Sossu: 11v ei voi olla kotona yksin vanhempien työpäivän aikana

Nyt kun muistelee yh-äitini tekosia 80-luvulla...

Tässä syy siihen miksi yksinhuoltajia on paljon työttömänä.

Vuorotyön teko on muutenkin lähes mahdotonta jos kotona on pikkukoululainen. Ei 7-vuotiasta voi jättää pitkiksi illoiksi yksin.

Uskomatonta. Itse olin 6-vuotiaana yksin, kun äiti lähti synnyttämään pikkuveljeä. Omat lapseni olivat keskenään joitakin aikoja 8 ja 6 vuotiaina kun tein iltavuoroja. Ja todellakin olivat yksin yli 10 vuotiaana, eihän sen ikäistä saa jäädä hoitamaan edes, vaikka sairastais. Tämä nykypäivän tekopyhä jeesustelu vois loppua. On oikeasti perheitä, jotka tarvitsisi lastensuojelun apua, mutta eivät saa ja sitten puututaan tällaisiin.

Höpö höpö. Mulla on 11-vuotias sijaislapsi ja juttelen hänestä sossun kaa jatkuvasti. Päinvastoin seurataan hänen itsenäisymistään, että joko alkaisi pärjäileen yksinään ja itsenäisesti kuten ikätasoon kuuluu. Suomessa ei edes ole mitään lakia siitä, että minkä ikäinen saa olla yksin,vaan tämä on yksilöllistä ja arvioitava aina lapsen omien valmiuksien mukaan.

Miten he perustelivat, että teidän 11-vuotias ei saa olla yksin iltapäivisin? Kysyitkö tarkennusta, minä ainakin olisin kysynyt.

Täytyyhän siihen joku perustelu heillä olla. Koska onhan ihan tavallista, että tuonikäiset ovat loppupäivän yksin kotona vanhempien ollessa töissä.

Onko tiedossa, kuka tuo lasun tekijä on?

Ap voisi kutsua hänet kahville, tiedustella, mikä johti lasuun hänen taholtaan sekä keskustella rauhallisesti siitä, mikä hänen todellinen ongelmansa on. - Hyvien psykiatrien yhteystietoja voi hankkia ja suositella terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta. Itse olin 6-vuotiaana yksin, kun äiti lähti synnyttämään pikkuveljeä. Omat lapseni olivat keskenään joitakin aikoja 8 ja 6 vuotiaina kun tein iltavuoroja. Ja todellakin olivat yksin yli 10 vuotiaana, eihän sen ikäistä saa jäädä hoitamaan edes, vaikka sairastais. Tämä nykypäivän tekopyhä jeesustelu vois loppua. On oikeasti perheitä, jotka tarvitsisi lastensuojelun apua, mutta eivät saa ja sitten puututaan tällaisiin.

Lasten"suojelun" lasten"suojelu"laitoksetkin ovat usein turvattomampia kuin lapsella olisi olla kotona, lapsi on henkisesti täydellisen heitteillä eli kukaan siellä ei oikeasti rakasta sitä lasta ja kun lapsi ottaa hatkat ei kukaan huomaa tai vanhemmille ei kerrota eikä kukaan viitsi alkaa etsimään - tosissaan. Nuoria tyttöjä ja poikia on teillä tietämättömillä (vaikka tiedettäisiinkin missä ovat) vetämässä päänsä sekaisin ja tulevat rais ka tuk si _ollessaan lastensuojeluviranomaisten vastuulla_. Samalla kytätään, ettei vanhemman vastuulla oleva lapsi myöhästelee koulusta liikaa tai sijoitetaan koulukotiin (missä koulunkäynti tunnetusti ei edisty yhtään, mutta onpahan ajoissa koulussa kun asuu "koulussa").

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta. Itse olin 6-vuotiaana yksin, kun äiti lähti synnyttämään pikkuveljeä. Omat lapseni olivat keskenään joitakin aikoja 8 ja 6 vuotiaina kun tein iltavuoroja. Ja todellakin olivat yksin yli 10 vuotiaana, eihän sen ikäistä saa jäädä hoitamaan edes, vaikka sairastais. Tämä nykypäivän tekopyhä jeesustelu vois loppua. On oikeasti perheitä, jotka tarvitsisi lastensuojelun apua, mutta eivät saa ja sitten puututaan tällaisiin.

