Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihme miestä vaivaa?
16.08.2014 |
Olemme seurustelleet pari vuotta poikaystäväni kanssa. Ensimmäisen vuoden olimme tiiviisti yhdessä, minä olin töissä ja poikaystäväni opiskeli. Vuoden päästä asetelma vaihtui päinvastaiseksi - nyt minä opiskelen ja poikaystäväni käy töissä. Välimatkaa meillä on 50 km.
Yhtäkkiä poikaystäväni muuttui, hänellä ei kaikkien työkiireiden ja kotihommien vuoksi ole enää ollut aikaa minulle. Näkeminen on ollut täysin harteillani. Riitelemme paljon ja riidan jälkeen saatamme olla kaksi viikkoa puhumatta ja näkemättä. Yleensä sopimiseen aloitteen teen minä. Ja ylipäätään minä kyselen hänen peräänsä, hän ei koskaan minun.
Olen alkanut miettiä eroa. En ymmärrä, miksi tilanne on mennyt tällaiseksi. Poikaystäväni sanoo, että hänen täytyy ottaa vastuu töistään ja kodin huolehtimisesta. Tuntuu, että olen hänen elämässään jossakin sijalla 10. Olen kuitenkin usein kysynyt, haluaako hän edes seurustella kanssani, kun meininki on tällaista. Hän sanoo aina, että pistäisi kyllä suhteen heti poikki, jos ei haluaisi. Miksi hän sitten antaa ymmärtää muuta? Tuntuu, että hänen mielestään ongelmat tulisi ratkaistua sillä, että muuttaisin hänen luokseen. Se ei kuitenkaan ole oikein mahdollista opiskelujeni vuoksi. Opintoni kestävät kuitenkin enää alle kaksi vuotta...
Anteeksi sekava viesti. Olen aivan hukassa tämän ristiriitaisen tilanteen vuoksi. Mitähän ihmettä tässä on meneillään?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:37"]Sillä on toinen nainen!
[/quote]
Tätäkin olen miettinyt kovasti. Mutta jos näin olisi, miksei vain heivaisi minua pois. En voi olla mikään "turvallinen varapano", kun emme kovin usein nykyään näe.
Kaksi VIIKKOA puhumatta ja näkemättä? :D millaista seurustelua se sellainen on? Itselläni OLI miesystävä, joka riidan tullen (ja niitähän riitti, kun mies suuttui aivan mistä vaan)...mökötti muutaman päivän ja oli totaalisen hiljaa. Muutaman kerran katsoin sitä showta ja sitten jätin moisen mököttelemään keskenään. Arvaa kadunko eroa nyt? :(
No vittu en! XD
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:41"]Kaksi VIIKKOA puhumatta ja näkemättä? :D millaista seurustelua se sellainen on? Itselläni OLI miesystävä, joka riidan tullen (ja niitähän riitti, kun mies suuttui aivan mistä vaan)...mökötti muutaman päivän ja oli totaalisen hiljaa. Muutaman kerran katsoin sitä showta ja sitten jätin moisen mököttelemään keskenään. Arvaa kadunko eroa nyt? :(
No vittu en! XD
[/quote]
No joo, en minä tiedä voiko tätä naurettavaa show'ta millään tasolla kutsua edes seurusteluksi. Minullekin parisuhde tarkoittaa kyllä muuta. Vaivaa kuitenkin kovasti, miksi asiat ovat näin muuttuneet.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:44"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:41"]Kaksi VIIKKOA puhumatta ja näkemättä? :D millaista seurustelua se sellainen on? Itselläni OLI miesystävä, joka riidan tullen (ja niitähän riitti, kun mies suuttui aivan mistä vaan)...mökötti muutaman päivän ja oli totaalisen hiljaa. Muutaman kerran katsoin sitä showta ja sitten jätin moisen mököttelemään keskenään. Arvaa kadunko eroa nyt? :(
No vittu en! XD
[/quote]
No joo, en minä tiedä voiko tätä naurettavaa show'ta millään tasolla kutsua edes seurusteluksi. Minullekin parisuhde tarkoittaa kyllä muuta. Vaivaa kuitenkin kovasti, miksi asiat ovat näin muuttuneet.
