Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvan kanssa kotiin sairaalasta
15.08.2021 |
Minulle tehdään luultavasti suunniteltu sektio istukan paikan takia. Minua mietityttää, että miten
pääsen sairaalasta kotiin vauvan kanssa. Minulla on turvakaukalo mutta en saa nostella mitään leikkauksen jälkeen. Minulla ei ole ketään ystävää/ perheenjäsentä lähellä, joka voisi tulla meidät hakemaan. Jos otan taksin niin saako turvakaukalon sinne ilman telakkaa? Miten saan vauvan taksiin ja sieltä pois? Nämä kaikki asiat huolettavat minua ja olisin kiitollinen jos jollain on antaa jotain tietoa. Kiitos.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni pitää olla joku saattaja, yksin ei voi lähteä. Miten sä ajattelit kaupassa käydä ym. kun sektion jälkeen ei voi kauppakasseja nostella.
Kotiinhan voi tilata ostokset,mutta vauvaa pitää tietysti voida kantaa ja nostella.
Ei joka paikassa voi tilata kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin pitää lapsi tehdä eikä ole edes yhtä ystävää, joka voisi sairaalasta hakea.
Tarvitaan ajokortillinen, auton omistava ystävä, joka saa nostella ja joka on pääsee päiväsaikaan paikalle lyhyellä varoitusajalla.
Taksi oli ennen tämmöinen. Nykyään nekin voi olla mitä vain.
Sairaalasta voi lähteä kotiin myös illalla. Miten voi olla niin yksinäinen, ettei ole yhtään autoilevaa ystävää tai sukulaista eikä edes naapuria voi pyytää avuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taksin voi sopia tilausajona etukäteen - selittäen tilanteen, mitä haetaan ja mistä.
Kotiin kannattaa juuri ennen leikkausta hankkia vaikkapa ensimmäiseksi viikoksi kaikki tarpeellinen. Tosin kaupasta saa kotiovelle toimitettunakin tavaraa....
Vieraisiin kannattaa varautua jonkun pienen, helpon kahvitarjoiltavan muodossa. Itsellesi leikkauksen jälkeen vatsaystävällisiä ruokia, joita hissukseen napostelet... kuivatut luumut esim. veteen liotettuina ovat hyviä, voi säilyttää jääkaapissa on hyvää kylmänä. Jugurttia, mysliä, hedelmiä, marjoja...mehua, teetä.
Haavasta toipuu nopsaan ja kannattaa välttää raskaiden nostelua ja äkillisiä liikkeitä. Hiljaa ja rauhassa hyvä tulee. Se hiljainen rytmi sopii vauvallekin hyvin, joka pääasiassa nukkuu tuossa vaiheessa.
Niitä kauppakassejakaan ei saa nostaa itse.
Eikä vastasynnyttänyt äiti hanki tarjottavaa vaan vieraat tuo mukanaan. Ja jos vieraita on tiedossa, saavat kyllä sitten auttaa yh-äitiä sektion jälkeen eikä päinvastoin.
Kauppakassit kannetaan eteiseen asti ja siitä voi yhden tavaran kerrallaan nostaa keittiöön ja kaappehin.
Joo ja lehmät lentää ja sektioäiti jaksaakin kumarrella ostoksia yksi kerrallaan. Olen ollut kaksi kertaa sektiossa enkä edes olisi uskaltanut poistua sairaalan ovesta yksin, tuskin olisi päästettykään. Puhumattakaan mistään ostoksista.
Mä poikkesin kotimatkalla kaupassa ja hain kassillisen herkkuja. (Teki mieli esim. kokista. Isä ja vauva odottivat autossa sen aikaa). Tuli vasta kotona mieleen, että en ehkä olisi saanut nostaa sitä kauppakassia, mutta unohdin :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taksin voi sopia tilausajona etukäteen - selittäen tilanteen, mitä haetaan ja mistä.
Kotiin kannattaa juuri ennen leikkausta hankkia vaikkapa ensimmäiseksi viikoksi kaikki tarpeellinen. Tosin kaupasta saa kotiovelle toimitettunakin tavaraa....
