Vilkas taapero vaan juoksentelee ulkona ympäriinsä eikä tottele! Valjaat?

Meillä 1v 4kk tyttö ryntäilee ja saa hepulin varsinkin kauppakeskuksissa. Siellä ei malttaisi pysyä vieressä, saati rattaissa. Meillä on valjaat, mutta enme ole vielä käyttäneet.

Meillä on Goldbugin turvareppu, ihanan pehmeitä eläinhahmoja. Laps tykkää kovasti "ulkoiluttaa" lemmikkiä. Eilen viimeksi reppu tuli tarpeeseen kun takaa ilmestyi äänetön pyöräilijä joka ajoi 10 sentin päästä juoksentelevasta lapsesta. Jos en olisi saanut repun "hännästä" kiskaistua olisi lapsi jäänyt alle. 

Goldbugilla (ainakin meillä olevassa mallissa) hihna on samaa pehmeää materiaalia kuin reppu ja lapsi tykkää pitää kiinni siitä samasta "rinkulasta" mistä vanhempi pitää kiinni. Ei tarvitse hikoilla käsi kädessä, mutta voi keikkua melkein äidin kädessä jos väsyy juoksenteluun.

Ei olla saatu pahoja katseita niinkuin joku epäili, sen sijaan paljon ihastelua. :)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 22:08"]Meillä samanlainen 1v10 kuukautta vanha poika. Lähes identtinen tuossa puisto touhussa. Juuri sanoin miehelleni, että olen ainoa äiti, joka vaeltaa puistossa lapsen perässä, toiset istuvat hiekkalaatikon reunalla juoruamassa. Yksi äiti luki koko Annan ja tyttö teki tyytyväisenä kakkuja vieressä. Meillä poika kuin hyrrä joka viilettää ja säntää joka puolelle. Porteista juostaan täysillä ulos. Kaupassa ei voi päästää kävelee kun juoksee täysillä hyllyjen välissä ja lappaa kaikkea mukaansa. On todella motorinen ja kiipeää aitojen yli tarvittaessa. 

Me emme käy enää keskustassa emmekä paikoissa, jpissa ei voi viilettää. Rattaissa ei istu. Olen neuvoton. Ja poika ei ole ilkeä kauhukakara vaan energiaa täynnä oleva maailmanvalloittaja,
[/quote]

Tämä kuulostaa niin tutulta!! Poika on sittemin hieman rauhoittunut mutta juuri tuo, että muut äidit istuu ja juttelee (ottaa aurinkoa) ja minä kävelen kävelen kävelen ikiliikkujan perässä. Juuri ennen 2-v synttäreitä oltiin aurinkolomalla, pääsin aurinkotuoliin kerran niin, että ehdin ottaa bikinisilleen. Kaveripariskunta ja heidän 2-v lököttelivät koko viikon. Me miehen kans käveltiin pojan perässä. Jotku brittituristit niin ihanasti kommentoi kuultuaan pojan iän: " ooh, the horrible two!"

Toinen sivu!

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 09:58"]Meillä on Goldbugin turvareppu, ihanan pehmeitä eläinhahmoja. Laps tykkää kovasti "ulkoiluttaa" lemmikkiä. Eilen viimeksi reppu tuli tarpeeseen kun takaa ilmestyi äänetön pyöräilijä joka ajoi 10 sentin päästä juoksentelevasta lapsesta. Jos en olisi saanut repun "hännästä" kiskaistua olisi lapsi jäänyt alle. 

Goldbugilla (ainakin meillä olevassa mallissa) hihna on samaa pehmeää materiaalia kuin reppu ja lapsi tykkää pitää kiinni siitä samasta "rinkulasta" mistä vanhempi pitää kiinni. Ei tarvitse hikoilla käsi kädessä, mutta voi keikkua melkein äidin kädessä jos väsyy juoksenteluun.

Ei olla saatu pahoja katseita niinkuin joku epäili, sen sijaan paljon ihastelua. :)
[/quote]

Eikä, ihania nuo Goldbugin reput ja varmasti lapset tykkää! :)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 22:23"]

Entä onko kellään kokemusta, että rauhoittuuko se lapsi ajan kanssa vai onko se aina kamalan vilkas ja tapaturma-altis?

