Lue keskustelun säännöt.
Onko psykopatia ja narsismi sekoittunut?
11.09.2014 |
Olisin vain mielenkiinnosta kysynyt ihmisten mielipiteitä, että onkohan sen takia tapahtunut sekoittuminen psykopatian ja narsismin välillä kun lääketieteen tohtori, psykiatri Tollak B. Sirnes on Raimo Mäkelän kirjan ”naamiona terve mieli – kuinka kohtaat luonnehäiriöisen” esipuheessa sanonut, että psykopaatteja pitää kutsua narsisteiksi?
Narsismi on kuitenkin tautiluokituksessa eri asia ja sen syvin olemus erottuu eri tavalla (lyhyesti niin kuin itse sen ymmärrän ”häilyvä ja ristiriitainen itsetunto”) kuin psykopatia. Narsisti vaatii ihailua, mutta ei kuitenkaan ”ota sitä vastaan” heikon itsetuntonsa takia. Voi ajatella välillä itsestänsä olevan tosi hyvä ja välillä tosi huono. Psykopaatilla on taas ihan omat sääntönsä; voi lyödä ja hallita vaimoaan (ja lapsiaan), ei koe huonoa omatuntoa teoistansa eikä omaa empatian kykyä, väkivaltainen toimintansa on aina muiden syy.
En tiedä sitten onko psykopaatti aina myös narsisti vai mistä tuo lausahdus? Tässä on vielä linkki selostukseen. http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/raimo_makela/__new_page_-124159/ Haluaisin keskustelua, että tunnetteko te puhtaasti narsisteja? (Googlaa narsistinen persoonallisuushäiriö). Luulisin että parisuhdeongelmat johtuvat ennemminkin noista psykopaateista.
Ja vielä onkohan sille jotain perusteita miksi psykopaatteja pitäisi kutsua narsisteiksi?
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:20"]
16/17 kiitos tarkentavasta kirjoituksesta, mutta mitäs tähän sanot: Psykopatia luonnehditaan narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi. Narsismi ja psykopatia eivät kuitenkaan ole sama asia, vaikka ovatkin lähellä toisiaan. ”Yhteistä narsistille ja psykopaatille on, että molemmat rakastavat itseään, mutta vain psykopaatti käyttää muita ihmisiä hyväkseen”, Hare selventää.
http://ellit.fi/ihmissuhteet/ystavat/ihminen-ilman-omaatuntoa
Pitäisi varmaan ihan alkuperäislähteitä käyttää, jotta näkisi totuuden.
ap
[/quote]
Aika käsittämätön määritelmä tuolla Harella. Narsisti ja psykopaatti nimenomaan EI rakasta itseään. Heillä on syvä tunne rakkauden puutteesta, ja siksi molemmat käyttävät häikäilemättä hyväksi muita. Myös narsisti, ei pelkästään psykopaatti. Psykopaatti on vain vielä häikäilemättömämpi KEINOISSAAN, voi vaikka kylmäverisesti tappaa, jos joku on esteenä jollekin, mitä hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:20"]
16/17 kiitos tarkentavasta kirjoituksesta, mutta mitäs tähän sanot: Psykopatia luonnehditaan narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi. Narsismi ja psykopatia eivät kuitenkaan ole sama asia, vaikka ovatkin lähellä toisiaan. ”Yhteistä narsistille ja psykopaatille on, että molemmat rakastavat itseään, mutta vain psykopaatti käyttää muita ihmisiä hyväkseen”, Hare selventää.
http://ellit.fi/ihmissuhteet/ystavat/ihminen-ilman-omaatuntoa
Pitäisi varmaan ihan alkuperäislähteitä käyttää, jotta näkisi totuuden.
ap
[/quote]
Ap, luin tuon linkittämäsi artikkelin Haresta. Se on kaikki niin totta mitä hän siinä kertoi. Tässä kohtaa sävähti oikein kylmän väreet: ”Psykopaatti näyttelee tunteita, mutta ei oikeasti tunne niitä”, Hare luonnehtii. Olen tuon kokenut hyväksikäyttäjä-exästäni. Se on puistattava tunne, kun tajuaa, että tuolla toisella ei ole lainkaan tunteita, kaikki tunteenosoitukset ovat opeteltuja maneereja. Taitavana ihmistenlukijana narsisti oppii nopeasti millaisia tunteita kuuluu missäkin tilanteessa näytellä.
