Oletko hylännyt läheisen, jolla mielenterveysongelmia? Minä aion tehdä niin.

Todellakin niin saa tehdä, ei omaa mielenterveyttä kannata tuhota toisen takia.

Olen vähentänyt yhteydenpitoa, mutta vain siksi, että tuo henkilö on alkanut harhoissaan uhkailla. Koen vaaralliseksi.

En läheistä, mutta työkaveriini, jolla on mielenterveysongelmia olen ottanut etäisyyttä. Juuri vähän samoista syistä. Oma elämäntilanteeni oli myös kuormittava ja en olisi jaksanut tai pystynyt olemaan työkaverilleni tukena, koska hänen elämässään oli niin monta eri asiaa täysin sekaisin ja omilla valinnoillaan vielä lisäsi ongelmia. Koin tilanteen haastavana, koska olimme pitäneet muuten jonkin verran yhteyttä aiemmin.

Ymmärsin jo aiemmin ennen kunnolla sairastumistaan, että työkaveri tarvii liian paljon kannattelua ja varmistelua, pohja oli jotenkin hutera. Tarvitsi jonkinlaista huolehtimista, vaikka eihän normaali kaverisuhde voi olla ihan sellainenkaan.  Sai toki onneksi apua ammatti-ihmisiltä sairastuttaan. Mutta itselleni oli pakko myöntää, ettei minusta omassa elämäntilanteessani olisi ollut niin suureksi tukijaksi kuin tuo kaveri olisi tarvinnut.

Olen tehnyt pesäeron kun kävi liian raskaaksi itselleni. Tätä edelsi vuosikausien haukkuminen ja täysin arvaamaton käytös, kaikki saivat olla koko ajan varpaillaan että mikä on mieliala milloinkin. Joku hoitokontakti on olemassa koska saa lääkkeitä mutta epäilen että lääkityksessä olisi korjaamisen varaa.

Alkuvuodesta yritin jutella et huomaako itse et ei ole kunnossa ja et jos menisimme yhdessä lääkäriin, lopputuloksena raivokohtaus. En voinut enää muuta kuin tehdä huoli-ilmoituksen sosiaalitoimistoon. Sen koommin en ole hänestä kuullut.

Taakka putosi harteilta tämän myötä, vasta jälkeenpäin tajusin kuinka paljon tämä tilanne oli elämääni kuormittanut.

Toki! Kukaan ei halua sairautta lähelleen.

Teen kohta niin, kun pakolliset on hoidettu. Sitten jää ja varmasti. Ei enää vaadi mitään.

Toivottavasti sinut myös hylätään jos joskus sairastut vakavasti. Kannattaa myös miettiä toisinpäin asioita , että itsekin voi sairastua joskus. Hienolta ihmiseltä kyllä kuulostat ...

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinut myös hylätään jos joskus sairastut vakavasti. Kannattaa myös miettiä toisinpäin asioita , että itsekin voi sairastua joskus. Hienolta ihmiseltä kyllä kuulostat ...

Tätähän tämä nykyaika. Minä olen, minä kuormitun, minä ja minä. Eipä sillä jokainen käyttäkööt elämänsä miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinut myös hylätään jos joskus sairastut vakavasti. Kannattaa myös miettiä toisinpäin asioita , että itsekin voi sairastua joskus. Hienolta ihmiseltä kyllä kuulostat ...

Tätähän tämä nykyaika. Minä olen, minä kuormitun, minä ja minä. Eipä sillä jokainen käyttäkööt elämänsä miten haluaa.

Mielenterveysongelmainen voi oikeasti olla persoonaltaan todella vaativa, hankala ja takertuvainen. Tai tarvia jatkuvaa vakuuttelua ja kannattelua, ei pysty vastaamaan tai päättämään itse mistään mitään. Sairaudentunnoton. Tai vaatii tietynlaista kohtelua, hänet pitäisi huomioida tietyllä tavalla, ymmärtää ihan loputtomiin monenlaisia oikkuja-olkoonkin, että ne ainakin osittain johtuisivatkin psyykkisestä sairaudesta. Tällainen kannattelu ja hoitaminen ei kyllä kuulu pakosti kenellekään kaverille tai läheisellekään pitkässä juoksussa, eikä kukaan voi vaatia, että kenenkään "ei ammattilaisen" läheisen pitäisi pystyä tai jaksaa tuollaista loputtomiin. Ammattilaisten apua sellainen ihminen tarvii.