Vieraisiin kannattaa varautua jonkun pienen, helpon kahvitarjoiltavan muodossa. Itsellesi leikkauksen jälkeen vatsaystävällisiä ruokia, joita hissukseen napostelet... kuivatut luumut esim. veteen liotettuina ovat hyviä, voi säilyttää jääkaapissa on hyvää kylmänä. Jugurttia, mysliä, hedelmiä, marjoja...mehua, teetä.
Haavasta toipuu nopsaan ja kannattaa välttää raskaiden nostelua ja äkillisiä liikkeitä. Hiljaa ja rauhassa hyvä tulee. Se hiljainen rytmi sopii vauvallekin hyvin, joka pääasiassa nukkuu tuossa vaiheessa.
Niitä kauppakassejakaan ei saa nostaa itse.
Eikä vastasynnyttänyt äiti hanki tarjottavaa vaan vieraat tuo mukanaan. Ja jos vieraita on tiedossa, saavat kyllä sitten auttaa yh-äitiä sektion jälkeen eikä päinvastoin.
Kauppakassit kannetaan eteiseen asti ja siitä voi yhden tavaran kerrallaan nostaa keittiöön ja kaappehin.
Joo ja lehmät lentää ja sektioäiti jaksaakin kumarrella ostoksia yksi kerrallaan. Olen ollut kaksi kertaa sektiossa enkä edes olisi uskaltanut poistua sairaalan ovesta yksin, tuskin olisi päästettykään. Puhumattakaan mistään ostoksista.
Mä poikkesin kotimatkalla kaupassa ja hain kassillisen herkkuja. (Teki mieli esim. kokista. Isä ja vauva odottivat autossa sen aikaa). Tuli vasta kotona mieleen, että en ehkä olisi saanut nostaa sitä kauppakassia, mutta unohdin :).
Varsinaista perhe-elämää kun lapsen isälle ei tule edes mieleen hoitaa kaupassa käyntiä eikä sektiosta toipuva äiti anna miehen hoitaa edes yhtä kauppareissua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkauksen jälkeen ei pääse pois ilman saattajaa, itse sektiossa ollut.
Voihan sitä oll sairaalassa niin kauan, että pääse pois ilman saattajaa, jollei kerran ketään ole.
Eihän ap pärjää kotonaankaan ykIn.
Ei sairaala ole sitä varten. Vai ihanko tosissasi ajattelit, että siellä pidetään tukiverkottomia sektioäitejä kuukausi?
Sosiaalityöntekijän avulla etsitään parhain ratkaisu esim Ensikoti.
Mistä sinä tuon kuukauden tempaisit?
Oma puolisoni oli leikkauksen jälkeen osastolla pari vuorokautta pitempään, koska en pystynyt olemaan koko aikaa hänen kanssaan kotona.
"Vältä raskaiden taakkojen nostelua ja rajuja liikkeitä jälkitarkastukseen saakka. Jälkitarkastus on neuvolassa 6 - 12 viikon kuluttua synnytyksestä." (Satasairaala)
"Raskaiden taakkojen nostelua ja rajuja liikkeitä kannattaa välttää jälkitarkastukseen saakka. Kevyt liikunta, päivittäinen ulkoilu ja lepohetket edistävät toipumistasi." (Oulun yliopistollinen sairaala)
Ai että kolmeen kuukauteen ei voisi kaupassa käydä?? Pari viikkoa meni toipuessa ja sen jälkeen aloin elää ihan normaalia elämää (kyllä kävin kaupassa ja nostin kassit autoon). Punttisalille en mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaat taksin ja pyydät kuskin hakemaan osastolta asti, ilman saattajaa ei leikkauksen jälkeen pois edes pääse.
Pystyt sairaalasta käsin tilaamaan kelataksin. Luultavasti 2-3 yötä sektion takia joutuu sairaalassa olemaan, mutta kyllä sieltä pois pääsee ilman saattajaa. Ja ihan synnytyskassin + vauvan kanssa voi kävellä ulos ilman apuja (ja kyllä, ihan itse toimin näin 4kk sitten) kuhan vaan olo antaa myöden
Puhu omasta puolestasi. Itse en olisi päässyt omin voimin enkä ikinä olisi suostunut olemaan ensimmäisiä päiviä yksin kotona sairaalasta tulon jälkeen.
Niin puhunkin, kuten sanoin, kunhan oma olo antaa myöden.
