Mieheni 20-vuotias tytär on rakastunut 35-vuotiaaseen kahden lapsen isään

t. 21

Kyllä 20-vuotias on kypsä tekemään päätöksen, kenen kanssa seurustelee. Siihen on turha kenenkään mennä väliin. Teinä antaisin heidän olla ihan rauhassa, enkä puuttuisi asiaan.

Eli äitipuolen jopi on rutkasti iisimpi, kuin äidin.

että 20-vuotiaana on keskellä jonkun miehen avioeroa ja uusperhekuvioita. Siinä mielessä olisin huolestunut... Jotenkin en usko, että 20-vuotias on tarpeeksi kypsä kestämään tuota kaikkea...

Pistää vaan ihmetyttämään miten mies jaksaa kuunnella 20-vuotiaan juttuja. Kakskytvuotiaalla tuppaa ajatukset olemaan kuitenkin sen verran naivit vielä.

Itsekin olin 21-vuotiaana jo äiti, mutta silti kun ajattelen näin jälkeenpäin, niin kyllä sitä aika penska oli ajatuksiltaan ja joskus vielä teoiltaankin.

Toivotan tietysti onnnea suhteeseen ja toivottavasti kestää. Äitipuolen rooliin ei ole kenenkään helppo hypätä, saati sitten nuoren ihmisen jolla ei ole itsellään edes kokemusta lapsista tai edes välttämättä pidempi aikaisesta parisuhteesta.

Tajuaa mitä? Miksi on niin kamalan vaikea uskoa, että mies voisi rakastaa tuota nuorta naista vilpittömästi. Jos nainen olisi 35 vuotias itsekin, ei kukaan kyselisi, että "miten se nyt tuon avioeron kestää?" Maailmassa on kuule miljoona kertaa pahempiakin asioita kuin avioero! Ei tuo 20 vuotias siihen kuole, vaikka miehellä mahdollisesti onkin välit selvitettävänä ex-vaimonsa kanssa.

Pistää vaan ihmettymään, miten tuo parasta nuoruutensa aikaa elävä nuori nainen jaksaa kuunnella jonkun avioerokriisissä olevan keski-ikäisen äijän juttuja..

ja miehellään on aikuinen lapsi? Ettei tyttö vaan toistais tuttua kaavaa?

kerro hänelle että on nyt avioliitonrikkoja

20-vuotiaan poikansa 33-vuotiasta naisystävää, jolla oli kaksi lasta. Sanomattakin oli selvää, että tämän ketjun ap sai sympatiaa ja tukea, kauhisteltiin syöjätärtä, joka yrittää napata itselleen elättäjän ja pakottaa nuoren ja naiivin pojan liian suuriin saappaisiin.



Pojalla ei ollut ammattia, opiskeli vielä. Kysyikö kukaan tuon 20-vuotiaan tytön ammatista? Yksikään ketjuun vastannut ei arvellut 20-vuotiaan pojan olevan kypsä isäpuoleksi. Tässä ketjussa taas kaikki nuorina raskautuneet kilvan julistavat kypsyyttään ja nuoren naisen oikeutta päättää.



Minusta tilanne on aivan eri, jos itse on valinnut tulla äidiksi esim. lähes samanikäisen miehen kanssa tai ainakin samankaltaisten kokemusten omaavan miehen kanssa. Tilanne on tyystin eri, kun toinen aloittelee opintojaan ja toinen on ollut vuosikymmenen työelämässä. Toinen ei ole (ehkä) koskaan asunut yksin tai vasta muuttanut omilleen, toisella on jo hajonnut perhekin takana.



Siispä aivan suoraan väitän, että ilman itkua ja hammasten kiristystä, väistämätöntä kasvua ja uhmaa ei 20-vuotiaasta nuoresta neidistä tule äitipuolta kahdelle lapselle. Äiti voi tulla. Parissa vuodessakin. Mutta äitipuolen rooli onkin paljon vaativampi. Siinä joutuu tunnustamaan, että miehellä on elämässä kaksi tärkeämpää ihmistä kuin nykyinen kumppani. Omat tarpeet tulevat aina lasten tarpeiden jälkeen. Parisuhteessa on aina se kolmas pyörä, kun ex on yhteydessä lasten takia milloin mistäkin asiasta. Miehen suku on kokenut jo isovanhemmuuden, mieskin on kaiken suhteen kakkoskierroksella. Häät, raskaudet, lasten syntymät jne. eivät ole miehelle ainutlaatuisia kokemuksia, nehän on jo koettu.



