Lapsi täyttää nyt 18 vuotta ja asuu kotona. Hänellä on peliongelma. Mitä voimme tehdä?

Ophgop kirjoitti:

Vaikuttaisi siltä, että nuoren asiat eivät kertomasi perusteella vielä ihan syöksykierteessä ole. Mainitsit, että (ilmeisesti hyvätapaisia) kavereita on, lukion alussa joku oli hänestä romanttisestikin kiinnostunut, vieraiden käydessä muistaa käytöstavat ja tulee juttelemaan (vai tarvitaanko siihen patistamista?), urheilee kerran viikossa, ja on joku idea, että haluaisi tulevaisuudessa työn pelien parista.

Toisaalta jos jää yksin, on käynyt, että ei esim. muista syödä, tai jopa että kova nälkä olisi, mutta ei pysty irrottautumaan. Itselleni tuli mieleen, että onko nuoren tulevaisuudensuunnitelmat ideasta huolimatta liian ruusuiset? Keskusteluyhteys teillä näyttää olevan, niin onko osannut vastata seuraaviin kysymyksiin: 

Mitä oikeastaan tarkoittaa uralla pelien parissa? Suomessakin on tänä päivänä pelistudioita, jotka ovat julkaisseet menestyviä tekeleitä. Päästäkseen näihin paikkoihin töihin käsittääkseni olisi kuitenkin oltava käynyt korkeakoulutason koulutuksen, vaikka sopivia opintolinjoja sinänsä on siellä monia. Jos meinaa, että aikoo striimaajaksi, suosituimmilla ja eniten sponsorointia saavilla on tarkkaan mietitty henkilöbrändi. Riittääkö hänen luovuutensa, kun ihmisten mielenkiinnon voittaminen on kova kilpailu? 

Myös tuo minkä joku muu mainitsi, työttömyystukea ei saa ilman toisen asteen koulutusta ja muutamaa muuta kriteeriä täyttämättä; jos haluaisi muuttaa omaan kämppään, miten ajatteli rahoittaa elämisen? Onko realistinen mahdollisuus, että löytäisi jotain työtä riittävällä tuntimäärällä ja myös jaksaisi käydä siellä, jotta voisi sitten lopun aikaa pelata suunnitelmallisesti ammattilaisuus tähtäimessä? Sisäistääkö, että kuten sanoit, pelit vaikuttavat hallitsevan häntä tällä hetkellä enemmän kuin hän pelejä, ja se ei valitettavasti lupaa hyvää minkään uran suhteen?

Sitten sanoisin, että on ongelmia tulossa, jos nuoren mielestä on ihan hyvä vaihtoehto, että jos pelaamiseen liittyvää ammattia ei voi saada, ei hankita mitään muutakaan, vaan tietoisesti jäädään kotiin ja kärtetään sossusta rahat, että voidaan tehdä vain jotain itselle kivaa, tässä tapauksessa pelata. Ihmisellä on oikeus etsiä itselleen mukava työ, emme ole vain talouskoneiston rattaita, mutta kertakaikkinen elätiksi heittäytyminen ei käy.

Kiitos näistä ajatuksista! Ajatukset tulevaisuuden suhteen ovat tosiaan olleet sen suuntaiset, että pelaamisella voisi tienata elannonkin. Asiasta puhutaan kotona paljon, mutta tuntuu, ettei lapsella vieläkään aivan ole täyttä ymmärrystä, että koulut pitää käydä kunnolla ja joku ammatti hankkia, jotta tulevaisuus on yhtään turvattu. Hyvinä päivinä näyttää hieman valoisammalle, kaikkein huonoimpina päivinä uhma on todella kovaa.

ap

xy