[/quote]
Jättämällä hoituu moinen ongelma. Tuskin se tuosta paremmaksi muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:52"]
Jättämällä hoituu moinen ongelma. Tuskin se tuosta paremmaksi muuttuu.
[/quote]
Olet varmaankin aivan oikeassa. Tekisi kuitenkin kamalasti mieli selvittää, mistä kaikki oikein johtuu. Välillä riitatilanteissa on sellainen olo, että olen ihmishirviö, jollaisen kanssa kukaan ihminen ei halua olla tekemisissä eikä tule toimeen. Olen kärkäs ja temperamenttinen, itsepäinenkin. Olen kuitenkin myös hyvin empaattinen ja ajattelen asioita hyvin paljon muiden näkökulmasta.
Haluaisin jutella asioista, mutta miehestä on tullut sulkeutunut. Hän sanoo sen johtuvan jatkuvasta riitelystä, joka taas johtuu näkemättömyydestä. Hän ei kuitenkaan pysty järjestämään menojaan niin, että näkisimme koska välimatka on pitkä. Minulla ei ole resursseja kuitenkaan koko ajan mennä hänen luokseen. Muuttaminen on ongelmallista, koska minun koulumatkani olisi 50 km. Mies taas tuntuu loukkaantuvan ja ajattelevan, etten halua asua hänen kanssaan.
En jaksaisi aina olla se aloitteentekijä kaikessa. Tuntuu, että helpointa olisi vain viheltää peli poikki. Toisaalta kuitenkin välitän miehestä kovasti.
Tämä on niin ristiriitaista.
Eiks täällä just ollut aloitus, jossa oli vastaava meininki mainittuna? Pariskunta näkee vain kahden viikon välein ja nainen ihmetteli miten saisi miehen tajuamaan ettei se ole tervettä ja kauhea haloo nousi, kun joku sanoi samalla tavalla kuin pari aiempaa tässä ketjussa. "Sillä on joku toinen" oli ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto ja "Toi ei ole parisuhde"- kommentti sai älyttömät kasat alapeukkuja.
Nostaisin kissan pöydälle. Oikeastaan en tekisi edes sitä ensimmäisenä, vaan aivan ensimmäisenä menisin miehen luo hieman extempore, niin katsoisin mitä siellä tapahtuu.. Eräs sukulaisnaiseni teki noin, kun miehen luo ei saanut koskaan mennä, mutta hän menikin "ilahduttaakseen" ja perillä paljastui toinen nainen, jolla ei ollut ollut hajuakaan miehen pienestä tyttärestä ja virallisesta vaimosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä olette tosiaan, tai ainakin hän on sinusta, kasvamassa erilleen. Vok olla, että hän ei vain kykene kaukosuhteeseen ja tunteet ovat laantuneet.
Kahden viikon mykkäkoulu parhaassa kutuvaiheessa vain kahden vuoden seurustelun jälkeen kuullostaa melko pitkältä ajalta. Ja jos hänellä ei tosiaan edes tuon ajan jälkeen vielä ole tarvetta sovitella/olla tekemisissä kanssasi, niin kuinkahan pitkäksi hiljainen kausi venyisi jollet sinä tekisi aloitetta sopuun..
Kysy suoraan (asiallisesti ja rakentavasti, tunteet sivuun jättäen) mitä hän tuntee. Onko vielä ihastunut/rakastunut sinuun vai kaipaako taukoa seurusteluun. Tauko voisi antaa teille molemmille aikaa setviä ajatuksia. Ottakaa vaikka parin kuukauden radiohiljaisuus ja katsokaa tekeekö sen jälkeen mieli olla tekemisissä.
Mutta keskustelkaa tunteet selviksi ennen taukoa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:37"]Sillä on toinen nainen!
[/quote]
Tätäkin olen miettinyt kovasti. Mutta jos näin olisi, miksei vain heivaisi minua pois. En voi olla mikään "turvallinen varapano", kun emme kovin usein nykyään näe.
