Kuinka usein sanotte lapsillenne rakastavanne?

Ja tuo "purkaus" inhoamisesta oli osoitettu esim.nrolle 15.

Todella harvoin tulee sanottua. En halua alkaa valehtelemaan että rakastaisin vaikka monesti tuntuu sille että en välttämättä rakasta. Liian raskasta.

Mulle ei koskaan vanhemmat sanoneet, mä sanon omilleni joka päivä, välillä useasti. Esim "moikka rakas" on ihan vakio tervehdys mutta myös ihan "rakastan sua yli kaiken" sanon vähintään joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Vttu että inhoan tätä palstaa välillä.

Siis ihan oikeasti, saatte siitäkin, että sanotaan tarkastamisesta niin väännettyä negatiivista (kts esim. ed kommentti)??!!

Ihan OIKEASTI 🤔🤬😡🤯

Rakastamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Sanon monta kertaa päivässä että tiedätkö että olet äitille maailman rakkain ja että olen iloinen että saan olla sun äiti. Sanon myös että äiti rakastaa sua ihan hirveesti ja että sinä olet tärkein kaikista. Mulla yksi lapsi joten mitään suosimista ei ole älkää huoliko. 

Meillä sama. Muutenkin halitaan usein ja kaikki on ihan luontevaa. Ja saan samaa takaisin :)

Vierailija kirjoitti:

Vttu että inhoan tätä palstaa välillä.

Siis ihan oikeasti, saatte siitäkin, että sanotaan tarkastamisesta niin väännettyä negatiivista (kts esim. ed kommentti)??!!

Ihan OIKEASTI 🤔🤬😡🤯

Näin. Kukin tavallaan. Mitä se muiden persettä pitää kutittaa. Meillä sanotaan joka ilta. Kaksoset 2v

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo "purkaus" inhoamisesta oli osoitettu esim.nrolle 15.

Kiitos siitä. Ikävää, että tunne-elämäsi on niin sekaisin, että toisen ihmisen kokemus saa sinut noin pois tolaltaan. 

t. nro 15

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun sopivalta tuntuu. Jos päivittäin ruvetaan hokemaan, tulee tunne amerikkalaisesta "love you" heittelystä, joka ei edes tarkoita oikein mitään. 

Samaa mieltä. Kun jotain kuulee tai näkee paljon siihen turtuu ja se ei enää tunnu miltään.

Välillä näkee näitä esim face kyselyjä, joissa lapsilta on kysytty erilaisia kysymyksiä mm mistä tiedät, että äiti rakastaa. No, se sanoo. Entä ne päivittäiset pienet arkiset teot? Meillä tehdään joka päivä jotain hyvää toisillemme kun ollaan pirin hyviä tyyppejä.

Rakas ei tunnu luontevalta omaan suuhun. Kullaksi, muruksi jne. puhuttelen lapsia ja miestä päivittäin. 

Kun lapset olivat pieniä, tuli sanottua joka ilta. Nyt harvemmin, kun ovat täysi-ikäisiä, eivätkä asu enää kotona. Välillä sanon, kun ovat kylässä ja lähtevät, mutta en välttämättä joka kerta.

Vaan kun jotain kamalaa tapahtuu.. viimeksi kun teini päätyi mielenterveysongelmien takia osastolle. Jotenkin hätääntyneenä se tulee multa luonnostaan, normitilanteissa ei. Rakastan silti aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vttu että inhoan tätä palstaa välillä.

Siis ihan oikeasti, saatte siitäkin, että sanotaan tarkastamisesta niin väännettyä negatiivista (kts esim. ed kommentti)??!!

Ihan OIKEASTI 🤔🤬😡🤯

Näin. Kukin tavallaan. Mitä se muiden persettä pitää kutittaa. Meillä sanotaan joka ilta. Kaksoset 2v

Nimenomaan kukin tavallaan. Mitä se muiden persettä pitää kutittaa, jos joku ei koe rakastamisen hokemista luontevaksi/tarpeelliseksi. 

Silloin tällöin. Nuoremmalle on munkin luonnollisempi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Miten teoilla osoitatte sitä rakkautta? Esim rajat, ei joka pitää on sitä rakkautta.

Halaamalla, ottamalla kainaloon jne. jne. Rajat ovat mielestäni osa kasvatusta, eivät niinkään rakkaudenosoitus. 

Kyllä mä sanon joka päivä teineilleni, että 'oot rakas'. Meillä muutoinkin puhutaan paljon ja näytetään sekä sanoitetaan tunteita kaiken muun yhteisen tekemisen ja elämisen keskellä. Ihaninta on, kun vielä saa spontaaneja halauksia teineiltäni tai että yhtäkkiä tulevat illan aikana kainalooni käpertymään ja juttelemaan. ❤️

Ei juuri tuollaisia sanoja viljele. Käytän paljon muita hellittelysanoja: höpönöppöseni, olet tärkeä, ihanaa kun olet juuri sinä, huippu juttu kun sain juuri sinut, hellittelynimiä johdettuna lasten etunimistä, kulta pieni (lasten ollessa pieniä) . Teen paljon asioita lapsille ja lasten kanssa: näytön kyllä rakkauteni.

Seurasin sivusta pari vuotta sitten yhtä eskariopea, joka joku koko ajan lapsille ”rakas”. Oli jotenkin niin teennäistä ja kärsi inflaation koko sana. Omat lapset on eri asia.

Joka päivä sanon lapselleni rakastavani häntä ja kerron kuinka tärkeä hän on. Minusta se on tärkeää kertoa lapselle. Monestihan vanhemmat sanoittavat vain negatiivisia tunteita, kuten suuttumusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida kuulua suomalaiseen kulttuuriin, kuulostaa teennäiseltä. Omat vanhempani eivät sanoneet koskaan, enkä itsekään osaa sanoa, vaikka tuntisin niin.

Minulla sama, olin lapsuuden kodissa arvoton. Olen suomalainen ja osaan sanoa lapsille ja puolisolle, olet rakas, rakastan sinua. En päivittäin, mutta sanon. Joka tapauksessa he kaikki tuntevat sen päivittäin läsnäolona.