Lue keskustelun säännöt.
Lapsi täyttää nyt 18 vuotta ja asuu kotona. Hänellä on peliongelma. Mitä voimme tehdä?
15.08.2021 |
Ostimme koneen hänelle, koska aloitti peruskoulun jälkeen lukion ja tarvitsi sinne kannettavan tietokoneen. Kävikin lukiota vähän aikaa, mutta pelaamisen himo voitti ja alkoi lintsata. Eli pelasi päivät ja jäi niin pahasti jälkeen, että päädyttiin yhdessä koulun vaihtamiseen.
Nyt lapsi suorittaa ammattiopintoja, mutta laiskasti niitäkin eikä ole vielä hetkeen valmistumassa. Pelaaminen on edelleen ajoittain iso ongelma, eikä mikään rajoitus hänen mielestään koske häntä.
Lapsen isä on ison ajan muualla töissä, eli kurin pitäminen tässä asiassa on jäänyt minulle. Ja koska selvästi pelihimo vie taas, olen ajatellut ottaa koneen kokonaan pois. Vai mitä tekisitte sijassani? Lyhyempiä aikoja laite on ollut kaapissa, ja niiden aikana lapsi on käyttäytynyt erittäin aggressiivisesti ja pahantuulisesti.
Jos lapsi muuttaa pois kotoa, kuten hän toki voi muuttaa, kun on täysi-ikäinen ihan hetken päästä. Mutta sittenhän kukaan tai mikään ei rajoita hänen pelaamistaan ja varmuudella syrjäytyy. Tämä kaupunki on pieni ja lapsi luultavasti muuttaa aika lähelle, mutta silti emme haluaisi kannustaa lähtemään kotoa pois.
Apua on haettu ja saatukin, mutta ongelma nostaa aina uudelleen päätään lyhyen paremman jakson jälkeen. Ne tahot, joiden kanssa olemme puhuneet, ovat pitäneet tärkeänä että lapsi edelleen pääsee nettiin ja voi tehdä asioita, joita nuoret tänä päivänä tekevät. Kavereitakin hänellä on, mutta kavereiden kanssa hengaaminen tapahtuu pääasiassa juurikin noissa kirotuissa nettipeleissä. Seurusteluakin oli lukion alkaessa myös. Lapsi ei tunnu kaipaavan yhtään enempää oikeaa sosiaalista elämää, vaikka siihen olemme kannustaneet hyvinkin paljon. Meillä käy paljon vieraita ja lapsi osallistuu useimmiten päivällisiin jne., on sosiaalisesti ihan lahjakas. Ja käy kerran viikossa harrastamassa rakasta urheilulajiaan.
Nyt kun lapsi tulee täysi-ikään, hän ei tule suostumaan enää avun piiriin. Ei, vaikka se olisi kotona asumisen ehto. Koneen pois ottaminen on ollut tehokkain tapa rajoittaa pelaamista, koska tosiaan yhdessä sovitut ajat eivät toimi.
Näkemyksiä tai vertaistukea?
Kommentit (42)
Sitä pelaamista sanotaan nykyään urheiluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin,sunnuntain satu🙄
Kyllä tuo ihan todelta kuulostaa.
Pelihimo vie niin monia.
Ja monenikäisiä.Turha enää 18v,Otaa asia puheeksi.Kun on täysi ikäinen.Katso itseäsi peiliin miksi olet sallinut hänen pelata?
Ja miten pelaamisen olisi estänyt, kun tietokone kuitenkin piti hankkia koulua varten? Kyse on aivan erilaisesta ongelmasta kuin vaikka omassa lapsuudessa riitoja aiheuttanut liiallinen sarjakuvien lukeminen. Tämä peiliin katsomisen hokeminen on aivan turhaa, kun sekä koulu että "nykymaailma" edellyttää, että nuori on netissä. Ja kun nettiin pääsee, pääsee myös pelaamaan. Pelien poistaminen koneelta ei auta, kun tämän päivän nuoret osaavat tietotekniikan paljon paremmin kuin keskivertoaikuinen, eikä ehdi kissaakaan sanoa, kuin koneelle on jo asennettu seuraava peli. Et taida tietää nyt yhtään mistä asiasta on kyse.
ap
Entisenä peliongelmaisena, jolla myöskin meni kouluja kesken, voin neuvoa, että antaa pelata. Pelaaminen oli harrastus, sosiaalista kanssakäymistä, kasvamista ja terapiaa. Henkireikä siis.