[/quote]
Mulle kävi ainakin just noin. Mies seurusteli tiiviisti tahollaan, mutta ei millään saanut mua jätetyksi. Piti pihdeissään niin tiukasti, että en itsekään ollut varma sillä hetkellä, mitä tapahtuu. Vuosi eron jälkeen yritti keplotella vielä takaisin, mutta eihän siitä mitään tullut enää siinä vaiheessa. Touhu oli juuri samanlaista: joskus pieni kina (miehen aloittama) oli sellainen, että kolmeen viikkoon en kuullut äijästä pihaustakaan, joskus hän kävi vartin verran luonani ja lähti menemään ja joskus hän haki minut kotiinsa panemaan. Kun en antanut, hän heitti minut ulos. Kun yritin kysellä fiiliksiä, äijä ei vastannut mitään, mutta kun sanoin et olisko aika erota, niin mies suhtautui "ihan sama hv". Kun sanoin, et voin jatkaa ja yrittää, niin mies otti senkin että "Ok" eli jätti mulle vastuun "parisuhteesta", jotta pääsi kaikille selittämään miten tarkertuvainen muija sillä on. Samalla tekosyyllä hän pystyi hakemaan mut pois bileistä, kadulta ja sulkea kotiin pois muiden ihmisten keskeltä, ettei kukaan kerro mitä touhuaa selkäni takana.
En ole enää näin sinisilmäinen ihmisten suhteen, enkä luottaisi tuohon että mies toimii vastuullisesti. Kävin oman tapaukseni jälkeen sukupuolitautitesteissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 00:08"]
Eiks täällä just ollut aloitus, jossa oli vastaava meininki mainittuna? Pariskunta näkee vain kahden viikon välein ja nainen ihmetteli miten saisi miehen tajuamaan ettei se ole tervettä ja kauhea haloo nousi, kun joku sanoi samalla tavalla kuin pari aiempaa tässä ketjussa. "Sillä on joku toinen" oli ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto ja "Toi ei ole parisuhde"- kommentti sai älyttömät kasat alapeukkuja.
Nostaisin kissan pöydälle. Oikeastaan en tekisi edes sitä ensimmäisenä, vaan aivan ensimmäisenä menisin miehen luo hieman extempore, niin katsoisin mitä siellä tapahtuu.. Eräs sukulaisnaiseni teki noin, kun miehen luo ei saanut koskaan mennä, mutta hän menikin "ilahduttaakseen" ja perillä paljastui toinen nainen, jolla ei ollut ollut hajuakaan miehen pienestä tyttärestä ja virallisesta vaimosta.
[/quote]
En usko, että ex tempore -reissulla saisin kamalasti mitään salaisuuksia paljastettua. Mies asuu siis sukutilallaan vanhempiensa kanssa eikä hän pystyisi sinne vieraita naisia kuskaamaan vanhempien huomaamatta. Tuskinpa vanhemmat minulle aivan pokerina olisivat, jos siellä vieraita naisia pyörisi.
Mahdollista toki olisi niin päin, että mies viettäisi aikaa jonkun naisen luona. Tuskin minä kuitenkaan sitä paikkaa selville saisin hänen kotikaupunkiinsa menemällä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 00:08"]
ehkä olette tosiaan, tai ainakin hän on sinusta, kasvamassa erilleen. Vok olla, että hän ei vain kykene kaukosuhteeseen ja tunteet ovat laantuneet.
Kahden viikon mykkäkoulu parhaassa kutuvaiheessa vain kahden vuoden seurustelun jälkeen kuullostaa melko pitkältä ajalta. Ja jos hänellä ei tosiaan edes tuon ajan jälkeen vielä ole tarvetta sovitella/olla tekemisissä kanssasi, niin kuinkahan pitkäksi hiljainen kausi venyisi jollet sinä tekisi aloitetta sopuun..
Kysy suoraan (asiallisesti ja rakentavasti, tunteet sivuun jättäen) mitä hän tuntee. Onko vielä ihastunut/rakastunut sinuun vai kaipaako taukoa seurusteluun. Tauko voisi antaa teille molemmille aikaa setviä ajatuksia. Ottakaa vaikka parin kuukauden radiohiljaisuus ja katsokaa tekeekö sen jälkeen mieli olla tekemisissä.
Mutta keskustelkaa tunteet selviksi ennen taukoa.
