Päiväkotiryhmä kiertää katsomassa missä lapset asuvat

Lähteeköhän tää jostain tarhantädin tarpeesta nähdä ihmisten kodit vai miten tuota on perusteltu?

Meillä nykyään ilmoitetaan etukäteen. Teen vuorotyötä ja olin päässyt yövuorosta. Heräsin kesken unien siihen, että pihalla oli kauhea kälkätys ja pihan mäessä koko päiväkotiryhmä laskemassa ja kohta oli joku napero kurkkimassa makkarin ikkunasta ja nakutteli ikkunaan. No sisälle ei nähnyt, kun oli pimennysverho.

Annoin tiukkaa palautetta päiväkodille, että kiitos etukäteen tällaiset, koska toiset tekee vuorotyötä ja päivänukkuminen on meille samaa, kuin päivätyöntekijöille yöllä nukkuminen. Kysyin päiväkodin johtajalta, että mitä hän tykkäisi, jos tulisin yöllä klo 2 hihkumaan lasten kanssa hänen pihalleen ja hakkaamaan makuuhuoneen ikkunaa. Että soittaisitko poliisit.

Nykyään ystävällisesti kysytään vanhemmilta, koska heille kävisi ja varmistetaan, että kenenkään pihalle ei tule ketään, vaan kierretään kadulla.

Minua kiusattiin päiväkodista peruskoulun loppuun, joten olisin varmasti ahdistunut tuollaisesta kotikierroksesta. Joillekin se koti on ainoa paikka jossa saa olla rauhassa, mutta arvatkaa vaan saisiko olla jatkossa... :(

Mä asuin lapsena upouudessa hienossa omakotitalossa. Muutettiin siihen elokuussa kun koulut alkoi. En ikinä kiinnittänyt huomiota siihen miten kukakin kaveri asui. En koskaan. Vasta tämän keskustelun luettuani tajusin, että mullahan oli luokan hienoin koti. Ei lapset tuollaisiin asioihin kiinnitä huomiota.

Juu ei kiitos. Olen oppinut ettei Suomessa riitä satojenkaan kilometrien etäisyys, sillä kaikki tuntee kaikki ja juoruaa muiden asioita avokätisesti. Perässäni on jo yksi psykopaatti jonka vuoksi olen saanut muuttaa ja vaihtaa nimeni sekä kaikki yhteystietoni useaan otteeseen, joten en ota riskiä kertomalla tietojani kenellekään muulle kuin taholle jolla on salassapitovelvollisuus. Koskee myös päiväkotiryhmiä. Turvallisuus ennen uteliaisuutta.

Tämä on keksitty vain päiväkotien tätien uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Luuletteko tosiaan, ettei lähärit siellä juoruile teidän pihoillenne kahvihuoneessa ja siunaile, että senkin pihalla oli rämiä pyöriä ja kylläpä ne on köyhiä ja näittekö, ettei siellä oltu edes nurmikkoa viitsitty leikata.

Voivat siten muodostaa ennakkoluuloja lapsesta, kun käyvät katsomassa, millaisessa talossa lapset asuvat. Tämä on sitä holhoamista parhaimmillaan. Naamioidaan vain sen varjolle, että lapsista on kiva nähdä, missä muut asuu.

Minua ei kyllä yhtään kiinnostanut tuon ikäisenä miten/missä joku asuu. Kaikkia kiinnosti vaan esitellä omassa pihassa/kodissa hauskimmat jutut tai esim. lempilelut. Taitaa olla vaan opettajien urkkimishalujen tyydyttämistä tämä.

Tarkoitus on opettaa eskarilaisia liikkumaan turvallisesti omassa asuinympäristössään. Ei lapset saati aikuiset tule kuikkimaan ikkunoista sisään. Oma poikani puhkui innosta saatuaan esitellä (aidan takaa, kadun reunalta) meidän rapistuneen rintamamiestalon. Hän oli kertonut tarinan pystyynkuolleeseen päärynäpuuhumme pesiytyneistä variksista. Päiväkodin henkilökunta on kuullut jo pahimmat asiat perheistänne, mutta myös ne parhaimmat. Osoitteenne on jokatapauksessa tiedossa siellä, voihan sieltä kuka tahansa tulla stalkkaamaan elämäänne halutessaan. Mutta tuo kaverikierroksen perusta on pian koulunsa aloittavia lapsia oppimaan itsenäistä liikkumista ja lähiympäristöön tutustumista. Kaikki vanhemmat eivät tue tätä kotona. Yritetään vain tasoittaa tulevien ekaluokkalaisten eritasoista itsenäisyyttä selvitä koulumatkasta...  