Siihen kyllästyy ennen pitkää. Huomaa jossain vaiheessa, että elämä on aika yksitoikkoista, jotain puuttuu ja olisi kiva jos olisi rahaa. Naisiakin olisi kiva saada kiinnostumaan itsestään. Vasta sitten alkaa kiinnostaa itsensä varsinainen kehittäminen ja kouluttautuminen. Tähän heräsin itse 25 vuotiaana. Miehillä muutenkin aivot saavuttaa kypsyyden vasta noin 25 vuotiaina. Muiden tuputtamilla velvollisuuksilla ja paineilla ei ole sijaa jääräpäisen ja uppiniskaisen kapinallisen elämään.
Kärsivällisyyttä, toiset kehittyy eri tahtia ja eri polkuja. Älkää tukeko taloudellisesti merkittäviä summia. Antakaa sen oman nälän kasvaa luonnollisesti ja antakaa hänen täyttää tuo nälkä itse, omilla eväillään. Kannustaa hänen omia päätöksiään ja yrittäkää sietää tuota pelaamista, se on kuitenkin HÄNELLE tärkeää.
Sulla ei ole auktoriteettia ja lapsesi ei ymmärrä elämän realiteettejä. Voit vielä yrittää takoa järkeä päähän, mutta aika myöhäistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokuvain kirjoitti:
Entisenä peliongelmaisena, jolla myöskin meni kouluja kesken, voin neuvoa, että antaa pelata. Pelaaminen oli harrastus, sosiaalista kanssakäymistä, kasvamista ja terapiaa. Henkireikä siis.
Siihen kyllästyy ennen pitkää. Huomaa jossain vaiheessa, että elämä on aika yksitoikkoista, jotain puuttuu ja olisi kiva jos olisi rahaa. Naisiakin olisi kiva saada kiinnostumaan itsestään. Vasta sitten alkaa kiinnostaa itsensä varsinainen kehittäminen ja kouluttautuminen. Tähän heräsin itse 25 vuotiaana. Miehillä muutenkin aivot saavuttaa kypsyyden vasta noin 25 vuotiaina. Muiden tuputtamilla velvollisuuksilla ja paineilla ei ole sijaa jääräpäisen ja uppiniskaisen kapinallisen elämään.
Kärsivällisyyttä, toiset kehittyy eri tahtia ja eri polkuja. Älkää tukeko taloudellisesti merkittäviä summia. Antakaa sen oman nälän kasvaa luonnollisesti ja antakaa hänen täyttää tuo nälkä itse, omilla eväillään. Kannustaa hänen omia päätöksiään ja yrittäkää sietää tuota pelaamista, se on kuitenkin HÄNELLE tärkeää.
Tämä oli hyvin sanottu!
Lisäisin vielä, että vanhempina teidän pitäisi nyt vähän katsoa sormien läpi sitä touhua, koska vaikuttaa siltä, että siitä on tullut kaikkien ykkösongelma, josta jauhetaan koko ajan. Silloin se homma vaan yltyy. Yrittäkää keskittyä enemmän omaan elämään ja antakaa nuoren hakea itse oma tiensä. Ja ehkä sitä armeijaa kannattaisi miettiä myös, ihan sen takia vain, että se katkaisee nykykuviot ja tuo vähän perspektiiviä. Todennäköisesti nuori miettii asioita mielessään ja kasvaa, vaikka teille touhu näyttäytyykin nyt rasittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisiä nuoria on maailma pullollaan ja joistakin tulee ihan hyviäkin ihmisiä. Joistakin ei. Toisaalta nykyään on paljon apuja saatavilla netistäkin ja etänä, mutta jonkun täytyy nähdä se vaiva että etsii ja mikä sitten on nuorelle se paras? Ehdotan ensin ihan rehellistä keskustelua, että mitä vanhemmat pelkäävät ja miltä nuoresta tuntuu ja mikä voisi olla ratkaisu.