[/quote]
Hän on itse sanonut, että kaukosuhde rasittaa kovasti. Tätä kuitenkin hieman ihmettelen, koska olemme alusta saakka olleet kaukosuhteessa, välimatkaa on ollut koko ajan se 50 km. Kun itse kävin töissä, pystyin kuitenkin olemaan paljon hänen luonaan.
Tämä voisi olla sinänsä ihan hyvä idea. Toisaalta olen kuitenkin jollakin tavalla sitä mieltä, että jos erotaan, erotaan lopullisesti. Ei mitään taukoja, ei yhteenpalaamisia vaan se on joko seurustelu tai ero ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 00:13"]
Mulle kävi ainakin just noin. Mies seurusteli tiiviisti tahollaan, mutta ei millään saanut mua jätetyksi. Piti pihdeissään niin tiukasti, että en itsekään ollut varma sillä hetkellä, mitä tapahtuu. Vuosi eron jälkeen yritti keplotella vielä takaisin, mutta eihän siitä mitään tullut enää siinä vaiheessa. Touhu oli juuri samanlaista: joskus pieni kina (miehen aloittama) oli sellainen, että kolmeen viikkoon en kuullut äijästä pihaustakaan, joskus hän kävi vartin verran luonani ja lähti menemään ja joskus hän haki minut kotiinsa panemaan. Kun en antanut, hän heitti minut ulos. Kun yritin kysellä fiiliksiä, äijä ei vastannut mitään, mutta kun sanoin et olisko aika erota, niin mies suhtautui "ihan sama hv". Kun sanoin, et voin jatkaa ja yrittää, niin mies otti senkin että "Ok" eli jätti mulle vastuun "parisuhteesta", jotta pääsi kaikille selittämään miten tarkertuvainen muija sillä on. Samalla tekosyyllä hän pystyi hakemaan mut pois bileistä, kadulta ja sulkea kotiin pois muiden ihmisten keskeltä, ettei kukaan kerro mitä touhuaa selkäni takana.
En ole enää näin sinisilmäinen ihmisten suhteen, enkä luottaisi tuohon että mies toimii vastuullisesti. Kävin oman tapaukseni jälkeen sukupuolitautitesteissä.
[/quote]
Kurja kuulla. En minä itsekään kehenkään luota sataprosenttisesti. Edellinen suhteeni päättyi, kun silloinen poikaystäväni petti. Siihen loppui sinisilmäisyyteni. Tämä on ihan mahdollinen teoria kyllä, ei tietysti haluaisi uskoa siihen. Mitenköhän siitäkään sitten saisi selvyyttä - eihän mies sitä koskaan minulle suoraan myöntäisi. Pelkän epäilyksen varjolla ei kuitenkaan viitsisi jättää.
Oletko olettanut, että kaikki jatkuu samalla tavalla, vaikka tilanne on muuttunut. Ennenhän poikaystävä opiskeli ja hänellä on ilmeisesti ollut enemmän aikaa käsissään. Kun hän taas meni töihin, on ollut vähemmän aikaa, jolloin sinun pitäisi opiskelijana yrittää joustaa enemmän ja sopeutua hänen aikatauluunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 00:28"]
Oletko olettanut, että kaikki jatkuu samalla tavalla, vaikka tilanne on muuttunut. Ennenhän poikaystävä opiskeli ja hänellä on ilmeisesti ollut enemmän aikaa käsissään. Kun hän taas meni töihin, on ollut vähemmän aikaa, jolloin sinun pitäisi opiskelijana yrittää joustaa enemmän ja sopeutua hänen aikatauluunsa?
[/quote]
En tietenkään. Minä kuitenkin olen joutunut käymään opiskelujeni ohella myös töissä, joten tuntuu kamalan raskaalta ottaa kaikki vastuu parisuhteesta. Mielestäni minä olen tullut vastaan näissä järjestelyissä kovasti; mies on tänä vuonna (!) käynyt luonani noin viisi kertaa, muulloin minä olen mennyt hänen luokseen. Ja nämäkin kaikki kerrat omasta aloitteestani. En minä väheksy hänen työnsarkaansa. Arvostan kovasti sitä, että hän ahkeroi.
Kun minä kävin töissä ja hän opiskeli, oli vieraileminen aika molemminpuolista ja tasavertaista.
Alue: Aihe vapaa
Olette " Kasvamassa erillenne".