2 sektiota takana, molemmat aamupäivästä leikattuja ja samana iltana jo jalkeilla. Kolmantena päivänä molemmissa tapauksissa kotiin, itse kävellen ja vauvaa kanniskellen. Alkuun tietty liikkuminen saattaa tehdä pahaa, mutta eipä se montaa päivää kestä
Jännä ettei monikaan ihmettele, miten tuoreella äidillä ei ole yhtäkään ihmistä, jonka voisi pyytää hakemaan sairaalasta kotiin autolla. Eikö se ole huolestuttavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaat taksin ja pyydät kuskin hakemaan osastolta asti, ilman saattajaa ei leikkauksen jälkeen pois edes pääse.
Pystyt sairaalasta käsin tilaamaan kelataksin. Luultavasti 2-3 yötä sektion takia joutuu sairaalassa olemaan, mutta kyllä sieltä pois pääsee ilman saattajaa. Ja ihan synnytyskassin + vauvan kanssa voi kävellä ulos ilman apuja (ja kyllä, ihan itse toimin näin 4kk sitten) kuhan vaan olo antaa myöden
Puhu omasta puolestasi. Itse en olisi päässyt omin voimin enkä ikinä olisi suostunut olemaan ensimmäisiä päiviä yksin kotona sairaalasta tulon jälkeen.
Niin puhunkin, kuten sanoin, kunhan oma olo antaa myöden.
2 sektiota takana, molemmat aamupäivästä leikattuja ja samana iltana jo jalkeilla. Kolmantena päivänä molemmissa tapauksissa kotiin, itse kävellen ja vauvaa kanniskellen. Alkuun tietty liikkuminen saattaa tehdä pahaa, mutta eipä se montaa päivää kestä
Eikö lapsen isä voi sen vertaa tehdä, että edes kantaisi vauvan ulos sairaalasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taksin voi sopia tilausajona etukäteen - selittäen tilanteen, mitä haetaan ja mistä.
Kotiin kannattaa juuri ennen leikkausta hankkia vaikkapa ensimmäiseksi viikoksi kaikki tarpeellinen. Tosin kaupasta saa kotiovelle toimitettunakin tavaraa....
Vieraisiin kannattaa varautua jonkun pienen, helpon kahvitarjoiltavan muodossa. Itsellesi leikkauksen jälkeen vatsaystävällisiä ruokia, joita hissukseen napostelet... kuivatut luumut esim. veteen liotettuina ovat hyviä, voi säilyttää jääkaapissa on hyvää kylmänä. Jugurttia, mysliä, hedelmiä, marjoja...mehua, teetä.
Haavasta toipuu nopsaan ja kannattaa välttää raskaiden nostelua ja äkillisiä liikkeitä. Hiljaa ja rauhassa hyvä tulee. Se hiljainen rytmi sopii vauvallekin hyvin, joka pääasiassa nukkuu tuossa vaiheessa.
Niitä kauppakassejakaan ei saa nostaa itse.
Eikä vastasynnyttänyt äiti hanki tarjottavaa vaan vieraat tuo mukanaan. Ja jos vieraita on tiedossa, saavat kyllä sitten auttaa yh-äitiä sektion jälkeen eikä päinvastoin.
Kauppakassit kannetaan eteiseen asti ja siitä voi yhden tavaran kerrallaan nostaa keittiöön ja kaappehin.
Joo ja lehmät lentää ja sektioäiti jaksaakin kumarrella ostoksia yksi kerrallaan. Olen ollut kaksi kertaa sektiossa enkä edes olisi uskaltanut poistua sairaalan ovesta yksin, tuskin olisi päästettykään. Puhumattakaan mistään ostoksista.
Mä poikkesin kotimatkalla kaupassa ja hain kassillisen herkkuja. (Teki mieli esim. kokista. Isä ja vauva odottivat autossa sen aikaa). Tuli vasta kotona mieleen, että en ehkä olisi saanut nostaa sitä kauppakassia, mutta unohdin :).
Varsinaista perhe-elämää kun lapsen isälle ei tule edes mieleen hoitaa kaupassa käyntiä eikä sektiosta toipuva äiti anna miehen hoitaa edes yhtä kauppareissua.
