Kirjoita tänne sinun kaikki murheet!

Pelkään etten koskaan löydä rinnalleni miestä. En tunnu kelpaavan kellekkään.
Ylikaiken pelkään jääväni lapsetttomaksi. PCO on jo todettu parikymppisenä ja kun miestäkään ei vielä ole niin vudet vaan kuluu... vielä on kyl nuori, 23v, mut haluisin mielelläni ekan lasensilti kovasti jo parin kolmen vuoden sisään. Pelkään että pco muutenkin hidastaa hommaa. Entä jos jään kokonaan lapsettomaksi... en vain näe itseäni olemassa lapsettomana yksinäisenä nelikymppisenä, ihan hirveä ajatus. Siinä elämäntilanteessa kaikilla lähesillä olisi jo oma perhe ja itellä ei ketään.. 
Olen haaveillu lapsista jo teinistä asti, vauvakuume ollu jo monta vuotta. Nyt ois elämäntilanneki lapsen saamiselle hyvä... mut eihän sitä yksin saa. Pelottaa vaan niin että hedelmälliset vuodet on ohi ns. ennen aikojaan. 

Mieheni on työtön ja alkoholisoitunut. Lisäksi hänelle on kehittynyt nettipeliongelma. kuukausia miettinyt että otatko eron vai en. Meillä on kaksi pientä lasta, minkä vuoksi erosta tulisi varmasti riitaisa. Selvinpäin hän on hyvä aviomies, mutta humalassa käyttäytyy kuin idiootti. Toisaalta, lapseni ansaitsevat parempaa, kuin alkoholisti-isän.

Tulen olemaan koko loppuelämäni yksin. Minulla ei ole enää ollenkaan itseluottamusta vaan pidän itseäni rumana ja vastenmielisenä.

Ahdistaa se, että joillakin ihmisillä on niin paha olla, että päätyvät tekemään itsemurhan. Itse en ole koskaan halunnut tämmöistä tehdä, eikä kukaan lähipiiristänikään, mutta asia ahdistaa silti.

Olen 9.kuulla raskaana ja koukuttunut AV-palstaan. Pelkään etten pääse tästä eroon.