Loppuun ilkeä kommentti ohi aiheen: Lapset nauttivat luonnostaan leikkimisestä ja liikkumisesta. Majojen rakentelu, asioiden tutkiminen, eri ilmiöihin tutustuminen ja vapaa leikki eivät ole rahasta tai asuinpaikasta kiinni. Pissisten pikkupimut on opetettu arvottamaan toisten elämää materian näkökulmasta. Silloin voi nolottaa, jos se koti ei ole kaikkien kadehtima kivilinna... 

Eskarivuotenani 1998 myös kierrettiin Helsingissä kaikkien ryhmäläisten talot. Mutta eipä sen ikäisenä osannut ajatella kuinka joku on köyhempi kun asuu kerrostalossa. Ok-talossa asuvana penskana olin vain kateellinen kerrostaloasujille...

En ole koskaan tälläisestä kuullutkaan :o eipä siinä, en antaisi lupaa mikäli edes vaivautuisivat kysymään. Ihan oikeasti eihän tuollaista voi perustella millään järkevällä tavalla. Eiköhän se ole lasten vanhempien välinen asia kenet lapsista halutaan kylään pyytää, ei sinne ihmisten pihoille tarvi lapsilaumaa rahjata. Vai onko tämä jostain neuvolan käskystä lähtöisin, tyyliin "stalkatkaa lasten kodit". 

Itse olin eskarissa vuonna 1996 ja silloin kierrettiin myös katsomassa missä kaikki luokkakaverit asuvat. En ole ihan varma asiasta, mutta luultavasti tuolloinkaan ei mitenkään ilmoitettu etukäteen vanhemmille. Mielestäni tässä ei silloin ollut mitään outoa eikä ole vieläkään.

Minua ei kiinnosta, pitääkö joku kotiani hienona tai läävänä ja mitä tarhantätiehkä  ajattelee sen maksaneen. Päiväkodin työntekijöillä on salassapitovelvollisuus, ei siihen kuulu levitellä edes lasten kesken missä kukin asuu. Syitä voi olla monia, kuten ketjussa on todettu, kuten kiusaajat, vanhempien arkaluontoiset ammatit tai julkiset profiilit tai ihan vaan se, että yksityisyys on itseisarvo. Kuvan ottaminen kotiovella haiskahtaa ja pahasti. Vaikka olisi lain sallimissa rajoissa, se ei osoita arvostelukykyä ja ihmisten kotirauhan kunnioittamista.

Näitä pitkäaikaistyöttömiä ja moniongelmaisia koulutetaan lähihoitajiksi ja nyt kun on pulaa päiväkotityöntekijöistä, heitä otetaa sijaisiksi päiväkoteihin. Haluatteko ihan oikeasti, että nämä ihmiset tulevat pihoillenne kurkkimaan ja ottamaan kuvia päiväkodin seinälle kaikkien tollotettavaksi.

Joku yksityisyys sentään pitäisi ihmisillä olla, vaikka luovuttaakin lapsensa yhteiskunnan varhaiskasvatukseen. Toisaata tässä on henkilökunnalla oiva tilaisuus tarkkailla, voisiko syntyä huoli lapsesta ja siitä voisi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Nykyäänhän ei enää joka paikkakunnalla neuvolantäti käy kotikäyntejä, joten päiväkodin henkilöstä hoitaa tämän varjolla nämä tarkistukset

vähän ot, mutta aiheeseen liittyen: Lapset eivät ajattele samalla tavalla kuin av-mammat. Minä olin pienenä kamalan kateellinen kerrostalossa asuvalle kaverilleni, kun siinä oli iso piha, hienot kiikut ja heillä oli parveke. Meillä oli vain omassa pihassa hiekkalaatikko ja kiikku puun oksassa. Se oli kyllä kunnan vuokratalo, mutta hitostakos penikka sellaisten päälle ymmärtää. Tajusin sen varmaan joskus 12-vuotiaana (ei vaikuttanut kaveruuteen mitenkään). 

Mutta kyllä minäkin toivoisin asiasta etukäteen ilmoittamista, jos vielä olisi pk-ikäisiä lapsia. 

