Tuliko rakkaus vastaan etsimällä vai itsestään?
Ja kestikö se? Jos on kokemusta molemmista tavoista, niin sekin kiinnostaa, oliko suhteella, sen kestolla tai laadulla eroa.
Kommentit (22)
Molemmat aviomiehet tulivat etsimättä.
Eka avioliitto kesto 20 vuotta. Toinen yhdeksättä vuotta menossa.
Tämä nykyinen rakkaus tuli nopeasti ja aika yllättäen. Ehdin olla eron jälkeen viikon sinkkuna kun menin treffeille jo ennestään tutun miehen kanssa. Olin kyllä häneen jo ihastunut vaikka en sitä aluksi okein ihan tajunnutkaan. Rakkaus on kestänyt nyt 30 vuotta.
Ei ole tullut vastaan. En tosin ole kovin aktiivisesti etsinytkään.
Ensirakkaus tuli etsimällä, siis niin, että olin baarissa ja toivoin löytäväni jonkun. Suhde kesti reilut 1,5 vuotta ja oli jälkikäteen ajateltuna väljähtynyt jo varhain.
Toinen tuli täysin pyytämättä tilanteessa, johon en ollenkaan kaivannut rakastumista. Oli samaan aikaan kutkuttavaa ja kammottavaa olla rakastunut. Lopulta, kun aikaa kului ja tilanteet muuttuivat, saimme toisemme. Suhde on hyvin tyydyttävä ja nipistän itseäni edelleen 10 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Uskon ehdottomasti, että rakkauden löytää parhaiten, kun ei ole epätoivoinen. Epätoivo näkyy, tarttuu ja saa arviointikyvyn pettämään.
Se oikea valikoitui isommasta joukosta, minulla oli tuuria.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vastaan. En tosin ole kovin aktiivisesti etsinytkään.
Joo, tämä vaihtoehto unohtui lisätä galluppiin.
-ap
Olin hetken etsinyt puolisoa Tindereistä ja kavereiden kautta, mutta mielessä oli yksi tuttu, joka oli flirttaillut minulle joskus muinoin illanistujaisissa. Juteltiin minun aloituksestani hieman facessa ja siitä se ajatus sitten lähti.
Mitään spontaania ei tässä ollut, mutta iski ja kovaa. Ja edelleen on hyvä yhdessä 10vuotta myöhemmin.
Niin no, harvemmin se rakkaus tulee täysin etsimättä.
Sinkuilla on useinmiten haku päällä, tiedostamattomasti.
Muutoin ei kiinnostuisi ollenkaan kenestäkään, koska haluja suhteeseen ei ykinkertaisesti ole.
Ja näitäkin on, joilla niitä haluja ei ole, vaikka se saattaa joistakin oudolta kuulostaa.
Miksi meillä muutoin olisi niitäkin ihmisiä, joilla kumppania ei ole, vaikka olis mahdollisuus saadakin sellainen?
Ensimmäisen kerran tuli vastaan, kun olin n.18-vuotias; pysähdyin matkanvarrella ostamaan evästä ja siinä se mies oli tiskin takana mummonsa baarissa viimeistä kesää töissä, lyhyt tapaaminen mutta olemus ja käytös jäi mieleen.
Sitten tapasimme uudelleen jälleen hänen työpaikallaan satojen kilometrien päässä kymmenen vuotta myöhemmin, itsellä tuli taas sama fiilis kun ensimmäiselläkin kerralla, vaikka en muistanutkaan häntä koskaan tavanneeni.
Kolmannen kerran tapasimme kotipippaloissa ja siitä se sitten lähti, nyt ollaan oltu 10v. yhdessä🙂
Vierailija kirjoitti:
Niin no, harvemmin se rakkaus tulee täysin etsimättä.
Sinkuilla on useinmiten haku päällä, tiedostamattomasti.
Muutoin ei kiinnostuisi ollenkaan kenestäkään, koska haluja suhteeseen ei ykinkertaisesti ole.
Ja näitäkin on, joilla niitä haluja ei ole, vaikka se saattaa joistakin oudolta kuulostaa.