Sivuhuomauksena totean, monelle ne peliystävät ovat ihan oikeita ystäviä. Heidän kanssaan heitetään välillä läppää ja välillä puhutaan vakavista asioista. Kyse on yhtä todellisesta asiasta kuin että sitä omaa isoa lasta tulisi Pete ja Repe hakemaan palloa potkimaan ja pelaisivat ulkona useamman tunnin.
Kyllä ne pelaamiset vähenevät siinä vaiheessa kun lapsellisuus ja teini-ikä hellittää. Ihmiset eivät hylkää pelikavereitaan mutta he alkavat olla kiinnostuneita ikäisistään kaverimielessä jo siksi, että ymmärtävät ettei kaikkea voi kokea pelaamalla.
Ymmärtämättömyydellä ja keskenkasvuisen pihalle heittämisellä menevät vain välit poikki ja nuoren kehitys aikuiseksi hidastuu kun pitää sitten omillaan ”kostaa kotijoukoille” nimenomaan pelaamalla ja laiskottelemalla.
Minulla on vuotta vanhempi nuori aikuinen ja en olisi ikinä uskonut, että hän olisi tänä vuonna päässyt ylioppilaaksi ja yliopistoon, koska hänelle sekä peli- että oikean elämän kaverit ovat niin tärkeitä, että se opiskelu on viimeisenä prioriteettilistalla.
Voi olla, että nuori opiskelee väärää alaa eikä ole motivoitunut. Minun opiskelemaan lähtevä nuori aikuiseni näköjään kuitenkin sinnitteli siksi, että halusi päästä opiskelemaan mieluisalle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kermaperseperheen lasten ongelmia.
Luulin että puhutaan rahapeleistä.
Päästäkää nyt hyvät ihmiset aikuinen ihminen muuttamaan omilleen. Palvelu seis.
En pidä ongelmana sosiaalisuutta, hehän ovat tuntikausia kimppapuhelussa discordissa. Myöskään en pidä ongelmana, jos BB:n tuijottamisen telkasta sijaan tehdään jotain sosiaalista kuten pelataan.
Ongelma on tietysti jos ei tehdä läksyjä tai kotitöitä tai käydä suihkussa, ja koulu jää käymättä. Ainoa hyvä tuossa on, ettei olla huumeen tai rikoksen polulla, eikä pelata rahaa. Kuulostaa että pelit on pelastaneet edes niiltä, kun pojalla ei näköjään ole kykyjä kouluun eikä mitään ajatusta mitä elämällä tekisi. Jos ei olisi pelejä, hän roikkuisi jossain assalla huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin,sunnuntain satu🙄
Kyllä tuo ihan todelta kuulostaa.
Pelihimo vie niin monia.
Ja monenikäisiä.Turha enää 18v,Otaa asia puheeksi.Kun on täysi ikäinen.Katso itseäsi peiliin miksi olet sallinut hänen pelata?
Ja miten pelaamisen olisi estänyt, kun tietokone kuitenkin piti hankkia koulua varten? Kyse on aivan erilaisesta ongelmasta kuin vaikka omassa lapsuudessa riitoja aiheuttanut liiallinen sarjakuvien lukeminen. Tämä peiliin katsomisen hokeminen on aivan turhaa, kun sekä koulu että "nykymaailma" edellyttää, että nuori on netissä. Ja kun nettiin pääsee, pääsee myös pelaamaan. Pelien poistaminen koneelta ei auta, kun tämän päivän nuoret osaavat tietotekniikan paljon paremmin kuin keskivertoaikuinen, eikä ehdi kissaakaan sanoa, kuin koneelle on jo asennettu seuraava peli. Et taida tietää nyt yhtään mistä asiasta on kyse.
ap
Et ole itse tainnut pelata koskaan mitään. Pelaaminen on juurikin kuin se sarjakuvien lukeminen. Arki on tylsää ja fantasiaan on kiva paeta. Varsinkin kun kaikki kaverit ovat siellä. En ymmärrä miksi pelaaminen on tässä joku demoni.
jokuvain kirjoitti:
Entisenä peliongelmaisena, jolla myöskin meni kouluja kesken, voin neuvoa, että antaa pelata. Pelaaminen oli harrastus, sosiaalista kanssakäymistä, kasvamista ja terapiaa. Henkireikä siis.