Kysymykseesi narsistin ja psykopaatin erosta sanoisin, että tuossa on varmaan se oleellisin ero - hyväksikäyttö. Terapeuttini selitti kerran, että kaikki narsistisesti luonnehäiriöiset eivät ole hyväksikäyttäjiä, mitä minun oli oman kokemukseni perusteella vaikea uskoa. Silloin, kun narsisti on vahingollinen läheisilleen hän muuttuu psykopaatiksi, näinkö se siis menee?
Nro 16
[/quote]
En usko että se menee niin. Psykopaatti käsite kannattaa unohtaa mielestäni kokonaan, koska se on niin harvinainen (1 % väestöstä). Se on myös viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton käsite. Jos on psykopaatti, niin kyllä on sellainen aina ollut. (Lapsena luultavasti eläinten kiduttaja).
Täytyy muistaa, että on myös sellainen persoonallisuushäiriö kuin asosiaalinen. Sellaisella on omat sääntönsä eikä mitään omatuntoa tai katumusta teoistaa, syyttää myös muita. Tuolla aiemmassahan sanotaan, että "Neljän luonnehäiriötyypin kesken ilmenee huomattavaa päällekkäisyyttä, ja siksi niitä onkin alettu nimittää narsismiryhmän persoonallisuushäiriöiksi. Näitä ovat narsistinen, epäsosiaalinen, huomiohakuinen ja epävakaa persoonallisuushäiriö (entinen rajatilahäiriö). Näiden häiriöiden yhteinen esiintyvyys on yleisväestössä 7-9 % ja pelkästään miehillä 11-18 %." Minun isälläni on nuo kaikki papereissa (osa diagnoosina-osa piirteinä), paitsi ei tuo huomionhakuinen.
ap
Ap lisää, voihan jotkut olla psykopaatteja, mutta voipa heillä olla vaikka tuo neljän persoonallisuushäiriön kombo ja minusta ihminen on sairas noilla kolmellakin. Voi kun luettelisin ne asiat millainen isäni on (ja oli kun olin lapsi), ihan oksettaa ajatellakin.
25, pahoittelen että vastaamisessa kesti näin kauan, mutta tässäpä jotain. Ei varmaankaan ihan kaikkea.
Haluan ensiksi sanoa isäni sanat, jotka mielestäni paljon kuvastavat häntä. Kun aikuisena otin puheeksi hänen väkivaltaisuutensa, niin hän vastasi ”Jotkut ovat heittäneet pentunsa ikkunan läpi pihalle. Sellainen on väkivaltaa”. Eli hänen tekonsa ei hänen mielestään ollut väkivaltaa. Kun näin on, miten voi tuntea katumusta, ottaa teoistaan vastuuta ja pyytää anteeksi?
Kerron nyt jotakin lapsuudesta ja lapsen näkökulmasta. Isäni oli (on) alkoholisti ja hän joka viikonloppu kännissä (ja krapulassa) uhkasi tappaa meidät ja sitten itsensä. Hän puhui että moni mies on tappanut ensin perheensä ja itsensä antaen ymmärtää, että tekisi itsekin niin. Joskus hän otti tai esitti ottavansa lääkkeitä itsemurhatarkoituksessa.
Fyysisesti väkivaltainen hän oli meille kaikille (omalta kohdaltani ymmärsin sen vasta aikuisena, koska se ei ollut niin konkreettista). Äitini tukasta hän repi ja viskeli ympäriinsä. Muistan joskus heränneeni yöllä siihen, että isäni olisi ”muka” (varmaan osittain olen torjunut tämän mielestäni) tyynyllä meinannut tukehduttaa äitini. Tuokin on voinut olla jotain sairasta hommaa, että näytetään mikä on hänen paikkansa, mihin hän pystyy. Vaikka todellisuudessa ei olisi ollut uskallusta tappaa (= USKALLUSTA JOUTUA VANKILAAN).
Veljeäni repi paidasta ilman syytä. Tukasta repi ja rangaistuskeino veljelleni oli nahkaremmistä perseelle. Myös veljeni itsetunnon lyttäsi täysin, myös vertasi ja korosti siskonsa (eli minun) paremmuutta. Itse en ollut hyvilläni tuosta, koska veljeni puolesta tuntui hyvin pahalta. Veljeni myös purki tuon suoraan väkivaltaisesti minuun.
