Voinko vaihdatuttaa ex-vaimoni sukunimen takaisin "tyttönimeksi" lakiteitse?

Vierailija kirjoitti:

Et voi, mutta minusta se on kummallista. Esimerkiksi mieheni ex-vaimo käyttää mieheni nimeä edelleen, vaikka on uusissa naimisissa uuden miehen kanssa, koska ex-miehensä nimi on paljon hienomman kuuloinen.

Itse pidin oman nimeni eli en ottanut miehen nimeä. Mielestäni jokainen syntyy jonkun sukunimen kanssa ja se on hänen oma nimensä, ei sitä kannata alkaa vaihtaa muiden ihmisten nimiin.

Sukunimi ei ole kiinteä biologinen ominaisuus ihmisessä joten ei, sen kanssa ei synnytä.

Käsiäni syyhyttää ajatella ap:ta polkemassa jalkaa sukunimensä vuoksi :D Go ex-vaimo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että eräs sukulainen käyttää ex-miehensä sukunimeä edelleen. Kaikki muut eronneet ovat vaihtaneet takasin omaan nimeensä. Lapset eivät käy selitykseksi, koska lapsia on kahden miehen sukunimellä. 

En mä ainakaan vaihtaisi takaisin tyttönimeeni jos eroaisin ja pitäisin tosi outona, jos oikeasti pitkän avioliiton jälkeen ylipäätään kukaan vaihtaisi.

Olen ollut naimisissa nyt 20v ja sukunimeni on osa minua, en todellakaan ero tilanteessa aloittaisi sukunimen vaihto rumbaa.

Muut eronneet ovat halunneet uuden alun, jopa silloin, kun lapsille tulee eri sukunimi eli ottaneet takaisin tyttönimensä tai jonkun muun oman suvun nimen. Sinäkin voisit muuttaa mielesi jos eroaisit, en itsekään pitäisi miehen nimeä, jos eroaisin. 

Pidän sitä kummallisena, ettei "viitsitä" vaihtaa kortteja, avioero on kuitenkin vähän isompi projekti kuin ajokortin uusiminen, joka nykyisin joka tapauksessa jatkossa tehdään viiden vuoden välein, henkilökortti taitaa olla voimassa vielä lyhyemmän ajan. 

Ei se ole pelkästään mikään kortinvaihtorumba. Jos olet elänyt jo kauan miehesi sukunimellä, kaikki elämässä pyörii sen nimen ympärillä. On sähköpostiosoitteita, joita on ihan hiton hankala ruveta vaihtamaan ja jakamaan uusiksi joka puolelle, kun kohteita voi olla satoja vuosien mittaan. Voi olla yritystoimintaa, joka on tullut tutuksi ko. nimellä. Avioero on vielä hemmetin kallis prosessi, ei paljon huvita ruveta maksamaan joka asian uusimisesta kymppejä ja satasia sinne tänne.

Itse en kyllä palaisi takaisin tyttönimeeni, sekin tuntuu jotenkin älyttömältä. Jos tulisi sellainen tunne, että nyt se nimi on pakko vaihtaa, kehittelisin itselleni uudissukunimen. Silloin vasta voi puhua uudesta alusta. Ei se tyttönimeen palaaminen mikään uusi alku ole, se on palaamista menneisyyteen.

Mainitsemassani tapauksessa ei ollut pitkä avioliitto eikä mitään muitakaan mainittuja syitä, mutta kukin tavallaan raahaa menneisyyttä perässään. Jos oma tyttönimi ei käy, niin omasta suvusta voisi halutessaan ottaa toisen nimen kuten mainitsin. Jotkut eronneista tuttavista ovat tuon tehneetkin. Vain tämä yksi haluaa pysyä miehensä nimellä. Voisin kuvitella, että miestä harmittaa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että eräs sukulainen käyttää ex-miehensä sukunimeä edelleen. Kaikki muut eronneet ovat vaihtaneet takasin omaan nimeensä. Lapset eivät käy selitykseksi, koska lapsia on kahden miehen sukunimellä. 

En mä ainakaan vaihtaisi takaisin tyttönimeeni jos eroaisin ja pitäisin tosi outona, jos oikeasti pitkän avioliiton jälkeen ylipäätään kukaan vaihtaisi.

Olen ollut naimisissa nyt 20v ja sukunimeni on osa minua, en todellakaan ero tilanteessa aloittaisi sukunimen vaihto rumbaa.

Muut eronneet ovat halunneet uuden alun, jopa silloin, kun lapsille tulee eri sukunimi eli ottaneet takaisin tyttönimensä tai jonkun muun oman suvun nimen. Sinäkin voisit muuttaa mielesi jos eroaisit, en itsekään pitäisi miehen nimeä, jos eroaisin. 

Pidän sitä kummallisena, ettei "viitsitä" vaihtaa kortteja, avioero on kuitenkin vähän isompi projekti kuin ajokortin uusiminen, joka nykyisin joka tapauksessa jatkossa tehdään viiden vuoden välein, henkilökortti taitaa olla voimassa vielä lyhyemmän ajan. 