[/quote]

Oota mä mietin... Vilkas? No ei ehkä enää niin pahasti, mutta tapaturma-altis? Joo :D Ikää tytöllä nyt 11v. 

Alle 2-vuotiaana vaan toohotti menemään reikä päässä. 2-3-vuotiaana sit mennä koohotti jo sen verran lujaa, eikä järkeä päässä yhtään, että vähän päästä oli silmä mustana tai mustelma ohtassa (Juoksi mm. kerran suutuspäissään ihan itse päin oven karmia...) 4-5-vuotiaana sit katoili muuten vaan heti kun hetkeksi selkäs käänsit (Näki nätin kukan/kiiltävän kolikon/hienon karkkipaperin, halusi katsoa mitä tuolla täällä tai siellä on...)

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 22:23"]Entä onko kellään kokemusta, että rauhoittuuko se lapsi ajan kanssa vai onko se aina kamalan vilkas ja tapaturma-altis?
[/quote]
Ei se vilkkaus häviä, mutta muuttaa muotoaan lapsen kasvaessa. Se ylimääräinen energia pitää suunnata johonkin. Meidän nyt 10 vuotias oli pienenä samanlainen, jalkapallo onneksi alkoi kiinnostamaan.

Up

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 12:43"]Ihme juttu että nämä vilkkaiden lasten vanhemmat aina kuvittelevat että heidän lapsensa on erityisen vilkas ja meidän joiden lapset osaavat käyttäytyä ovat rauhallisia!?

Kyllä nämä meidänkin lapset ovat vilkkaita, mutta meillä on panostettu kasvatukseen ja johdonmukaisuuteen.
[/quote]

Vilkas ei ole sama asia, kun huonokäytöksinen.
[/quote]
Juuri näin. Omat lapset ovat vilkkaita, mutta osaavat käyttäytyä turvallisesti ja tilanteeseen sopivasti silloin kun sitä vaadin. Miksi kuvittelette meidän jesperin olevan rauhallinen lapsi jos hän suostuu kävelemään tien yli käsikädessä? No ei ole.

No juu... Miten opetat vilkkaan 9 kk ikäisen vauvan olemaan kävelemättä ja kiipeilemättä joka paikkaan? Meidän ei ainakaan tajunnut varoa mitään. Nyt on 1v2kk ja kiipeää mm. puolapuut ylös asti itse. Miten opetat että tippuminen sattuu vai olisko niin, että on parempi pitää vaikka valjaissa ettei pääse kiipeämään/tippumaan/ryntäämään alas jostain? Nimittäin ei ole haaste päästä tuoleille, sohvien päälle, pianon päälle, kirjahyllyyn, keittiön kaappeihin jne. Ja kerrottakoon et lapset ovat eri tavalla sinnikkäitä. Toinen yrittää kerran ja luovuttaa kun kielletään. Toinen yrittää tuhat kertaa ennen kuin luovuttaa. On kokemusta molemmista omissa lapsissa. Ei ole kyse siitä, ettei kasvateta. On vaan himppasen vaikeaa esim. tehdä kotitöitä kun 9 kk vauva on sekunneissa sohvalla kävelemässä. Oletko yrittänyt puhua järkeä 9 kk ikäiselle :D Jopa 4 v voi unohtaa ettei saa kiivetä johonkin kun oikein innostuu/riehuu.

