Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette ihan periaatteesta suostu ostamaan lapsillenne mitään muodikasta!
17.08.2021 |
Voisitteko avata logiikkaanne, että miksi?? Mitä hyvää saatte siitä elämäänne? Entä lapsenne?
Meillä on vanhemmalla tytöllä (9v) kaveri, joka ei saa koskaan mitään sellaista, joka olisi nyt kaveriporukassa in. Saman tytön vanhemmat (tai lähinnä äiti) pukee perheen kaikki lapset ja itsensä amish-tyyliin. Taustalla ei ole mitään uskonnollista, mutta äiti ei suostu lapselleen muunlaisia vaatteita hankkimaan. Muut tytöt käyttää huppareita, legginsejä/farkkuja/pyöräilysortseja ja tennareita tai flipfloppeja. Tällä tytöllä amish-mekko ja nahkaiset nauhakengät. Viikonloppuna oman tytön synttäreillä kaikki ihasteli yhden tytön uutta hupparia. Kuulin kun tämä kaveri vähän surkeana sanoi, että ”äiti ei koskaan suostuisi ostamaan mulle tollasta”. Tuntuu vähän pahalta, koska nyt huomaa miten ennen tiiviissä kaveriporukassa on alettu esiteini-iän alkaessa katsomaan kieroon tätä yhtä tyttöä.
Mitään muutakaan tuossa porukassa muodikasta tyttö ei saa. Eikä kyse ole edes mistään kalliista jutuista vaan esim. popsocketista, jostain tietystä ilmaisesta sovelluksesta/pelistä puhelimeen, langattomista nappikuulokkeista (halvimmat maksaa n. 20€) sekä pop iteista ja muista fidgeteista. Ymmärrän, ettei lapselle osteta kaikkea jokaisen muotivillityksen mukaan, mutta en sitä, ettei saa yhtään mitään, mikä on suosittua kaveriporukassa.
Kommentit (58)
Yhden lapsuuden aikaisen ystäväni perheessä oli samanlainen meininki. Lisäksi lapsille hoettiin päivittäin että he ovat köyhiä eikä ole rahaa samaan kuin muilla perheillä. Vanhemmat olivat kuitenkin hyvissä ammateissa joiden palkkataso on selvästi yli keskiansion. Oli jo silloin lapsena tunne, että vanhemmat opettivat lapset pienestä pitäen tähän "köyhyyteen" etteivät lapset kehtaisi koskaan pyytää tai olla vailla mitään ja näin säästyy vanhemmilta ne rahat jotka olisi mennyt lasten vaatteisiin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi tulla kokemus totaalisesta ulkopuolelle jäämisestä jos joutuu olemaan tahtomattaan erilainen kuin kaverit. 9v lapsi alkaa olla jo sen ikäinen, että tietää mikä on kivaa ja sen hetken muodin mukaista pukeutumista tai mitkä lelut ja laitteet on juuri silloin pinnalla. Tuossa iässä äidin selitykset siitä mikä on ekologista tai järkevää ei varmasti uppoa kovin hyvään maaperään. Kohtuus on varmasti oikea tie siinäkin asiassa; lasta ja hänen toiveitaan olisi hyvä kuunnella ja aikuisen harkinnalla niittä mahdollisesti toteuttaa. Musta valkoinen ajattelutapa ja tietynlainen fanaattisuus johtaa kuitenkin ennen pitkään ongelmiin; vaikeuksiin sekä pahimmillaan katkeruuteen ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti laittaa aloitukseen, mutta unohdin. Perheen vanhemmilla on sellaiset ammatit, joista voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Aika helppo siis päätellä myös, että heillä kyse on periaatteesta.
Ap
Periaatteestahan tuo näyttäisi olevan kysymys sinullakin.
Lapsesi kavereineen katsoo kieroon eri tavalla pukeutuvaa kaveria, ja sen sijaan että opettaisit omaa lastasi sietämään erilaisuutta, kyselet täällä että miksi.
Olen opettanut lapselle pienestä asti, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavalla. Nyt tämä joutuu koetukselle, koska tämä tyttö ei haluaisi ilmaista itseään tällä tavalla, vaan kyse on äidin halusta. Aihe on vaikea, koska en halua muiden tyttöjen alkavan säälimään tätä yhtä yhtään enempää enkä myöskään mustamaalata tämän äitiä muille tytöille.
Ja kyllä, minusta 9-vuotias on tarpeeksi iso päättämään omasta tyylistään ja siitä miten ilmaisee tätä. Kunhan nyt ei ole kyse mistään seksikkäistä vaatteista.
Ap
Oletko siis opettanut lapsellesi, että itsensä ilmaisu on kuluttamista? Harmittavan moni lapsi ja nuori on tällaisen käsityksen omaksunut, ja tällä palstalla moni aikuinenkin.
Oikeastihan itsensä ilmaiseminen on puhetta, musiikkia, tanssia, kirjoittamista, piirtämistä ja nonverbaalista viestintää. Kun antaa omalle ja toisten persoonille tilaa, huomaa miten vähäpätöisiä jotkut vaatteet ovat aatteiden rinnalla.
Minunkin mielestäni lasten olisi hyvä antaa valita oma tyylinsä järkevyyden ja taloudellisten rajoituksien puitteissa. Mutta jos erilaiset vaatteet ja krääsän vähyys saavat aikaan syrjintää kaveriporukassa, on kyllä teillä melkoinen kanalauma kasvamassa, ja siitä olisi mielestäni syytä olla enemmän huolissaan kuin tästä yhdestä erilaisesta.
Ihminen ilmaisee itseään myös vaatteillaan ja tyylillään halusit sitä tai et. Tai tässä tapauksessa ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita.
