 90% pyörää liikkumiseen, miehellä on joku pieni autonkottero jonka myyntiä harkitaan vakavasti. Mieskin haluaa pyörän. Meillä on yksi lapsi ja toinen haaveissa, mutta sen sijaan että tässä valmistauduttaisiin hankkimalla isompi koti, auto ja enemmän roinaa ollaan ajateltu hankkia pienempi koti, autosta luopua ja tarpeelliset tavarat hankkia halvalla jostain aleista ja kirpputoreilta. Mies ei enää siedä työtään kaupallisella alalla, mistä kyllä maksetaan kovinkin kivasti.
Keskiluokkaisuudessa ei ole kyllä mitään tavoiteltavaa.
t. Espoolainen
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:44"]
Keskiluokkainen elämä on juuri sellaista joksi sen itse itselleen luo. Keskiluokkaisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että on senverran varaa että voi hiukan valita asuinalueensa. Siksi en oikein ymmärrä tuota ap:n aloitusta. Mutta sen ymmärrän , että kaikille ei sovi asuminen omakotialueella jossain syrjemmässä. minun painajaiseni olisi jokin omakotitalo jossain pallolla. Haluan asua niin , että pääsen ratikalla kunlemaan enkä tarvitse autoa. Ja todella, ettei tarvitse kuskailla lapsia harrastuksiin vaan heidät voi viedä sinne pyörällä/julkisilla/kävellen. Ja kouluikäiset menevät jo itse.
[/quote]
Aah, ratikkasnobi! Maalta muuttaneiden mielestä on hienoa kulkea sporalla. Oikeesti se on raivostuttavan hidas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varmaan tosi keskiluokkainen ja silti tosi onnellinen. Elämästä ei oikeastaan puutu mitään, kaupasta saa ostaa mitä haluaa katsomatta hintaa, työt ovat mielenkiintoisia, tosin kiirettä siellä pukkaa, lapset ovat jo koulussa, joten omaakin aikaa on jo roimasti, saan harrastaa mitä haluan ja matkustellaan, tavataan ystäviä jne. Ei mulla ole valittamista.
Nro 43, sinusta taas on hienoa olla aito helsinkiläinen ja käyttää sanaa spora. Onnittelut siitä, ettet ole koskaan asunut misään muualla. Minä olen asunut Tampereella, Turussa, Brysselissä, Lahdessa ja Espoossa. Lisäksi parin vuoden maaseutukierros opiskellessa. Pidän ratikoista , joska niillä eteneminen on vakaata ja hidasta. En käytä sanaa spora, koska en yritä olla muutakuin olen. Snobi en ole koskaan ollut, sinä taas selkeästi olet. Ja tiedoksi vielä tämä, olen syntyjään helsinkiläinen.
Itse asun myös Espoossa alueella, jossa 99% asunnoista omistusasuntoja ja se tarkoittaa sitä että alueella asuvat ovat työssäkäyviä/eläkeläisiä ,ei juuri muuta. Se kai on sitä keskiluokkaa sitten. Mutta kyllä porukkaan mahtuu silti kaikennäköistä. Ulkomaalaisia ei hirveästi ole, mikä on kyllä vähän sääli.
Ap tarkoittaa nimenomaan ylempää keskiluokkaa ja muuta sakkia, jotka olevinaan parempia kuin ovat, ja asuvat samalla alueella ylemmän keskiluokan kanssa. Espoossa on paljon hyviä alueita, jossa ei ole pyrkyreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 12:38"]
Nro 43, sinusta taas on hienoa olla aito helsinkiläinen ja käyttää sanaa spora. Onnittelut siitä, ettet ole koskaan asunut misään muualla. Minä olen asunut Tampereella, Turussa, Brysselissä, Lahdessa ja Espoossa. Lisäksi parin vuoden maaseutukierros opiskellessa. Pidän ratikoista , joska niillä eteneminen on vakaata ja hidasta. En käytä sanaa spora, koska en yritä olla muutakuin olen. Snobi en ole koskaan ollut, sinä taas selkeästi olet. Ja tiedoksi vielä tämä, olen syntyjään helsinkiläinen.
[/quote]
Kuule, stadilainen ei ota nokkiinsa noin helposti. T. Nimim. Mummola Valkassa
Hyvä, että löytyy oma tapa elää. Yhdet tutut teki samoin. Luopuivat autosta ja sitten muuttivatkin muulle paikkakunnalle täältä PK-seudulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo , taas stadilaiset ketjussa osoittaa , miksi heitä jotenkin epähuomiossa ja pelkästään maalaisten ymmärtämättömyydestä johtuen pidetään ylimielisinä paskiaisina.
Pitäkää stedinne, sporanne ja valkanne. Minä asun Helsingissä mutta en onneksi ole syntyperäinen stadilainen.
Ja olen keskiluokkainen ja asun keskiluokkaisella alueella rivitalossa ( pitäjänmäki) ja olen onnellinen.
