Kertokaas Helsingin kantakaupungissa asuvat maalaiselle...

Itse maaseututaajamassa kasvaneena ja sittemmin Helsinkiin muuttaneena äitinä seuraan hämmentyneenä jokasyksyistä "lapset joutuvat ylittämään vilkkaan kadun, ne varmaan kuolee"-keskustelua. Ymmärrän huolen ja se lienee aiheellinen, mutta jotain rajaa. Jos vanhemmat vaativat alakouluja joka nurkalle sen takia, että lapset eivät pärjää liikenteessä, pitäisi näitä minikouluja olla joka korttelissa.

Lapset taitavat sopeutua hyvin mihin tahansa ympäristöön. Rattijuoppoja ja pervoja on joka paikassa, omien lasteni kohdalla pelkään eniten juuri näitä, en niinkään ruuhkia tai isoja teitä. Lapsen on opittava seuraamaan liikennettä ja kummasti se tuntuu onnistuvan muissa kaupungeissa paitsi Helsingissä.

Leikkipaikkoja löytyy ainakin Töölön nurkilla runsaasti, ja kavereita on ihan lähellä ja kauemapana. Ainoa hankala juttu on se, että harrastukset saattavat sijaita toisella puolella kaupunkia, ja matkat kestävät pitkään. Tästäkin on selvitty sumplimalla ja lapset osaavat käyttää julkisia sujuvasti.

Taisi olla 1993 kun Helsingin keskustassa kouluun kävellyt 8-vuotias tyttö siepattiin porttikongiin ja raiskattiin.

Edelliseen viestiin viitaten että kaikenlaista voi tapahtua ja edes päiväaikaan ei ole vilkkaalla alueella turvassa.

Aina pääsee maallakin mökille ja Nuuksioon yms. Arki on kuitenkin helppoa ja kivaa kaupungissa.

Näin keskustassa pikkulapsiperheenä ainakin menee mukavasti. Talon piha on aivan ihana, kivat leikkialueet, kaikki uutta ja toimivaa, paljon lapsiperheitä = samanikäistä seuraa ja kavereita. Minuutin kävelymatkan päässä on kiva ja suuri leikkipuisto, jossa on kaikkea jännää lapsille. Yhdessähän sinne toki vielä mennään, mutta niin mennään pihallekin, meillä on niin pienet lapset. Pihassa n. 6v-> ulkoilevat yksinään ja kavereiden kanssa pihalla. Kouluikäiset pyöräilevät täällä ympäriinsä puistoon yms.

Samalla lailla minä lapsiani vahtisin myös sielä omakotitalon pihalla. Enkä usko, että kovinkaan moni äiti siellä istuu aamutakissaan hiekkiksen vierellä, eli ei sekään eroaisi.

Itse ainakin nautin keskusta-asumisesta ja kaikki on kävely-/sporamatkan päässä! Niin snadistadit, kahvilat, leikkipuistot, lauttareissut ja metsäretket! En vaihtaisi mihinkään, vaikka toki näillä asumiskustannuksilla asuisi vaikka millaisessa linnassa landella.

Lapsi sopeutuu varmasti sinne minne syntyy. Olen itse maalta kotoisin ja muutin aikoinaan Helsinkiin opiskelemaan. Edelleen asun Helsingissä, mutta lapsia en tänne halua tehdä. Haluan, että lapseni saavat kasvaa maaseudulla. En pidä lapsen yksin liikkumista liikenteessä ongelmana, mutta minusta täällä on meluisaa, likaista, valosaastetta, luontoa ei ole lähellä, koulut ovat melko suuria, levottomia alueita löytyy... Ja tämä on vain minun mielipiteeni, ymmärrän ihan hyvin sen että ihmiset haluavat asua kaupungissa ja kyllä siellä lapsetkin pärjäävät. Ympäristö vain on hyvin erilainen verrattuna maaseutuun.

Tässä nyt taas kuvitellaan, että kantakaupunki on Mannerheimintie-Kaivokatu-Rautatieasema ja maaseutu taas haja-asutusalue. Esim. Kalliossa, Vallilassa, Taka-Töölössä, Punavuoressa, Eirassa, Ullanlinnassa jne. on hyviä lapsiperhe-alueita. Kuten maaseudulla taajama-alueillakin.