Kyse ei ole vain ”krääsän vähyydestä” vaan siitä, ettei saa yhtään mitään mitä muilla on, vaikka haluaisi.
Ap
Sinunkin lapsesi ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita sillä krääsällään. Aika näyttää, millaisia itseilmaisun ja kriittisen ajattelun tapoja kukakin kaveriporukasta omaksuu myöhempään elämäänsä.
Harvassa ja poikkeuksia on ne vanhemmat, jotka eivät osta lapsilleen mitään kivoja tavaroita. Näitä mitä sinä tässä kutsut krääsäksi. Itse en ole tavannut yhtään. Sellaisia, jotka kohtuuden rajoissa ostavat joitain, olen tavannut useamman. Ja tällanen kuva minulla jäi Ap:n viestistäkin.
Se, ettei lapsi voi saada mitään mielestään kivaa tavaraa, on jo mielestäni lapsen kiusaamista. Elätkö itsekin täysin vain niillä tavaroilla, joita ehdottomasti tarvitset ja niistäkin ostat mahdollisimman rumat ja sellaiset versiot, mistä et varmasti pidä, että saat toteuttaa arvojasi ja ihanteitasi.
Ps. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla helposti mukana kulkevat kuulokkeet, ettei muiden tarvitsi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä pelien tai videoiden ääniä.
Nyt tulit ehkä paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin tarkoititkaan, kun nostit kivan tavaran a.k.a. krääsän vastakohdaksi sen, että kaikki on mahdollisimman rumaa ja sellaista, mistä ihminen ei itsekään pidä.
Minun lapsellani ei ole kuplamuovinpaukutteluvimpainta, hänellä on viulu, ja vielä ihan hyvä sellainen. Hänen itsensä mielestä se on todella kiva tavara, vaikka kavereilla ei sellaisia olekaan. Hän myös soittaa sitä kauniisti ja ilmaisee siten itseään. Ehkä siksi se itseilmaisu muilla tavaroilla ei ole niin tärkeää.
Nyt varmasti joku tulee väittämään kuinka se viulu on äidin valinta. Ja minä vastaan uudelleen: ihan yhtä paljon on se kuplamuovinpoksutteluvimpainkin.
Kasvoin juuri sellaisten vanhempien lapsena, joiden mielestä kaikki haluaminen ja toivominen oli höpötystä, vaatteiden hankkiminen oli turhaa tuhlausta, ja mitään kivaa ja hauskaa ei voinut saada tai tehdä.
Muistan sen surkeuden kun piti kulkea liian pienissä ja kulahtaneissa vaatteissa ja itkettää vieläkin kun toivoin jotain aika tavallista, vaikka uusia farkkuja tai pienempänä jotain lelua, enkä koskaan saanut.
Vanemmillani oli kyllä mitä uutta milloinkin ja kumpikin kävi ihan hyväpalkkaisissa töissä, joten köyhyydestä ei ollut kyse.
Tokihan se yhdistelmä hoitamatonta ulkomuotoa ja lannistettua persoonallisuutta toi mukanaan ulkopuolisuutta ja koulukiusaamista.
Lapselle se uusi kiva lelu aina joskus ja juuri se vaate, mitä on toivonutkin voi olla valtavan tärkeä.
Materia ei yksin tuo onnea, mutta kyllä kaiken materian kieltäminenkin on yhdenlaista henkistä köyhyyttä.
Tarviinnekohan edes mainita, että omilla lapsillani on vaatekaapit todella hyvin varustellut, samoin itselläni. Että harrastus,- ja urheiluvälineissä ostan aina sitä parasta mihin vain rahani riittävät.
Lapseni saavat myös huomiota, halauksia, juttelemme paljon, annan rakkautta, vaikken itse sitä saanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti laittaa aloitukseen, mutta unohdin. Perheen vanhemmilla on sellaiset ammatit, joista voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Aika helppo siis päätellä myös, että heillä kyse on periaatteesta.
Ap
Periaatteestahan tuo näyttäisi olevan kysymys sinullakin.
Lapsesi kavereineen katsoo kieroon eri tavalla pukeutuvaa kaveria, ja sen sijaan että opettaisit omaa lastasi sietämään erilaisuutta, kyselet täällä että miksi.
Olen opettanut lapselle pienestä asti, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavalla. Nyt tämä joutuu koetukselle, koska tämä tyttö ei haluaisi ilmaista itseään tällä tavalla, vaan kyse on äidin halusta. Aihe on vaikea, koska en halua muiden tyttöjen alkavan säälimään tätä yhtä yhtään enempää enkä myöskään mustamaalata tämän äitiä muille tytöille.
Ja kyllä, minusta 9-vuotias on tarpeeksi iso päättämään omasta tyylistään ja siitä miten ilmaisee tätä. Kunhan nyt ei ole kyse mistään seksikkäistä vaatteista.
Ap
Oletko siis opettanut lapsellesi, että itsensä ilmaisu on kuluttamista? Harmittavan moni lapsi ja nuori on tällaisen käsityksen omaksunut, ja tällä palstalla moni aikuinenkin.
Oikeastihan itsensä ilmaiseminen on puhetta, musiikkia, tanssia, kirjoittamista, piirtämistä ja nonverbaalista viestintää. Kun antaa omalle ja toisten persoonille tilaa, huomaa miten vähäpätöisiä jotkut vaatteet ovat aatteiden rinnalla.