Äidiksi kasvaminen tapahtuu usein huomaamatta - ihan hormonien takiakin raskausaikana jo tai sitten viimeistään, kun lasta hoitaa. Äitipuoleksi ei synnytä seurustelemalla lasten isän kanssa. Siihen menee vuosia aikaa. Mitä parikymppinen voi siitä tietää mitään? Alkaisiko siihen ylipäätään, jos voisi nähdä väläyksiä elämästään tulevaisuudessa? Veikkaan, että ei.



Siinä kuitenkin suurin osa täällä on oikeassa, että juuri mitään ei ole tehtävissä. Suosittelen tytön isälle aika välinpitämätöntä suhtautumista. Vähän niin kuin tytär olisi päättänyt aloittaa golfin harrastuksen ja isä ei usko tytön kauaa golfia harrastavan. Ei siis suoraan tyrmää mutta ei myöskään hihku innosta.

20-vuotiaan poikansa 33-vuotiasta naisystävää, jolla oli kaksi lasta. Sanomattakin oli selvää, että tämän ketjun ap sai sympatiaa ja tukea, kauhisteltiin syöjätärtä, joka yrittää napata itselleen elättäjän ja pakottaa nuoren ja naiivin pojan liian suuriin saappaisiin.

Pojalla ei ollut ammattia, opiskeli vielä. Kysyikö kukaan tuon 20-vuotiaan tytön ammatista? Yksikään ketjuun vastannut ei arvellut 20-vuotiaan pojan olevan kypsä isäpuoleksi. Tässä ketjussa taas kaikki nuorina raskautuneet kilvan julistavat kypsyyttään ja nuoren naisen oikeutta päättää.

Minusta tilanne on aivan eri, jos itse on valinnut tulla äidiksi esim. lähes samanikäisen miehen kanssa tai ainakin samankaltaisten kokemusten omaavan miehen kanssa. Tilanne on tyystin eri, kun toinen aloittelee opintojaan ja toinen on ollut vuosikymmenen työelämässä. Toinen ei ole (ehkä) koskaan asunut yksin tai vasta muuttanut omilleen, toisella on jo hajonnut perhekin takana.

Siispä aivan suoraan väitän, että ilman itkua ja hammasten kiristystä, väistämätöntä kasvua ja uhmaa ei 20-vuotiaasta nuoresta neidistä tule äitipuolta kahdelle lapselle. Äiti voi tulla. Parissa vuodessakin. Mutta äitipuolen rooli onkin paljon vaativampi. Siinä joutuu tunnustamaan, että miehellä on elämässä kaksi tärkeämpää ihmistä kuin nykyinen kumppani. Omat tarpeet tulevat aina lasten tarpeiden jälkeen. Parisuhteessa on aina se kolmas pyörä, kun ex on yhteydessä lasten takia milloin mistäkin asiasta. Miehen suku on kokenut jo isovanhemmuuden, mieskin on kaiken suhteen kakkoskierroksella. Häät, raskaudet, lasten syntymät jne. eivät ole miehelle ainutlaatuisia kokemuksia, nehän on jo koettu.

Äidiksi kasvaminen tapahtuu usein huomaamatta - ihan hormonien takiakin raskausaikana jo tai sitten viimeistään, kun lasta hoitaa. Äitipuoleksi ei synnytä seurustelemalla lasten isän kanssa. Siihen menee vuosia aikaa. Mitä parikymppinen voi siitä tietää mitään? Alkaisiko siihen ylipäätään, jos voisi nähdä väläyksiä elämästään tulevaisuudessa? Veikkaan, että ei.

Siinä kuitenkin suurin osa täällä on oikeassa, että juuri mitään ei ole tehtävissä. Suosittelen tytön isälle aika välinpitämätöntä suhtautumista. Vähän niin kuin tytär olisi päättänyt aloittaa golfin harrastuksen ja isä ei usko tytön kauaa golfia harrastavan. Ei siis suoraan tyrmää mutta ei myöskään hihku innosta.

Lisään vielä sen etten usko tuon suhteen kestävän puolta vuotta. Voi toki kestääkin, ehkä on oikeaa rakkautta, ken tietää. Mutta uskoakseni suurin osa suuren ikäeron (ja täysin erilaisen elämänkokemuksen) parisuhteista kaatuu ennen pitkää.

Hakee isähahmoa. Miehesi taisi jättää hänet kun oli pieni lapsi?