Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
kateellinen vauvan hyvistä öistä
10.09.2014 |
Otsikko vähän huono, mutta kaipaisin rakentavia ohjeita/vinkkejä, että miten päästä yli kateuden tunteista.
Oma "vauvani" on jo kaksi vuotta ja heräili vauvana öisin tosi tiuhaan. Aamulla en aina ollut edes perillä monestiko söi yön aikana. Vauva-arki olikin sen vuoksi vähän raskasta. Rohkeasti myönnän, että odotin itseltäni myös liikoja ja siksi se pöhnäinen olo ärsytti.
Nyt noista ajoista on jo aikaa ja meillä nukutaan ihan hyvin. Silti herää aina pieni kateus kun kuulen jonkun parikuisen vauvan syövän yössä vain 1-3 kertaa. Ärsyttää kun tälläisen vauvan tuore äiti on virkeä ja energinen. Kaikkea sitä mitä itse en ollut ja olisin halunnut olla.
Onko muilla saman kokeneilla tälläisiä fiiliksiä? Varmaan ihan normaalia, mutta jostain syystä en vain anna itselleni lupaa kokea kateutta ja myöntää että joillakin menee paremmin ja on helpompaa. Miten päästä sinuiksi näiden tunteiden kanssa?
Kommentit (29)
^ murheita riittää kaikille. Tuo sana suru,mitä jotkut ovat maininneet on myös osuva.
Ehkä aika kultaa muistot ja esim viiden vuoden päästä ei rinnassa pistä kun tulee puheeksi "nauttiminen vauvavuodesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän sinua täysin. Mulla oli ihan sama juttu, vauva-aika meni väsymyskoomassa. Aamuisin tuntui usein siltä etten enää selviä tästä päivästä. Jokseenkin kaikki oli jo kokeiltu kun ihme tapahtui, vauva vain alkoi yhtäkkiä nukkua.
Minun oli todella vaikeaa päästä yli katkeruudesta kun lähipiirissä oli useampi hyvin nukkuva vauva samaan aikaa. Muutama kuukausi sitten tutustuin refluksivauvan äitiin. Silloin meni ajatukset uusiksi. Vauva harvoin kärsii huonosta nukkumisesta mutta refluksi on vauvalle hirveää, todella tuskallista. Tuntikausien huutamista, eikä mitään käninää vaan silkkaa tuskaitkua. Ihan hirveää.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 10:33"]Vauvat nukkuu oaremmin kun myytte pinnasängyn pois. Ota vauva viereesi niin johan nukkuu. Neljästä vauvasta kokemusta ja en ole ikinä ollut väsynyt vaikka vaativia vauvojakin on meille tullut.
[/quote]
Meillä vieressä nukkuminen meni lopulta siihen että mua käytettiin tuttina ja heräiltiin 15-30min välein tai jos tissi irtosi suusta. Laitoin omaan sänkyyn nukkumaan niin tokana yönä ja siitä eteenpäin nukkui yhdellä yöheräämisellä siitä parikuisesta. Toinen pidettiin alkuun sitten myös vieressä se mutta päälle kuisena laitettiin omaan sänkyyn. Nelikuisena nukkuu nyt 10-12h yöunet syömättä pääasiassa, ja näin ollut jo jonkin aikaa. Molemmat siis imetettyjä.
[/quote]
Meillä nukkui hyvin ihan omassa sängyssään. En olisi edes voinut pitää vieressä, koska meillä oli vesisänky. Nousin sen 2-3 kertaa yössä sohvan nurkkaan imettämään ja torkkumaan. Olihan ne yöt katkonaisia mutta aikansa kutakin. Onneksi ei muuten ollut kovin itkuinen.
En minäkään ole päässyt noista tunteista yli. Hetkellisesti auttaa se, kun ajattelen niitä tuttuja, joilla on syntynyt vammainen vauva tai joiden vauva on kuollut. Totta kai olen siihen suhteutettuna todella onnellinen raskaastakin vauva-ajasta. Mutta ei se kateuden tunne tuollaisella huijauksella katoa.
Ja toinen kikka on tuo parin mainitsema, että ajan kanssa huomaa, että meillä oli vauvana vaikeaa, mutta uhma ei sitten tuntunutkaan missään, kun se meni ihan oppikirjamaisesti. Ja koulunkäynti sujuu hyvin. Voi niitä vanhempi-raasuja, jotka joutuu lapsensa vuoksi käymään kaiken maailman hojks-palavereissa sun muissa. Meillä tulee kiitettäviä tuosta vain. Eli vuoroin vieraissa käydään.
Vauvat nukkuu oaremmin kun myytte pinnasängyn pois. Ota vauva viereesi niin johan nukkuu. Neljästä vauvasta kokemusta ja en ole ikinä ollut väsynyt vaikka vaativia vauvojakin on meille tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Hyvä etten purskahtanut itkuun, kun anoppi kertoi että pari kuukautta vanhempi serkku nukkuu jo yöt läpeensä.. Meillä on nukkunut sattumalta pari kertaa joku pidempi pätkä, mutta muuten heräilee tämäb tästä syömään. 10 sen verran, että meillä nukkuu näin ihan vieressäkin. Ainoat pitkät pätkät (2-3 kokonaisuudessaan) nukkui pinnasängyssä. Muuten nukkuu aivan yhtä huonosti molemmissa. Mutta itse olen saanut paremmin unta, kun vauva nukkuu vieressä. Ei tarvitse nousta ylös imettämään ja nukahdan kun on tissi saatu suuhun.
11 jatkaa että ei kannata kuvitella perhepedin olevan kaikille ihanteellinen ratkaisu. JOTKUT nukkuvat hyvin vieressä, toiset pinnasängyssä ja joku ei sitten missään.. Meillä lapsi nukkuu vieressä minun takiani, eikä hävetä tunnustaa sitä. Ja osin siksi, että yleensä kun olen kerran nukahtanut, nukahdan myös imettäessä, enkä herää siirtämään lasta (herään kun syö seuraavan kerran).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vauva nukkuu hyvin, toistaiseksi. Mutta en siedä vaunuja, eikä tuttia.. kaikkeni olen yrittänyt ja yhtä huutoa on. Olisin mielelläni vauvan kanssa liikkeellä mutta kun julkisia on käytettävä niin kanssamatkustajien puolesta tuntuu ikävältä. Pointtini on kai se, että kaikilla jotain.. jollain toki isompia juttuha kuin toisilla.
Alue: Aihe vapaa
Meillä vauva nukkui parin kuukauden iässä 3-5 tunnin pätkiä öisin. Heräsin syömään ja nukahti sitten heti syötyään uudelleen. Sitä ennen synnytys oli kuitenkin aivan hirveä ja jouduin menemään terapiaan, jotta pääsin kokemuksesta ylitse. Henkinen toipuminen kesti kuukausia, ja vieläkin saatan alkaa itkeä, jos muistelen tapahtunutta. Murheensa kullakin.