Minunkin mielestäni lasten olisi hyvä antaa valita oma tyylinsä järkevyyden ja taloudellisten rajoituksien puitteissa. Mutta jos erilaiset vaatteet ja krääsän vähyys saavat aikaan syrjintää kaveriporukassa, on kyllä teillä melkoinen kanalauma kasvamassa, ja siitä olisi mielestäni syytä olla enemmän huolissaan kuin tästä yhdestä erilaisesta.
Ihminen ilmaisee itseään myös vaatteillaan ja tyylillään halusit sitä tai et. Tai tässä tapauksessa ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita.
Kyse ei ole vain ”krääsän vähyydestä” vaan siitä, ettei saa yhtään mitään mitä muilla on, vaikka haluaisi.
Ap
Sinunkin lapsesi ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita sillä krääsällään. Aika näyttää, millaisia itseilmaisun ja kriittisen ajattelun tapoja kukakin kaveriporukasta omaksuu myöhempään elämäänsä.
Harvassa ja poikkeuksia on ne vanhemmat, jotka eivät osta lapsilleen mitään kivoja tavaroita. Näitä mitä sinä tässä kutsut krääsäksi. Itse en ole tavannut yhtään. Sellaisia, jotka kohtuuden rajoissa ostavat joitain, olen tavannut useamman. Ja tällanen kuva minulla jäi Ap:n viestistäkin.
Se, ettei lapsi voi saada mitään mielestään kivaa tavaraa, on jo mielestäni lapsen kiusaamista. Elätkö itsekin täysin vain niillä tavaroilla, joita ehdottomasti tarvitset ja niistäkin ostat mahdollisimman rumat ja sellaiset versiot, mistä et varmasti pidä, että saat toteuttaa arvojasi ja ihanteitasi.
Ps. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla helposti mukana kulkevat kuulokkeet, ettei muiden tarvitsi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä pelien tai videoiden ääniä.
Nyt tulit ehkä paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin tarkoititkaan, kun nostit kivan tavaran a.k.a. krääsän vastakohdaksi sen, että kaikki on mahdollisimman rumaa ja sellaista, mistä ihminen ei itsekään pidä.
Minun lapsellani ei ole kuplamuovinpaukutteluvimpainta, hänellä on viulu, ja vielä ihan hyvä sellainen. Hänen itsensä mielestä se on todella kiva tavara, vaikka kavereilla ei sellaisia olekaan. Hän myös soittaa sitä kauniisti ja ilmaisee siten itseään. Ehkä siksi se itseilmaisu muilla tavaroilla ei ole niin tärkeää.
Nyt varmasti joku tulee väittämään kuinka se viulu on äidin valinta. Ja minä vastaan uudelleen: ihan yhtä paljon on se kuplamuovinpoksutteluvimpainkin.
Vastauksista päätellen Ap:n tytön kaverin äiti on ollut linjoilla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kieltämättä kyllä erikoista, että äiti pukee lapsensa tykkimyssyyn ja esiliinaan, kuten amissit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti laittaa aloitukseen, mutta unohdin. Perheen vanhemmilla on sellaiset ammatit, joista voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Aika helppo siis päätellä myös, että heillä kyse on periaatteesta.
Ap
Periaatteestahan tuo näyttäisi olevan kysymys sinullakin.
Lapsesi kavereineen katsoo kieroon eri tavalla pukeutuvaa kaveria, ja sen sijaan että opettaisit omaa lastasi sietämään erilaisuutta, kyselet täällä että miksi.
Olen opettanut lapselle pienestä asti, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavalla. Nyt tämä joutuu koetukselle, koska tämä tyttö ei haluaisi ilmaista itseään tällä tavalla, vaan kyse on äidin halusta. Aihe on vaikea, koska en halua muiden tyttöjen alkavan säälimään tätä yhtä yhtään enempää enkä myöskään mustamaalata tämän äitiä muille tytöille.
Ja kyllä, minusta 9-vuotias on tarpeeksi iso päättämään omasta tyylistään ja siitä miten ilmaisee tätä. Kunhan nyt ei ole kyse mistään seksikkäistä vaatteista.
Ap
Oletko siis opettanut lapsellesi, että itsensä ilmaisu on kuluttamista? Harmittavan moni lapsi ja nuori on tällaisen käsityksen omaksunut, ja tällä palstalla moni aikuinenkin.
Oikeastihan itsensä ilmaiseminen on puhetta, musiikkia, tanssia, kirjoittamista, piirtämistä ja nonverbaalista viestintää. Kun antaa omalle ja toisten persoonille tilaa, huomaa miten vähäpätöisiä jotkut vaatteet ovat aatteiden rinnalla.
Minunkin mielestäni lasten olisi hyvä antaa valita oma tyylinsä järkevyyden ja taloudellisten rajoituksien puitteissa. Mutta jos erilaiset vaatteet ja krääsän vähyys saavat aikaan syrjintää kaveriporukassa, on kyllä teillä melkoinen kanalauma kasvamassa, ja siitä olisi mielestäni syytä olla enemmän huolissaan kuin tästä yhdestä erilaisesta.
Ihminen ilmaisee itseään myös vaatteillaan ja tyylillään halusit sitä tai et. Tai tässä tapauksessa ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita.
Kyse ei ole vain ”krääsän vähyydestä” vaan siitä, ettei saa yhtään mitään mitä muilla on, vaikka haluaisi.
Ap
Sinunkin lapsesi ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita sillä krääsällään. Aika näyttää, millaisia itseilmaisun ja kriittisen ajattelun tapoja kukakin kaveriporukasta omaksuu myöhempään elämäänsä.