Minut hän otti aina ”vankilaansa” eli ahdisti johonkin nurkkaan huoneessa ja jutteli kaikkea. Ja jos yritin vilistää, hän otti ranteista ja käsistä kiinni eli en päässyt menemään minnekään. Jutut olivat sairaita. Liian nuorena (12 v) alkoi liian karkea seksivalistus (no ei mihinkään yksityiskohtiin menty vaan tyyliin ”älä anna pojille pillua”). Lisäksi pakonomaisesti hän halusi minusta (menestyin hyvin koulussa) lääkäriä (jatkuvasti jankutti ”lue lääkäriksi”), lukioon oli pakko mennä. Jos yritin lukioikäisenä tuoda esille mielipiteitäni, niin hän sanoi ”pennuthan eivät minun silmilleni hypi”.
Yhdesti lapsuudessani oikeasti hyökkäsi fyysisesti kimppuni (potki ja repi, olin muistaakseni murrosikäinen), pakenin ja soitin peloissani puhelinkioskista poliisille. En muista osasinko poliisille sanoa, että oli minun kimppuuni hyökännyt vai ilmaisinko pelkästään olevani hädissäni äidistäni. Mutta poliisi sanoi, ettei mene katsomaan eikä tee mitään.
Isäni tanssi myös aina irvokasta seksitanssia (heilutteli lantiota niin kuin nussimisessa), kun me oltiin lapsia. Stereot aina ihan täysillä ja niistä lähti ääntä! Nyt isona olen nähnyt, että hänellä on tietokoneella paljon pornoa. Varmaan jotain kovaa, mutta kuitenkin ihan heteropornoa. Epäsovinnainen on siis seksuaalisestikin ainakin puheissa, soitteli kännissä vieraille (tutuilleen) ihmisille ja puheli ihan epäsovinnaisia asioita. Oikeasti ei välttämättä pettänyt ollenkaan. Luulen että äitini on joutunut tahtomattaan harrastamaan seksiä isäni kanssa.
On myös tosi epäluuloinen. Luulee äidin olevan aina pettämässä, veipä hän vaikka lottokupongit kauppaan. Tämä on siis jatkunut minun ollessa aikuinen, ehkä jopa pahentunut. Hirveitä syytöksiä äidille ja päälle käymisiä näiden asioiden takia. Sitten vanhojen asioiden muistelu. Esim. isäni jankutti aina (kun vain muistan) kuinka äiti oli sanonut seurustelun alussa ”minä puhkaisen sinun silmäsi, jos katot muita naisia” (tuo ei välttämättä ole edes totta, eikä äitini ole todellakaan tuollainen!). Oudoksi tuon tekee se kun itse on niin mustasukkainen ja epäluuloinen. Kertookohan hänen tarpeesta puolustaa omaa mustasukkaisuuttaan?
Äitini sanoi että isäni ei ollut juonut eikä ollut väkivaltainen seurustelun alussa. En millään saa päähäni että oliko isääni pitänyt yrittää korottaa tai oliko hän sellainen itsekehuja kun olin lapsi (narsismi). Ainakin tossa lääkärihommassa hän yritti elää kauttani, ei hän muuten olisi pakonomaisesti siitä puhunut. Olin siis tuossa hänen persoonansa jatke, minulla ei saanut olla mitään mielipidettä asiasta. Hyväksikäyttäjä hän aina on ollut. Mielestäni isässäni on noista persoonallisuushäiriöstä hyvin paljon rajatilaa ja asosiaalista. Ennen kaikkea tuota asosiaalista. Niin isäni oli erittäin autoritäärinen vanhempi (hänen sana on laki ja totuus, ja muita sanoja ei ole). On myös manipuloinut äitini niin että äitini pelkää henkensä puolesta, jos lähtee.
Pakko sanoa nykyisyydestä ettei vieläkään tajua miten sosiaalisesti tulee käyttäytyä. Ihan surutta saattaa alkaa turhan takia melko kovalla äänellä riitelemään ja väittelemään äitini kanssa (turhista asiasta riitelyä), kun olen lapsieni kanssa käymässä heillä (tai vaikka ihan kaupassa). Käyn tyyliin kerran vuodessa ”pakollisena”. En kerro omille lapsilleni noista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämähän on käsitteitä, ne muuttuvat koko ajan. Luultavasti 50 v päästä jo erilaiset kategoriat.