Ei kai se ole Maisa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinut myös hylätään jos joskus sairastut vakavasti. Kannattaa myös miettiä toisinpäin asioita , että itsekin voi sairastua joskus. Hienolta ihmiseltä kyllä kuulostat ...

Minä toivon myös tätä, karmaa. Pahimmassa ja heikoimmassa kohdassa. Muista silloin tämä kirjoituksesi ja itsekkyytesi määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinut myös hylätään jos joskus sairastut vakavasti. Kannattaa myös miettiä toisinpäin asioita , että itsekin voi sairastua joskus. Hienolta ihmiseltä kyllä kuulostat ...

Tätähän tämä nykyaika. Minä olen, minä kuormitun, minä ja minä. Eipä sillä jokainen käyttäkööt elämänsä miten haluaa.

Mielenterveysongelmainen voi oikeasti olla persoonaltaan todella vaativa, hankala ja takertuvainen. Tai tarvia jatkuvaa vakuuttelua ja kannattelua, ei pysty vastaamaan tai päättämään itse mistään mitään. Sairaudentunnoton. Tai vaatii tietynlaista kohtelua, hänet pitäisi huomioida tietyllä tavalla, ymmärtää ihan loputtomiin monenlaisia oikkuja-olkoonkin, että ne ainakin osittain johtuisivatkin psyykkisestä sairaudesta. Tällainen kannattelu ja hoitaminen ei kyllä kuulu pakosti kenellekään kaverille tai läheisellekään pitkässä juoksussa, eikä kukaan voi vaatia, että kenenkään "ei ammattilaisen" läheisen pitäisi pystyä tai jaksaa tuollaista loputtomiin. Ammattilaisten apua sellainen ihminen tarvii.

On vaikeaa kannatella ja tukea, kun saa vastaansa vain ikävää, hyökkäävää ja syyllistävää kakkaa. Sen takia kannattaa jättää kuormasta. 

Aika moni hylkäsi, kun sairastuin. En ollut vaarallinen, mutta kyllä minun jutut oli varmaan rasittavia. Onneksi pari ystävää jäi jäljelle ja he ovat edelleen rinnallani, kun voin jo paremmin. Sinä teet oman jaksamisen mukaan. Muista kuitenkin, että ystäväsi ei ole itse valinnut sairastumista.

Minua ihmetyttää aidosti kun sanotaan että mt-ongelmaiset ovat vaikeita/hankalia, itsekkäitä ja kaatavat pahan olonsa muiden päälle.

Olen sairastanut vuosien ajan masennusta ja on myös muita ongelmia. Silti olen hyvin empaattinen, sydämellinen ja kiltti muita ihmisiä kohtaan. Olen ollut liiankin kiltti, olen ihan joutunut harjoitella itsekkyyttä ja vain itseni ajattelemista. Olen aina auttanut ja kuunnellut muita ja minua pidetään mukavana ihmisenä ja ystäviä on monia.

Mitä minä en nyt ymmärrä vai johtuuko masennukseni osin liiasta kiltteydestä? Se keskitie kun olisi paras tie kulkea. En millään tunnista itseäni noista kuvauksista, kuulen sina muilta kuinka olen aito ja mutkaton ja minun kanssani on helppo jutella ja olla. Masennus on kai jo niin iso osa minua että se ei kaada minua alleen vaan olen toimintakykyinen vaikka toisinaan on myös huonoja päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinut myös hylätään jos joskus sairastut vakavasti. Kannattaa myös miettiä toisinpäin asioita , että itsekin voi sairastua joskus. Hienolta ihmiseltä kyllä kuulostat ...

Minä toivon myös tätä, karmaa. Pahimmassa ja heikoimmassa kohdassa. Muista silloin tämä kirjoituksesi ja itsekkyytesi määrä.

Ihmiset ovat nykyaikana täysin narsistisia paskoja - aikansa lapsia.

kiukaan ei halua häiriköiviä pentuja huutlemaan esim., asiakkaille, häiriintynyttä naikkosta seurailemaan, tai muuten vaan pimahtunutta huutelemaan ohikulkevalle pyöräilijälle.

viimeisessä tapauksessa suunsoittaja saikin jalat alleen kun pysähdyttiin parin kymmenen metriä jälkeen ohikulun. ja karjaistiin "MITÄS HUUTELE MINULLE?".

