Onko vanhempasi koskaan arvostelleet sinun ulkonäköä?
Siis negatiivisessa mielessä?
Tulipa taas mieleen, kun aikuisiässä äipän kanssa tuli vaatekierroksella käytyä. Kokeilin vaatteita, hieman olivat numeroa liian isot. "Sinä kun olet tuollainen viulunkieli.."
Samaa kuullut lapsuudessa kerta jos toinenkin. Hiveli muutenkin epävarmaa itsetuntoa silloin teini-iässä. :(
Minkäs sitä itselleen voi. Traumoja nyt noista koskaan tullut näin aikuisena ollessa mutta silloin nuorempana ollessa kylläkin :/
Kommentit (19)
Koko lapsuuden ainoot "hellittely"nimet oli ruipelo, luuviulu ja afrikkalainen (nälkiintynyt). Sit teininä kun alkoi kasvaa niin sain vähän väliä kuulla että on selluliittiä, oon läski, oon plösö ja miten kukaan ei tuu mua ikinä huolii. Tällöin mitat oli 43/168 eli en kyllä mikään läski ollut
Kyllä, en vielä 50-vuotiaanakaan hymyile kovin mielelläni täysin avoimesti. Äitini kielsi minua lapsena hymyilemästä koska hymyilin rumasti.
Mulla oli/on vieläkin isot jalat ja pienet tissit. Jaloista sain kuulla koko lapsuuteni ja tissesitä murrosiästä lähtien.
Kasvata siinä sitten itsellesi terve itsetunto =)
Ei nyt suoraan, mutta koen sen hiljaisena arvosteluna että äitini usein suureen ääneen kehuu vain siskoni ulkonäköä. Sanoo ihan "On mulla nätti tyttö"
Isäni mielestä minulla on aina ollut tosi erikoinen nenä, sanoi tämän aina nauraen. Olin pitkään todella epävarma nenäni takia ja harkitsin jopa leikkausta. Vasta päälle kolmekymppisenä tajusin että nenäni on ihan hieno ja minulla on itse asiassa oikein tyylikäs sivuprofiili. Isän kanssa ei olla paljon tekemisissä, monestakin syystä johtuen.
Ei ole haukuttu, mutta aina muiden tyttöjen ulkonäköä kehuttiin (äitini siis). Ja jollakin tavoin sain ymmärtää, että en ole mikään ruusu. En osaa kielentää, mutta rivien välissä tuo tuli esiin monin tavoin.
Pukeudun rumasti, teen ittestäni tahallaan ruman, oon läski (laihduin 10kg ennen läskiksi haukkumista) ja paras taisi olla kun meillä on saunamittari joka esittää miestä sivultapäin ja osoitin nousee sen haaroista, niin isä meni sanomaan että oon niin ruma että se mittarikin valahtaa nollille.
Äitini mukaan
-olen lihava
-kävelen omituisesti
-hiukset ovat ohuet
-olen aivan isäni sukuun tullut ulkonäöltäni (mikä ei ole hyvä asia)
-puheääneni on kimittävä
-pukeudun rumasti (kun en suostunut pukeutumaan niin kuin hän halusi)
-näytin viiden pennin huoralta ( kun nuorena tyttönä kokeilin ekoja kertoja huulikiiltoa)
-ryhtini on huono
-nenäni on pysty ja terävä
Nämä kaikki, ja varmaan muutakin joka ei nyt just tule mieleen, sain kuulla lapsena ja teininä. Sanomattakin on kai selvää, että itsetuntoni on huono.
Vanhemmille pitää sanoa, että kenenkähän aineksista minut on tehty. Ette sitten parempaan kyenneet?
Voi kyllä!
Lihavuudesta aina huomauttavat ja ohuet hiukset...
Isä ja äiti aina nauroi sille kuinka paksut reiteni olivat. Vaikka olin 54/170 niinolin kuulemma "todella ylipainoinen" ja tosiaan, reidet olivat kumminkin kuvista päätellen niin hoikat että kädet menevät niiden ympärille ja tilaa ja paljon. Joka päivä vanhemmat arvostelivat myös syömisiäni ja jouduin herkuttelupäivänä syömään sen suklaapatukan salaa koska pelkäsin että vanhemmat rupeaa huutamaan. Ja tosiaan, porukat olivat molemmat lyhyitä ja tosi lihavia, liekö kateellisia hoikkuudelle. Sairastin anoreksiaa teininä ja bulimiaa jonkin verran, näin parikymppisenä vieläkin vähän vääristynyt kuva ruokaan ja mitat 61/172.
