Kirjoita tänne sinun kaikki murheet!

Minun kaikki puuttuvat possessiivi suffiksit.

Olen läski

Mies on töissä ja lupasin eilen, että laitan ruuan kun tulee töistä. Olen kuitenkin hirveässä flunssassa enkä jaksaisi lähteä kauppaan.

Menneisyys ei jätä minua rauhaan. Pelkään tulevaa. 

Miksi en tule raskaaksi? Surettaa tämä yrittäminen, haluaisin meille jo oman pikkuisen.

- Äitini on alkoholisti ja alkanut äskettäin käyttämään lääkkeitä viinan kanssa sekaisin. Puhuu jatkuvasti siitä, että ei halua enää kärsiä ja pelkään että äitini tappaa itsensä.

- Veljeni on halunnut tappaa itsensä viimeiset 10 vuotta. Tällä hetkellä psykiatrisella päiväosastolla.

- Olen ihastunut erääseen mieheen, mutta en uskalla luottaa, koska entinen poikaystäväni hakkasi minua.

- Äitini sairastaa verisyöpää, joka saattaa olla perinnöllinen. Niin harvinainen syöpä kyseessä, että perinnöllisyyttä ei tiedetä. Eikä oikeastaan edes tiedetä kunnolla, mistä syövästä on kyse. Suvussa kuitenkin kuollut muutama henkilö tuntemattomaan veritautiin.

- Isäni on kusipää ja hylkäsi minut teininä. Viimeaikoina olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö minun tavata hänet. En siihen kuitenkaan henkisesti ole valmis.

- Olen kamalassa flunssassa enkä jaksa tehdä mitään.

- Olen vihainen kaverilleni, joka kohtelee poikaystäväänsä paskasti. Poikaystävä antaa kaikkensa heidän suhteelle ja kaverini vain pettää ja valittaa.

- Opiskelu stressaa. Pahasti.

Up!

Ahdistaa, ahdistaa kaikki. Stressaa koulu, stressaa läheiset, stressaa mies jota rakastan muttei mies rakasta minua. Haluan vain nukkumaan ja unohtamaan kaiken.

Kaikki sukulaiset kuolee, Putin ja Ukraina, Ebola, Isis, Irak, Afganistan, tuhotulviva Eurooppa

Opiskeluissa esteitä, tulevaisuus hermostuttaa, raha-asiat huolettavat, on kuumetta, huono olo, olen rakastunut saavuttamattomissa olevaan mieheen, jota ajattelen kirjaimellisesti koko ajan, riita vanhemman kanssa, kirjasto on kiinni ja rapistuva ulkonäkö.

Että isäni kuolee yksin kotiin, että lapsella tutkittavista sairauksista se on se pahin joka johtaa kuolemaan, että ex sekoaa uudestaan, että en koskaan enää löydä rakkautta.

Pelottaa hitosti että mulla on veritulppa jalassa.

Musertava ikävä ja kaipaus

Kaikki murheeni:

-Olen ylitunnollinen ja jännittäjä, ja lääkitsen tästä johtuvaa stressiäni mm alkoholilla. Viinapirupäissäni olenkin sitten ihan tosipaha mokaaja.

-Pelkään ettei kukaan oikeasti pidä minusta eikä välitä minusta, olen tosi yksin enkä luota ihmisiin.

-Vaadin itseltäni kaikessa täydellisyyttä mutta toimin niin että joudun pettymään itseeni kerta toisensa jälkeen. Itsetunto ihan maassa.

-Maailma on tosi kylmä ja karu ja kavala paikka elää.

Ei työtä, ei parisuhdetta, ei rahaa. Jatkuvaa pientä epäonnea ja hankaluuksia.

Ei parisuhdetta, eikä tunnu oikein siltä että löytyisikään sitä miestä. Olen toki ollut naimisissa, mutta hän oli hyväksikäyttäjä. Oikeaa rakastumista en ole ikinä kokenut, vaikka olen jo 34v.

sinun kaikki murheet

Olen niin yksinäinen. Kaiken lisäksi vielä elämään niin katkeroitunut ja suuttunut, että karkoitan ihmiset. Olen yksinäinen, mutta en enää uskalla sanoa sitä ääneen. Kaikki jättävät aina lopulta ja löytävät parempaa seuraa. Toivoisin vain, että jotkut mystiset palaset elämässä loksahtaisivat paikalleen ja kaikki olisi täydellistä. En jaksa enää juosta karkuun näitä epämiellyttäviä tunteita. 

Työttömänä 5 viikkoa, enkä edes tiedä mitä haluan tehdä oikeasti työkseni.
Haluan opiskella, mutten tiedä mitä alaa.
Itsetuntoni on surkea, vaikka tavallaan tiedän että on rumempiakin, mutta ehkä tietämättömyys tulevasta saa itsetuntoni pysyyn nollissa. Koska en ole itsestäni tai saavutuksistani ylpeä.
Koen hirveää ahdistusta jos avopuolisoni lähtee viihteelle. Tuntuu että voisin tukehtua siihen pahaan oloon. Vaikka luottaa voin, mut sattuu että minun seurani ei kelpaa. Etten aina ole se parhain. Typerää, tiedän.
Vihaan selluliittejäni takareisissä, paljon olen tehnyt sen eteen että ne lähtis muttei oo auttanut. Ja muodotonta takapuolta...vaikka avopuolisoni mielestä parasta minussa on takamus. En käsitä.

Huh, helpotti.

Kunpa saisin pääni kuntoon niin osaisin nauttia elämästä enemmän. Perusasiat ovat kuitenkin hyvin.

Voimia kaikille, jotka olette kirjoittaneet tähän ketjuun! Elämä on, mutta antaa sen olla!