Lue keskustelun säännöt.
Miksi en kelpaa nettideiteillä?
Mies 31v
17.08.2021 |
Olen ollut tinderissä ja muissa sovelluksilla. Olen saanut satoja matsheja mutta kukaan ei halua nähdä? Tämä on oikeasti naurettavan kuuloista ja haluaisin saada selityksen.
Enkö oikeasti riitä, olenko tylsimys, kiltti vai mikä on ongelma? Yksi nainen sanoi joka oli minua nuorempi 5vuotta että kiinnostuksen kohteet on ihan eri ja toinen sanoi että sinä et näytä yhtään arkiselta. Nämä ei tosiaan ole mitään ig malleja vaikka niitäkin on joukossa. Myös oman ikäisiäkin yli puolet.
Sixpäckit ja osakesalkut löytyy, kun ei vaan jaksaisi brassailla niillä.
Mitä v**ttua?
Oma selitykseni on että siellä on myös hyvin paljon samoja naamoja vuodesta toiseen, keräänkö sitten nämä itselleni jotka ehkä elävät sinkkuna vielä eläkkeelläkin?
Monet kerrat poistanut kaikki sovellukset kun ei siitä tule mitään. Mutta se lohduttaa että saan huomiota kyllä livenä mutta lähestyminen itseltäni on hankalaa koska estynyt persoonallisuus, vaikutan aralta ja autistiselta ulkopuolisen silmin.
Olen luultavasti lopun ikääni yksin.
Kommentit (42)
Mies31 kirjoitti:
No olen katsonut siitä biosta jotain mielenkiintoista siitä naisesta. Esim jotkut naiset lukee kirjoja niin siihen liittyvää ja jos esim se nainen vaikka pitkä niin kehun pituutta yms tai jotain muuta. Yleensä tollasten jälkeen kysyn tapaamista.
Siis laitat avausviestin ja jos nainen vastaa, niin ehdotat treffejä? En 44v miehenä tuossa vaiheessa lähtisi treffeille. Ei minulla ole kiinnostusta juosta treffeillä yhtenään, vaan viestien selvitän kiinnostaako toinen treffien verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies31 kirjoitti:
No olen katsonut siitä biosta jotain mielenkiintoista siitä naisesta. Esim jotkut naiset lukee kirjoja niin siihen liittyvää ja jos esim se nainen vaikka pitkä niin kehun pituutta yms tai jotain muuta. Yleensä tollasten jälkeen kysyn tapaamista.
No tuo selittää kaiken. Loppuisi omakin kiinnostukseni jos mies ei keksisi muuta kuin kehua jotain tai mainita jotain, mikä on profiilissani, ja kysyisi tapaamista.
Tää on ehkä kaikkein surullisinta että näin kolmekymppisenä olen tajunnut että mullahan on persoonallisuuden ongelma. Tämä ongelma toistuu siis melkein aina tapaamisissa mutta on onneksi hiukan helpottunut. Tämä tekee mut ihan epätoivoiseksi mutta yritän pysyä kasassa.
Ei mun viestittelyt olekkaan parhaimmasta päästä mutta sen bion mukaan olisi jotain yhteistä keskusteltavaa ja ensinnäkin yhteistä.
Vaihtoehdokseni jää etsiä persoonallisuudeltaan samanlainen?
Tai entä jos tutustut siihen ihmiseen, etkä heti ehdota treffejä? Ennen treffejä voit kertoa luonteestasi, niin ei tule treffeillä toiselle yllätyksenä, että istut hiljaa tuijottamass.a.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ristiriitainen persoona ja etsit aivan vääränlaista kumppania. Arka ja autistinen ei houkuta. Kuusi vuotta on oikeasti iso ikäero. Kokeile rajata mätsit 28-34-vuotiaisiin taloudesta kiinnostuneisiin naisiin?
Taloudesta kiinnostuneisiin? En ole ap mutta en ymmärtänyt tuota kohtaa.
Selvästikään et ole osakesijoittaja, kun et huomannut ap:n osakesalkkuja. Osakesijoittajat ovat yleensä taloudesta kiinnostuneita, mutta kaikki taloudesta kiinnostuneet eivät ole osakesijoittajia. Minusta ihan hyvä ehdotus tuo, etsiä taloudesta kiinnostuneita naisia. Olisi ainakin yksi yhteinen mielenkiinnon kohde. Eikä varmaan haittaisi, vaikka nainen olisi asuntosijoittaja. Siinähän tulisi kätevästi omaisuuslajihajautus hoidettua perheen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ristiriitainen persoona ja etsit aivan vääränlaista kumppania. Arka ja autistinen ei houkuta. Kuusi vuotta on oikeasti iso ikäero. Kokeile rajata mätsit 28-34-vuotiaisiin taloudesta kiinnostuneisiin naisiin?
