Lapsen kiroilu - miten toimitte

Te joilla on jokin muu tapa käytössä, kertokaa niitä keinoja?

Oletteko saaneet kiroilun loppumaan? Miten?

Olen itse aina käyttänyt asiallista kieltä ja kun asiattomia sanoja on jossakin yhteydessä kantautunut korviimme, olen kertonut lapselle lapsen ikätason mukaisesti sanan merkityksen ja kertonut että miksi kyseistä sanaa ei ole tarpellista käyttää, ja millä muilla tavoilla voi ilmaista vastaavanlaisen asian. Olemme opetelleet sanoittamaan tunteita ja ilmaisemaan itseämme ympäristöä arvostavalla tavalla. En ole koskaan kuullut lapseni kiroilevan. Hän on jo aikuinen. Tiedostan, että tämä vastaus voi turhauttaa, mutta näin olemme siitä huolimatta toimineet.

Lapseni ovat jo yli kaksikymppisiä, mutta edelleen sanon "lopeta, kiroilu on rumaa" tai tyhmää, jos niitä ylimääräisiä sanoja esiin pulpahtelee.

Oikeasti eivät ole ollenkaan pahasta päästä, mutta siitä huolimatta jaksan johdonmukaisesti kieltää. Yksinkertaisesti siitä syystä, että toivon lapseni antavan itsestään mieluummin fiksun kuin kadulla kasvatetun kuvan.

Oma kiroiluni loppui käytännössä siihen, kun totesin, että siitä ei ole mitään apua ja toisekseen vakaumuksesta, etten halua kutsua vääränlaista apua ahdinkooni. 

Ajatteletteko muuten että joissain tilanteissa kiroilukin on osa kielen rikkautta? Mikä siinä oikeastaan on pahaa? Omasta mielestäni tänä päivänä vain sen vuoksi lapsen kiroilua hävetään, että se paljastaa  yhteiskuntaluokan, kuten rikkinäiset vaatteet. Siis jos ei oteta uskonnollisia tekijöitä huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko muuten että joissain tilanteissa kiroilukin on osa kielen rikkautta? Mikä siinä oikeastaan on pahaa? Omasta mielestäni tänä päivänä vain sen vuoksi lapsen kiroilua hävetään, että se paljastaa  yhteiskuntaluokan, kuten rikkinäiset vaatteet. Siis jos ei oteta uskonnollisia tekijöitä huomioon.

Niin jos vaikka lyön itsee vasaralla sormeen ja kiroan, niin sehän on vain sana, ja tunteenpurkaus jolla ei satuteta ketään muuta. Miksi niin ei sais tehdä kersana jos aikuisenakin saa

Kiroilu on vittuilua. Väkivalta vähentää vittuilua.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on jokin muu tapa käytössä, kertokaa niitä keinoja?

Lapselle voi kertoa suoraan, että kiroilu antaa kiroilijasta vähä-älyisen kuvan. Ei paranna aikusuudessa työnsaantia eikä pariutumista. Kannattaa opetella puhumaan fiksuja. Lapselle voi opettaa kirosanan tilalle vaikka sivistyssanan kirosanan tilalle. Voihan flatus lapset ja eläimet!

Minultakin saattaa joskus päästä kirosana, mutta pyydän anteeksi heti perään. Harvoin näin kuitenkaan käy. Mutta kun käy, kyllä lapsi sen huomaa. 

 

Kun kuulin lapsen suusta kirosanan kotona ensimmäisen kerran (teininä ja selvästi kaveriporukassakin käyttää), sanoin jyrkästi, että meidän kotona ei käytetä tuollaista kieltä. 

Lapsi kiroilee aniharvoin ja osaa itse pyytää anteeksi, jos livahtaa. Mutta tiedän, että kaveriporukassa käyttävät joitain kirosanoja. Mielestäni se kuuluu nuoruuteen, kunhan osaa valita missä seurassa käyttää sellaista kieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on jokin muu tapa käytössä, kertokaa niitä keinoja?

Lapselle voi kertoa suoraan, että kiroilu antaa kiroilijasta vähä-älyisen kuvan. Ei paranna aikusuudessa työnsaantia eikä pariutumista. Kannattaa opetella puhumaan fiksuja. Lapselle voi opettaa kirosanan tilalle vaikka sivistyssanan kirosanan tilalle. Voihan flatus lapset ja eläimet!

Vastasin jo aiemmin, mutta juuri tämä. Teininä kiroilu voi jossain yhteydessä tai seurassa mennä, mutta se tulee loppua kun siirrytään työelämään ja työkavereiden seuraan. Kotiympäristöön se ei koskaan kuulu. 

Miten lapselle voi opettaa, ettei saa kiroilla, jos koulussa opettajatkin kiroilevat?

Jos se ei ihan yletöntä noitumista ole, niin siitä vain. Omilta en ole koskaan kieltänyt kiroilua, ja silti eivät kotona ainakaan kiroile, vaikka me vanhemmat kiroilemme. Vähän outoa. 

Lapsen on hyvä ymmärtää, että aikuisen käytöksessä on asioita, joita saa tehdä vasta kun itse osaa punnita haitat.

kuten millaisen kuvan antaa itsessään yhteiskunnassa (lapsi ei vielä ymmärrä). Aikuisen tehtävä suojella.