Kyllä mies oli käynyt kaupassa. Kotona odotti täysi jääkaappi, mutta tuo herkkuhimo iski vasta silloin kotiinlähtöpäivänä (liittyi varmaan imetyksen aloittamiseen, koska en ole ikinä juonut niin paljon limsaa kuin silloin). Halusin mennä itse valitsemaan herkkuni. Ja sitä paitsi vointi oli mainio, kuten sanoin, unohdin, ettei sitä kauppakassia olisi saanut kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taksin voi sopia tilausajona etukäteen - selittäen tilanteen, mitä haetaan ja mistä.
Kotiin kannattaa juuri ennen leikkausta hankkia vaikkapa ensimmäiseksi viikoksi kaikki tarpeellinen. Tosin kaupasta saa kotiovelle toimitettunakin tavaraa....
Vieraisiin kannattaa varautua jonkun pienen, helpon kahvitarjoiltavan muodossa. Itsellesi leikkauksen jälkeen vatsaystävällisiä ruokia, joita hissukseen napostelet... kuivatut luumut esim. veteen liotettuina ovat hyviä, voi säilyttää jääkaapissa on hyvää kylmänä. Jugurttia, mysliä, hedelmiä, marjoja...mehua, teetä.
Haavasta toipuu nopsaan ja kannattaa välttää raskaiden nostelua ja äkillisiä liikkeitä. Hiljaa ja rauhassa hyvä tulee. Se hiljainen rytmi sopii vauvallekin hyvin, joka pääasiassa nukkuu tuossa vaiheessa.
Niitä kauppakassejakaan ei saa nostaa itse.
Eikä vastasynnyttänyt äiti hanki tarjottavaa vaan vieraat tuo mukanaan. Ja jos vieraita on tiedossa, saavat kyllä sitten auttaa yh-äitiä sektion jälkeen eikä päinvastoin.
Kauppakassit kannetaan eteiseen asti ja siitä voi yhden tavaran kerrallaan nostaa keittiöön ja kaappehin.
Joo ja lehmät lentää ja sektioäiti jaksaakin kumarrella ostoksia yksi kerrallaan. Olen ollut kaksi kertaa sektiossa enkä edes olisi uskaltanut poistua sairaalan ovesta yksin, tuskin olisi päästettykään. Puhumattakaan mistään ostoksista.
Mä poikkesin kotimatkalla kaupassa ja hain kassillisen herkkuja. (Teki mieli esim. kokista. Isä ja vauva odottivat autossa sen aikaa). Tuli vasta kotona mieleen, että en ehkä olisi saanut nostaa sitä kauppakassia, mutta unohdin :).
Varsinaista perhe-elämää kun lapsen isälle ei tule edes mieleen hoitaa kaupassa käyntiä eikä sektiosta toipuva äiti anna miehen hoitaa edes yhtä kauppareissua.
Kyllä mies oli käynyt kaupassa. Kotona odotti täysi jääkaappi, mutta tuo herkkuhimo iski vasta silloin kotiinlähtöpäivänä (liittyi varmaan imetyksen aloittamiseen, koska en ole ikinä juonut niin paljon limsaa kuin silloin). Halusin mennä itse valitsemaan herkkuni. Ja sitä paitsi vointi oli mainio, kuten sanoin, unohdin, ettei sitä kauppakassia olisi saanut kantaa.
Sinun herkkuhimo ei kuitenkaan liity mitenkään siihen, että ap tarvitsee jonkun auttamaan vauvan kuljettamisessa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaat taksin ja pyydät kuskin hakemaan osastolta asti, ilman saattajaa ei leikkauksen jälkeen pois edes pääse.
Pystyt sairaalasta käsin tilaamaan kelataksin. Luultavasti 2-3 yötä sektion takia joutuu sairaalassa olemaan, mutta kyllä sieltä pois pääsee ilman saattajaa. Ja ihan synnytyskassin + vauvan kanssa voi kävellä ulos ilman apuja (ja kyllä, ihan itse toimin näin 4kk sitten) kuhan vaan olo antaa myöden
Puhu omasta puolestasi. Itse en olisi päässyt omin voimin enkä ikinä olisi suostunut olemaan ensimmäisiä päiviä yksin kotona sairaalasta tulon jälkeen.
Niin puhunkin, kuten sanoin, kunhan oma olo antaa myöden.