Itse pidän ongelmana sitä jos yhdellä käsitteellä (narsisti) yritetään viitata kaikkiin persoonallisuushäiriöisiin, koska niitä on niin erilaisia.
Käsitteiden pitäisi auttaa meitä ymmärtämään maailmaa ja ihmistä eikä sumentaa sitä.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:09"]
Nämähän on käsitteitä, ne muuttuvat koko ajan. Luultavasti 50 v päästä jo erilaiset kategoriat. Itse pidän ongelmana sitä jos yhdellä käsitteellä (narsisti) yritetään viitata kaikkiin persoonallisuushäiriöisiin, koska niitä on niin erilaisia. Käsitteiden pitäisi auttaa meitä ymmärtämään maailmaa ja ihmistä eikä sumentaa sitä.
[/quote] joo ja niiden neljän komboahan tulisi kutsua "narsismiryhmän persoonallisuushäiriöiksi", mikä on sitten eri kuin varsinainen narsisisti.
Tai ehkä kaikki luonne (persoonallisuus)häiriöiset sanotaan narsisteiksi, vaikka kyse voi olla muusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tällaisia keskusteluja lukiessa minulle tulee aina sellainen olo niin kuin keskustelijat nauttisivat siitä ajatuksesta, että narsisti on kiusannut heitä? Aivan kuin se tekisi narsismin uhreista itsestään jotenkin erityisihmisiä, heitä, joista narsisti on, heitä joille on langennut "erityinen kohtalo", jonka synkän mutta urhean tilan oikein psykiatrkin on siunannut kuin piispa martyyrin ikään?
Joskus tuntuu, että yksi narsismin muoto onkin narsismin uhri, se, joka saa miltei seksuaalista tyydytystä siitä, että on saanut olla uhri ja selviytynyt "hirveimmästä".
Oikeasti minussa herättää välillä enemmän inhonväristyksiä nämä itsensä narsistin uhreiksi ylentäneet, kärsimyksen kruunua kutreilleen tavoittelevat kärsimyskilpailujen missikandidaatit kuin ne onnettomien parisuhteiden toiset osapuolet :/.
Psykopaatti tosiaan näyttelee kaikki tunteensa eikä oikeasti välitä kenestäkään. Hänellä on aivan saman tekevää miltä läheisistä tuntuu tai mitä heille tapahtuu. Itseään psykopaatti pitää niin ylivoimaisena, ettei usko itselleen tapahtuvan minkäänlaisia seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:34"]
Miksi tällaisia keskusteluja lukiessa minulle tulee aina sellainen olo niin kuin keskustelijat nauttisivat siitä ajatuksesta, että narsisti on kiusannut heitä? Aivan kuin se tekisi narsismin uhreista itsestään jotenkin erityisihmisiä, heitä, joista narsisti on, heitä joille on langennut "erityinen kohtalo", jonka synkän mutta urhean tilan oikein psykiatrkin on siunannut kuin piispa martyyrin ikään?
Joskus tuntuu, että yksi narsismin muoto onkin narsismin uhri, se, joka saa miltei seksuaalista tyydytystä siitä, että on saanut olla uhri ja selviytynyt "hirveimmästä".
Oikeasti minussa herättää välillä enemmän inhonväristyksiä nämä itsensä narsistin uhreiksi ylentäneet, kärsimyksen kruunua kutreilleen tavoittelevat kärsimyskilpailujen missikandidaatit kuin ne onnettomien parisuhteiden toiset osapuolet :/.
[/quote]
Outo kommentti. Et taida tajuta millaisen helvetin tuokin kirjoittaja joka vastasi minulle (25) on kokenut isänsä takia.
On se totta että jotkut haluavat paisutella kärsimyksiään ja rypeä niissä, mutta eivät läheskään kaikki.
Avoin keskusteleminen on joillekin mahdollista ainoastaan netin kautta, suotakoon sen heille ja mikäli jotkut heistä lisäävät omiaan niin sepä on heidän omaa typeryyttään ja lapsellisuuttaan.
Loppujen lopuksi totuus on myös subjektiivinen: itse olen asunut perheessä jossa kaikista tapahtumista oli aina 2 niin erilaista versiota etten koskaan tiennyt kuka puhuu totta.