Ei se ole pelkästään mikään kortinvaihtorumba. Jos olet elänyt jo kauan miehesi sukunimellä, kaikki elämässä pyörii sen nimen ympärillä. On sähköpostiosoitteita, joita on ihan hiton hankala ruveta vaihtamaan ja jakamaan uusiksi joka puolelle, kun kohteita voi olla satoja vuosien mittaan. Voi olla yritystoimintaa, joka on tullut tutuksi ko. nimellä. Avioero on vielä hemmetin kallis prosessi, ei paljon huvita ruveta maksamaan joka asian uusimisesta kymppejä ja satasia sinne tänne.

Itse en kyllä palaisi takaisin tyttönimeeni, sekin tuntuu jotenkin älyttömältä. Jos tulisi sellainen tunne, että nyt se nimi on pakko vaihtaa, kehittelisin itselleni uudissukunimen. Silloin vasta voi puhua uudesta alusta. Ei se tyttönimeen palaaminen mikään uusi alku ole, se on palaamista menneisyyteen.

Sepä outoa. Mikä ihmeen vimma on ripustautua toisen suvun nimessä, ei tuo nimen vaihtaminen ole tuottanut kenellekään tutulle vaikeuksia. Aika köyhä ja kädetön täytyy olla, jos omia korttejaan ja lehtitilauksiaan ole varaa vaihtaa toiseksi, oli miten pitkä avioliitto tahansa. 

Nimi on nyt naisen oma nimi

Vierailija kirjoitti:

Käsiäni syyhyttää ajatella ap:ta polkemassa jalkaa sukunimensä vuoksi :D Go ex-vaimo!

Kiusantekoako se exän nimen pitäminen sitten on? Todella kummallista kyllä. En voi uskoa, että täältä löytyy näin monta miehensä sukunimessä roikkuvaa exää, taitaa yksi tai muutama trollata vain, koska suurin osa naisista haluaa normaalisti eroon entisestä avioliitostaan, mitä nimi symboloi.

Ystävälläni oli niin p*rullinen ja inhottava mies, että kun ero tuli, hän otti oman sukunimensä takaisin. Hän ei halunnut enää mitään muistuttamaan tuosta miehestä, ei myöskään hänen nimeään.

Vierailija kirjoitti:

Mainitsemassani tapauksessa ei ollut pitkä avioliitto eikä mitään muitakaan mainittuja syitä, mutta kukin tavallaan raahaa menneisyyttä perässään. Jos oma tyttönimi ei käy, niin omasta suvusta voisi halutessaan ottaa toisen nimen kuten mainitsin. Jotkut eronneista tuttavista ovat tuon tehneetkin. Vain tämä yksi haluaa pysyä miehensä nimellä. Voisin kuvitella, että miestä harmittaa se.

Millä perusteella naisen virallinen sukunimi on miehen nimi, eikä naisen? Jos vaihtaa sukunimen johon suvussa olleeseen nimeen, niin eihän sekään nimi  tuolla logiikalla ole naisen, vaan se on isän/äidin/Tyyne-mummon sukunimi, joka on valikoimassa siksi, että joku on joskus mennyt naimisiin.

Itse en tunne sukuani juurikaan, eikä minulla ole suvussa kulkeneisiin sukunimiin sen kummempaa tunnesidettä, joten mahdollisessa erotilanteessa pitäisin varmaan nykyisen sukunimeni, joka mulla on ollut 20-vuotiaasta, ja joka on sama kuin lapsillani.

Ei se ole enää sinun nimesi, vaan ihan hänen oma nimensä.

Aikoinani pidin avioliitossa saadun nimen, koska olin kantanut sitä jo yli 20 vuotta, ja sillä olin esim. tehnyt urani. Ex yritti jotain mutista, mutta muistutin hänelle, että hän aikoinaan vaatimalla vaati minua vaihtamaan sukunimeä. Kompromissin nimissä tarjouduin vaihtamaan nimeä sillä ehdolla, että myös lasten sukunimi vaihtuu samaan kuin minulla, ja ex maksaa kaikki nimenvaihdosta aiheutuneet kulut (siis esim. uudet passit ja henkilökortit minulle ja viidelle lapselle), mutta hänestä oli sitten kohtuutonta, että lapsilla ei olisi sama nimi kuin hänellä, ja sitä paitsi homma olisi liian kallista. Että niinpä…

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt hänen nimensä, mitäs olet jaellut sitä ympäriinsä niinkuin sillä ei olisi mitään arvoa. Seuraavalla kerralla ota naisen sukunimi, niin eron tullen voit vaihtaa takaisin poikanimeesi.

Eiköhän vielä parempi ole että molemmat pitää oman nimensä.