Harvassa ja poikkeuksia on ne vanhemmat, jotka eivät osta lapsilleen mitään kivoja tavaroita. Näitä mitä sinä tässä kutsut krääsäksi. Itse en ole tavannut yhtään. Sellaisia, jotka kohtuuden rajoissa ostavat joitain, olen tavannut useamman. Ja tällanen kuva minulla jäi Ap:n viestistäkin.
Se, ettei lapsi voi saada mitään mielestään kivaa tavaraa, on jo mielestäni lapsen kiusaamista. Elätkö itsekin täysin vain niillä tavaroilla, joita ehdottomasti tarvitset ja niistäkin ostat mahdollisimman rumat ja sellaiset versiot, mistä et varmasti pidä, että saat toteuttaa arvojasi ja ihanteitasi.
Ps. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla helposti mukana kulkevat kuulokkeet, ettei muiden tarvitsi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä pelien tai videoiden ääniä.
Nyt tulit ehkä paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin tarkoititkaan, kun nostit kivan tavaran a.k.a. krääsän vastakohdaksi sen, että kaikki on mahdollisimman rumaa ja sellaista, mistä ihminen ei itsekään pidä.
Minun lapsellani ei ole kuplamuovinpaukutteluvimpainta, hänellä on viulu, ja vielä ihan hyvä sellainen. Hänen itsensä mielestä se on todella kiva tavara, vaikka kavereilla ei sellaisia olekaan. Hän myös soittaa sitä kauniisti ja ilmaisee siten itseään. Ehkä siksi se itseilmaisu muilla tavaroilla ei ole niin tärkeää.
Nyt varmasti joku tulee väittämään kuinka se viulu on äidin valinta. Ja minä vastaan uudelleen: ihan yhtä paljon on se kuplamuovinpoksutteluvimpainkin.
Vastauksista päätellen Ap:n tytön kaverin äiti on ollut linjoilla. :D
Kyllä, juuri näin. Onhan se täysin mahdoton ajatus, että Suomesta löytyisi edes kahta perhettä, joiden mielestä muovi ei ole hienointa maailmassa ja itseilmaisu voisi olla jotakin muuta kuin muovihärpäkkeiden ostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti laittaa aloitukseen, mutta unohdin. Perheen vanhemmilla on sellaiset ammatit, joista voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Aika helppo siis päätellä myös, että heillä kyse on periaatteesta.
Ap
Periaatteestahan tuo näyttäisi olevan kysymys sinullakin.
Lapsesi kavereineen katsoo kieroon eri tavalla pukeutuvaa kaveria, ja sen sijaan että opettaisit omaa lastasi sietämään erilaisuutta, kyselet täällä että miksi.
Olen opettanut lapselle pienestä asti, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavalla. Nyt tämä joutuu koetukselle, koska tämä tyttö ei haluaisi ilmaista itseään tällä tavalla, vaan kyse on äidin halusta. Aihe on vaikea, koska en halua muiden tyttöjen alkavan säälimään tätä yhtä yhtään enempää enkä myöskään mustamaalata tämän äitiä muille tytöille.
Ja kyllä, minusta 9-vuotias on tarpeeksi iso päättämään omasta tyylistään ja siitä miten ilmaisee tätä. Kunhan nyt ei ole kyse mistään seksikkäistä vaatteista.
Ap
Oletko siis opettanut lapsellesi, että itsensä ilmaisu on kuluttamista? Harmittavan moni lapsi ja nuori on tällaisen käsityksen omaksunut, ja tällä palstalla moni aikuinenkin.
Oikeastihan itsensä ilmaiseminen on puhetta, musiikkia, tanssia, kirjoittamista, piirtämistä ja nonverbaalista viestintää. Kun antaa omalle ja toisten persoonille tilaa, huomaa miten vähäpätöisiä jotkut vaatteet ovat aatteiden rinnalla.
Minunkin mielestäni lasten olisi hyvä antaa valita oma tyylinsä järkevyyden ja taloudellisten rajoituksien puitteissa. Mutta jos erilaiset vaatteet ja krääsän vähyys saavat aikaan syrjintää kaveriporukassa, on kyllä teillä melkoinen kanalauma kasvamassa, ja siitä olisi mielestäni syytä olla enemmän huolissaan kuin tästä yhdestä erilaisesta.
Ihminen ilmaisee itseään myös vaatteillaan ja tyylillään halusit sitä tai et. Tai tässä tapauksessa ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita.
Kyse ei ole vain ”krääsän vähyydestä” vaan siitä, ettei saa yhtään mitään mitä muilla on, vaikka haluaisi.
Ap
Sinunkin lapsesi ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita sillä krääsällään. Aika näyttää, millaisia itseilmaisun ja kriittisen ajattelun tapoja kukakin kaveriporukasta omaksuu myöhempään elämäänsä.
Harvassa ja poikkeuksia on ne vanhemmat, jotka eivät osta lapsilleen mitään kivoja tavaroita. Näitä mitä sinä tässä kutsut krääsäksi. Itse en ole tavannut yhtään. Sellaisia, jotka kohtuuden rajoissa ostavat joitain, olen tavannut useamman. Ja tällanen kuva minulla jäi Ap:n viestistäkin.
Se, ettei lapsi voi saada mitään mielestään kivaa tavaraa, on jo mielestäni lapsen kiusaamista. Elätkö itsekin täysin vain niillä tavaroilla, joita ehdottomasti tarvitset ja niistäkin ostat mahdollisimman rumat ja sellaiset versiot, mistä et varmasti pidä, että saat toteuttaa arvojasi ja ihanteitasi.
Ps. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla helposti mukana kulkevat kuulokkeet, ettei muiden tarvitsi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä pelien tai videoiden ääniä.
