Kertokaas Helsingin kantakaupungissa asuvat maalaiselle...
Maalainen kyselee tyhmiä. :)
Tuossa viikonloppuna käydessäni Helsingissä pohdin, että miten siellä Helsingin keskustan (onko se se kantakaupunki) tuntumassa asutaan lasten kanssa? Siellä Töölössä, Kruunuhaassa, Punavuoressa jne.
Miten esim. ekaluokkalaiset menee kavereilleen, jos niitä ei samassa talossa tai lähialueella ole? Vanhemmat vievät? Entä ulkoillaanko sitä lasten kanssa aina futiskentällä ja leikkipuistoissa? Voiko lapsi lähteä yksin ulos vain huikkaamalla oven suusta "Meen ulos!"?
Tosi tyhmiä kysyn ja melkein vastauksetkin tiedän, mutta vaikuttaa tosi hankalalle elämä noin kaupungissa. Puolensa varmasti, mutta...
Kertokaa te. Minkälaista se on oikeasti? :)
Kommentit (27)
Samalla tavalla eletään kuin maallakin, mutta tietysti lapsilla on erilaiset reviirirajat silloin kun ovat vielä niin pieniä, etteivät kykene hahmottamaan edes lähestyvää autoa.
Monet lapsiperheet ulkoilevat ulkoilualueilla, käyvät metsässä retkillä, veneillä lähisaarissa, mutta ihan samalla tavalla kuin maallakin, kaikkia ei ulkoilu kiinnosta.
Maalla lapset eivät osaa varoa autoja eivätkä osaa ylittää tietä ilman aikuisen apua.
No esim. se että joutuu menemään kaverille bussilla/ratikalla kun vaihtoehtona on fillarilla meno tai kävellen se 50-200 metrin matka. Tai se, että joutuu ulos mennäkseen lähtemään varta vasten jonnekin. Eikä vain omalla pihalle/taloyhtiön pihalle.
ap
Eikö kantakaupungin alueella ole muuta kuin pikkulapsille tarkoitettuja leikkipuistoja? Yllättävää! Vähän kauempana keskustasta on isompien lasten käyttöön sopivia puistoja, samoin muualla pääkaupunkiseudulla ja ovat kovassa käytössä päivittäin.
Kantakaupungin kasvatti vastaa:
Hyvin pystyi elämään ja nauttimaan lapsuudesta "betoniviidakon" keskellä. Koulumatkan varrella oli muutama kadun ylitys, joita harjoiteltiin äidin kanssa ahkeraan. En muista, että vaaratilanteita olisi koskaan ollut, vaikka samasta risteyksestä menivät raitiovaunut, bussit ja autot. Äiti painotti aina varovaisuutta, ja kyllä ainakin silloin vielä autoilijat usein päästivät pikkuisen tien yli.
Koulun jälkeen menimme koulun lähistöllä olevaan leikkipuistoon tai ystävien luokse. Eli kyllä me jo 1. ja 2. luokkalaisinakin liikuimme koulumatkat ja matkat ystäville keskenämme. Lempileikkimme oli "korttelihippa", jota hieman vanhempina (ehkä noin 10-11-vuotiaina) leikimme parhaillaan koko luokan voimin. Korttelissahan ei ole kadun ylityksiä ja talojen sisäpihat linkittyvät toisiinsa. Siellä sitten juostiin keskellä keskustaa rappujen, sisäpihojen ja talojen läpi -aika hurjaltahan se saattaa kuullostaa, mutta kivaa oli!
Muistan, että leikimme aina "rapun" lasten kesken melko isolla sisäpihallamme, eli kyllä me saimme ainakin jo melko pieninä lähteä "ulos" . Vanhoissa keskustarakennuksissahan on upeitakin, puutarhamaisia sisäpihoja, joita ulospäin kadulle ei näy.