Tosi vastenmielistä tuo, että erottuaan käyttää vanhan liiton aikaistan nimeä. Ymmärrän että ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitsemassani tapauksessa ei ollut pitkä avioliitto eikä mitään muitakaan mainittuja syitä, mutta kukin tavallaan raahaa menneisyyttä perässään. Jos oma tyttönimi ei käy, niin omasta suvusta voisi halutessaan ottaa toisen nimen kuten mainitsin. Jotkut eronneista tuttavista ovat tuon tehneetkin. Vain tämä yksi haluaa pysyä miehensä nimellä. Voisin kuvitella, että miestä harmittaa se.

Millä perusteella naisen virallinen sukunimi on miehen nimi, eikä naisen? Jos vaihtaa sukunimen johon suvussa olleeseen nimeen, niin eihän sekään nimi  tuolla logiikalla ole naisen, vaan se on isän/äidin/Tyyne-mummon sukunimi, joka on valikoimassa siksi, että joku on joskus mennyt naimisiin.

Itse en tunne sukuani juurikaan, eikä minulla ole suvussa kulkeneisiin sukunimiin sen kummempaa tunnesidettä, joten mahdollisessa erotilanteessa pitäisin varmaan nykyisen sukunimeni, joka mulla on ollut 20-vuotiaasta, ja joka on sama kuin lapsillani.

Toisen suvun nimen saa käyttöönsä vain adoption tai avioliiton kautta, siitä ei siis oman suvun nimeä tule muuten kuin omille lapsille, ei itselle.

Ehdotus: Jatkossa naiset pitävät oman sukunimensä ja tulevat lapset saavat äitinsä sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitsemassani tapauksessa ei ollut pitkä avioliitto eikä mitään muitakaan mainittuja syitä, mutta kukin tavallaan raahaa menneisyyttä perässään. Jos oma tyttönimi ei käy, niin omasta suvusta voisi halutessaan ottaa toisen nimen kuten mainitsin. Jotkut eronneista tuttavista ovat tuon tehneetkin. Vain tämä yksi haluaa pysyä miehensä nimellä. Voisin kuvitella, että miestä harmittaa se.

Millä perusteella naisen virallinen sukunimi on miehen nimi, eikä naisen? Jos vaihtaa sukunimen johon suvussa olleeseen nimeen, niin eihän sekään nimi  tuolla logiikalla ole naisen, vaan se on isän/äidin/Tyyne-mummon sukunimi, joka on valikoimassa siksi, että joku on joskus mennyt naimisiin.

Itse en tunne sukuani juurikaan, eikä minulla ole suvussa kulkeneisiin sukunimiin sen kummempaa tunnesidettä, joten mahdollisessa erotilanteessa pitäisin varmaan nykyisen sukunimeni, joka mulla on ollut 20-vuotiaasta, ja joka on sama kuin lapsillani.

Laki ei tunne tunnesiteitä, lakihan sen määrää mikä kenenkin suvun nimi on eikä kukaan yksittäinen henkilö.  Eli biologinen side tai adoption kautta syntynyt sukuun ottaminen. Adoptio myös estää enää ottamasta biologisten vanhempien sukunimeä eli tuo toimii siihenkin suuntaan.

Tässä yksi syy olla vaihtamatta nimeä naimisiinmentäessä. Tai miksi edes naimisiin menisikään nykyään?!

Pitäisin, jos olisin tehnyt lapsia sille nimelle myös.

Tunnen monia eronneita naisia ja ovat edelleen ex-miehen sukunimellä ja lapset myös sillä nimellä. Samat henkilöt ovat uudessa parisuhteessa ja joku harva naimisissakin uudestaan, mutta nimi ei silti ole muuttunut. Hankalaa muuttaa sukunimeä vaikka viidentoista vuoden jälkeen kun on työkuvioissa tullut tunnetuksi ex-miehen nimellä. Niin ja pitäisi selitelläkin jotain puolituntemattomille jos nimi vaihtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Arvostettu suku" voi hyvä ihme sentään. Tavallisia pulliaisia te olette.

Kyseessä kuitenkin Korhosen arvokas suku.

Vaiko peräti Kainuun Heikkistä.

AP on joku von Tötterström tai af Kuskoff.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsiäni syyhyttää ajatella ap:ta polkemassa jalkaa sukunimensä vuoksi :D Go ex-vaimo!

Kiusantekoako se exän nimen pitäminen sitten on? Todella kummallista kyllä. En voi uskoa, että täältä löytyy näin monta miehensä sukunimessä roikkuvaa exää, taitaa yksi tai muutama trollata vain, koska suurin osa naisista haluaa normaalisti eroon entisestä avioliitostaan, mitä nimi symboloi.

Olen naimisissa enkä vaihtanut avioituessa sukunimeäni. Jos olisin vaihtanut, se olisi tapahtunut miehen toiveesta ja jos olisimme eronneet, en vaihtaisi nimeä enää muuhun, en entiseen, keksittyyn enkä suvussa olleeseen nimeen. Sukunimi olisi minun eikä mikään symboli.