Nyt tulit ehkä paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin tarkoititkaan, kun nostit kivan tavaran a.k.a. krääsän vastakohdaksi sen, että kaikki on mahdollisimman rumaa ja sellaista, mistä ihminen ei itsekään pidä.
Minun lapsellani ei ole kuplamuovinpaukutteluvimpainta, hänellä on viulu, ja vielä ihan hyvä sellainen. Hänen itsensä mielestä se on todella kiva tavara, vaikka kavereilla ei sellaisia olekaan. Hän myös soittaa sitä kauniisti ja ilmaisee siten itseään. Ehkä siksi se itseilmaisu muilla tavaroilla ei ole niin tärkeää.
Nyt varmasti joku tulee väittämään kuinka se viulu on äidin valinta. Ja minä vastaan uudelleen: ihan yhtä paljon on se kuplamuovinpoksutteluvimpainkin.
Vastauksista päätellen Ap:n tytön kaverin äiti on ollut linjoilla. :D
Tai joku muu, joka tykkää ymmärtää tahallaan väärin ja haastaa riitaa. Aina välillä mietin, että mitä nämä ihmiset saa tästä riidan haastamisesta. Ja voiko nämä olla mitenkään henkisesti vakaita ihmisiä.
Itse aiheeseen. Meillä on pojan kaveripiirissä vähän samanlainen tapaus, jolla on todella kontrolloivat vanhemmat, jotka toiminnallaan aiheuttavat sen, että lapsi meinaan jäädä ulkopuoliseksi.
Itseasiassa olen itse yrittänyt jutella pojan vanhempien kanssa, jotta pääsisi tekemään muiden poikien kanssa asioita yhdessä, mutta ei ole auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti laittaa aloitukseen, mutta unohdin. Perheen vanhemmilla on sellaiset ammatit, joista voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Aika helppo siis päätellä myös, että heillä kyse on periaatteesta.
Ap
Periaatteestahan tuo näyttäisi olevan kysymys sinullakin.
Lapsesi kavereineen katsoo kieroon eri tavalla pukeutuvaa kaveria, ja sen sijaan että opettaisit omaa lastasi sietämään erilaisuutta, kyselet täällä että miksi.
Olen opettanut lapselle pienestä asti, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavalla. Nyt tämä joutuu koetukselle, koska tämä tyttö ei haluaisi ilmaista itseään tällä tavalla, vaan kyse on äidin halusta. Aihe on vaikea, koska en halua muiden tyttöjen alkavan säälimään tätä yhtä yhtään enempää enkä myöskään mustamaalata tämän äitiä muille tytöille.
Ja kyllä, minusta 9-vuotias on tarpeeksi iso päättämään omasta tyylistään ja siitä miten ilmaisee tätä. Kunhan nyt ei ole kyse mistään seksikkäistä vaatteista.
Ap
Oletko siis opettanut lapsellesi, että itsensä ilmaisu on kuluttamista? Harmittavan moni lapsi ja nuori on tällaisen käsityksen omaksunut, ja tällä palstalla moni aikuinenkin.
Oikeastihan itsensä ilmaiseminen on puhetta, musiikkia, tanssia, kirjoittamista, piirtämistä ja nonverbaalista viestintää. Kun antaa omalle ja toisten persoonille tilaa, huomaa miten vähäpätöisiä jotkut vaatteet ovat aatteiden rinnalla.
Minunkin mielestäni lasten olisi hyvä antaa valita oma tyylinsä järkevyyden ja taloudellisten rajoituksien puitteissa. Mutta jos erilaiset vaatteet ja krääsän vähyys saavat aikaan syrjintää kaveriporukassa, on kyllä teillä melkoinen kanalauma kasvamassa, ja siitä olisi mielestäni syytä olla enemmän huolissaan kuin tästä yhdestä erilaisesta.
Ihminen ilmaisee itseään myös vaatteillaan ja tyylillään halusit sitä tai et. Tai tässä tapauksessa ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita.
Kyse ei ole vain ”krääsän vähyydestä” vaan siitä, ettei saa yhtään mitään mitä muilla on, vaikka haluaisi.
Ap
Sinunkin lapsesi ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita sillä krääsällään. Aika näyttää, millaisia itseilmaisun ja kriittisen ajattelun tapoja kukakin kaveriporukasta omaksuu myöhempään elämäänsä.
Harvassa ja poikkeuksia on ne vanhemmat, jotka eivät osta lapsilleen mitään kivoja tavaroita. Näitä mitä sinä tässä kutsut krääsäksi. Itse en ole tavannut yhtään. Sellaisia, jotka kohtuuden rajoissa ostavat joitain, olen tavannut useamman. Ja tällanen kuva minulla jäi Ap:n viestistäkin.
Se, ettei lapsi voi saada mitään mielestään kivaa tavaraa, on jo mielestäni lapsen kiusaamista. Elätkö itsekin täysin vain niillä tavaroilla, joita ehdottomasti tarvitset ja niistäkin ostat mahdollisimman rumat ja sellaiset versiot, mistä et varmasti pidä, että saat toteuttaa arvojasi ja ihanteitasi.
Ps. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla helposti mukana kulkevat kuulokkeet, ettei muiden tarvitsi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä pelien tai videoiden ääniä.
Nyt tulit ehkä paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin tarkoititkaan, kun nostit kivan tavaran a.k.a. krääsän vastakohdaksi sen, että kaikki on mahdollisimman rumaa ja sellaista, mistä ihminen ei itsekään pidä.