Ylipäätään tuo että lasten kanssa lähdetänä retkille ilman että vanhemmat tietää on minusta väärin. Päiväkoti on se paikka johon ne lapset hoitoon viedään, ja kun lähdetään päiväkodin ulkopuolelle tieto siitä pitää olla vanhemmilla. Missä ollaan, ja milloin. Ja sen tiedon pitäisi kulkeutua vähintään pari päivää aikaisemmin vanhemmille. Kaikki vanhemmat eivät ehkä halua että kaksi-kolmevuotias (tai vanhempikin lapsi)  lähtee ison lapsiryhmän kanssa kaupungin keskustaan seikkailemaan muutaman aikuisen kanssa. Aina on riski että jotain sattuu, ja toiset lapset on sellaisia vilperttejä että keksivät lähteä vaikka kesken kävelyn juoksemaan. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja ne ovat heidän lapsiaan, jolloin päiväkodin muorit eivät voi päättää että vienpä Jani-Petterin tänään laiturille istumaan, tai kirkkoon ilman vanhempien suostumusta.

Pitää aina olla mahdollisuus jättää lapsi päiväkotiin, jos ei halua hänen lähtevän jollekin retkelle mukaan. Olen itse äiti, ja kasvatusalalla töissä.

Olen samaa mieltä, että pitää ilmoittaa ensin (niinkuin mun mielestä kaikista retkistä). Tällöin perhe voi halutessaan kieltää lapsensa osallistumisen tai valmistautua etukäteen.

Mutta se mitä en ymmärrä enkä allekirjoita on asuinpaikkojen vertailua. Tai sitten se on se, että mihin lapsensa opettaa. Meillä lapset tietää jo pienestä asti, että rikkaus on muutakin kuin rahaa ja ihmisen varallisuuskaan ei aina näy päälle päin. Me asutaan esimerkiksi suht vaatimattomassa vaso-rivarissa vaikka miehelläni on todella hyvät tulot. Mutta tällä alueella ei ole omistus rivareita eikä haluta ok taloa, koska meillä on vene, asunto ulkomailla yms. Ja siltikin meillä kaikki kulkevat pääsääntöisesti käytettynä ostetuissa vaatteissa. Samoin pyörät, auto, vauvan vaunut yms on käytetty. 

Eli opettakaa lapsillenne, että raha ei näy päällepäin ja vaikka näkyy niin ihmisten arvottaminen varallisuuden perusteella ei ole suotavaa. Eikä tällöin myöskään omaa varallisuuttaan/varattomuuttaan tarvitse hävetä.

Lain vastaista toimintaa, jos ei lupaa kysytä ja tarhatädit itse onkivat osoitetiedot asiakasrekisteristään.

Kannattaa tehdä huomautus päiväkodille tästä.

Meille kävi niin, että eskariryhmässä oli pojallamme kaksi kiusaajaa. Retken jälkeen sai kuulla naurunräkätystä ja ivaamista ja pilkkaamista kodistamme. Kotimme on ihan tavallinen, mutta kyllä kiusaajat keksivät kaikkea. Olivat uhkailleet, että tulevat illalla pimeällä pihaamme kurkistelemaan ikkunoista ja käyvät varastamassa tavarat pihalta.

En olisi missään nimessä halunnut näiden kiusaajien tulevan tölläämään pihaamme.

Mutta kaipa tämä on sitä nykyaikaa. Ihmettelen vain, että henkilökunta ei kierrätä työkavereitaan katsastamassa pihojaan. Miksi lasten pitäisi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 17:58"]Ainakin meillä pojan eskariryhmä jakaantui noiden kävelyretkien jälkeen selkeästi kahtia eli oli ne lapset, joilla oli siisti, kiva omakotitalo mukavalla alueella ja sitten ne, jotka asui paikallisessa ryysyrannassa. Kyllä lapset aika pieninä tajuaa, että on olemassa positiivista ja negatiivista erilaisuutta.
[/quote]

Ei tajua, ellet sinä, vanhempana, siirrä sitä ajatusta heihin. Kyllä se kaikki kiusaaminen on lähtöisin siitä mitä me lapsille opetetaan.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 13:51"]

No on se siinä tapauksessa vähän ajattelematonta, jos yksi asuu meren rannalla isossa uudessa talossa ja toinen kaupungin vuokrarivarissa. Tuon ikäiset tajuaa jo eron.

[/quote]

joo, tätä minäkin heti ajattelin. mun alakouluaikana, kauan sitten, meille annettiin kotitehtäväksi soittaa illalla luokkakaverille. en muista enää mikä idea tässä oli. no, meillä ei ollut puhelinta. olin ainoa luokassa. toki se herätti muut lapset huomaamaan, että olin jotenkin "viallisesta" perheestä. ihan vaan köyhiä oltiin, muuten ihan hyvä lapsuus, mutta koulussa viimeistään ymmärsi, että ollaan muiden silmissä jotenkin huonompia.

eli en tykkää tästä kotikierros- tavasta.