Lastensuojelun työntekijöiden nyt pitää ikävä kyllä käsitellä ihan jokainen lastensuojeluilmoitus, joka heille tulee. Ei niistä yleensä ala minkäänlainen asiakkuus, mutta perheen tilanne pitää selvittää. Sosiaalityöntekijä syyllistyy virkarikokseen, jos ei hoida hommiaan. Sama juttu esimerkiksi päiväkodin työntekijöillä on lakisääteinen velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos vaikka lapsi puhuu levottomia. Lastensuojeluun liittyvä stigma vaikeuttaa oikeasti avun tarpeessa olevien auttamista, koska avun tarve nähdään niin häpeällisenä asiana. Ei pitäisi pillastua siitä, että lastensuojelussa tehdään vain sitä työtä, mihin laki velvoittaa. Se ei vielä tarkoita, että ihminen olisi epäonnistunut kasvattaja tai huono vanhempi. On hyvä asia että ongelmiin puututaan vähän liian matalalla kynnyksellä kuin liian korkealla, silloin yleensä auttaminen on jo hyvin vaikeaa.  

Kahdeksasluokkalaisten kouluterveyskyselypapereissa lukee muuten: "Kysely on luottamuksellinen mutta ilmoitamme huolenaiheet lastensuojeluun."

Mitä mieltä? Kuinka moni perhe uskaltaa tällaiseen paperiin rehellisesti vastata.

Muistaen omaa lapsuus aikaani niin jo paljon nuorempana olimme yksin kotona.

Koulun kesäloman aikaankin kun vanhemmat vielä olivat töissä niin kotona olimme.

Meitä oli jo opetettu miten ruokaa tehdään, jos ei ollut valmiina. Ja siihen aikaan (1960-1970 lukujen vaihde)

ei mitään mikroaaltouuneja ollut olemassa, eikä einesruokia ainakaan meidän kylän kaupoissa.

Opittiin tekemään keittoja, keittämään perunoita ja siihen jotain lisuketta lämmittää (nakkeja tms)

Tuo sossun toiminta jos ne on noin pösilöitä niin on kyllä peiliin katsomisen paikka siellä sossussa ja koko julkisen lastenhuollon valvonnan piirissä. 

Ja kuka sen ilmoituksen teki ja miksi. Kertovatko he sossusta kuka kertoo. Jos ei, niin johan se on teidänkin oikeuden vastaista että kuka vaan voi tehdä vaikkapa keksimällä ja valehtelemalla mitä vaan, jos ei siihen sitten voi paremmin puuttua. Onko sossu yhteyksissä ilmiantajaan? Pitäisi olla ja vähän selvittää asiaa hekin keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta. Itse olin 6-vuotiaana yksin, kun äiti lähti synnyttämään pikkuveljeä. Omat lapseni olivat keskenään joitakin aikoja 8 ja 6 vuotiaina kun tein iltavuoroja. Ja todellakin olivat yksin yli 10 vuotiaana, eihän sen ikäistä saa jäädä hoitamaan edes, vaikka sairastais. Tämä nykypäivän tekopyhä jeesustelu vois loppua. On oikeasti perheitä, jotka tarvitsisi lastensuojelun apua, mutta eivät saa ja sitten puututaan tällaisiin.

Lastensuojelun työntekijöiden nyt pitää ikävä kyllä käsitellä ihan jokainen lastensuojeluilmoitus, joka heille tulee. Ei niistä yleensä ala minkäänlainen asiakkuus, mutta perheen tilanne pitää selvittää. Sosiaalityöntekijä syyllistyy virkarikokseen, jos ei hoida hommiaan. Sama juttu esimerkiksi päiväkodin työntekijöillä on lakisääteinen velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos vaikka lapsi puhuu levottomia. Lastensuojeluun liittyvä stigma vaikeuttaa oikeasti avun tarpeessa olevien auttamista, koska avun tarve nähdään niin häpeällisenä asiana. Ei pitäisi pillastua siitä, että lastensuojelussa tehdään vain sitä työtä, mihin laki velvoittaa. Se ei vielä tarkoita, että ihminen olisi epäonnistunut kasvattaja tai huono vanhempi. On hyvä asia että ongelmiin puututaan vähän liian matalalla kynnyksellä kuin liian korkealla, silloin yleensä auttaminen on jo hyvin vaikeaa.  

Kyllä todellakin pitää pillastua, jos lait ovat typeriä ja mitä ilmeisemmin lastensuojelua koskevat lait sitä ovat. Tai vähintäänkin lakien toteutuksessa on vikaa. Se, että ihmiset tekevät vain työtänsä koska laki sanoo ei ole mikään peruste sille, että ihmisten turhanpäiväinen elämän sekoittaminen ja traumojen aiheuttaminen olisi oikein.

Joillakin paikkakunnilla lajitellaan kiireettömät lastensuojeluilmoitukset niihin jotka kuuluvat lastensuojelulle ja niihin joille riittävät kevyemmät toimenpiteet.

Tässä on järkeä ja toivoisin niin paljon että tämä käytäntö laajenisi!