Miksi meillä muutoin olisi niitäkin ihmisiä, joilla kumppania ei ole, vaikka olis mahdollisuus saadakin sellainen?
Olen sinkku, jolla kiinnostus jotain vastakkaisen sukupuolen edustajaa kohtaan saattaa herätä, mutta halua minkäänlaiseen suhteeseen ei ole. Jos tulisi tilaisuus sen kiinnostavan kanssa, en usko että tarttuisin siihen. Tai sitten pitäisi tapahtua jotain todella ihmeellistä, en edes tiedä mitä.
Olin eron jälkeen ollut ensin itsekseni noin puoli vuotta, sitten aloin Tinderistä etsimään mahdollista kumppania. Suurin osa ihan fiksua porukkaa, mutta treffit alkoi tuntua pakkopullalta. Olin jo pättänyt, ett poistan Tinderin, alan etsimään ulkomailta töitä alaltani jotta saan "uuden alun". En kuitenkaan ollut vielä jaksanut Tinderiä poistaa kun tuli match joka kolahti ja kovaa. Ekaa kertaa teki oikeasti mieli lähteä treffeille ja sillä tiellä ollaan! Neljä vuotta yhdessä, kaksi niistä aviossa ja lapsikin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, harvemmin se rakkaus tulee täysin etsimättä.
Sinkuilla on useinmiten haku päällä, tiedostamattomasti.
Muutoin ei kiinnostuisi ollenkaan kenestäkään, koska haluja suhteeseen ei ykinkertaisesti ole.
Ja näitäkin on, joilla niitä haluja ei ole, vaikka se saattaa joistakin oudolta kuulostaa.
Miksi meillä muutoin olisi niitäkin ihmisiä, joilla kumppania ei ole, vaikka olis mahdollisuus saadakin sellainen?
Tässä nyt luutavasti kuitenkin tarkoitetaan, että on aktiivinen sen kumppanin löytämisen eteen. Semantiikasta on vähän turha nillittää kun kaikki tietävät mistä on kyse.
Eikö se tule itsestään jos on tullakseen. Oma kokemus on että mitä enemmän etsii sitä epätoivoisemmalle tuoksahtaa ja se jo itsessään karkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, harvemmin se rakkaus tulee täysin etsimättä.
Sinkuilla on useinmiten haku päällä, tiedostamattomasti.
Muutoin ei kiinnostuisi ollenkaan kenestäkään, koska haluja suhteeseen ei ykinkertaisesti ole.
Ja näitäkin on, joilla niitä haluja ei ole, vaikka se saattaa joistakin oudolta kuulostaa.
Miksi meillä muutoin olisi niitäkin ihmisiä, joilla kumppania ei ole, vaikka olis mahdollisuus saadakin sellainen?
Jos ei sinulla ole omakohtaista kokemusta, älä lässytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, harvemmin se rakkaus tulee täysin etsimättä.
Sinkuilla on useinmiten haku päällä, tiedostamattomasti.
Muutoin ei kiinnostuisi ollenkaan kenestäkään, koska haluja suhteeseen ei ykinkertaisesti ole.
Ja näitäkin on, joilla niitä haluja ei ole, vaikka se saattaa joistakin oudolta kuulostaa.
Miksi meillä muutoin olisi niitäkin ihmisiä, joilla kumppania ei ole, vaikka olis mahdollisuus saadakin sellainen?
Tässä nyt luutavasti kuitenkin tarkoitetaan, että on aktiivinen sen kumppanin löytämisen eteen. Semantiikasta on vähän turha nillittää kun kaikki tietävät mistä on kyse.
Minä ymmärsin, että kyseessä nimen omaan yllättäen. Minulle mieheni napsahti eteeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. En etsinyt tai hakenut elämääni kumppania.
Etsimättä, ja kliseisesti juuri silloin, kun sitä vähiten odotin. On kestänyt.
Itsestään. Ainoa hyvä puoli kauneudessa, tarjonta on rajatonta ja rumempia voi surutta potkia kauemmas.
Teininä se etenkin aiheutti valinnan vaikeutta, nälkä kasvoi syödessä, tuli vaihdeltua poikaystäviä lennossa. Kun sai kenet halusi.