Psykopatia ja narsismi ovat täysin eri asioita. Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittamassa Psykopatia-kirjassa kirjoittajat harmittelevat juuri tätä, että nykyään nettipalstoilla ihmiset luulevat narsismin ja psykopatian tarkoittavan samaa. Oikeasti narsistisella persoonallisuushäiriöllä ja psykopatialla on niin vähän yhteistä, ettei niistä pitäisi edes puhua samana päivänä.
Sekin täytyy muistaa, että narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:34"]
Miksi tällaisia keskusteluja lukiessa minulle tulee aina sellainen olo niin kuin keskustelijat nauttisivat siitä ajatuksesta, että narsisti on kiusannut heitä? Aivan kuin se tekisi narsismin uhreista itsestään jotenkin erityisihmisiä, heitä, joista narsisti on, heitä joille on langennut "erityinen kohtalo", jonka synkän mutta urhean tilan oikein psykiatrkin on siunannut kuin piispa martyyrin ikään?
Joskus tuntuu, että yksi narsismin muoto onkin narsismin uhri, se, joka saa miltei seksuaalista tyydytystä siitä, että on saanut olla uhri ja selviytynyt "hirveimmästä".
Oikeasti minussa herättää välillä enemmän inhonväristyksiä nämä itsensä narsistin uhreiksi ylentäneet, kärsimyksen kruunua kutreilleen tavoittelevat kärsimyskilpailujen missikandidaatit kuin ne onnettomien parisuhteiden toiset osapuolet :/.
[/quote]
Outo kommentti. Et taida tajuta millaisen helvetin tuokin kirjoittaja joka vastasi minulle (25) on kokenut isänsä takia.
On se totta että jotkut haluavat paisutella kärsimyksiään ja rypeä niissä, mutta eivät läheskään kaikki.
Avoin keskusteleminen on joillekin mahdollista ainoastaan netin kautta, suotakoon sen heille ja mikäli jotkut heistä lisäävät omiaan niin sepä on heidän omaa typeryyttään ja lapsellisuuttaan.
Loppujen lopuksi totuus on myös subjektiivinen: itse olen asunut perheessä jossa kaikista tapahtumista oli aina 2 niin erilaista versiota etten koskaan tiennyt kuka puhuu totta.
[/quote]
Niin, eikä minullekaan tule isästäni mieleen ensimmäisenä narsisti (vaikka diagnoosissaan piirteinä onkin) vaan ennen kaikkea asosiaalinen ja sitten rajatila. Siksi vähän ihmettelen kaiken narsismiksi leimaamista saatika sitten psykopaateiksi kutsumista.
ap (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopaatit aloittavat usein kiduttamalla eläimiä. Esimerkiksi ne kaksi ukrainalaista poikaa (Dnepropetrovsk maniacs), jotka murhasivat kuukauden aikana 21 ihmistä huvin vuoksi aloittivat "uransa" kiduttamalla ja tappamalla eläimiä kammottavilla tavoilla.
^Just, hyvä että tuodaan esille että kusipäistä harvemmat ovat psykopaatteja.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:34"]
Miksi tällaisia keskusteluja lukiessa minulle tulee aina sellainen olo niin kuin keskustelijat nauttisivat siitä ajatuksesta, että narsisti on kiusannut heitä? Aivan kuin se tekisi narsismin uhreista itsestään jotenkin erityisihmisiä, heitä, joista narsisti on, heitä joille on langennut "erityinen kohtalo", jonka synkän mutta urhean tilan oikein psykiatrkin on siunannut kuin piispa martyyrin ikään?
Joskus tuntuu, että yksi narsismin muoto onkin narsismin uhri, se, joka saa miltei seksuaalista tyydytystä siitä, että on saanut olla uhri ja selviytynyt "hirveimmästä".
Oikeasti minussa herättää välillä enemmän inhonväristyksiä nämä itsensä narsistin uhreiksi ylentäneet, kärsimyksen kruunua kutreilleen tavoittelevat kärsimyskilpailujen missikandidaatit kuin ne onnettomien parisuhteiden toiset osapuolet :/.