Harrastuksiin mentäessä käytin julkista liikennettä: busseja ja raitiovaunuja. Yksin mentiin harrastuksiinkin, eikä se silloin yhtään pelottanut. Opetti itsenäisyyttä, ehkäpä.
Sitten teini-ikäisenähän sitä vasta kaupunkiympäristöstä nauttikin, kun koulun jälkeen saattoi lähteä ystävien kanssa kaupungille ja kahvittelemaan, tai viikonloppuiltaisin leffaan.
Moni on ihmetellyt, miten lapset pärjäävät urbaanissa olosuhteissa, ja niinhän se on, että kyllä sen kaupunkimaisen liikkumistavan ja tietyn varovaisuuden omaksui jo ihan pienestä pitäen. Rakastan edelleenkin kaupunkitunnelmaa: lempikohteeni ovat maailman suurkaupungit ja lempituoksuni on märän asfaltin tuoksu;)
Maalla nyt kaverit ei ainakaan asu 50m päässä... Lähetätkö 7-8v lapsen pimeällä ajamaan pyörällä kaverin luo valtatien reunaa rekkojen seassa muutaman kilometrin matkan? Rajoittuneen elämänkokemuksen omaava maalainen tosiaan kyselee tyhmiä.
Asumme kantakaupungin reuna-alueella, Hakaniemen puolella.
Ekaluokkalaisesta asti kuljettiin yksin kouluun ja harrastuksiin, jotka oli lähellä. Kävellen muutama kortteli on ihan turvallinen ja reitti on tuttu. Myös raitiovaunuilla ja busseilla matkustus sujuu, lapsilla on omat matkakortit.
Kavereille lapset kulkee omin päin tai kaverin kanssa, jos reitti on tuttu. Kauempana asuville kavereille ollaan aluksi saateltu. Ulos voi mennä eskarilaiset ja vanhemmat ilman aikuistakin, kun tässä talossa on todella kiva ja rauhallinen piha, lisäksi leikkipuisto melkein vieressä. Pienempien kanssa käydään puistossa niin että vanhemmat on mukana. Kun muutettiin tähän, tuli muisto puistokävijöistä nopeasti tuttuja, koska suuri osa asuu näillä lähikaduilla. On lupa käydä lähikaupassa ostassa jotain välipalaa esim. jos ovat kavereiden kanssa menossa puistoon tai pelaamaan.
Tämä on oikeasti aika rauhallista seutua, vaikka usein sanotaankin muuta. Ei kantakaupungissakaan joka katu ja paikka ole kaivokadun ja rautatieaseman kaltaista auto- ja ihmisvilinää.
Meidän ekaluokkalainen kävelee kouluun kahden kaverinsa kanssa ja harrastukseen menee itsekseen kävellen+metrolla+kävellen. Leikkii usein kavereiden kanssa ulkona läheisessä leikkipuistossa tai sisäpihalla. Saa mennä ulos, kun vain ilmoittaa siitä ja kertoo mihin on menossa ja kenen kanssa. Osaa ylittää tiet ja on varovainen liikenteessä, mutta meillä kyllä onkin enimmäkseen liikennevalollisia risteyksiä lähistöllä. Ehkä valottoman suojatien kohdalla jännittäisi enemmän. Kauempana asuvien kavereiden luo menee joskus itsekseen ratikalla, mutta enimmäkseen leikkii lähistöllä asuvien kanssa.
Metsää tässä ei ole lähellä, mutta ei olla koettu sitä puutteeksi. Metsää näkee kyllä ihan riittävästi kesäisin mökillä tai vaikka isovanhempien luona käydessään.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:09"]
Maalla nyt kaverit ei ainakaan asu 50m päässä... Lähetätkö 7-8v lapsen pimeällä ajamaan pyörällä kaverin luo valtatien reunaa rekkojen seassa muutaman kilometrin matkan? Rajoittuneen elämänkokemuksen omaava maalainen tosiaan kyselee tyhmiä.
