Sinkkunainen kysyy: Mitä teen väärin?

Joko takerrut heti alusta liikaa, et ole ollenkaan itse aktiivinen tai sitten tapailet vain pleijereitä.

Laitanpa oman, erilaisen lusikkani soppaan.

Olen aina ollut vissiinkin luonteeni takia vetovoimainen vaikka olen ihan tavallinen vaalea suomalainen nainen. Yli 170cm mallia blondiviikinki ja pitkälle yli 30v. Eron jälkeen olin hyvin maassa. Siksi ryhdyin muistelemaan entisiä heiloja piristääkseni itseäni. Kaikki olivat a. suht komeita b. hoikkia c. muutama todella lahjakas alallaan, mutta yksi erittäin hot vaikka ei uramies, lähinnä jotain muita avuja ;)

Nyt ei oo tehnyt mieli suhdetta muutamaan vuoteen. Oon huomannu yhden jutun itsessäni: oon suora! Kaikki miehet ovat saaneet luvan tehdä aloitteet, minä en miehiä metsästä. Kuitenkin olin nuorempana ujo, enkä heti antanut. 

Nykyisin pyörii hot s***x mielessä koko ajan ja kun olen tarpeeksi lähellä jo jotain miestä, tämä pullahtaa ulos suustani tai ainakin mielestäni varoittamatta. En ehdi kissaakaan sanoa! Olen alkanut miettiä- olenko löysä torttu?!!! haittaax se?!

=)

PS. Tää viittaa myös siihen, että tapailin erästä romantikkoa joka olisi halunnut kuukausitolkulla pidellä vain kädestäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin tällaiseen tilanteeseen ja se oli aivan hirveää. Ymmärrän nyt miehiä jotka eivät saa tarpeeksi. Ei siitä mitään suhdetta sitten tullutkaan, en minä jaksa odotella ikuisuutta. Valitettavasti.

Mielenkiintoinen keskustelu. Mä olen kyllä välillä ajatellut seuraavaa, kun olen kuunnellut valitusta siitä, miksei joku kelpaa miehille/naisille: mikä siinä on, että pitää kelvata niille miehille? Siis kaikille miehille? Miksei haluta kelvata juuri sille, joka itsellekin kelpaa? Mä olen ajatellut niin, että jos en alkuunkaan kelpaa jollekin, niin ei sitten tarvitse kelvata. Eihän siitä tule mitään, jos pitää itsensä täysin muuttaa kelvatakseen jollekin! Eikö voisi joko hyväksyä toinen toisensa, tai kokeilla jo seuraavaa?

Mä olen sitä mieltä, että kannattaa vaan olla oma itsensä ihan rohkeasti, niin siitä se lähtee. Toki on vaikeaa löytää ketään täydellistä, joka myöskin hyväksyy sinut täydellisesti, mutta ainakin voisi olla lähempänä täydellistä...

Esimerkki: eräs ystävä (mies) kyselee multa, miksei kelpaa naisille, vaikka on sitä ja tätä ja tuota ominaisuutta. Kyselee multa, onko hänen ulkonäössään muka vikaa, vaikka hänen mielestään ei ole, kun on niin urheilullinen... Voi hyvänen aika... miksi se sitä multa kysyy? Enhän minä ole yksi niistä, jolle hän ei kelpaa. Hän ilmeisesti luulee, että kaikki naiset ovat samanlaisia? Enkä minäkään ole hänen tyyppiään, niin miksi hän multa kysyisi? Multahan tulee kaiken järjen mukaan ihan eri vastaus kuin niiltä naisilta, jotka eivät häntä kelpuuta...

Toinen esimerkki: olen lihava, muutenkaan en mikään valioyksilö, mutta mulla on jotenkin aina miehiä riittänyt. Miksi? En mä tiiä. :D Siinäpä riittäisi miettimistä. Ei mulla oikein ole mitään ominaisuuksia, jotka täällä on esitetty syiksi, miksi miehet kiinnostuu. Vai olisko jotenkin kyse mun luonteestani?