Lue keskustelun säännöt.
Onko näin? (ulkonäön periytymisestä)
10.09.2014 |
Olen huomannut, että tosi monessa tapauksessa naispuolinen jälkeläinen muistuttaa enemmän isäänsä ja poika äitiään. Miksiköhän näin on? Onko tälle jotain geneettistä selitystä?
Kommentit (50)
Meidän perheen kohdalla pitää paikkansa, olen nainen ja ihan isäni näköinen, veljeni on taas aivan äitimme näköinen. Myös mun kaverilla tyttölapsi on aivan isänsä näköinen ja poika ihan äitinsä näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:24"]
Geneettinen tausta on se, että jos perheessä on sekä poika että tyttö, niin poika saa enemmän äitinsä geeniperimää suhteessa kuin sisko.
Tämä johtuu siitä, että vaikka kumpikin saa isältään ja äidiltään kummaltakin joko X- tai Y-kromosomin, niin poikahan saa äidiltä X-kromosomin, isältä Y:n (= XY). Tyttö saa kummaltakin X:n (XX).
Nyt sattuu olemaan niin että evoluutio on muuttanut geenien periytymistä niin että X:ssä on moninkertainen määrä geenejä verrattuna Y:hyn. Siksi kumpikin lapsi perii enemmän ominaisuuksia X-kromosomista --- mutta koska poika perii X-kromosomin vain äidiltään, hänellä on mahdollisuus saada enemmän äitinsa kuin isänsä ominaisuuksia. Sen sijaan sisko perii isältään X-kromosomin, joka siis sisältää isän äidin (mummin) geeniperimää.
Joten on ihan loogista jos perheen tyttö näyttää vaikkapa isän siskolta ja poika äidiltään.
Toisaalta eihän kaikki geenit vaikuta ulkonäköön tai muuhun silmin havaittavaan perimään ja lisäksi ihminen perii ikään kuin ison pussillisen vaihtoehtoja (ns. genotyyppi) jollekin ominaisuudelle, mutta yleensä hänessä toteutuu vain yksi (ns. fenotyyppi). Ei ole siis sekään kumma jos olet punatukkainen, mutta lapsesi ei ole, mutta hänen lapsensa voi taas olla punapää.
[/quote]
Tämä kuulosti järkevältä ja on siis geneettisesti perusteltavissa. Tietysti joskus voi olla niin, että isän piirteet eivät ole kovin voimakkaat, jolloin tyttö ei suoraan muistuta isäänsä. Maskuliiniset piirteet ovat kuitenkin hallitsevia, joten tyttärellä on suurempi todennäköisyys muistuttaa isäänsä kuin äitiään. Minulla on 2 veljeä, jotka näyttävät äidiltä kasvojenkin perusteella. Minä ja 2 siskoani taas muistutamme enemmän isäämme.
Meillä näin myös, tytär isänsä näköinen, poika minun. Mieheni on ihan anoppini näköinen, miehen sisko taas appiukkoni näköinen. Minun lapsuudenperheessä taas menikin niin, että olen aivan äitini näköinen.
Tyttöni on täysin samannäköinen kuin minä vauvana ja mieheni isänsä kopio. Myös veljeni on ilmetty isämme, eli ei päde minun perheessäni :) itse näytän yhtä paljon kummaltakin.
Meillä poika on niin isänsä näköinen että vieraat ihmisetkin aina kommentoi sitä ja kaverit kysyi että ootko varma että oot ton äiti. :D kasvonpiirteissä ei ole mitään multa. Ja poika on vasta 3 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa mielenkiintoinen lukea tuo nro 20:n perustelu asiasta, että miksi näin on! Itse olen huomannut arjessa tuon ilmiön myös. Meillä on myös poika ihan minun näköinen esim. väreiltään, tyttö isänsä kopio. Huvittaa kun silloin kun odotin tyttöä niin mies vitsaili aina että todella toivoo että tulee äitiinsä eikä rumaan isäänsä, ja tytär on ihan isänsä näköinen, löytyy keltaiset hiukset, punainen ihonsävy ja pottunokkakin ;)
Minun lapsuudenperheessäni minä olen isän näköinen, pikkusisko äidin. Tosin isän puolen sukupiirteet ovat niin selkeät, että vaikka sisko onkin äidin näköinen, tunnistaa hänet silti "isän sukulaiseksi". Samoin kuin kaikki serkkumme nuorinta lukuunottamatta, ja siis osalle sukupiirteet ovat periytyneet äidiltä (eli tädiltäni), osalle isältä (eli sedältäni serkuille ja minulle ja siskolle isältä).
Oma lapseni on minun kopioni, tyttö on. Vain tarkkaan katsoessa hänessä näkee isän puolen serkun piirteitä.
Kaveriperheessä on 4 lasta: 3 poikaa, joista 1 isän näköinen, 1 äidin näköinen, 1 "oman näköisensä" sekä 1 tyttö, jossa enemmän isänsä piirteitä.
Että mene nyt sitten sanomaan noista periytymisistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei pidä paikkaansa.
sinä vain osaat katsoa ihmisiä sillätavoin.
voit myös opetella katsomaan toisinpäin.
koita ja ylläty.
Vanha kansahan sen tietää, tytär ei saa kauneudellaan äidin kanssa kilpailla isästä. Eikä poijan tarvitse isän näköisenä äidistä kilpailla. Vaan rakkautta saa olemalla itsensä näköinen. Toisin sanoen poika äidin peruja, tytär isän niin sopu säilyy.
Muistaako tätä kukaan muu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm... Minä (nainen) näytän ihan äidiltäni nuorempana, kun taas veljeni on enemmän isäni näköinen. Omista pojistani (4v ja 2v) on paha sanoa kummalta näyttävät enemmän, ovat keskenään erinäköisiä ja molemmat erikoisia sekoituksia vanhemmistaan. Useimmiten sanotaan kyllä että muistuttavat isäänsä, mutta voi olla että muuttuu vielä.
Meillä poika on niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään isänsä.
tytär taas on ihan itsensä näköinen, en tiedä kumpaan tulee enemmän.
varmaan aika fifty fifty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi näyttää isältään, se johtuu perintötekijöistä, mutta jos lapsi taas näyttää naapurin sedältä, se johtuu ympäristötekijöistä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas poikani muistutti aivan vauvana minua, tukan väriä ja kiharuutta myöten. Nyt poika on melkein kolmen ja on aivan kuin isänsä kopio! Ainoastaan hymykuoppa on minun perujani.
Mun tuttavapiirissä ja suvussa on enimmäkseen perheitä joissa lapset ovat samaa sukupuolta, mutta silti tuntuu että toinen lapsi on yleensä selvästi enemmän isän näköinen ja toinen äidin.
Meidän tytär muistuttaa kovasti isäänsä ja sen puolen sukulaisiaan, ovat kauniita ja vahvapiirteisiä.
En uskalla tehdä enempää lapsia, pelkään, että tulevat minuun ja jäävät sisarensa varjoon :(
En menisi vannomaan ap:n teorian pitävyyttä. Meillä on kaksi tyttöä. Ensimmäinen on kasvoiltaan kuin pienoismalli äidistään (minusta) eikä toinen ole meistä kummankaan näköinen, vaan ihan omannäköisensä.