Taloudesta kiinnostuneisiin? En ole ap mutta en ymmärtänyt tuota kohtaa.
Taisi olla kiertoilmaisu termille "gold digger".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies31 kirjoitti:
Onko se estynyt persoonallisuus sitten erittäin iso turn off? Olen ollut treffeillä yhden erittäin kiinnostavan oman ikäisen naisen kanssa, hän sanoi minua oudoksi kun en saa sanottua välillä mitään. Kun olin 16v psykologi sanoi että tulen kärsimään tunne elämän puolelta paljon. 27vuotiaana sain diagnoosin tästä.
Mietin vain että livenä saan kontakteja mutta ne aina tuhoutuvat.
Mitä ilmeisimmin on. En tiedä koskaan tavanneeni estynyttä persoonallisuutta, joten en tiedä, miten se ilmenee.
Miksi et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin tässä ketjussa? Eli miten kommunikaatio etenee matchin jälkeen?
Entä onko estyneeseen persoonallisuuteen mahdollista saada jotain apua? Harjoittelua, terapiaa?
Minä olen myös estynyt persoonallisuus, mutta ei se estä ainakaan minua puhumasta.
-eri
Ei minuakaan. Osalla estyneistä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, osalla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut elämässäni joitain miespuolisia ystäviä, jotka ovat olleet aluksi tutustuttaessa todella hiljaisia. Jos olemme esim. työasioiden vuoksi joutuneet olemaan tekemisissä, olen sitten itse höpötellyt niitä näitä ja miehet ovat olleet hiljaa. Ajan kanssa nämä hiljaisetkin ovat löytäneet kyllä kielensä ja heistä on kuoriutunut ihan hyviä tyyppejä.
Aloittajan kannattaa etsiä nainen, joka ei hätkähdä alun hiljaisuutta. Siitä kannattaa varoittaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies31 kirjoitti:
Tää on ehkä kaikkein surullisinta että näin kolmekymppisenä olen tajunnut että mullahan on persoonallisuuden ongelma. Tämä ongelma toistuu siis melkein aina tapaamisissa mutta on onneksi hiukan helpottunut. Tämä tekee mut ihan epätoivoiseksi mutta yritän pysyä kasassa.
Ei mun viestittelyt olekkaan parhaimmasta päästä mutta sen bion mukaan olisi jotain yhteistä keskusteltavaa ja ensinnäkin yhteistä.
Vaihtoehdokseni jää etsiä persoonallisuudeltaan samanlainen?
Joo, niillä treffeillä kyllä kipinöisi. Kaksi hissukkaa istua möllöttää hiljaa ja tuijottaa kahvikuppia. Huono vaihtoehto. Parempi vaihtoehto olisi terapia.
Sulla on raskas ja junttimainen tapa kirjoittaa. Siksi me ei nähtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hieman hankalaa itselleni koska se tutustuminen vie aika paljon energiaa, yleensä paras olisi jos näkisi nopeesti ja sen perusteella sitten jatkosta. Mulla on näitäkin hyvin paljon mutta musta tuntuu että kun livenä nähdään niin se määrittelee kemian. Baarissa nuorempana join itseni todella ulospäin suuntatuneeseen muotoon, puhelinnumeroita tuli aina ja tapaamisia, pakit tuli kun nähtiin selvinpäin.
Yhdenillan juttuja oli myös mutta feikkasin niissä enkä edes nauttinut seksistä. Kerran oli todella ikävä kerta' olin niin estynyt että se nainen tuli surulliseksi ja lähti nukkumaan, minä lähdin kotiin hiljaa. Mun tunteet estää puhumisen.
Multa puuttuu yksi tärkeimmistä elämän osa alueista kokonaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies31 kirjoitti:
Onko se estynyt persoonallisuus sitten erittäin iso turn off? Olen ollut treffeillä yhden erittäin kiinnostavan oman ikäisen naisen kanssa, hän sanoi minua oudoksi kun en saa sanottua välillä mitään. Kun olin 16v psykologi sanoi että tulen kärsimään tunne elämän puolelta paljon. 27vuotiaana sain diagnoosin tästä.