Keskiluokkaisuudessa on se ongelma, että siitä ei vaan oikein meinaa päästä eroon. Kertokaa sille vaihtoehtoja? Mun mielestä vaihtoehto ei ole se, että muuttaa halvempaan asuntoon ja asuu ilman asuntolainaa ja autoa jos kuitenkin käytte edelleen töissä ja ansaitsette tavallista palkkaa. Silloin te vain käytätte rahanne johonkin muuhun keskiluokkaiseen kuten matkustamiseen, ruokaan tai kulttuuriin. Keskiluokkaisuuteen kuuluu myös haaveilu jostain muusta, mutta siten, että perustarpeet tulevat edelleen täytettyä. Palkkatöistä harvempi on valmis luopumaan, tai lapsen mahdollisuudesta harrastaa. Tai vaikka juoksevasta vedestä, omasta asunnosta tai sähköstä.
Mun käsittääkseni keskiluokkaisuuden vaihtoehdot ovat heittäytyä työttömäksi ja sitä kautta todelliseen köyhyyteen. Muuttaa kauas pois ja alkaa elättää itseään käsitöillä ja omavaraistaloudella. Tai sitten pitää alkaa yläluokkaiseksi, hankkia jostain rutosti rahaa ja hienoja ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ikinä muuttaisi mihinkään espoolaiseen paremman väen omakoti/rivarilähiöön, mutta nykyistäkin asuinaluettani voisi kai luonnehtia aika keskiluokkaiseksi, koska asuntojen hinnat ovat korkeahkot, ja silti viihdyn täällä ihan älyttömän hyvin. 50-luvun kerrostaloalue, jossa välillä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. On talkoita ja pihajuhlia, mummot juoruilevat pihalla ja naapuruston lapsilla on milloin mitäkin "liikeyritystä", kahvilaa ja etsivätoimistoa. Ihmiset ovat jotenkin hirveän kunnollisia, mutta hienostelemattomia. Ostarilla tunnistetaan kaupoissa ja sieltä saa kaiken. Muutin tänne trendikkäältä boheemialueelta keskustasta ja on kuin olisi tullut eri todellisuuteen. Alkoholi, huumeet ja muut sosiaaliset ongelmat eivät näy missään. Onkohan ne sitten täällä suljettujen ovien takana?
Omakotitalo on syvältä. Haksahdin havittelemaan sitä minäkin ja sen perässä muutettiin pikkukaupunkiin missä elämä on syvältä. Nämä ihmiset on ihan outoja enkä osaa tutustua täällä kehenkään. Olisi vaan pitänyt pysyä Helsingissä tai edes Vantaalla missä on tottunut olemaan. Jos vielä onnistun niin palaan takaisin, ei täällä kehä III tällä puolen olekaan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:15"]
Keskiluokkaisuudessa on se ongelma, että siitä ei vaan oikein meinaa päästä eroon. Kertokaa sille vaihtoehtoja? Mun mielestä vaihtoehto ei ole se, että muuttaa halvempaan asuntoon ja asuu ilman asuntolainaa ja autoa jos kuitenkin käytte edelleen töissä ja ansaitsette tavallista palkkaa. Silloin te vain käytätte rahanne johonkin muuhun keskiluokkaiseen kuten matkustamiseen, ruokaan tai kulttuuriin. Keskiluokkaisuuteen kuuluu myös haaveilu jostain muusta, mutta siten, että perustarpeet tulevat edelleen täytettyä. Palkkatöistä harvempi on valmis luopumaan, tai lapsen mahdollisuudesta harrastaa. Tai vaikka juoksevasta vedestä, omasta asunnosta tai sähköstä.
Mun käsittääkseni keskiluokkaisuuden vaihtoehdot ovat heittäytyä työttömäksi ja sitä kautta todelliseen köyhyyteen. Muuttaa kauas pois ja alkaa elättää itseään käsitöillä ja omavaraistaloudella. Tai sitten pitää alkaa yläluokkaiseksi, hankkia jostain rutosti rahaa ja hienoja ystäviä.
[/quote]
Tiedän paljonkin ihmisiä, jotka ovat vähentäneet työnaikaansa radikaalisti. Joillakuilla se on jopa onnistunut työpaikkaa vaihtamatta, ja osa on vaihtanut työpaikkaa ja alaa. Eivät ainoat vaihtoehdot ole kokopäivätyö ja työttömyys.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:29"]
Ehkä nyt pointti oli se, että eikö kukaan muu ole kokenut keskiluokkaista elämää jotenkin köyhäksi? Käperrytään siihen omaan kotiin, kuskataan lapsia autolla harrastuksiin, keskustellaan samaa yhteiskuntaluokkaa olevien kanssa. Itse koen ahdistavaksi, vaikka tätähän me tavoiteltiin että olisi kiva koti kivalla alueella, rahaa puuhata mitä keskiluokkaiset puuhaa jne. Olemme molemmat koulutettuja työssäkäyviä aikuisia. ap
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Onneksi jouduimme miehen kanssa molemmat työttömiksi, vähän eri aikoina tosin. Saimme kummatkin miettiä mitä oikeasti haluamme tehdä ja nyt elämä on paljon parempaa, kun emme suorita keskiluokkaista unelmaa.