Siihen kyllästyy ennen pitkää. Huomaa jossain vaiheessa, että elämä on aika yksitoikkoista, jotain puuttuu ja olisi kiva jos olisi rahaa. Naisiakin olisi kiva saada kiinnostumaan itsestään. Vasta sitten alkaa kiinnostaa itsensä varsinainen kehittäminen ja kouluttautuminen. Tähän heräsin itse 25 vuotiaana. Miehillä muutenkin aivot saavuttaa kypsyyden vasta noin 25 vuotiaina. Muiden tuputtamilla velvollisuuksilla ja paineilla ei ole sijaa jääräpäisen ja uppiniskaisen kapinallisen elämään.
Kärsivällisyyttä, toiset kehittyy eri tahtia ja eri polkuja. Älkää tukeko taloudellisesti merkittäviä summia. Antakaa sen oman nälän kasvaa luonnollisesti ja antakaa hänen täyttää tuo nälkä itse, omilla eväillään. Kannustaa hänen omia päätöksiään ja yrittäkää sietää tuota pelaamista, se on kuitenkin HÄNELLE tärkeää.
Kiitos erittäin paljon tästä kommentista. Olisin voinut tarkentaa aloituksessa, että meillä on lähisuvussa toinen samasta ongelmasta kärsivä henkilö, joka on nyt hieman alle 30-vuotiaana erittäin pahasti syrjäytynyt. Syrjäytyminen alkoi hieman samaan tapaan kuin mikä on ollut tapahtumien kehitys meillä, eli ongelmat koulussa, pelaamisen lisääntyminen, koulunkäynnin loppuminen. Lopulta henkilöllä todettiin masennusta. Emme tietenkään tiedä mikä on syy ja mikä on seuraus, mutta tuollaisen alkujaan aivan ihanan ihmisen tipahtaminen kaiken ulkopuolelle on pelottava esimerkki.
Eli entä jos mitään "reipastumista" ei tapahdukaan? Olet varmasti onnekas, että pääsit ilmeisesti omin avuin peliongelmasta eroon ja jaloillesi. Mutta mitä olemme tähän aiheeseen perehtyneet, kaikki eivät suinkaan siinä onnistu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä ajan kanssa rauhoittuu. Itse sain aikoinaan pelata päivät ja yöt. Lopulta tympäännyin ja ei ole enää mitään kiinnostusta pelata. Anna pojan vaan pelata.
Vierailija kirjoitti:
Et ole itse tainnut pelata koskaan mitään. Pelaaminen on juurikin kuin se sarjakuvien lukeminen. Arki on tylsää ja fantasiaan on kiva paeta. Varsinkin kun kaikki kaverit ovat siellä. En ymmärrä miksi pelaaminen on tässä joku demoni.
Itse kyllä pelaamisen lisäksi luen sarjakuvia ja kirjoja koneelta. Kaikki fyysiset kirjat olen hävittänyt aikaa sitten. Toki kyllähän pelaaminen joskus kyllästyttääkin, mutta se on monille elinehto. Miten tulevaisuudessa pärjää ihminen joka ei osaa pelata? Kyykkii päivät siellä trendikkäässä miniyksiössään äkäisen koiran kanssa ja sieppailee salaa viiniä?
Vierailija kirjoitti:
Omalla 17-vuotiaalla on samoja elkeitä, mutta sentään on käynyt koulussa aivan säännöllisesti. Nettipelit ovat yksiä stanan prkeleitä ja pilaavat koukuttavuudessaan ja rajattomuudessaan monta elämää.
Kesälomalla vietiin modeemi piiloon pariksi viikoksi, kun poika alkoi elää siihen malliin, ettei käynyt ulkona päiväkausiin. Eihän se mitään auta, jos hän ei itse halua muutosta, mutta ajan kanssa päästiin vähän keskustelemaan asiasta.
