Kuinka usein sanotte lapsillenne rakastavanne?

Päivittäin sanon lapsille sekä miehelle. Kerta viikkoon koirallekkin :D

Sanon monta kertaa päivässä että tiedätkö että olet äitille maailman rakkain ja että olen iloinen että saan olla sun äiti. Sanon myös että äiti rakastaa sua ihan hirveesti ja että sinä olet tärkein kaikista. Mulla yksi lapsi joten mitään suosimista ei ole älkää huoliko. 

Lapset 2v ja 6.5v. Varsinkin esikoiselle sanon joka riidan jälkeen - toki muutenkin! Riida sopimisen yhteydessä muistutan, että rakastan häntä vaikka aina en pitäisi hänen käytöksestään tms.

Ei oo vanhemmat koskaan sanoneet. ltselläni ei lapsia.

Joka ilta. 10v, 12v ja 15v

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin sanon lapsille sekä miehelle. Kerta viikkoon koirallekkin :D

Mäkin on kuullut mun miehen sanovan koiralle. Itse kiistää moisen käytöksen 😅

Sanon joka päivä, ihan siksi että tiedän miten pahalta tuntuu kun sitä ei sanota koskaan. Mun vanhemmat ei ole ikinä sanonut mitään kaunista minusta. Siis koskaan. Ei mitään tyyliin olet rakas, tärkeä, ihana. Vain haukkumista ja arvostelua on tullut ja tulee vieläkin. Toinen on narsisti ja toinen löheisriippuvainen ja mt-ongelmainen, se vähän ”selittää” ehkä asiaa. Muttei poista sitä että on ollut aina arvoton ja rakkaudeton olo läpi elämän.

Lapsilleni en halua samaa ja siksi päivittäin sanon miten rakkaita ja tärkeitä he ovat.

Ei taida kuulua suomalaiseen kulttuuriin, kuulostaa teennäiseltä. Omat vanhempani eivät sanoneet koskaan, enkä itsekään osaa sanoa, vaikka tuntisin niin.

Halaan joka päivä ja osoitan rakkautta muuten, mutta sanon tosi harvoin rakastavani. Ei jotenkin istu suuhun. Vanhempanikaan eivät sanoneet eikä mies sano, mutta tiedän heidän silti rakastavan.

Liian harvoin. Yleensä jos jotain riitaa tai lapsella on muuten paha mieli.

En ole tainnut koskaan sanoa. Jotenkin tuntuu vähän pliisulta. Meillä ei suvussa harrasteta tuota muutenkaan, vaikka kaikki ovat intohimoista ja herkästi liikuttuvaa sakkia. Lapset kuitenkin tietää aina.

Silloin kun sopivalta tuntuu. Jos päivittäin ruvetaan hokemaan, tulee tunne amerikkalaisesta "love you" heittelystä, joka ei edes tarkoita oikein mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Sanon joka päivä, ihan siksi että tiedän miten pahalta tuntuu kun sitä ei sanota koskaan. Mun vanhemmat ei ole ikinä sanonut mitään kaunista minusta. Siis koskaan. Ei mitään tyyliin olet rakas, tärkeä, ihana. Vain haukkumista ja arvostelua on tullut ja tulee vieläkin. Toinen on narsisti ja toinen löheisriippuvainen ja mt-ongelmainen, se vähän ”selittää” ehkä asiaa. Muttei poista sitä että on ollut aina arvoton ja rakkaudeton olo läpi elämän.

Lapsilleni en halua samaa ja siksi päivittäin sanon miten rakkaita ja tärkeitä he ovat.

Itselläni täysin sama tilanne ja samoin, sanon useasti päivässä hyviä asioita lapsista ja puhun heille arvostavasti ja rakastavasti. Kerron myös suoraan rakastavani. Lapsuudenkodissa myös huudettiin aina arvaamattomasti, eikä riitoja sovittu mitenkään. Omalta osaltani huolehdin, että lapset tietää että säännöt on sääntöjä, mutta väärät teot ei tee heistä vähemmän rakkaita tai tärkeitä. Meillä ei myöskään huudeta. 

Noilla sanoilla ei oikeastaan koskaan. Muilla sanoilla monta kertaa päivässä. 

En käytä. Näytän. Sanat on sanoja, teot sen osoittaa. Välittämisen

Kerran sanon ja sitte jos se muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo vanhemmat koskaan sanoneet. ltselläni ei lapsia.

Taas yksi joka kommentoi, vaikka kysyttiin kuinka moni kertoo lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo vanhemmat koskaan sanoneet. ltselläni ei lapsia.

Mullekaan ei koskaan sanottu. Sen takia sanon omilleni joka ilta hyvän yön toivotusten yhteydessä. Ap

Vttu että inhoan tätä palstaa välillä.

Siis ihan oikeasti, saatte siitäkin, että sanotaan tarkastamisesta niin väännettyä negatiivista (kts esim. ed kommentti)??!!

Ihan OIKEASTI 🤔🤬😡🤯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo vanhemmat koskaan sanoneet. ltselläni ei lapsia.

Mullekaan ei koskaan sanottu. Sen takia sanon omilleni joka ilta hyvän yön toivotusten yhteydessä. Ap

Ääripäästä toiseen ääripäähän.