Mulla on ollut tuollaiset valjaat pienenä (n. 24v sitten) kun olimme kapungissa käymässä (olen maalta kotoisin) enkä osannut varoa liikennettä. Aion ostaa omallekkin lapselle sellaiset jos kovin vilkkaaksi alkaa :)

Up

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 21:02"]

Meillä erittäin vilkas alle 2-vuotias ja ihmetyttää kun näkee tuon ikäisiä itse kävelemässä vaikka kaupungilla. Niin nätisti kulkevat vieressä kun kädestä pitää kiinni ja ilmankin! Meidän lapsi vaan juoksentelee sinne tänne ja saa kauhean hepulin jos ottaa kädestä ja ohjaa minne suuntaan pitää mennä! Pitäiskö ostaa sellaset lasten valjaat? Tykkäisi kävellä itse, mutta kun siitä ei vaan tule mitään. :/

[/quote]  laita rattaisiin, 

Hei täähän on huippua, käyttäkää ihmeessä valjasreppuja! Paljon pyöräilevänä ärsyttää meinaan suunnattomasti sinne tänne poukkoilevat pikkulapset, jotka ei oo kytketty niin kuin koirat. Ja veikkaan että mua siinä syytettäisiin, jos joku lapsi yllättäen hyppäisi pyörän alle, enkä ehtisi väistää..

Kiltisti kävelevät lapset on opetettu siihen kiltisti kävelemiseen.

Jos lapsi tietää saavansa juoksennella, niin kyllä se juoksentelee. Jos vaihtoehtoina on kävellä käsi kädessä tai sitten rattaisiin, niin lapsi oppii kyllä, miten nätisti kävellään. Ei tietenkään ekalla kerralla opi, se vaatii sitä pitkäjänteisyyttä ja jos kerrankin lipsut (annat vaellella ilman lupaa ja rangaistusta (vaunuihin nostoa), niin saat aloittaa harjoittelun taas alusta.

Meillä kohta neljävuotias joka kulki puolisen vuotta talutusrepun kanssa kahden ikävuoden kieppeillä. Oli kyllä paras ratkaisu. Vilkas kaveri hyppi ja pomppi ja juoksi vähän joka suuntaan. Reppu toimii muuten vieläkin meillä eväsreppuna - poika on onnessaan kun saa kantaa eväänsä itse.

Nykyään juoksee rattaiden edellä (pikkusisarus rattaissa) ja osaa pysähtyä aina ennen tien ylitystä. Eli hieman on rauhoittunut mutta onnettomuusaltis on vieläkin kaatumisineen ja putoamisineen.

Jotenkin osaan samaistua tuohon puistossa perässä juoksemiseen. Onni on se, että nykyään osaa kaikki kiipeilytelineet ym. joten minun ei tarvitse olla koko ajan aidatussa puistossa varmistamassa että ei putoa :)

ap. Kyllä se vielä helpottaa. Meillä poika alkoi kouluiässä olla ihan rauhallinen. On vieläkin karkeamotorisesti hyvin taitava ja superenerginen (9-vuotias nyt, kilpaurheilee, treenejä noin 10 tuntia viikossa ja mitä tekee vapaalla -- no tietty urheilee) mutta ei enää ajaudu riskitilanteisiin. On vaan energinen ja pienenä sitä oli vaikea hallita.

Noi "kiltit kävelijät" ei tiedä mistä me supernergisten vanhemmat puhutaan -- meillä lapsen kanssa saattoi kolmi-nelivuotiaana kävellä 10 km eikä se ollut moksiskaan, hyppeli vaan ja juoksenteli, kiipeili, teki kärrynpyöriä ja roikkui tangoissa. Osasi siis kolmivuotiaana kärrrynpyöränja kiipeili kuin apina. OIkeasti. Kavereiden "vilkkaat ja liikunnalliset!" samanikäiset käveli/juoksenteli matkasta ehkä 2 km ja vanhemmat naureskeli ettei tarvi illalla unta hakea. Muilla siis oli rattaat mukana ja rattaissa mentiin iso osa ajasta. No meillä kun koko matkan juostuaan pääsi kotiin, vielä kiipeili renkailla oman aikansa ja seisoi käsillään ja ja ja ja ...  

Ensimmäinen rauhoittumishetki oli kun poika oppi nelivuotiaana lukemaan -- sai suunnattua energiaansa myös kirjoihin ja äkkiä myös laskuihin. Mutta kouluikäiseen asti oli aika ... vauhdikas. Fiksu ja ihana toki mutta ... vahdittava. Voimia sinulle.