Hirveän hankala tilanne, kun kaikki kouluhommatkin pitää tehdä sillä samalla koneella, jolla pelaa.
Esikoinen oli pari vuotta sitten armeijassa ja kertoi jostain hyvin intissä pärjänneestä alikersantista, joka oli siviilissä ollut niin pahassa pelikoukussa, että koulut olivat jääneet kesken. Hänelle intti toimi katkaisuhoitona. Sitä en tiedä, onko hän palannut pelaamaan intin jälkeen.
No ei voi olla kovin koukussa, jos käy koulua ihan normaalisti. Ootko miettinyt, että ehkä nuoren koko sosiaalinen elämä on netissä?
18,kun täyttää, nii jääkaappiin munalukko ja poika ostamaan omat ruokansa. Ei hän montaa päivää nälkäisenä pelaile saattaa olla, että koulunkäyntiki paranee, kun ilmaiset safkat sieltä saa. Iteppä saat peiliin kattoa, kun poikuli on saanu mammalta kaikki mitä on pyytänyt.
Vaikuttaisi siltä, että nuoren asiat eivät kertomasi perusteella vielä ihan syöksykierteessä ole. Mainitsit, että (ilmeisesti hyvätapaisia) kavereita on, lukion alussa joku oli hänestä romanttisestikin kiinnostunut, vieraiden käydessä muistaa käytöstavat ja tulee juttelemaan (vai tarvitaanko siihen patistamista?), urheilee kerran viikossa, ja on joku idea, että haluaisi tulevaisuudessa työn pelien parista.
Toisaalta jos jää yksin, on käynyt, että ei esim. muista syödä, tai jopa että kova nälkä olisi, mutta ei pysty irrottautumaan. Itselleni tuli mieleen, että onko nuoren tulevaisuudensuunnitelmat ideasta huolimatta liian ruusuiset? Keskusteluyhteys teillä näyttää olevan, niin onko osannut vastata seuraaviin kysymyksiin:
Mitä oikeastaan tarkoittaa uralla pelien parissa? Suomessakin on tänä päivänä pelistudioita, jotka ovat julkaisseet menestyviä tekeleitä. Päästäkseen näihin paikkoihin töihin käsittääkseni olisi kuitenkin oltava käynyt korkeakoulutason koulutuksen, vaikka sopivia opintolinjoja sinänsä on siellä monia. Jos meinaa, että aikoo striimaajaksi, suosituimmilla ja eniten sponsorointia saavilla on tarkkaan mietitty henkilöbrändi. Riittääkö hänen luovuutensa, kun ihmisten mielenkiinnon voittaminen on kova kilpailu?
Myös tuo minkä joku muu mainitsi, työttömyystukea ei saa ilman toisen asteen koulutusta ja muutamaa muuta kriteeriä täyttämättä; jos haluaisi muuttaa omaan kämppään, miten ajatteli rahoittaa elämisen? Onko realistinen mahdollisuus, että löytäisi jotain työtä riittävällä tuntimäärällä ja myös jaksaisi käydä siellä, jotta voisi sitten lopun aikaa pelata suunnitelmallisesti ammattilaisuus tähtäimessä? Sisäistääkö, että kuten sanoit, pelit vaikuttavat hallitsevan häntä tällä hetkellä enemmän kuin hän pelejä, ja se ei valitettavasti lupaa hyvää minkään uran suhteen?
Sitten sanoisin, että on ongelmia tulossa, jos nuoren mielestä on ihan hyvä vaihtoehto, että jos pelaamiseen liittyvää ammattia ei voi saada, ei hankita mitään muutakaan, vaan tietoisesti jäädään kotiin ja kärtetään sossusta rahat, että voidaan tehdä vain jotain itselle kivaa, tässä tapauksessa pelata. Ihmisellä on oikeus etsiä itselleen mukava työ, emme ole vain talouskoneiston rattaita, mutta kertakaikkinen elätiksi heittäytyminen ei käy.
Turha enää 18v,Otaa asia puheeksi.Kun on täysi ikäinen.Katso itseäsi peiliin miksi olet sallinut hänen pelata?