Se ettei aloitettu asiakkuutta ei tarkoita samaa kuin että lapsella ei muutoin voisi olla tuen tarvetta, hänellä ei vain ole tarvetta lastensuojelulle. Tässä jää nyt tyypilliseen tapaan jää toisen osapuolen kertomus kuulematta.

Normitilanteessa 11-v. toki pärjää kotona yksin tai kavereiden kanssa iltapäivät.

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksasluokkalaisten kouluterveyskyselypapereissa lukee muuten: "Kysely on luottamuksellinen mutta ilmoitamme huolenaiheet lastensuojeluun."

Mitä mieltä? Kuinka moni perhe uskaltaa tällaiseen paperiin rehellisesti vastata.

Ns. Normaali kasiluokkalaisen vanhempien suurimpia huolenaiheita on jos lapsi ystävystyy huostaanotettujen lastensuojelunasiakkaiden kanssa. Se tiedetään, ettei niillä lapsilla ole kunnon huoltajia koska lasu ei pidä kunnolla huolta.

Hengailin vähän aikaa yläasteella tällaisten kaverien kanssa ja vaikka näpistelivät tupakkaa ym. jopa päivittäin ei liikkumista mitenkään rajoitettu, korkeintaan yhden illan ulkonaliikkumiskielto. Samoille vekaroille ostettiin säännöllisesti satojen eurojen edestä pelejä ja vehkeitä, aina uusinta uutta koska pitihän nuorten itsenäistymistä tukea = piti opettaa käyttämään rahaa, joka tulee seinästä vaikka varkaalle.

Koko systeemi on aivan kieroutunut. Pikkuvioista syyllistetään vanhempia vaikka itse lastensuojelu järjestää huolenpidon lapsista pahiten päin prsettä.

Saako kysyä mikä oli se syy, jonka vuoksi teistä tehtiin ilmoitus alun perin?

Ja oman lapsen terveystietoihin ei pääse.

Ja puolen vuoden päästä 12-vuotiaana on kypsä päättämään mm. rokotuksistaan yksin.

Minä olin lapsena tokaluokasta alkaen koulupäivien jälkeen yksin kotona 3-5 tuntia päivästä riippuen. Ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa saatoin mennä koulun jälkeen kaverin luokse tai kaveri tulla meille.

Yksin kotona ollessa tein läksyt ja sitten esim. katsoin teeveetä, piirsin, pelasin tms. Ja tykkäsin kun sai olla omassa rauhassa. 11-vuotiaana olisi ollut jopa kiusallista, jos meille kotiin olisi tullut joku lastenhoitaja vahtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun muistelee yh-äitini tekosia 80-luvulla...

Väärin se on silloinkin ollut, ilmoituksia vaan ei tehty yhtä pienellä kynnyksellä.

Siis täh? Kyllä meillä on eka- ja kolmasluokkalainenkin pari päivää nyt hiihtoloman aikaan keskenään. Haettiin leirille paikkaa, mutta leiri peruuntui vähäisen osallistujamäärän takia. Ei ole muita vaihtoehtoja, kun työt täytyy hoitaa 🤷‍♀️

Kuulostaa tosi oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hulluutta. Itsehän hain tuon ikäisenä pikkusiskon iltapäiväkerhosta ja mentiin kotiin. Vanhemmat saattoi tulla töistä vasta kahdeksan aikoihin. Ja meillä oli kuitenkin paljon huolehtivammat vanhemmat kun monella kaverilla. Ja tästä ei ole kuin kymmenen vuotta aikaa… Toki nopeasti on homma kiristynyt koska vielä 15 vuotta sitten minut haki satunnaisesti eskarista 2-luokkalainen isosisko.

Nykyään isosisarus ei saa hakea pikkusisarusta päivähoidosta tai eskarista, jos on alaikäinen.

Yksi perhe nosti metakan, kun heillä se päiväkoti oli samassa pihassa ja hakija olisi ollut lähihoitaja, mutta muutamaa kuukautta vaille 18. Ei saanut hakea siis oman taloyhtiön pihan poikki kuusivuotiasta siskoaan.

Jos sille pikkusiskolle sattuu jotakin kotimatkalla (todennäköisesti vähintään kiikkuu keinussa matkalla ja voi vaikka venähtää käsi) niin päiväkodin johtajaa syytetään siitä. Siksi näin mahdoton sääntö on tehty.

Tosin joissain kunnissa hakijan ikärajaa on laskettu. Siitä pitää vissiin tehdä joku sopimus kirjallisesti jos alaikäinen hakee. Ei ne päiväkodin johtajat ketään halua kiusata.

Muutenkin ennen joku lastenhoitaja saattoi viedä lapsen omaan kotiinsa jos hakija oli myöhässä.

Nykyään sossu kuskaa lähimpään lastensuojelulaitokseen eli lastenkotiin.