Mietin vain että livenä saan kontakteja mutta ne aina tuhoutuvat.
Se on iso este romanttisen kiinostuksen ja parisuhteen syntymiselle. Toiseen ihastuminen vaatii aina enemmän tai vähemmän heittäytymistä. Siis sitä että laittaa ainakin osittain aivot narikkaan ja antaa vain tunteiden viedä. Pitää olla sopivaa rentoutta.
Ja tämän pitäisi vielä tapahtua molemmin puolin aika samaan aikaan. Jos sinä vaikutat kovin estyneeltä ja hitaasti lämpiävältä, ei se toinenkaan kovin helposti pääse siihen tilaan jossa hän voisi antaa ihastumiselle vallan.
Mulle hän sanoi juuri noin että hän ei ole minusta romanttisesti kiinnostunut, se sattui hirveästi ja menin lukkoon. Jos tilanteestani jotain hyvää löydän niin tiedostan ongelmani mutta välillä se unohtuu. Toinen hyvä asia on että muilta saan siihen vahvistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ristiriitainen persoona ja etsit aivan vääränlaista kumppania. Arka ja autistinen ei houkuta. Kuusi vuotta on oikeasti iso ikäero. Kokeile rajata mätsit 28-34-vuotiaisiin taloudesta kiinnostuneisiin naisiin?
Taloudesta kiinnostuneisiin? En ole ap mutta en ymmärtänyt tuota kohtaa.
Ap harrastaa sijoittamista ja on nörtähtävä, niin toisen sijoittamisesta kiinnostuneen kanssa voisi löytyä jutun juurta sen hankalimman alun yli.
Mies31 kirjoitti:
Tämä on hieman hankalaa itselleni koska se tutustuminen vie aika paljon energiaa, yleensä paras olisi jos näkisi nopeesti ja sen perusteella sitten jatkosta. Mulla on näitäkin hyvin paljon mutta musta tuntuu että kun livenä nähdään niin se määrittelee kemian. Baarissa nuorempana join itseni todella ulospäin suuntatuneeseen muotoon, puhelinnumeroita tuli aina ja tapaamisia, pakit tuli kun nähtiin selvinpäin.
Yhdenillan juttuja oli myös mutta feikkasin niissä enkä edes nauttinut seksistä. Kerran oli todella ikävä kerta' olin niin estynyt että se nainen tuli surulliseksi ja lähti nukkumaan, minä lähdin kotiin hiljaa. Mun tunteet estää puhumisen.
Multa puuttuu yksi tärkeimmistä elämän osa alueista kokonaan :(
Miesten yleisin virhe on kykenemämmömyys asettautua naisten asemaan. Erittäin osuva on jossain näkemäni totuus - suostuessaan treffeille mies voi menettää pari tuntia. Suostuessaan treffeille nainen voi menettää henkensä. Ehkä hieman liioiteltu, mutta tuntemattoman miehen tapaaminen on aina turvallisuusriski naiselle. Ja netti on täynnä todella todella outoja, pelottavia tyyppejä.
Nainen, jota yhtään oma turvallisuus kiinnostaa, ja joka ei ole täysin naiivi, ei todellakaan lähde tuntemattoman kanssa treffeille parin viestin perusteella. Pidempi viestittely ei toki takaa että mies on varmasti normaali ja vaaraton, mutta hyvin iso osa viestittelykumppaneista on sellaisia että heidät voi/pitää blokata parin päivän viestien vaihdon jälkeen ajatellen vain "herran kiitos en kohdannut tätä tyyppiä livenä". Eli viestittelyllä saanee ainakin nuo pahimman filtteroityä, plus säästää vaivaa siltä ettei tavannut ihmistä joka useamman viestin jälkeen osoittautuu täysin yhteensopimattomaksi.
Eli ap - sen lisäksi että ehdottomasti, ystävällisesti suosittelen terapiaa, sun pitää jaksaa viestiä naisten kanssa pidempään ennen kuin alat kysyä treffeille. Vaikka se on sinulle "hankalaa ja vie aikaa". Jos et sen verran viitsi nähdä vaivaa ja ajatella asiaa naisten kannalta, ei naisten kannata sinua treffatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies31 kirjoitti:
Tämä on hieman hankalaa itselleni koska se tutustuminen vie aika paljon energiaa, yleensä paras olisi jos näkisi nopeesti ja sen perusteella sitten jatkosta. Mulla on näitäkin hyvin paljon mutta musta tuntuu että kun livenä nähdään niin se määrittelee kemian. Baarissa nuorempana join itseni todella ulospäin suuntatuneeseen muotoon, puhelinnumeroita tuli aina ja tapaamisia, pakit tuli kun nähtiin selvinpäin.