[/quote]
Joo itse maalla kasvaneena allekirjoitan juuri tämän. Lähin kaveri oli 1,5 kilometrin päässä ja paras kaveri 3 km:n päässä, ja sinne mennessään piti tosiaan ison tien laitaa pyörällä kulkea. Viiri vaan leveälle pyörästä, että autot kiertäisivät vähän kauempaa. Ja kun isolta tieltä poikkesi meidän kylän "keskusraitille" niin katuvalot loppuivat siihen. Pieni dynamo valaistuksena ja veren maku suussa piti polkea ja pelätä kaikkea mahdollista hullusta naapurista kummituksiin.
Mun mielestä kantakaupunki-asumisessa parasta oli just se, kun oli paljon erilaisia leikkipuistoja lähellä ja niiden lisäksi myös paljon muuta toimintaa lapsiperheille. Kaikkialle oli lyhyt matka (autoa ei tarvinnut) ja rantoja pitkin oli ihanaa tehdä pitkiä kävely-, vaunu-, pyöräilylenkkejä. Lapset oppivat pienestä asti varomaan ja ns. kunnioittamaan autoja, kun niiden kanssa samassa ympäristössä "joutuivat" elämään. Muualla asuvat kaverini aina kauhistelivat, miten lapset koskaan oppivat liikkumaan keskustan alueella, mutta omani ainakin olivat tosi fiksuja liikenteen seassa kulkijoita jo pienestä asti. Shoppailu-, ravintola-, kahvila-, kulttuuri- ja harrastustarjontaa oli todella paljon verrattuna lähiöihin/maaseudun alueisiin. Ainoa huono puoli kantakaupungissa asumisessa lasten kanssa oli se, että asunnot maksoivat liikaa ja sieltä oli pakko muuttaa pois, kun ei ollut varaa jäädä. Jos olisin elänyt äitiyslomat ja hoitovapaat jossain esikaupunkialueella (maaseudusta puhumattakaan), olisin tylsistynyt kuoliaaksi.
Olen muutaman vuoden maalla asunut asunut kaupunkilaislapsi.
Maalla koulumatkani oli 4,5km. Tästä kotia lähinnä olevat 2km oli mutkaista metsätietä ilman katuvaloja. 2,5km matkalla oli katuvalot ja asfalttitie, mutta matkaan kuului yksi suuri risteys ja yhden erittäin vilkasliikenteisen tien ylitys. Lähin kaveri asui meilta siinä parin kilometrin päässä. Yleensä tavattiin siinä ja kuljettiin yhdessä loppumatka kouluun.
Kyllä se kaupunki tuntui loppujen lopuksi paljon turvallisemmalta.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:09"]Maalla nyt kaverit ei ainakaan asu 50m päässä... Lähetätkö 7-8v lapsen pimeällä ajamaan pyörällä kaverin luo valtatien reunaa rekkojen seassa muutaman kilometrin matkan? Rajoittuneen elämänkokemuksen omaava maalainen tosiaan kyselee tyhmiä.
[/quote]No, ainahan ihminen näkee sen itselleen tutuimman ympäristön myös turvallisimpana, ei tuossa rajoittunut tarvitse olla.
Moni kertoo omasta lapsuudestaan 70- ja 80-luvulta, mutta asuuko kantakaupungissa edes enää lapsiperheitä? Jos jo kaksio maksaa 300 000€, niin kellä on varaa asua keskustassa?
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:31"]
Moni kertoo omasta lapsuudestaan 70- ja 80-luvulta, mutta asuuko kantakaupungissa edes enää lapsiperheitä? Jos jo kaksio maksaa 300 000€, niin kellä on varaa asua keskustassa?
[/quote]
Asuu.
t. 10
Kaikissa kantakaupungin kaupunginosissa on oikeastaan vaan muutama isompi katu tai väylä, jota pitkin ajaa henkilöautot, bussit ja ratikat. Suurin osa kaduista on hiljaisia asuintalojen editse meneviä katuja, joilla ei kulje juurikaan muita kuin niiden talojen asukkaita.