[/quote]
Minä uskon, että narsitin uhrille on vaan niin suuri helpotus tajuta, mistä on kyse, että se voi jostain ulkopuolisesta tuntua siltä, että hän jotenkin "nauttisi" asiasta. Tuskin nauttii itse kiusaamisesta vaan siitä, että vihdoinkin ymmärtää, miksi se kiusaaja on toiminut kuten toimi. Siksi, että hän on sairas. Ja että vika ei tosiaankaan ole siinä, että itse olisi jotenkin huono tai ansainnut sen kohtelun.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 14:04"]
Psykopatia ja narsismi ovat täysin eri asioita. Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittamassa Psykopatia-kirjassa kirjoittajat harmittelevat juuri tätä, että nykyään nettipalstoilla ihmiset luulevat narsismin ja psykopatian tarkoittavan samaa. Oikeasti narsistisella persoonallisuushäiriöllä ja psykopatialla on niin vähän yhteistä, ettei niistä pitäisi edes puhua samana päivänä.
Sekin täytyy muistaa, että narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat kaksi eri asiaa.
[/quote]
Miten niin narsismi ja psykopatia ovat täysin eri asioita? Perustele! Kyllä niissä on hyvin paljon samaa. Ääretöntä itsekkyyttä, häikäilemättömyyttä. Minä minä minä.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:48"]
Psykopaatti tosiaan näyttelee kaikki tunteensa eikä oikeasti välitä kenestäkään. Hänellä on aivan saman tekevää miltä läheisistä tuntuu tai mitä heille tapahtuu. Itseään psykopaatti pitää niin ylivoimaisena, ettei usko itselleen tapahtuvan minkäänlaisia seurauksia.
[/quote]Haren mukaan psykopaatin tunteet menevät puhekeskukseen. Kyseessä on siis aivovaurio.
Jotkut tutkijat erottavat psykopaatin synnynnäiseksi, ja sosiopaatin ympäristön takia vammautuneeksi. Toki viimeksimainitulla voi olla taipumusta ensimmäiseenkin.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:34"]
Miksi tällaisia keskusteluja lukiessa minulle tulee aina sellainen olo niin kuin keskustelijat nauttisivat siitä ajatuksesta, että narsisti on kiusannut heitä? Aivan kuin se tekisi narsismin uhreista itsestään jotenkin erityisihmisiä, heitä, joista narsisti on, heitä joille on langennut "erityinen kohtalo", jonka synkän mutta urhean tilan oikein psykiatrkin on siunannut kuin piispa martyyrin ikään?
Joskus tuntuu, että yksi narsismin muoto onkin narsismin uhri, se, joka saa miltei seksuaalista tyydytystä siitä, että on saanut olla uhri ja selviytynyt "hirveimmästä".
Oikeasti minussa herättää välillä enemmän inhonväristyksiä nämä itsensä narsistin uhreiksi ylentäneet, kärsimyksen kruunua kutreilleen tavoittelevat kärsimyskilpailujen missikandidaatit kuin ne onnettomien parisuhteiden toiset osapuolet :/.
[/quote]Narisistin uhri VOI olla narsku itsekin,tod.näk.ns.heikko narsisti, mutta yleistyksesi on ylimitoitettu.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:41"]
Mä ajattelen niin, että siinä on aste-ero. Psykopaatti on se, kun narsismi on mennyt jo äärimmäisyyteen. Psykopaatti on melekin kuin robotti, tunne-elämä on lähes kuollut. Kumpikin on itsekäs ja laskelmoiva ja häikäilemätön oman edun tavoittelija, mutta narsisti ei niin paha kuin psykopaatti. Psykopaatti on usein väkivaltainen ja rikollinen, kun taas narsisti pääosin noudattaa lakia, tosin kaikki porsaanreiät hyödyntäen. Psykopaatti on todella pelottava ja arvaamaton, ja hänen kanssaan joutuu melko varmasti itsekin ongelmiin. Narsistin kanssa voi tulla toimeen, jos pystyy pitämään etäisyyden. Läheisessä suhteessa narsistikin on tuhoava. Itse siis ajattelen näin, että on jatkumo: normaali ihminen, lievästi narsistinen, narsisti, psykopaatti.
[/quote]
Ajattele mitä lystäät. Todellisuudessa näille on kuitenkin tarkat määritelmät, joihin ei mutuilut/mielipiteet vaikuta millään tavoin.
[/quote]
Ei ole todellakaan mutua, tiedän mistä puhun. Piste.