Yhdenillan juttuja oli myös mutta feikkasin niissä enkä edes nauttinut seksistä. Kerran oli todella ikävä kerta' olin niin estynyt että se nainen tuli surulliseksi ja lähti nukkumaan, minä lähdin kotiin hiljaa. Mun tunteet estää puhumisen.
Multa puuttuu yksi tärkeimmistä elämän osa alueista kokonaan :(
Miesten yleisin virhe on kykenemämmömyys asettautua naisten asemaan. Erittäin osuva on jossain näkemäni totuus - suostuessaan treffeille mies voi menettää pari tuntia. Suostuessaan treffeille nainen voi menettää henkensä.
Ei voi. Paljon suurempi riski on jäädä auton alle matkalla sinne treffeille kuin tavata murhaaja. Nämä psykoosit alkavat olla jo täydellisesti todellisuudesta irronneita. Suomi on maailman turvallisin maa naisille. Se ryhmä, jolla on suuri riski joutua pahoinpidellyksi ja murhatuksi ovat miehet, eivät naiset. Kannattaa varmaan alkaa elämään normaalia elämää sillä, jos tämä sama meno jatkuu niin suuri osa naisista ei jatkossa uskalla poistua asunnostaan mihinkään, koska luulevat, että jokainen mies on raiskaaja ja murhaaja. Jäävät kotiinsa vaikka sielläkin on suurempi riski saada kuolettava sähköisku kuin joutua treffeillä murhatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies31 kirjoitti:
Tämä on hieman hankalaa itselleni koska se tutustuminen vie aika paljon energiaa, yleensä paras olisi jos näkisi nopeesti ja sen perusteella sitten jatkosta. Mulla on näitäkin hyvin paljon mutta musta tuntuu että kun livenä nähdään niin se määrittelee kemian. Baarissa nuorempana join itseni todella ulospäin suuntatuneeseen muotoon, puhelinnumeroita tuli aina ja tapaamisia, pakit tuli kun nähtiin selvinpäin.
Yhdenillan juttuja oli myös mutta feikkasin niissä enkä edes nauttinut seksistä. Kerran oli todella ikävä kerta' olin niin estynyt että se nainen tuli surulliseksi ja lähti nukkumaan, minä lähdin kotiin hiljaa. Mun tunteet estää puhumisen.
Multa puuttuu yksi tärkeimmistä elämän osa alueista kokonaan :(
Miesten yleisin virhe on kykenemämmömyys asettautua naisten asemaan. Erittäin osuva on jossain näkemäni totuus - suostuessaan treffeille mies voi menettää pari tuntia. Suostuessaan treffeille nainen voi menettää henkensä.
Ei voi. Paljon suurempi riski on jäädä auton alle matkalla sinne treffeille kuin tavata murhaaja. Nämä psykoosit alkavat olla jo täydellisesti todellisuudesta irronneita. Suomi on maailman turvallisin maa naisille. Se ryhmä, jolla on suuri riski joutua pahoinpidellyksi ja murhatuksi ovat miehet, eivät naiset. Kannattaa varmaan alkaa elämään normaalia elämää sillä, jos tämä sama meno jatkuu niin suuri osa naisista ei jatkossa uskalla poistua asunnostaan mihinkään, koska luulevat, että jokainen mies on raiskaaja ja murhaaja. Jäävät kotiinsa vaikka sielläkin on suurempi riski saada kuolettava sähköisku kuin joutua treffeillä murhatuksi.
