Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ulkonäköönne kohdistuvia ennakkoluuloja olette kohdanneet?
11.09.2014 |
Millaisia ulkonäköönne tai olemukseemme kohdistuvia ennakkoluuloja olette kohdanneet? Pidetäänkö sinua ilkeänä, tyhmänä, laiskana tms.?
Itse olen vaalea- ja pitkähiuksisena nuorena naisena saanut usein ehkä vähän yllätyksettömästi kohdata olettamuksia tyhmyydestäni ja pinnallisuudestani. Raflaavin ja edelleen raivostuttavan esimerkki on eräs tyttö, jonka kanssa olin samassa lukiossa ja myöhemmin opiskeluaikanani hetken aikaa samassa työpaikassa. Hän oli päättänyt, että olen pintaliitäjäpissaliisa ja toi näkemystään esiin sekä ollessamme kahdestaan että isommassa porukassa, pari esimerkkiä:
- kerroin tauolla mieheni lähtevän venereissulle, johon hän totesi "No sä et varmaan voi lähteä mukaan, kun sun kynnet katkee ja vaatteet menee likaiseksi, voi voi voi".. Paikalla oli muitakin ja hämmentyneenä sanoin vain, ettei sellaiset mua haittaa.
- kerroin meneväni naimisiin varsin pienimuotoisesti ei-kirkollisin menoin, "Siis miksi? Mä ainakin kuvittelin sut prinsessamekossa isoihin megaprinsessahäihin".... Joo ei?
- vähätteli mun osaamista lukioaikana kaikissa aineissa ja piti itseään niin paljon parempana. Nyt olen korkeakoulutettu, hän monet koulut keskenjättänyt ja töissä paikassa, jossa ei tarvitse mitään koulutusta.
Emme ole enää tekemisissä. :)
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:21"]
Olen lyhyt tyttö, olen siis lapsi. Minulle puhutaan kuin lapselle sekä neuvotaan yksinkertaisissa asioissa. Työelämässä minua ei tarvitse katsoa silmiin kun jutellaan, lisäksi on helppo ohittaa tällainen lapsonen esimerkiksi tapaamisissa. Onneksi olen tästä sisuuntuneena kasvattanut selkärangan, enkä ihan joka jutusta enää hämilleen mene... sitä saa mitä tilaa. ja ikää on 30.
[/quote]
Ollaanko sinua tultu spontaanisti esim. halaamaan tai silittämään, "koska olet niin hillittömän söpö"? Olen itse hieman alle kolmekymppinen lyhyt nainen, ja koen todella epämiellyttäväksi tällaisen reviirille tulemisen. Olen siis itse joutunut tilanteisiin, joissa yhtäkkiä minua halataan ihan vaikka kesken juttelun, kun olen vain niin ihastuttava.
Kiva että tykätään, mutta kyllä minullakin on henkilökohtainen reviirini. Enkä muutenkaan pidä siitä, että minut tukitaan "söpö" muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pieni ja siro, huomattavasti naisen keskimittaa lyhyempi. Kukaan ei koskaan arvaa ikääni ensi vilkaisulla oikein, ilmeisesti iän myötä pitäisi tulla mystisesti pituutta lisää tai vähintäänkin takaliston levitä kaksinkertaiseksi. Seuraavaksi siis täytän 30-v. Monilla tuntuu olevan mielessä joku stereotypia, että kaikki pienet naiset ovat vain sellaisia söpöjä höpsöttäjiä tai jotenkin vajaiksi jääneitä, ei muka voisi oikeasti olla järkeä päässä. Varsinkin vanhempien miesten harjoittama pomotus ja tytöttely ärsyttää. Se että olen nuori nainen ei tarkoita että olisin tyhmä tai jotenkin vähempiarvoisempi ihmisenä.
Olen syntynyt hieman ennen 90-lukua. Minullehan tämä on pelkkä luku, mutta joillekin se tuntuu olevan oiva syy leimata minut hemmotelluksi ja uusavuttomaksi. Omat vanhempani ovat kasvattaneet minut tynnyrissä ja minä olen se hienonenä, joka ei osaa siivota, laittaa ruokaa eikä mitään muutakaan. Olen saanut kuunnella typerää ylistystä siitä, että kuinka "niinä hyvinä aikoina" muksut saivat mennä vain eikä paapottu... oletuksena tietenkin siis se, että minä olen vain istunut aloillani kun äiti on hössöttänyt ympärillä ja varoitellut normaalista elämästä.
Mikäli törmään johonkin työhön, mitä en koskaan ole tehnyt, virsi vain yltyy. Ja homma saattaa tosiaan olla jokin niin spesifi, ettei sitä kovin moni muukaan välttämättä ole joutunut tekemään ikään katsomatta. Silti minä saan moitteet siitä, kun olen niin kauhean uusavuton.
Olen melko lyhyt. Yläasteella olin tet-harjoittelussa eläinlääkärissä ja kiersin lääkärin kanssa paikallisissa navetoissa. Eräs tilan emäntä ihmetteli, miten minusta voi tulla eläinlääkäri, kun olen näin lyhyt. Enhän yletä edes työntämään kättäni lehmän takapuoleen ilman jakkaraa! Toisaalta, tottahan tuo oli. Ei tullut minusta eläinlääkäriä. Silti tuo tilanne huvittaa vieläkin :D
Olen pienikokoinen, alle 160 cm vaalea nainen. Näytän ikäistäni nuoremmalta pienten kasvojeni, suppusuuni ja suurien silmieni takia. Olen 33 v, mistä ihmiset aina vaikuttavat yllättyvän, samoin kuin kuullessaan, että olen perheellinen ja kahden pienen lapsen äiti.
Työelämässä minuun on aina suhtauduttu aluksi vähättelevästi. Tytöttely ja ulkonäköni kommentointi on ollut ns. peruskauraa. Asiakaspalveluun liittyviin tehtäviin minua on aina tuupittu, koska "papat tykkää kun saa jutella nätin tytön kanssa" tms.
Mun ulkonäkö ja tyyli periytyy monen mielestä siitä kun olen suomenruotsalainen.
Tähän liittyen myös usein uskotaan että tulen ns.varakkaammasta perheestä ja vanhempani auttaisivat rahallisesti vieläkin kun olen jo lähemmäs 30v.
Minäpä olen muuttanut 17 vuotiaana kotoota enkä ikinä ole pyytänyt tai edes saanut rahaa sen jälkeen kun satunnaisina syntymäpäivinä ihan itse olen rahani tienannut :)