Minun lapsellani ei ole kuplamuovinpaukutteluvimpainta, hänellä on viulu, ja vielä ihan hyvä sellainen. Hänen itsensä mielestä se on todella kiva tavara, vaikka kavereilla ei sellaisia olekaan. Hän myös soittaa sitä kauniisti ja ilmaisee siten itseään. Ehkä siksi se itseilmaisu muilla tavaroilla ei ole niin tärkeää.
Nyt varmasti joku tulee väittämään kuinka se viulu on äidin valinta. Ja minä vastaan uudelleen: ihan yhtä paljon on se kuplamuovinpoksutteluvimpainkin.
Vastauksista päätellen Ap:n tytön kaverin äiti on ollut linjoilla. :D
Tai joku muu, joka tykkää ymmärtää tahallaan väärin ja haastaa riitaa. Aina välillä mietin, että mitä nämä ihmiset saa tästä riidan haastamisesta. Ja voiko nämä olla mitenkään henkisesti vakaita ihmisiä.
Itse aiheeseen. Meillä on pojan kaveripiirissä vähän samanlainen tapaus, jolla on todella kontrolloivat vanhemmat, jotka toiminnallaan aiheuttavat sen, että lapsi meinaan jäädä ulkopuoliseksi.
Itseasiassa olen itse yrittänyt jutella pojan vanhempien kanssa, jotta pääsisi tekemään muiden poikien kanssa asioita yhdessä, mutta ei ole auttanut.
Eihän toi ollu riidanhaastamista ja mielestäni ketjun aihekin on ihan oikein ymmärretty? Ite ainakin nautin siitä et tää ketju tarjos mulle moraalista pohdintaa vaikka oonkin lapseton. Kuluttamisen merkitys ihmisten elämässä on mielenkiintoinen teema, sillä se tuntuu olevan pakollinen osa tätä yhteiskunnassa elämistä. Ketjun lukeminen ois tylsää jos kaikki vaan komppais toisiaan eikä erilaisia mielipiteitä sallittais!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että moni perhe ajattelee lapsen olevan vain välttämätön paha, mitä tulee rahanmenoon. Samoin pojille hommataan elektroniikkaa matalalla kynnyksellä, mutta tyttöjen muotijutut ym. kiinnostuksenkohteet ovat "turhia".
Tykkään ostaa lapsilleni pieniä lahjoja, ja pidän myös huolen siitä että vaatekaappinsa ovat ajanmukaiset. Jos tiedän että yksi heistä pitää asiasta X, miksen ostaisi kohtuuhintaista vaatetta sillä kuvalla? Ymmärrän jossei ole varaa, mutta siitä ei ole nyt kyse.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin ainakin oman lapsen kohdalla huolta ettei aleta syrjiä tämän takia. En tiedä mikä tuossa on takana. Yli viety kulutuksen vähentäminen? Entäs tytön synttäreillä jos viette popsocketin tai porukassa vaikka hupparin lahjaksi?
No ei nyt sentään! Kysehän ei ole köyhyydestä. Kyse on perheen valinnasta, jota muiden tulee kunnioittaa.
Ko lapsen perhe tule sorkkimaan lapsuudessaan traumatisoituneiden 3 muun työtön perheen vanhempien valintoihin, joten opetelkaa nyt sentään edes vähän kunnioittamaan muiden valintoja ja jättäkää sorkkimisenne sikseen.
Ap voisi opettaa lapselleen suvaitsevaistuutta ja sitä, ettei yks huppari tai 20 euron lelut, ole todellakaan merkityksellisiä, vaan aivan muut asiat. Opettaa tyttärelleen suvaitsevaisuutta (muiden valintojen kunnioittamista), ihmisen arvostamista muiden kuin 20 euron lelujen perusteella. Se olisi todellinen lahja Ap:n lapselle, monin verroin arvokkaampi elämässä kuin joku helkkarin huppari tai helyt.
Naapurin tyttö ei tarvitse sääliänne, jolle ei ole mitään pohjaa edes. Sen sijaan hän ja perheensä tarvitsee ihan samoja asioita kuin APnkin lapsi ja perhe eli hyväksyntää sellaisina kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti laittaa aloitukseen, mutta unohdin. Perheen vanhemmilla on sellaiset ammatit, joista voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Aika helppo siis päätellä myös, että heillä kyse on periaatteesta.
Ap
Periaatteestahan tuo näyttäisi olevan kysymys sinullakin.
Lapsesi kavereineen katsoo kieroon eri tavalla pukeutuvaa kaveria, ja sen sijaan että opettaisit omaa lastasi sietämään erilaisuutta, kyselet täällä että miksi.
Olen opettanut lapselle pienestä asti, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavalla. Nyt tämä joutuu koetukselle, koska tämä tyttö ei haluaisi ilmaista itseään tällä tavalla, vaan kyse on äidin halusta. Aihe on vaikea, koska en halua muiden tyttöjen alkavan säälimään tätä yhtä yhtään enempää enkä myöskään mustamaalata tämän äitiä muille tytöille.
Ja kyllä, minusta 9-vuotias on tarpeeksi iso päättämään omasta tyylistään ja siitä miten ilmaisee tätä. Kunhan nyt ei ole kyse mistään seksikkäistä vaatteista.
Ap
Oletko siis opettanut lapsellesi, että itsensä ilmaisu on kuluttamista? Harmittavan moni lapsi ja nuori on tällaisen käsityksen omaksunut, ja tällä palstalla moni aikuinenkin.
Oikeastihan itsensä ilmaiseminen on puhetta, musiikkia, tanssia, kirjoittamista, piirtämistä ja nonverbaalista viestintää. Kun antaa omalle ja toisten persoonille tilaa, huomaa miten vähäpätöisiä jotkut vaatteet ovat aatteiden rinnalla.