Hyvin sitten ymmärsit väärin, ihan tahallaan. Vaikka selvästi kerroin että isoin osa nettimiehistä nimenomaan osoittautuu parissa päivässä sellaisiksi ettei missään nimessä olisi kannattanut tavata. Ainoa riski ei ole joutua murhatuksi, vaan myös ihan vaikka saada stalker. Tai vaikka joutua treffeille limaisen pervon kanssa, tai jonkun jolla nyt vain on ihan eri arvot tai viestintätyyli kuin itsellä. Mikään näistä skenaarioista ei ole kovin miellyttävä naiselle, joten miksi ei mieluummin käyttäisi paria päivää tekstaillen että huomaa edes pahimmat? Samalla saa karsittua ne kärsimättömät jotka vaativat tapaamista heti. Kerro sinä mitä nainen voittaa lähtemällä parin sanan perusteella treffeille? Ei yhtään mitään, mutta hävitä voi vähemmän tai enemmän. Mies joka ei tätä suostu ymmärtämään ei ole treffien arvoinen. Esim sinun kanssasi en haluaisi missään nimessä tavata.
Vierailija kirjoitti:
Mies31 kirjoitti:
Tämä on hieman hankalaa itselleni koska se tutustuminen vie aika paljon energiaa, yleensä paras olisi jos näkisi nopeesti ja sen perusteella sitten jatkosta. Mulla on näitäkin hyvin paljon mutta musta tuntuu että kun livenä nähdään niin se määrittelee kemian. Baarissa nuorempana join itseni todella ulospäin suuntatuneeseen muotoon, puhelinnumeroita tuli aina ja tapaamisia, pakit tuli kun nähtiin selvinpäin.
Yhdenillan juttuja oli myös mutta feikkasin niissä enkä edes nauttinut seksistä. Kerran oli todella ikävä kerta' olin niin estynyt että se nainen tuli surulliseksi ja lähti nukkumaan, minä lähdin kotiin hiljaa. Mun tunteet estää puhumisen.
Multa puuttuu yksi tärkeimmistä elämän osa alueista kokonaan :(
Miesten yleisin virhe on kykenemämmömyys asettautua naisten asemaan. Erittäin osuva on jossain näkemäni totuus - suostuessaan treffeille mies voi menettää pari tuntia. Suostuessaan treffeille nainen voi menettää henkensä. Ehkä hieman liioiteltu, mutta tuntemattoman miehen tapaaminen on aina turvallisuusriski naiselle. Ja netti on täynnä todella todella outoja, pelottavia tyyppejä.
Nainen, jota yhtään oma turvallisuus kiinnostaa, ja joka ei ole täysin naiivi, ei todellakaan lähde tuntemattoman kanssa treffeille parin viestin perusteella. Pidempi viestittely ei toki takaa että mies on varmasti normaali ja vaaraton, mutta hyvin iso osa viestittelykumppaneista on sellaisia että heidät voi/pitää blokata parin päivän viestien vaihdon jälkeen ajatellen vain "herran kiitos en kohdannut tätä tyyppiä livenä". Eli viestittelyllä saanee ainakin nuo pahimman filtteroityä, plus säästää vaivaa siltä ettei tavannut ihmistä joka useamman viestin jälkeen osoittautuu täysin yhteensopimattomaksi.
Eli ap - sen lisäksi että ehdottomasti, ystävällisesti suosittelen terapiaa, sun pitää jaksaa viestiä naisten kanssa pidempään ennen kuin alat kysyä treffeille. Vaikka se on sinulle "hankalaa ja vie aikaa". Jos et sen verran viitsi nähdä vaivaa ja ajatella asiaa naisten kannalta, ei naisten kannata sinua treffatakaan.
Kyllä sä täysin oikeassa olet, se unohtuu usein minultakin tämä ajatus että mies on aina vähän fyysisesti vahvempi ja kyllä, netistä voi tavata mitä hyypiöitä vain vaikka stalkkeriksi.
Jos vaikka mietin että kuinka häiriintyneitä kavereita mulla on ollut kunnes tajusin irrottautua näistä tyypeistä, ne tosin osasi hurmata naisia kunnes totuus paljastui.
Itsekkin yritän terapiaa mutta se on raskas prosessi löytää oikea kenelle puhella.
Se on iso este romanttisen kiinostuksen ja parisuhteen syntymiselle. Toiseen ihastuminen vaatii aina enemmän tai vähemmän heittäytymistä. Siis sitä että laittaa ainakin osittain aivot narikkaan ja antaa vain tunteiden viedä. Pitää olla sopivaa rentoutta.
Ja tämän pitäisi vielä tapahtua molemmin puolin aika samaan aikaan. Jos sinä vaikutat kovin estyneeltä ja hitaasti lämpiävältä, ei se toinenkaan kovin helposti pääse siihen tilaan jossa hän voisi antaa ihastumiselle vallan.