2 sektiota takana, molemmat aamupäivästä leikattuja ja samana iltana jo jalkeilla. Kolmantena päivänä molemmissa tapauksissa kotiin, itse kävellen ja vauvaa kanniskellen. Alkuun tietty liikkuminen saattaa tehdä pahaa, mutta eipä se montaa päivää kestäEikö lapsen isä voi sen vertaa tehdä, että edes kantaisi vauvan ulos sairaalasta?
Tietty voi, mutta siinä kohtaa kun on "minä itse" persoona ja isä esikoisen kanssa kotona niin helpompi lähteä ykain, kun odotella että isä tulisi esikoisen kanssa jumalattoman matkan sairaalalle, että voi muutaman metrin kantaa vauvaa/kassia taksiin ja sama matka sitten kotiin vs. Että saivat yhdessä laittaa kotia kuntoon, että palaataan tulokkaan kanssa kotiin
Ei kaikista asioista, jotka poikkeaa muiden luomista normeista tarvitse tehdä negatiivisiksi asioiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko pitänyt miettiä ennen, kuin päätit yh:ksi ryhtyä?
Sanoiko ap, että on yh? Jos isä on vaikka just ulkomailla työn takia tms. Mut joo, NaIsViHaNäKyVäKsI
Sattuipa sopivasti työkeikka suunnitellun sektion aikoihin.
Joskus niitä vaan tulee. Minäkin sain tällä viikolla tietää, että huomenna pitää lähteä reissuun parin tuhannen kilometrin päähän. Silloin sinne mennään. Ei ole pitkä reissu, mutta silti.
Isällä on oikeus isyysvapaaseen siitä, kun synnytys alkaa.
Järjestä tosiaan apua itsellesi, että toivut isosta leikkauksesta. Tilaa aikanaan ruuat kotiin.
Äläkä lähde sairaalasta liian aikaisin. Minä lähdin ja kadun sitä. Kun hoitaja kysyy miltä kotiinlähtö tuntuisi, niin älä lähde jos yhtään epäilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaat taksin ja pyydät kuskin hakemaan osastolta asti, ilman saattajaa ei leikkauksen jälkeen pois edes pääse.
Pystyt sairaalasta käsin tilaamaan kelataksin. Luultavasti 2-3 yötä sektion takia joutuu sairaalassa olemaan, mutta kyllä sieltä pois pääsee ilman saattajaa. Ja ihan synnytyskassin + vauvan kanssa voi kävellä ulos ilman apuja (ja kyllä, ihan itse toimin näin 4kk sitten) kuhan vaan olo antaa myöden
Puhu omasta puolestasi. Itse en olisi päässyt omin voimin enkä ikinä olisi suostunut olemaan ensimmäisiä päiviä yksin kotona sairaalasta tulon jälkeen.
Niin puhunkin, kuten sanoin, kunhan oma olo antaa myöden.
2 sektiota takana, molemmat aamupäivästä leikattuja ja samana iltana jo jalkeilla. Kolmantena päivänä molemmissa tapauksissa kotiin, itse kävellen ja vauvaa kanniskellen. Alkuun tietty liikkuminen saattaa tehdä pahaa, mutta eipä se montaa päivää kestäEikö lapsen isä voi sen vertaa tehdä, että edes kantaisi vauvan ulos sairaalasta?
Tietty voi, mutta siinä kohtaa kun on "minä itse" persoona ja isä esikoisen kanssa kotona niin helpompi lähteä ykain, kun odotella että isä tulisi esikoisen kanssa jumalattoman matkan sairaalalle, että voi muutaman metrin kantaa vauvaa/kassia taksiin ja sama matka sitten kotiin vs. Että saivat yhdessä laittaa kotia kuntoon, että palaataan tulokkaan kanssa kotiin
Ei kaikista asioista, jotka poikkeaa muiden luomista normeista tarvitse tehdä negatiivisiksi asioiksi
Sille, että ei nostele kaukaloon kiinnitettyä vauvaa sektion jälkeen on terveydelliset perusteet. Itselleni terveys on tärkein asia. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että sektioiden jälkeen olisin raahautunut itsekseni vauvan kanssa taksiin tai minnekään.
Onneksi miehellekin asia oli selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkauksen jälkeen ei pääse pois ilman saattajaa, itse sektiossa ollut.
