Haastavasta ihmisestä eroaminen, kuin iso kivi vierähtäisi sydämeltä?
Erosin 2kk sitten ihmisestä, jota rakastin syvästi, mutta joka oli samalla ihminen, jonka kanssa en ole kokenut yhteiselon helppoutta. Suhdetta kesti 7 vuotta. Silti 2 viikon kuluttua olo oli sellainen kuin suuri kivi olisi vierähtänyt sydämen päältä. Tämä olo vain jatkuu. Onko mielestänne normaalia?
Kommentit (9)
Itse kerään vasta rohkeutta. Suru vaan tulee jo ennakkoon, ja estää tekemästä päätöstä. Vaikka tiedän, että olo olisi justiinsa tuo. Jo nyt yksin ollessa olo on tyyni ja rauhallinen, enkä kaipaa.
On normaalia ja kuuluu asiaan. Minä, onnellisesti erottuani näin väritkin kirkkampina, koin saaneeni uuden elämän, niin paljon helpotti. Oli onni ja autuus tulla kotiin kun tiesi jo ovella että saa olla rauhassa, vieläkin olen kiitollinen ja huojentunut vaikka erosta on jo muutama vuosi.
sama kokemus- erosin 27 v avioliiton jälkeen epävakaasta narsisitista- herra jumala kun oli vaikea erota, mutta edelleen hengissä ja lapsetkin on ja ja hengitän eka kerran vuosiin ilman pelkoa...
Nro 4, voimia sinulle, päätös on vaikea mutta sitten kun olet sen tehnyt, helpottaa heti. Toki meilläkin asumisjärjestelyt ym. veivät voimia mutta edelleen vuosien jälkeen olen kiitollinen että viimein uskalsin.
7, just noin, itselläni ihan sama kokemus!
t. nro 5
Olen kokenut saman. Aivan kuin olisin saanut elämäni ja ennen kaikkea itseni takaisin.
On. Sama kokemus.