Vinkki: Katso vaikka Googlen katunäkymästä, näkyykö liikennettä Töölössä, Krunikassa tai Rööperissä. Ei Helsingissä oikeasti mitään lasten elämää haittaavaa ruuhkaa ole.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:09"]
Maalla nyt kaverit ei ainakaan asu 50m päässä... Lähetätkö 7-8v lapsen pimeällä ajamaan pyörällä kaverin luo valtatien reunaa rekkojen seassa muutaman kilometrin matkan? Rajoittuneen elämänkokemuksen omaava maalainen tosiaan kyselee tyhmiä.
[/quote]
Joo itse maalla kasvaneena allekirjoitan juuri tämän. Lähin kaveri oli 1,5 kilometrin päässä ja paras kaveri 3 km:n päässä, ja sinne mennessään piti tosiaan ison tien laitaa pyörällä kulkea. Viiri vaan leveälle pyörästä, että autot kiertäisivät vähän kauempaa. Ja kun isolta tieltä poikkesi meidän kylän "keskusraitille" niin katuvalot loppuivat siihen. Pieni dynamo valaistuksena ja veren maku suussa piti polkea ja pelätä kaikkea mahdollista hullusta naapurista kummituksiin.
[/quote]
Me asumme kyllä ihan maalaiskunnassa (asukkaita 4000) maalla, mutta talomme on keskellä asuinaluetta, jossa niitä kavereita riittää. Haja-asutusalueet on sitten asia erikseen.
ap
Tai Ullanlinna. Itse asuin joskus Laivanvarustajankadulla ja jestas oli hiljainen katu, kuten Huvilakatu, Pietarinkatu, Raatimiehenkatu jne.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:09"]
Maalla nyt kaverit ei ainakaan asu 50m päässä... Lähetätkö 7-8v lapsen pimeällä ajamaan pyörällä kaverin luo valtatien reunaa rekkojen seassa muutaman kilometrin matkan? Rajoittuneen elämänkokemuksen omaava maalainen tosiaan kyselee tyhmiä.
[/quote]
Joo itse maalla kasvaneena allekirjoitan juuri tämän. Lähin kaveri oli 1,5 kilometrin päässä ja paras kaveri 3 km:n päässä, ja sinne mennessään piti tosiaan ison tien laitaa pyörällä kulkea. Viiri vaan leveälle pyörästä, että autot kiertäisivät vähän kauempaa. Ja kun isolta tieltä poikkesi meidän kylän "keskusraitille" niin katuvalot loppuivat siihen. Pieni dynamo valaistuksena ja veren maku suussa piti polkea ja pelätä kaikkea mahdollista hullusta naapurista kummituksiin.
[/quote]
Me asumme kyllä ihan maalaiskunnassa (asukkaita 4000) maalla, mutta talomme on keskellä asuinaluetta, jossa niitä kavereita riittää. Haja-asutusalueet on sitten asia erikseen.
ap
[/quote]
No just näin. On niitä taajamia maalaispitäjissäkin, ei kaikki asu pellon reunoilla.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 14:31"]
Moni kertoo omasta lapsuudestaan 70- ja 80-luvulta, mutta asuuko kantakaupungissa edes enää lapsiperheitä? Jos jo kaksio maksaa 300 000€, niin kellä on varaa asua keskustassa?
[/quote]
Tästä kunnallisten päiväkotien kartasta voi päätellä, että keskustassa asuu lapsia ja paljon..
http://www.hel.fi/palvelukartta/?lang=fi&search=p%C3%A4iv%C3%A4kodit&city=helsinki&col=1&access=0
Ekaluokkalainen kävelee tai menee bussilla/ratikalla kaverilleen. Kauemmas viedään.
Leikkipuistot on pienemmille ja kyllä, ne ovat ulkoilua varten.
Jos suljettu sisäpiha, voi mennä itsekseenkin ulos.
Mitä tässä on hankalaa?