Toinen on nämä jotka levittävät tahallisesti tuollaista mielikuvaa muista kun paljastettu häirintä (ref "me tiedämme kyllä sinusta" häiriköivät). Miesasiakkaalla on oikeus lounastaa rauhassa ilman että esim- taka-aasikko räyhää perässä ongelmiensa kanssa.

Tarkittaako se sitä että varustaudutaan kun liikutaan omilla asiiolla?

Olet aika kylmänoloinen läheinen, miten toivot itseäsi vastaavassa tilanteessa kohdeltavan, jättämällä yksin?

Vierailija kirjoitti:

Olet aika kylmänoloinen läheinen, miten toivot itseäsi vastaavassa tilanteessa kohdeltavan, jättämällä yksin?

Sen hullun sopii myös miettiä käytöstään ja vaatimuksiaan, jos ne on liikaa, ne on liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aidosti kun sanotaan että mt-ongelmaiset ovat vaikeita/hankalia, itsekkäitä ja kaatavat pahan olonsa muiden päälle.

Olen sairastanut vuosien ajan masennusta ja on myös muita ongelmia. Silti olen hyvin empaattinen, sydämellinen ja kiltti muita ihmisiä kohtaan. Olen ollut liiankin kiltti, olen ihan joutunut harjoitella itsekkyyttä ja vain itseni ajattelemista. Olen aina auttanut ja kuunnellut muita ja minua pidetään mukavana ihmisenä ja ystäviä on monia.

Mitä minä en nyt ymmärrä vai johtuuko masennukseni osin liiasta kiltteydestä? Se keskitie kun olisi paras tie kulkea. En millään tunnista itseäni noista kuvauksista, kuulen sina muilta kuinka olen aito ja mutkaton ja minun kanssani on helppo jutella ja olla. Masennus on kai jo niin iso osa minua että se ei kaada minua alleen vaan olen toimintakykyinen vaikka toisinaan on myös huonoja päiviä.

On niin paljon muitakin psykiatrisia sairauksia kuin masennus. Masentunutkin voi olla vaativa ja hankala, vaikka sinä et sitä olekaan. Moni masentunut onkin varmasti kiltti ja empaattinen, maailma tuntuu kovalta paikalta. Tällainen masentunut yleensä ymmärtää sairauttaan ja on muutenkin realiteeteissa niin itsensä kuin ympäröivän maailman suhteen. Masennustakin on monen eri tasoista aina psykoottistasoiseen masennukseen saakka. 

Haastavimpia psyk. sairauksia on varmaankin psykoottiset ja psykoottistasoiset oirekuvat samoin kuin kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheet. Persoonallisuushäiriöisillä taas on usein monenlaista muutakin psyykkistä oirehdintaa ja voivat olla todella haastavia persoonia.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää aidosti kun sanotaan että mt-ongelmaiset ovat vaikeita/hankalia, itsekkäitä ja kaatavat pahan olonsa muiden päälle.

Olen sairastanut vuosien ajan masennusta ja on myös muita ongelmia. Silti olen hyvin empaattinen, sydämellinen ja kiltti muita ihmisiä kohtaan. Olen ollut liiankin kiltti, olen ihan joutunut harjoitella itsekkyyttä ja vain itseni ajattelemista. Olen aina auttanut ja kuunnellut muita ja minua pidetään mukavana ihmisenä ja ystäviä on monia.

Mitä minä en nyt ymmärrä vai johtuuko masennukseni osin liiasta kiltteydestä? Se keskitie kun olisi paras tie kulkea. En millään tunnista itseäni noista kuvauksista, kuulen sina muilta kuinka olen aito ja mutkaton ja minun kanssani on helppo jutella ja olla. Masennus on kai jo niin iso osa minua että se ei kaada minua alleen vaan olen toimintakykyinen vaikka toisinaan on myös huonoja päiviä.

Ihmisillä voi olla monenlaisia mielenterveydellisiä ongelmia, ja masennus ei ole niistä pahimmasta päästä. Ihan eri asia on esimerkiksi skitsofreniaa sairastava, joka ei suostu syömään lääkkeitä. Jos oireina on sairaudentunnottomuuden lisäksi vielä agressiivisuus, niin ei ihme jos ihmiset ei jaksa.