Minunkin mielestäni lasten olisi hyvä antaa valita oma tyylinsä järkevyyden ja taloudellisten rajoituksien puitteissa. Mutta jos erilaiset vaatteet ja krääsän vähyys saavat aikaan syrjintää kaveriporukassa, on kyllä teillä melkoinen kanalauma kasvamassa, ja siitä olisi mielestäni syytä olla enemmän huolissaan kuin tästä yhdestä erilaisesta.
Ihminen ilmaisee itseään myös vaatteillaan ja tyylillään halusit sitä tai et. Tai tässä tapauksessa ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita.
Kyse ei ole vain ”krääsän vähyydestä” vaan siitä, ettei saa yhtään mitään mitä muilla on, vaikka haluaisi.
Ap
Sinunkin lapsesi ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita sillä krääsällään. Aika näyttää, millaisia itseilmaisun ja kriittisen ajattelun tapoja kukakin kaveriporukasta omaksuu myöhempään elämäänsä.
Harvassa ja poikkeuksia on ne vanhemmat, jotka eivät osta lapsilleen mitään kivoja tavaroita. Näitä mitä sinä tässä kutsut krääsäksi. Itse en ole tavannut yhtään. Sellaisia, jotka kohtuuden rajoissa ostavat joitain, olen tavannut useamman. Ja tällanen kuva minulla jäi Ap:n viestistäkin.
Se, ettei lapsi voi saada mitään mielestään kivaa tavaraa, on jo mielestäni lapsen kiusaamista. Elätkö itsekin täysin vain niillä tavaroilla, joita ehdottomasti tarvitset ja niistäkin ostat mahdollisimman rumat ja sellaiset versiot, mistä et varmasti pidä, että saat toteuttaa arvojasi ja ihanteitasi.
Ps. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla helposti mukana kulkevat kuulokkeet, ettei muiden tarvitsi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä pelien tai videoiden ääniä.
Nyt tulit ehkä paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin tarkoititkaan, kun nostit kivan tavaran a.k.a. krääsän vastakohdaksi sen, että kaikki on mahdollisimman rumaa ja sellaista, mistä ihminen ei itsekään pidä.
Minun lapsellani ei ole kuplamuovinpaukutteluvimpainta, hänellä on viulu, ja vielä ihan hyvä sellainen. Hänen itsensä mielestä se on todella kiva tavara, vaikka kavereilla ei sellaisia olekaan. Hän myös soittaa sitä kauniisti ja ilmaisee siten itseään. Ehkä siksi se itseilmaisu muilla tavaroilla ei ole niin tärkeää.
Nyt varmasti joku tulee väittämään kuinka se viulu on äidin valinta. Ja minä vastaan uudelleen: ihan yhtä paljon on se kuplamuovinpoksutteluvimpainkin.
Kiitos. Erinomainen ja niin tosi kirjoitus. Ikävä vain, että sohaiset monen heikkoa itsetuntoa, jota kuvaa heidän tarpeensa varustaa lapsensa ihan samalla krääsällä kuin muillakin.
Ei varmasti löydy täältä kommentoijia, joilla kulttuurista pääomaa.
Tänä vuonna muodikkaat vaatteet ovat juuri niitä, jotka ensi vuonna ovat silmiinpistävimmin poissa muodista. Jos muodikkuus on lähtökohtaisesti itseisarvo, näitä vaatteita ei voi seuraavana vuonna enää käyttää, vaikka olisivat muuten käyttökelpoisia.
Tästä oravanpyörästä irtautumiseen lienee monia perusteluja, mutta käytännöllisyys ja ekologisuus tulee näin ensimmäisenä seksikkäimpinä mieleen. Monille varmaan kynnys on myös se, kannattaako tällaiseen näennäisyyteen panostaa niin paljon rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti laittaa aloitukseen, mutta unohdin. Perheen vanhemmilla on sellaiset ammatit, joista voi päätellä, ettei rahasta ole pulaa. Aika helppo siis päätellä myös, että heillä kyse on periaatteesta.
Ap
Periaatteestahan tuo näyttäisi olevan kysymys sinullakin.
Lapsesi kavereineen katsoo kieroon eri tavalla pukeutuvaa kaveria, ja sen sijaan että opettaisit omaa lastasi sietämään erilaisuutta, kyselet täällä että miksi.
Olen opettanut lapselle pienestä asti, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja ilmaista itseään omalla tavalla. Nyt tämä joutuu koetukselle, koska tämä tyttö ei haluaisi ilmaista itseään tällä tavalla, vaan kyse on äidin halusta. Aihe on vaikea, koska en halua muiden tyttöjen alkavan säälimään tätä yhtä yhtään enempää enkä myöskään mustamaalata tämän äitiä muille tytöille.
Ja kyllä, minusta 9-vuotias on tarpeeksi iso päättämään omasta tyylistään ja siitä miten ilmaisee tätä. Kunhan nyt ei ole kyse mistään seksikkäistä vaatteista.
Ap
Oletko siis opettanut lapsellesi, että itsensä ilmaisu on kuluttamista? Harmittavan moni lapsi ja nuori on tällaisen käsityksen omaksunut, ja tällä palstalla moni aikuinenkin.
Oikeastihan itsensä ilmaiseminen on puhetta, musiikkia, tanssia, kirjoittamista, piirtämistä ja nonverbaalista viestintää. Kun antaa omalle ja toisten persoonille tilaa, huomaa miten vähäpätöisiä jotkut vaatteet ovat aatteiden rinnalla.