Voihan sitä oll sairaalassa niin kauan, että pääse pois ilman saattajaa, jollei kerran ketään ole.
Eihän ap pärjää kotonaankaan ykIn.
Ei sairaala ole sitä varten. Vai ihanko tosissasi ajattelit, että siellä pidetään tukiverkottomia sektioäitejä kuukausi?
Sosiaalityöntekijän avulla etsitään parhain ratkaisu esim Ensikoti.
Mistä sinä tuon kuukauden tempaisit?
Oma puolisoni oli leikkauksen jälkeen osastolla pari vuorokautta pitempään, koska en pystynyt olemaan koko aikaa hänen kanssaan kotona.
"Vältä raskaiden taakkojen nostelua ja rajuja liikkeitä jälkitarkastukseen saakka. Jälkitarkastus on neuvolassa 6 - 12 viikon kuluttua synnytyksestä." (Satasairaala)
"Raskaiden taakkojen nostelua ja rajuja liikkeitä kannattaa välttää jälkitarkastukseen saakka. Kevyt liikunta, päivittäinen ulkoilu ja lepohetket edistävät toipumistasi." (Oulun yliopistollinen sairaala)
Ai että kolmeen kuukauteen ei voisi kaupassa käydä?? Pari viikkoa meni toipuessa ja sen jälkeen aloin elää ihan normaalia elämää (kyllä kävin kaupassa ja nostin kassit autoon). Punttisalille en mennyt.
Mä en päässyt 2kk kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Jännä ettei monikaan ihmettele, miten tuoreella äidillä ei ole yhtäkään ihmistä, jonka voisi pyytää hakemaan sairaalasta kotiin autolla. Eikö se ole huolestuttavaa?
Kauhistelusta onkin aina joka asiaan niin valtava apu.
Nyt pyydettiin neuvoja. Mene sinä vaikka lukemaan maailmanpolitiikkaa.
Minä olin aikoinaan tukiverkoton yh. Muutin miehen perässä Rovaniemelle, mies heitti ulos kun tulin raskaaksi. Vanhempani asuivat Lappeenrannassa, sisaruksia ei ole enkä ollut saanut Rovaniemeltä ystäviä. Halusin muuttaa pois koko kaupungista, mutta en jaksanut viimeisilläni raskaana vaan aloin etsiä omaa asuntoa. Sairaalasta lähdin bussilla kotiin ja kävin matkalla kaupassa (valehtelin että kaveri tulee hakemaan), varmaan olisi lastensuojelu soitettu jos olisi tiedetty! Olihan se rankkaa p"u revenneenä mutta olin kuitenkin toimintakykyinen, jos olisi tehty sektio olisin ollut tosi pulassa.
Muutettiin sitten Lappenrantaan kun vauva oli 6kk ja nyt sain sen tukiverkostonkin, oli ihan luksusta olla flunssassa kun äitini tuli hoitamaan vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aikoinaan tukiverkoton yh. Muutin miehen perässä Rovaniemelle, mies heitti ulos kun tulin raskaaksi. Vanhempani asuivat Lappeenrannassa, sisaruksia ei ole enkä ollut saanut Rovaniemeltä ystäviä. Halusin muuttaa pois koko kaupungista, mutta en jaksanut viimeisilläni raskaana vaan aloin etsiä omaa asuntoa. Sairaalasta lähdin bussilla kotiin ja kävin matkalla kaupassa (valehtelin että kaveri tulee hakemaan), varmaan olisi lastensuojelu soitettu jos olisi tiedetty! Olihan se rankkaa p"u revenneenä mutta olin kuitenkin toimintakykyinen, jos olisi tehty sektio olisin ollut tosi pulassa.
Muutettiin sitten Lappenrantaan kun vauva oli 6kk ja nyt sain sen tukiverkostonkin, oli ihan luksusta olla flunssassa kun äitini tuli hoitamaan vauvaa.
Tämä hieno ja rohkaiseva tarina ei kuitenkaan vastaa ap:n kysymykseen sektion jälkeisestä kotiinpaluusta.
Puhu omasta puolestasi. Itse en olisi päässyt omin voimin enkä ikinä olisi suostunut olemaan ensimmäisiä päiviä yksin kotona sairaalasta tulon jälkeen.