Joo, usein. Paras oli kun äitini riidan päätteeksi haukkui täysin asiaan liittymättä minua läskiksi. Repesin nauruun ja ehdotin että hän tutkii asian suhteen peiliä. Puolustautui sillä että on synnyttänyt 3 lasta (viimeksi 7vuotta sitten). Kyllä minä tiesin jo teininä että olen ihan normaalipainoinen. Ja vieläkin vaikka synnytin esikoiseni vuosi sitten.
Isä ei ikinä, äiti senkin edestä.
Isä on haukkunut lihavaksi ja äiti rumaksi. Toistunut muutamaan otteeseen, aina jonkun riidan keskellä.
En ollut ikinä niin ulkonäkökeskeinen, että olisin huolestunut moisista väitteistä, mutta olen kuitenkin myöhemmällä iällä itkenyt jälkikäteen ajatellessani asiaa. Siis sitä, miten oma vanhempi voi yrittää loukata pientä lasta noin.
Äitini kehuu aina jotain kaveriani tyyliin onpa siitä tullut hyvännäköinen usko pois. Ja olipa sillä nättejä lapsia ja kivat nimet oli valinnut niille. Ja olipas siinä näppärän näköinen tyttö kun lapsen kaveri kävi. Näillä kaikilla haluaa sanoa että olen ei-hyvännäköinen, lapsillani on rumat nimet jne. Ja kaiken huippu on että ei tarvi puhua makuasioista niin en kaveri ei ole kaunis vaan varsinkin lihava niin kuin lapsensakin ja nimet on niitä mitä on joka toisella vastaantulijalla ja lapsen kaverilla oli tosi paha levinnyt ihottuma naamassa. Eli suoraa e vittuilua äidiltä minulle.
Teini-iässä jatkuvasti. Olin lihava, ruma, huora ja tyhmä. Sain syömishäiriön ja masennuksen. Syömisiäni kytättiin ja esim. leivän päälle ei saanut ottaa liian montaa kurkkusiivua. Perseeni oli kuulemma levinnyt, kun todellisuudessa olin laihtunut yli kymmenen kiloa ja paino alkoi kolmosella.
Miten teidän vanhempanne ovat noin kamalia?! Minä vuonna ovat syntyneet nuo vanhemmat, jotka puhubvat lapsilleen oin rumasti??
Omani ovat olleet kyllä kilttejä ja varovaisia arvostelemasta. ovat -47 -ja -47
Samoin itse... En ole tietääkseni sanonut lasteni ulkonäöstä pahasti. Eikun olenpa, olen käskenyt poikia menemään parturiin kun "turkki" kasvaa jo ihan silmille. Kyllä se voi loukata, vaikka siistiä lopputulosta olenkin kehunut.
Ei niinkää mutta mummoni lause on jäänyt ikuisesti mieleeni. Olin silloin joku 7v ja mummo totesi äidilleni kuulteni " tuo x ei ole kyllä kummoisen näköinen mutta jotain Caplinin charmia tytössä on vaikka muille jakaa" . Ok. En siis ole kaunis mutta tavallani hurmaava. Siihen uskoin ja en antanut tavallisen ulkonäköni estää " puolisonvalintani" . Mieheni on yleiselläkin mittapuulla hyvännäköinen, pitkä ja menestynyt . Varmaan viehättyi valtavaan charmiini:-)
eivät ole suoranaisesti haukkuneet, mutta painosta on vihjailtu. kun puhuimme pienenä siitä kuinka sain ainoastaan isosiskoni vanhoja vaatteita niin isä sanoi, että: ihme, että mahtuu kun olet paljon lihavampi! (siskoni oli todella alipainoinen ja minä pullea, joten ymmärrän kyllä että ihmetytti. olisi kuitenkin voinut sanoa asian eri tavalla epävarmalle 12vuotiaalle.)
Enpä muista että ikävää sävyä olisi ollut, mutta heidän suustaan olen kyll kuullut miten takapuoleni on oallomainen kuin Edam-juusto. Ja että polvet menevät hurjasti yliojennukseen, selkä on notko, korvat pienet ja nenä nykerö.Että tukka on uskomattoman tiheä... Kaipa ovat kaikki ulkonäköseikat jossakin vaiheessa arvioineet.
Varsinaiset haukut ovat tulleet koulukavereilta, kumma kyllä vasta lukiossa. Siellä ole saanut kuulla olevani persjalkainen ja päärynä ja vaikka mikä. Terveisiä vaan 80-luvun opiskelukavereille, ei ole päässyt unohtumaan.