Minunkin mielestäni lasten olisi hyvä antaa valita oma tyylinsä järkevyyden ja taloudellisten rajoituksien puitteissa. Mutta jos erilaiset vaatteet ja krääsän vähyys saavat aikaan syrjintää kaveriporukassa, on kyllä teillä melkoinen kanalauma kasvamassa, ja siitä olisi mielestäni syytä olla enemmän huolissaan kuin tästä yhdestä erilaisesta.
Ihminen ilmaisee itseään myös vaatteillaan ja tyylillään halusit sitä tai et. Tai tässä tapauksessa ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita.
Kyse ei ole vain ”krääsän vähyydestä” vaan siitä, ettei saa yhtään mitään mitä muilla on, vaikka haluaisi.
Ap
Sinunkin lapsesi ilmaisee äitinsä arvoja ja ihanteita sillä krääsällään. Aika näyttää, millaisia itseilmaisun ja kriittisen ajattelun tapoja kukakin kaveriporukasta omaksuu myöhempään elämäänsä.
Harvassa ja poikkeuksia on ne vanhemmat, jotka eivät osta lapsilleen mitään kivoja tavaroita. Näitä mitä sinä tässä kutsut krääsäksi. Itse en ole tavannut yhtään. Sellaisia, jotka kohtuuden rajoissa ostavat joitain, olen tavannut useamman. Ja tällanen kuva minulla jäi Ap:n viestistäkin.
Se, ettei lapsi voi saada mitään mielestään kivaa tavaraa, on jo mielestäni lapsen kiusaamista. Elätkö itsekin täysin vain niillä tavaroilla, joita ehdottomasti tarvitset ja niistäkin ostat mahdollisimman rumat ja sellaiset versiot, mistä et varmasti pidä, että saat toteuttaa arvojasi ja ihanteitasi.
Ps. Minusta kaikilla lapsilla pitäisi olla helposti mukana kulkevat kuulokkeet, ettei muiden tarvitsi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä pelien tai videoiden ääniä.
Nyt tulit ehkä paljastaneeksi itsestäsi enemmän kuin tarkoititkaan, kun nostit kivan tavaran a.k.a. krääsän vastakohdaksi sen, että kaikki on mahdollisimman rumaa ja sellaista, mistä ihminen ei itsekään pidä.
Minun lapsellani ei ole kuplamuovinpaukutteluvimpainta, hänellä on viulu, ja vielä ihan hyvä sellainen. Hänen itsensä mielestä se on todella kiva tavara, vaikka kavereilla ei sellaisia olekaan. Hän myös soittaa sitä kauniisti ja ilmaisee siten itseään. Ehkä siksi se itseilmaisu muilla tavaroilla ei ole niin tärkeää.
Nyt varmasti joku tulee väittämään kuinka se viulu on äidin valinta. Ja minä vastaan uudelleen: ihan yhtä paljon on se kuplamuovinpoksutteluvimpainkin.
Olin kanssasi samaa mieltä ensimmäisen kappaleen ajan.
Ehkä selviäisitte molemmat vähemmällä ajanhukalla, jos myöntäisitte olevanne pohjimmiltanne täysin samanlaisia. Ainoa asia mistä näytätte olevan eri mieltä on se, mikä teidän omasta mielestänne on ns. parempaa kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on säälittävä kyylä. Pinnallinen myös.
Perustele.
Neljän tytön porukka viettää paljon aikaa meillä. Yksi poikkeaa todella paljon joukosta, mutta ei omasta tahdostaan vaan äitinsä. En ihmettelisi yhtään, jos lapsella olisi tällainen tyyli omasta tahdostaan, koska omassakin lapsuudessa ja nuoruudessa oli niitä, jotka tarkoituksella erottuivat joukosta. Nyt ei näin ole, vaan tämän takana on vanhemmat/äiti periaatteineen, joita toivoisin jonkun avaavan.
Ap
Vanhempiaan ei voi valita, ystävät voi. Luin yhden tärkeimmistä asioista tässä: kukaan lapsista ei kohtele häntä eri arvoisesti muihin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna muodikkaat vaatteet ovat juuri niitä, jotka ensi vuonna ovat silmiinpistävimmin poissa muodista. Jos muodikkuus on lähtökohtaisesti itseisarvo, näitä vaatteita ei voi seuraavana vuonna enää käyttää, vaikka olisivat muuten käyttökelpoisia.
Tästä oravanpyörästä irtautumiseen lienee monia perusteluja, mutta käytännöllisyys ja ekologisuus tulee näin ensimmäisenä seksikkäimpinä mieleen. Monille varmaan kynnys on myös se, kannattaako tällaiseen näennäisyyteen panostaa niin paljon rahaa.
Kuinka käytännölliset ovat lakeri/nahkakengät ja pitkät mekot/hameet Suomen olosuhteissa koululaiselle?
Minun äitini oli ja on vieläkin taiteilijahippi. Ikävä kyllä se ei tarkoita tyylitajua tai estetiikan ymmärtämistä.
Jouduin lapsena käyttämään aivan kammottavia vaatteita. Edes tänä päivänä ne eivät naurata kuten kasari-ysäri- sun muut tyylit. Tulee vain paha mieli niistä vaatteista.
Mitkä ovat sellaiset ammatit, joista sen voi päätellä? Mieheni on psykiatri (kunnallisella palkka ennen veroja 5700€) ja minä erikoistun kirralle (Palkka ennen veroja 6200€). Onhan meillä ihan kivat palkat, mutta niistä menee veroja 35% ja 42%. Siihen maksetaan lainoja pois. No, ei tarvitse katsoa mitä kaupasta ostetaan ja lapset saa harrastaa mitä haluavat, mutta ei meilläkään ihan jokaiseen villitykseen ole rahaa heittää.